-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tämä sepustus on kirjoitettu ainoastaan Lakesiden Pirunpeltoa koskien. Toisesta kentästä ei ole kokemuksia, enkä mene itse klubiinkaan sen enempää. — Tänään tuli mahdollisuus päästä pelaamaan Vammalan uudempi kenttä, Pirunpelto. Aika hyvin olen näitä Pirkanmaan kenttiä päässyt pelaamaan, mutta tätä haastavaksi kuvailtua, vuonna 2005 valmistunutta kenttää en ole aiemmin kiertänyt. Innolla siis heitin bägin konttiin ja käänsin auton nokan kohti Vammalaa. Noh, täytyy sanoa että olihan se ainakin meikäläisen tasoiselle tuupparille melkoisen vaikea kenttä! Kapeita, pitkiä väyliä ja sivustat sellaista metsikköä tai kivikkoa, että palloa oli aika turha lähteä etsimään vähänkin sivuun suuntautuneen avauksen tai väylälyönnin jälkeen. Toisaalta bunkkereita oli erittäin vähän. Kyynisenä mulkkuna tuli tietysti mieleen, että halvempaahan se on tehdä kenttä mahdollisimman kapeana ja tasoittaa sitten vaikeusastetta tasaisilla greeneillä ja jättämällä (kalliit!) bunkkerit tekemättä. Greenit eivät olleet mitenkään erinomaisessa kunnossa ja väyläruoho oli todella pitkää, mutta pistän sen kyllä ihan näiden helteiden piikkiin. Sen sijaan, en oikein ymmärrä miksi pituusmerkinnät olivat niin heikosti näkyvillä. Aina joutui tähyilemään, että paljonkos sitä etäisyyttä lähestymislyönnillä onkaan ja yleensä ei silti löytänyt kuin hailun tiikerikepin jostain reunapusikosta. Korkeuseroja oli ehkä vähän turhankin paljon. Tuntui, että melkein joka toisella väylällä joutui lyömään sokkona vaan kummun yli ja toivoa parasta. Kolikon toisena puolena kentällä oli monta erittäin kaunista kohtaa joista pystyi tähyilemään kaunista metsämaisemaa väylien ohella. + Hiljaisuus ja rauha + Järveä käytetty hienosti hyväksi usealla väylällä + muutaman upea dogleg! – väylät paikoin ylikapeat – liian vähän bunkkereita – väylien sokkolyönnit – greenien kunto Pirunpelto ei ihan vastannut omia odotuksia, mutta ei niistä nyt kauas jääty. Onkos muilla foorumilaisilla kokemuksia kyseisestä kentästä?
jooh Lakesidella ilmeisesti ollut suuria ongelmia pirunpellon greenien kanssa tänä vuonna. Greenit on kuulemma kylvetty 3 kertaa uudelleen yms yms. Viime vuonna kenttä oli vielä hienossa kunnossa! toivottavasti taas ensi vuonna paremmin. Lakesiden toinen kenttä järvenranta oli tosin hienossa kunnossa tänä vuonna.
Pirunpelto on kyllä tosi kapea ja haastava, välillä jopa hieman turhankin kapea. Sokkoavauksia taitaa olla 2 ja yksi lähestyminen täytyy lyödä sokkona, muuten pitäisi nähdä mihin päin metsää pallo lentää ;).
Itse kuitenkin tykkään kentästä, koska tuloskortin voi jättää kokonaan pois ja nauttia vain itse pelistä ja peliseurasta. Lyöntejä kertyisi kuitenkin yli 100
Pirunpellon griinit ovat tosiaan tällä kaudella olleet käytännössä pilalla. Siksi greenfee vain 20 e.
Kenttänä pirunpelto ei kuuluu suosikkeihini, itse asiassa en tykkää pelata sitä lainkaan. Mainitsemanne sokkolyönnit erittäin kapeilla väylillä, joista alkaa heti pöpelikkö rankaisee mielestäni liikaa myös hyvistä lyönneistä. Esimerkkinä par 5, 16. väylä: Vastatuuleen lyöty rauta 6, 150m etäisyydeltä putoaa kohotetulle griinille ja koko ryhmä odottaa pallon olevan suunnilleen parin metrin päässä lipusta. Kavuttuani griinille huomaan, ettei palloa löydy. Totta, liian pitkä lyönti. Muttaa pitääkö sen pusikon alkaa kahden metrin päästä griinistä?? Normaalilla GOLF-kentällä tuollaissta lyöntiä ’joutuu/pääsee’ chippaamaan vielä takaisin. Pirunpellolla pallo on jossain kiven alla.
Tästä jos kehtaa klubilla valittaa tulee aina, yleensä jonkun seniorin, suusta: ’pitääkö sitä lyödä niin pitkälle ja kovaa?’ No, siinä kiteytyy, että pirunpelto sopii heille, jotka lyövät 100m kerralla ja tekevät aina bogin. Päivästä toiseen.
