-
JulkaisijaArtikkelit
-
Haluaisin aloittaa keskustelun ainakin minua lähes jokaisella kierroksella ’ahdistavasta’ asiasta, nimittäin ruohon leikkuukorkeudesta. Ilokseni olen muutamilla kentillä viimeiaikoina huomannut että greenit ovat olleet suht lyhyiksi leikattuja ja siten ihan mukavasti putattavia. Ehkäpä pelaajien ymmärtämyksen kasvu matkailun yms. kautta on vaikuttanut siihen että osataan vaatia tarpeeksi lyhyitä viheriöitä. Väylät ovat suurimmaksi osaksi aivan liian pitkiä. Tänä kesänä olen kolme kertaa(!) pelannut mukavan lyhyillä väylillä, kerran Pickalassa, kerran Masterissa ja kerran Sarfvikissa. Muuton väylät ovat olleet pääosin liian pitkiä. En osaa sanoa mitään millimääriä. Mutta sitten nuo tiiauspaikat. 95%:a pelikerroista tiiauspaikat ovat törkeän pitkiä, lähes raffin mittaisia tai vähintään semiraffin mittaisia. Itse mieluummin löisin avauksen vaikka täysin palaaneelta ruohottomalta tiiltä, kuin raffipituiselta hyväruohoiselta tiiltä. Ei edes itseään hienoiksi golfkeskuksiksi kutsuvat kentät tajua tätä asiaa. Olen tällä kaudella pelannut muutaman kerran Masterissa, siellä tiit ovat olleet joka kerta järkyttävän pitkät. Samoin on ollut useinmiten mm. Pickalassa, Talmassa, Peuramaalla ja Vuosaaressa, muutamia mainitakseni. Talmassa pelasin juuri ennen Finnish Challengea ja silloin oli kyllä tiiltäkin mukava lyödä. Peuramaalta juuri tulin pelaamasta ja siellä on sama juttu. Siellä on itse asiassa yksi takatii (3), jossa leikkuri ei ole käynyt varmaan kolmeen vuoteen… Anyway, piti päästää höyryjä ulos (kierros meni kyllä ihan hyvin, ei sen takia 😉 ja kysäistä oletteko muut samoilla linjoilla vai tyydyttääkö A) yleisesti leikkuukorkeudet ja B) erityisesti nuo tiiauspaikat? Eniten minua ottaa nuppiin se, että nämä ns. henot kentät ottavat sikamaisia hintoja greenfeestä ja sitten kentän hoitotaso (ei siis välttämättä kunto, ruohoa on kyllä usein hyvin) on aivan onnetonta. Kyllä mielestäni asiakas voisi olettaa maksettuaan vaikkapa 60? greenfeestä että tiit olisi lyhyet. Sehän on sama jos menet ravintolaan ja tilaat 20?:n pihvin ja se on vaikkapa ylikypsä. Ethän sitäkään syö mukisematta, vai onko siinä juuri vika meissä suomalaisissa että me syömme sen pihvin vain sisäisesti muristen? Ottakaa kantaa ja toivottavasti tätä kautta(kin) voisi vaikuttaa näistä asioista päättäviin tahoihin golfkentillä.
Näin juuri – todellakin aiheellinen kysymys.
Itse lyön, driveria lukuunottamatta, kaikki lyönnit ruohon päältä. Erityisesti rasittaa jos/kun par-3:en tiiauspaikka on liian pitkän ruohon peittämä, tai sitten se on liian pehmeäksi kasteltu. Sama koskee tietysti kaikkia par-4:ia, jotka avataan pitkällä raudalla. Tikun tai korkean ruohon päältä lyönneistä tulee usein hervottomia ’flyiereita’, palloon on hankalaa saada suuntaa ja oikeaa pituutta.
Usein kentillä väylät ovat kohtuullisen hyvin leikattuja, niiltä pystyy lyömään ihan asiallisesti (vaikkei ne ihan PGA kisojen tasoa tietenkään ole). Tällaiselta väylältä on ilo lyödä palloa, siihen saa ihan erilailla tarkkuutta, pituutta ja joskus jopa hieman spinniäkin.
Miksi tiiauspaikan pitää olla huonommin leikattu?
