Lisätietoja Azoreista

[Prboy]

Palasin viime yönä viikonmittaiselta golfreissulta Azoreilta. Tässä muutamia lisätietoja ja -kommentteja Paksupekan aiempaan ansiokkaaseen matkaselostukseen.

Olin varautunut vesisateisiin, en kuitenkaan aivan jokapäiväisiin. Vain tulopäivän puolikas oli täysin kuiva. Kaikesta huolimatta kiersimme vaimon kanssa kuusi kierrosta. Vain yksi jäi pikkaisen kesken sateen vuoksi (siitä lisää jäljempänä). Toinen riesa oli kova tuuli. Vain yhtenä päivänä tuuli oli heikkoa. Lämpötila vaihteli tähän vuodenaikaan 11-17 asteen välillä. Ikävä kyllä sateiset päivät olivat lämpimimmät.

Kuten Pp mainitsi, San Miguelin saarella on kaksi kenttää. Lähempänä Ponta Delgadoa uudempi 3×9-väyläinen Batalha ja kauempana ylhäällä vuoristossa oleva Furnas. Kenttien kunto oli hieno. Väylät olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Griinejä ei viikon aikana leikatta kovin montaa kertaa. Ilmeisesti ruoho kasvaa vielä helmikuussa hitaasti, sillä giinejäkään ei käynyt moittiminen. Aika monet tiiauspaikat olivat vähän killillään ja tietysti aina niin, että vasurin jalat ovat palloa ylempänä.

Kentät olivat ainakin minulle vaikeita keskellä talvea. Niiden pituus oli keltaisilta 6000-6200 metriä Batalhan eri yhdistelmistä riippuen. 536-metrisellä vitosella tai 406-metrisellä ylämäkinelosella olisi kyllä vastatuulessa ja sateessa tarvittu äitiä avuksi. Griinit olivat Batlahassa isot, usein korotetut, mutta edustat olivat lyhyeksi leikattuja, joten rullittelukin oli mahdollista. Furnasin greenit olivat osin selvästi pienemmät ja huomattavasti hitaammat. Batalhan greenit näyttivät olevan jonkun kieron tyypin suunnittelemat. Minä en millään oppinut lukemaan niiden kallistuksia. Puttien määrä lähentelikin yleensä neljääkymmentä, vaikka kuvittelin osaavani putata. No viimeinen kiekka meni sentää 27:llä läpi. Osa väylistä, etenkin Batalhan B:llä oli kohtuullisen kapeita metsärännejä. Pallossa ei vastatuulessa saanut olla kovin paljon sivukierrettä, kun pöpelikkö jo rapisi. Niinpä kierrostulokset kiipesivät armotta yli sadan lyönnin viimeistä lukuunottamatta.

Furnasin kentän kiersimme vain kerran. Kun kenttä sijaitsee ylhäällä vuorilla, siellä ilmeisesti sade on turhan herkässä. Puolivälissä kierrosta alkanut tihku yltyi vähitellen yhä kovemmaksi. Lopulta kaiken kastelevaa sumua tuli kovan tuulen avittamana vaakasuorassa siinä määrin, että näkyvyys oli parikymmentä metriä. Niinpä yrittäessäni avata väylälle 18 eksyin takaisin jo pelaamalleni väylälle 17. Ensimmäisen kerran olin täysin hukassa golfkentällä ja jätin läpimärkänä homman kesken. Furnas oli muuten ihan mukiinmenevä puistokenttä, ei tosin Batalhan tasoa. Sieltä löytyy nykyisin myös range, tosin eriskummallisesti yhteen väylään yhdistettynä.

Hintaa tuli matkatoimiston välittämänä viiden pakettina reilut 40 euroa kierrosta kohden. Sama kortti kelpasi molemmilla kentillä. Ylimääräisen kuudennen sai 33 eurolla. Lisähintaa tulee matkoista, sillä hotelleilta ei ole kentille kuljetusta. Taksi maksaa Batalhalle suuntaansa 11 euroa. aika monet solmivat yhden ja saman taksin kanssa ilmeisesti suullisen sopimuksen niin, että sama tai kaverin auto löytyi aina soitettaessa. Matka vei noin varttitunnin. Furnas on kauempana PD:sta. Matka kestää taksilla kolme varttia ja maksaa 27 euroa.

Me vuokrasimme auton. Hintaa Opel Corsan ruppanalle tuli viikossa kaikkine vakuutuksineen ja bensoineen n. 500 euroa. Mutta olipahan seikkailun tuntua. PD:ssa kadut ovat lähes järkiään yksisuuntaisia. Jouduimme aluksi tekemään kolme rundia ennen kuin löysimme edes hotellin pihaan. Ainakin San Miguel Parkissa auton sai pysäköityä liki hotellin oven viereen.

Maanteillä ajo on oma lukunsa. Muutamia uusia isoja teitä lukuunottamatta päätietkin ovat suurinpiirtein kahden henkilöauton levyisiä. Valitettavasti vastaan tuli jatkuvasti myös kaikennäköisiä ja levyisiä kuorma-autoja. Ihme kyllä selvisimme Furnasiin naarmuitta. Aikaa matkaan tosin tuhraantui tunti. Tienpielissä on vähän väliä lehmistä varoittavia liikennemerkkejä, eikä turhaan. Eteemme ilmestyi niin varsinaisia nauta-armadoja kuin iloisesti kirmaavia, aivan ilmeisesti karkuteilla olevia mullitokkia. Erikoisin oli kuitenkin iso karju, joka mennä jolketteli tiellä aivan villisikojen tapaan.

Omasta autosta oli paljon hyötyä, sopivaa säätä kytätessä. Näyttää siltä, että SM:lla sataa useimmiten aamupuolella ja iltapäivällä on selkeämpää. Eri puolilla saarta sää saattoi olla tyystin erilainen. Ilmeisesti kunnollisia säätietoja ei ole käytettävissä, ainakaan meille asia ei valjennut. Lähtöaikojen suhteen oltiin hyvin joustavia ainakin tähän aikaan vuodesta. Kuulemma jopa sateen vuoksi kesken jääneen kierroksen sai aloittaa alusta seuraavana päivänä jne. Ajat saattoi myös vaihtaa ilman muuta kentältä toiselle. Muutamia kertoja ajoimme aamulla kentälle, totesimme sään olevan kehnon ja lähdimme kiertelemään saarta. Muutaman tunnin päästä saattoi jo paistaa aurinko.

Azorit ovat ainakin minusta kiintoista, haastavakin golfkokemus, mutta ei välttämättä vielä helmikuussa. Myöhemmin sateita on ilmeisesti vähemmän. Kaikkihan on tosin ’korkeemman käressä’. Tuurilla voi säilyä ehkä ihan kuivanakin, mutta tuskin tyynessä säässä. On tosin olemassa sellainenkin termi kuin ’Azorien korkeapaine’, mitä sitten tarkoittaneekaan.

[Paksupekka]

Kiitos omasta kertomuksestasi. Harmi ettei säät suosineet teitä enempää.
En yhtään ihmettele, että Furnasin 18. väylällä eksyit sateessa. Itsekin jouduin pitkää miettimään mihin avaukseni suuntaisin. Ohesisesta kuvassa näkyy keltainen tiipaikka pikku saarella, mistä pitäisi lyödä kapealle puiden rajaamalle väylälle. 17. väylä vasemmalla puolella tuntui ensinäkemältä paljon houkuttelevammalta suunnalta 😉

[Mozze]

Taitaa jäädä väliin tuo paikka

[Julkaisija]

Artikkelit