Nyt voi mennä pahasti metsään, mutta sanon kuitenkin. Kyllähän suurelle osalle kentistä mahtuu jokunen viheriö, jonka ympärillä ei ole tilaa chipata takaisin eksyneitä lyöntejä. Uutta kenttää pelatessa tulee eteen paljonkin paikkoja, jotka yllättävät ja aiheuttavat ongelmia. Se kuuluu asiaan, ensimmäistä kertaa kenttää pelatessa nyt ei useinkaan tee mitään huipputulosta.
VanZant kirjoitti: (29.7.2010 10:43:07)
Se kuuluu asiaan, ensimmäistä kertaa kenttää pelatessa nyt ei useinkaan tee mitään huipputulosta.Näinhän se on. Luultavasti seuraava kierros menisi jo paremmin. Tulisi varmaan pelattua oikein kunnon turvagolffia, koska vähänkin rohkeamman lyönnin kohtalo olisi epäonnistuessaan hukkunut pallo. Mutta onko se sitten omaa vai kentän heikkoutta?
Tuntui vähän, että säästösyistä väylien ja greenien reuna- ja taka-alueet olivat niin minimalistisen pieniä. Metsään on kallista raivata kenttää, niin ei nyt sitten ainakaan liikaa raivata ja saadaan samalla Kovien jätkien haastava kenttä.
Huomenna pitäis lähteä pelaamaan ensimmäistä kertaa Pirunpelto ja pelitasoituksella 10. Taitaa ilmeisesti olla parasta että chipit ja pitchit toimii, vaikuttaa kentältä jossa ei kannata ahnehtia avausta mahdollisimman pitkälle tai lähestymistä lipulle.
Pelasin pari viikkoa sitten Merilapin Golffin, Torniossa. Se oli oikeastaan aika miellyttävä kenttä koska vaati paljon harkintaa miten kentän pelaa. Esim n. 400 m par4 jossa sellainen doglegi vasemmalle alkuun että hetken harkitsin varmaa rauta-8 avausta. No, rauta4 iso draw avaus ja spooni lähestyminen veivät sentään greenin kupeeseen. Driverin kanssa olisi voinut olla tosi syvällä metsässä jos sitä jenkaa ei olisi tullut.
VanZant kirjoitti: (29.7.2010 10:43:07)
Nyt voi mennä pahasti metsään, mutta sanon kuitenkin. Kyllähän suurelle osalle kentistä mahtuu jokunen viheriö, jonka ympärillä ei ole tilaa chipata takaisin eksyneitä lyöntejä.Tänä kesänä pelaamillani yhdeksällä kentällä ei ole ensimmäistäkään tuommoista viheriötä. Joidenkin griinien takana on vaikeaa maastoa, out tai vesieste, mutta kaikilla niilläkin palloa pystyy pelaamaan, jos se vain on pelialueella.
Suunnitteluvirheeltä kovasti kuulostaa sellainen viheriö, jonka takana heti on pusikko. Tosin suunnitteluvirheitä löytyy niin kovin paljon. Tekemällä oppii, sanotaan.
Olen pelannut Pirunpeltoa monena vuonna ja kymmeniä kertoja. Ensimmäisellä pelikerralla hukkasin laatikollisen palloja, mutta kunhan tutustuin tarkemmin kenttään niin olen alkanut pitämään siitä enemmän ja enemmän.
Kenttä vaatii vähän strategista ajattelua eli ensimmäisillä kierroksilla menee hetki tutkiessa ’kenttäarkkitehdin aivoituksia’. Kenttä ei ehkä sovellu ’pallo päätyyn ja perään’ tyyppiseen pelityyliin. Kentällä on joka väylällä tietyt kohdat, joista näkee ilman sokkolyöntejä seuraavalle etapille. Jos tulee huono lyönti, niin siitä toki rankaistaan tai sitten voi yrittää sankarilyönnillä pelastautua vähän suuremmalla riskitasolla. Miksi pitäisi aina pystyäkkään jatkamaan huonon lyönnin jälkeen ja joka kerran pallon oltava pelattavissa sieltä minne se päätyi?
Tällä kentällä siis ei driveri ole ehkä järkevin mailavalinta vaan bägistä joutuu käyttämään eri vaihtoehtoja aika monipuolisesti. Väylät tuntuvat kapeilta, kun on pystymetsä reunoilla, mutta eivät väylät kuitenkaan mitään mahdottoman kapeita ole, jotta ei rautapelillä väylällä pysyisi. Pelasin Kotkassa tänä vuonna ja mielestäni sielläkin on metsä ihan yhtä lähellä, jos sihti on huono ja bogi-tikan laulua saa silloinkin kuunnella.