Joo kyllähän ne yleensä on liian pitkiä. Pitäisi olla suunnilleen näin:
tiiboxit : 7mm
väylät: 7mm
griinit: 3.5mm
raffit: pitkät
semi: välistä
Mutta yleensä pidetään pidempänä että ’saavat papparaiset väyläpuilla pallon ilmaan’
Jack Nicklaus ainakin väittää yhdessä kirjoistaan, että avaus kannattaa lyödä tiiltä aina.
Sehän on vain Jackin mielipide. Monet ammattilaiset ovat toista mieltä. Ja sekin on loppujen lopuksi aika fiiliskysymys, siis ammattilaisilla, kun eivät paljoa pelaa kentillä jossa tiiboksit ovat 10cm ruohoa.
tuskinpa jack myöskään joutui kovin huonoilla kentillä pelaamaan.. Mutta jos korkeus ei tyydytä, on ihan sallittua ottaa omat sakset ja mikrometri mukaan
green-feen hinta ei todista kentän hoitotasosta tai kunnosta mitään, eikä sitä kannata odottaakaan. Hienon golfkeskuksen greenfee on mitä on a) sen takia, että kyseessä on hieno golfkeskus, ja mitä korkeampi green-fee, sitä hienompi keskus, eikö totta? b) siksi, että vierailijoita ei kentälle oikeastaan haluta, ja c) jos joku ei tätä hintalapusta tajua, pitää tyhmältä ottaa rahat pois, se hukkaa ne kohta kuitenkin..
Tiger Woods sanoo kirjassa: Miten pelaan golfia, että haluaa kaiken mahdollisen edun ja lyö pallonsa aina tiiltä,koska ilmanvastus on pienempi kuin maan…
Tiger Woods sanoo kirjassa: Miten pelaan golfia, että haluaa kaiken mahdollisen edun ja lyö pallonsa aina tiiltä,koska ilmanvastus on pienempi kuin maan…
Mutta Tiger sanoo mitä sanoo. Kaikki eivät siltikään lyö aina avauksia tiilta. Draiverillä kyllä mutta ei välttämättä muilla mailoilla.
joo tiedän. että kaikki ei lyö ja itsekin kun avaan raudalla, niin tii niin matalalla, että se ei ehkä auta mitään muuta kuin sen, jos tiiauspaikka ’raffia’, niin pääsee lyömään hyvin makaavaa palloa
joo tiedän. että kaikki ei lyö ja itsekin kun avaan raudalla, niin tii niin matalalla, että se ei ehkä auta mitään muuta kuin sen, jos tiiauspaikka ’raffia’, niin pääsee lyömään hyvin makaavaa palloa
koko ajan tulee kaks viestii…..
Jokainen lyököön avauksensa miten parhaksi näkee, mutta tässä aiheeseen sopiva anekdootti. Davis Love III pelasi nuorena junnuna Sam Sneadin kanssa. Pikku-Davisilla oli tapana lyödä avaukset par-3:lla ilman tiitä, kun Snead sanoi: ’En ole tavannut vielä yhtään niin hyvää pelaajaa, etteikö hänen olisi parempi lyödä tiin päältä. No, en ainakaan vielä’. Tämän jälkeen Love ei ole lyönyt kertaakaan avausta ilman tiitä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että jos esim. greenit leikataan lyhyiksi ne myös palavat hyvin helposti. Palanut greeni ei ole mukavaa katsottavaa. Pelaamillani kentillä tiipaikkojen leikkuukorkeudet ovat olleet sopivia.
Olen samaa mieltä, että lyhyellä ruoholla on aina mukava pelata.
Mutta ymmärrän myös suomalaisia kenttämestareita, jotka tasapainoilevat luontomme ja kovan kenttäkulutuksen kanssa.Kesällä pelipäivät ovat pitkiä ja kentät täysiä. Esimerkiksi juuri nuo tiiausalueet ovat aika pieniä ja niihin kohdistuva rasitus on kova. Varsinkin maasta lyövien pelaajien jäljiltä… =).
Muista myös minkälainen poikkeuksellinen sateeton hellekausi meillä on juuri takana. Jos kentät olisi leikattu lyhyiksi, olisivat ne nyt aika ruskeita.
On se kummallista, kun puolet pelaajista ei korjaa griineiltä pallonjälkiään tai haravoi bunkkereita, mutta valitus on kova tiiauspaikkojen ruohon pituudesta. Ilmeisesti tämän palstan kirjoittajat hoitavat oman osansa kenttien kunnosta hyvin. Olosuhteet on osa golfia, eikä niihin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, kannata tuhlata energiaa. Tietenkin voi valita, mille klubille äyrinsä kantaa, ja siten ’äänestää’ miten kenttää hoidetaan.
