-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Mitäs mieltä olette Lob wedgeistä? Omasta mielestäni tuntuu että sellainen voisi olla tarpeellinen esim. kikkailuun lähipelissä. Onko teillä omia kokemuksia lobin tarpeellisuudesta/välttämättömyydestä ja kenties pikku ostovinkkejä näin kauden pikkuhiljaa alkaessa?!? Entä mitä mieltä olette uusimman Suomen Golflehden(SGL 3/03 Välineet 2003) wedgeistä? PS. Mitä mieltä olette alla olevan linkin mailoista? Lue lisää: Lob Wedge
Kannan bägissäni TM Tour Performance 60 asteista lobbyä. Treenailen sillä aika paljon, mutta kentällä tulee harvemmin paikkoja, jossa sitä todella tarvitsisi. Greenin lähellä voi joskus tulla tilanne jossa löisi mieluummin lobbyllä kuin avatulla sandillä
Tulin just treenaamasta ja kokeilin tuollaisia 20 metrisiä lobbyllä ja sandillä. Kaaresa ei ollut suurta eroa ja molemmat pysähtyi hyvin. (Nyt on tosin pehmeä maa).
Summa summarum: Jos bagissa on tilaa niin ihan ok maila pitää mukana. Kun neljäoista mailaa tulee täyteen niin lobby on ehkä eka joka jää rannalle että saa esim kaksi väyläpuuta ja gap wedgen mukaan.
Mulla 60 lobbari. Tulee käytettyä joka kierroksella. Sopivan tuntuinen peli esim. bunkkerin ylitykseen. Sandi voisi viedä palloa liian pitkälle. Ehkä tämä on tottumuskysymys.
Tällaisena kokeneena huippupelaajana voisi vielä lisätä edellisiin kommentteihin, että parempihan sitä lyönnin pituutta on mailalla kontrolloida kuin swingillä.
Täten esimerkiksi omistamalla itse 48,52,56,60 mailat ja opettelemalla vaikkapa kolme eri vajaata swingiä (kello 7,9,10.30) pystyy kattamaan kaikki etäisyydet todella hyvin. (Short Game Bible, Pelz)
Puhumattakaan siitä, että itse esimerkiksi tykkään pomputella palloa kaikkein eniten juuri 60 asteisella lobillani. Lisäksi kyseisellä mailalla voi hyvin näyttää omat swingivirheet kun täysi lyönti lentää jumalattoman korkealle ja vain 20m eteenpäin.
McLair puhuu asiaa …
Omasta mielestäni lobi on bägin vaikein maila, mutta harjoittelulla siitä tulee yksi bägin tärkeimmistä kepeistä !
Itselläni se sopii 1 – 60 metrin etäisyyksille, parhaimmillaan se on 10-30 metrin lyöneissä.
Unelma vehje toi viime kesänä ostettu patriotin 60 asteinen lobberi. käytän enimmäkseen pitkässä raffissa lähellä greeniä ja noin 50m lähestymisissä. Itsellä ainakin tuottaa vaikeuksia saada vähennettyä SW:n kanto-matkaa kun kuitenkin täydellä rennolla svingillä lentää päälle 75m.
Pelaan 14 tasoituksella ja tänä kesänä on tarkoitus opetella pelaamaan 47, 52 ja 58 asteisilla wedgemailoilla joissa maksimibounce on muistaakseni 9 astetta. Vanhoissa mailoissa on 56 asteen sandi 11 asteen pullukalla, johonka palaan jos 58 osoittautuu liian vaikeaksi bunkkereissa.
Tarkoitus on siis elää kolmella wedgella, jotta rauta-2:lle jää tilaa bägissä. Olen enemmän pitkien mailojen ihminen, joten näissä wedge-kaluissa riittää haastetta, mutta suhtaudun niihin kuten hyvään putteriin, että vika ei ole mailassa vaan käyttäjässä jossei haluttua rataa palloon saa ilmassa tai griinillä.
Hankin muutama vuosi sitten Plezin opuksen inspiroimana 60-asteisen wedgen. Pelkästään positiivisten kokemusten perusteella viime kaudeksi bägiin ilmaantui myös 64-asteinen wedge.
Tälläkin keskustelupalstalla on viljelty ajatusta wedgejen vaikeudesta, mutta omat kokemukseni eivät puolla asiaa. Molemmat wedget ovat helppolyöntisiä (kunhan opettelee Peltzin lanseeraaman neiti-swingin…).
Varsinkin griinibunkkeriesta pelaaminen on helpottunut, kun ei tarvitse käyttää kuin yhtä swingiä ja kontrolloin pituutta mailan valinnalla.
Wedgen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Pelkkä asteluku ei määrittele lyönnin pituuksia jne. Wedget on ’sovitettava’ muuhun settiin eli varren pituus, paino jne. on mietittävä. Ts. olennaisin asia on kuten Pelzkin kertoo, todellinen lyöntipituus ja nimenomaan sen sopiminen muuhun settiin (eli lähinnä PW, SW). Asiasta voi tehdä toki tiedettä ja miettiä bounceja, avatun lavan lyönnissä mailan alareunan korkeutta maasta jne.
Itse päädyin teräsvartisiin ja raskaanoloisiin taottuihin wedgeihin. Lie-kulmaa ei hierottu kun täyttä swingiä harvemmin huidon noilla wedgeillä. Bouncen halusin mahd. pieneksi, koska lentohiekka on tässä maassa harvinaisempi kuin kovalta pinnalta lyönti…
Aina puhutaan lobbereiden vaikeudesta. Eivät ne vaikeita ole, paikat joista lobbereilla usein lähdetään lyömään ovat vaikeita.
Lob-wedgellä voi ja pitää lyödä samalla tekniikalla kuin muillakin wedgeillä. Monet (varsinkin junnut) lyövät wedgensä vahvasti ranteita ’muljauttamalla’ ja tuloksena näyttäviä korkeita kaaria, jotka eivät sitten toistukaan tosipaikan tullen identtisinä.
Hyviä mailoja.
Itsellä on bägissä 60-asteinen LW. Vaikka tasoitus on vasta 29, niin olen mielestäni saanut sillä enemmän hyvää kuin tuhoa aikaiseksi. Kyseinen maila on Tour Edgen Super Spin, joka on sellainen keskihintainen vaihtoehto ja hoitanut kyllä tehtävänsä ihan mukavasti.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)