Tänä vuonna Pirunpellon greenit ovat olleet todellakin vähän huonossa kunnossa, mutta ainakin tälläviikolla ne oli silti jolteensakin pelattavia (ei näkynyt piikkiä puttistatistiikassa :). Väylät ovat kuulema, klubilaisten puheiden mukaan, olleet hienolla nurmella koko kauden.
Rikkaushan se on et on monen eri tyylisiä kenttiä. Typerää jos kaikki olis samasta puusta veistettyjä! Hieno ja mukava kenttä on.
Tuli eilen 33 asteen mukavassa lämmössä pelattua tämä. Jos/kun Vammalassa päin seuraavan kerran liikun, tulen kyllä ehdottomasti mielummin Pirunpellon puolelle, kun Järviseudun takaysiä tekisi mieli pelata kypärä päässä. Pirunpellolla on rauhallista, ja lähes aina näkee mihin lyödään.
Kentän kapeus ja sivulle lyönnin anteeksiantamattomuus pakotti aivan eri taktiikkaan kun mihin on tottunut, eli siihen drive/wedgeilyyn. Kenttä ei ole mahdottoman pitkä, eli tiiltä kiltisti rautamailalla suunnilleen 150 metriin, ja siitä siitten greenille. Näin edeten yhden pallon hukkasin, kun auringonpistoksen vimmassa draiverin otin käteen. Ja ihan suunnilleen tasoitukseen meni.
Kenttä ei todellakaan ole huonolyöntiselle, mutta jos pallo lentää suunnilleen sinne minne yrittää, suosittelen ehdottomasti. Kentällä on pari todella hienoa väylää, kuten 10 ja 12.
Noniin… nyt on Pirunpelto kierretty ensimmäistä kertaa ja saldona:
– Kadonneita palloja n. 12 (Yhdellä 160 m par 3:lla jääräpäisesti 4 palloa rauta-6:lla lyhyeksi järveen ja rauta5:lla 5. pallo greenin taakse.
– 5 paaria, 5 bogia, 3 tuplaa, 1 tripla ja loput viivoja.
– 20 bogi pinnaa.Hieman tuosta kentästä tuli mieleen että se on sellainen on/off kenttä ainakin omalle pelityylille. Jos onnistuu, niin sitten tulee ihan ok tulos, mutta jos menee vähänkin pieleen niin sitten se on katastofitulos. Siihen väliin ei oikeen mahdu mitään.
Kivikkoinen metsä on monien greenien kupeessa sellainen että väylältä tavoiteltu birkkupaikka muuttuu pian triplan puuttaamiseksi.Kyllä tuosta kentästä ehkä voisi oppia tykkäämäänkin kunhan siellä enemmän pelaa. Siinä mielessä kiva kenttä että vaatii monilla väylillä esim. onnistuneen fade-draivin lyömistä että pääsee kivasti greenille. Tänään nuo Bobby Michellin opettamat pitch lyöntiä muistuttavat fadet toimivatkin aika kivasti.
Pirunpelto on kuitenkin kenttä että kun sillä oppii pelaamaan, niin aika helppoa on kenttä kuin kenttä. Tuolla vaaditaan paarin tekemiseen kohtuullisen hyvää lyöntiarsenaalia. Mutta klubituupparille joka pyrkii tekemään paarin, kenttä osaa olla erittäin oikukas.
Pelasin äsken Pirunpellon ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran. Palvelu klubilla oli huippuystävällistä, kenttä oli hyväkuntoinen ja todella kaunis, mutta minun mielestäni valitettavan huonosti suunniteltu. Tiedän että jo toisella kerralla kenttä aukeaisi paremmin, mutta ei kun herännyt mitään halua yrittää. Harmi, noista palikoista olisi voinut saada paljon enemmän irti.
Pelasin pirunpellon pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa. Ei turhaan tituulerata pirkanmaan parhaaksi kentäksi. Loisto kunnossa, upea layoutti ja pirun haastava.
kentässä on mielestä muutama virhe (lähinnä vain sokkopaikat,keskellä väylää olevat kivet/kalliot (sokkojen takana olevat kalliot). Greenin taakse voisi laittaa out paalut, jotta perusgolffari mies ymmärtää lyödä varapallon.
On harmillista, että useaa kentää kunnostetaan (helpotetaan). Monipuolinen mailojen käyttö on suositeltavaa jo alle 20 tasureilla. Monilla kentillä vaikeutta saadaan pituutta lisäämällä ja se on minusta huonompi suunta kuin väylien kapeus.
Viime vuoden kierrokseni oli vaikea, mutta syynä oli enemmän pelaajan kuin kenttä. -
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 14 viestiä, 1 - 14 (kaikkiaan 14)
Esillä 14 viestiä, 1 - 14 (kaikkiaan 14)