Kyllähän tiiauspaikkojen ruohon korkeuteen voidaan vaikuttaa – pistetään kenttämestari hommiin. Kyllähän kentän omistajilla tähän on oikeus ja velvollisuus.
Olen samaa mieltä myös siitä että väylät ja griinit ovat liian pitkäruohoisia monella kentällä. Minullekin on omalla kentällä perusteltu asia palamisvaaran estämisellä. Voipi olla hyväkin perustelu, en tiedä ???
Yksi asia kentänhoidossa on kuitenkin, mihin törmää monella kentällä: bunkkereihin on kasattu 0,5 m – 1 m pehmeää hiekkaa. Ollaan sitä mieltä, että kenttä on hyvin hoidettu kun bunkissa on mahdollisimman paljon hiekkaa.
Hyvissä bunkkereissa on 10-15 cm hiekkaa.
Tällaisista bunkkereista (esim Talin bunkkerit) on todella hienoa lyödä palloa.
Hieman aiheen vierestä, mutta alkoi kiinnostamaan.
Elikkäs ensinnäkin en koskaan ole henk koht tonkinut bunkkereita tai miettinyt miten paljon bunkkerissa on hiekkaa. Nyt kuitenkin alkoi asia kiinnostamaan.
Elikkäs voisitko hieman perustella miksi vähäinen hiekka parempi kuin paljon hiekkaa?
Zapalille en osaa asiaa ehkä oikein vastata. Tuo vähäinen määrä hiekkaa perustuu omaan pelikokemukseni, hyvien kenttien hiekkamäärään ja siihen mitä ole ammattilaispelaajien kanssa keskustellut.
Eräällä kentällä kysyin prolta neuvoa bunkkerilyöntiin- pro vastasi: ei tuosta bunkkerista osaa kukaan lyödä siinä on liikaa hiekkaa.
Muistan myös aikoinaan kun Scandinavian Masters pelattiin ensimmäisiä kertoja: ensi töiksi bunkkereista tyhjennettiin kuorma-autokaupalla hiekkaa.
Ilmeisesti tuo liikahiekkaisten pehmeiden bunkkerien vaikeus perustuu siihen että mailan lapa kaivautuu liian helposti syvälle bunkkeriin.
Kommentoikaa jos olette eri mieltä.
Tähänkin vaikuttaa tietysti millaisella bouncella pelaat. Itse pelaan melko keskiverto SW:llä (bouncen ja kulman suhteen).
BUNKKERIT
Hyvässä bunkkerissa on kova tampattu pohja jonka päällä vain noin 5 cm irtonaisempaa muttei löysää hiekkaa. Kaikilla kunnon kilpakentillä on näin. Tälläisestä bunkkerista on naurettavan helppo lyödä ja se selittää korkeat bunker save prosentit toureilla.
TIIT
Tiit leikataan lähes kaikilla kentillä greenileikkureilla joissa leikkuukorkeus on säädetty noin 10 mm. Nämä leikkurit eivät katkaise pitkää kosteaa ruohoa hyvin joten syntyy jatkuva kierre jossa heinä vain pitenee ja lakoaa. Tarvittaisiin siis koneen päälle joku asiaa ymmärtävä eikä ’urakkatyöläinen’.
oikeastaan menee jo uuteen aiheeseen, mutta jatketaan bunkkereista:
tuossa hiekkamäärässä on varmasti vinha perä. tosin Suomesta löytyy myös monia kenttiä, joissa hiekkaa on bunkkereissa noin 0,5-1 cm… siitä on kanssa helppo lyödä 🙂
Mutta asiaan: kukahan on tuon bunkkerisora suunnan esikuvana suomessa? monilla kentillä bunkkerit ovat täynnä pikkukiveä (eikä aina edes niin pientäkään). mene siinä sitten lyömään palloa. tietenkin paikallissääntö mahdollistaa irtokivien poistamisen, mutta eikö olisi yksinkertaisesti helpompaa vain siivilöidä bunkkereihin tuleva hiekka jo etukäteen?
Semmoista tälläkertaa…
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 21 viestiä, 1 - 21 (kaikkiaan 21)
Esillä 21 viestiä, 1 - 21 (kaikkiaan 21)