-
JulkaisijaArtikkelit
-
Luitteko Golf-lehdestä tuon? Olenkin aina ollu sitä mieltä, että avauslyönnit on nro 1 tärkeydessä.
Juttu tuli luettua ja olin kyllä aika yllättynyt siitä, että ammattilaistason pelaajilla on tuon tapaisia ajatuksia. Itseni kaltaisella bogitason tuupparilla avauslyönti on tosiaan minunkin mielestäni tärkein lyönti, sillä se voi helpoiten tuhota koko reiän tuloksen. Käytännössä pariin tai bogiin on vaikea venyä jos tiiltä lähtee vielä lyönti numero kolmonen. Vastaavasti jos esim. par nelosella on kahdella griinin kantissa niin kyllä siitä yleensä vähintään sen bogin saa sudittua. Yleensä reikätuloksen ollessa tupla tai suurempi, on sössiminen tapahtunut jo paljon ennen greenin lähistölle pääsyä.
Olisin kuitenkin kuvitellut että ammattilaisilla on kenttäpeli avauksineen oletusarvoisesti siinä kuosissa että pääsevät paria yrittämään vähän huonommillakin lyönneillä. Siksi tuossa jutussa esitetty ajatus tuntui hieman vieraalta.
Pisti kyllä ajattelemaan asiaa,mutta ehkäpä tuon tason pelaajat voivat jutella lämpimikseen mitä haluavat kun peli on hallussa.Kaikki osaalueet täytyy toimia,eikä se kakkoslyönti ole sen vähemmän tärkeä,puhumattakaan puteista.
Jos useimmiten osuu griiniin, niin chipin / pitchin ei tarvitse olla kovin kuosissa jota pärjää.
Harvey Penick vei huonoa puttiaan valittaneen oppliaansa rangelle, jottei eka putti olisi niin pitkä.
Itse olen bogituupparina todennut, että mahdollisuus parantaa tulosta seuraavalle tasolle riippuu tosiaan avaus- ja väylälyönneistä, erityisesti niiden pituudesta. Hyvästäkään lähipelistä ei pääse hyötymään, ellei ole paikassa, josta sitä voi hyödyntää.
Ehkä sama pätee noihin ammatilaisiin. Sanoihan Nicklauskin, että kun kaukaa saa yli 80 % kolmeen metriin ja siitä yhdellä kuppiin, niin ei paljon tarvitse harjoitella.
Bogipelaajan kannalta asiaa voi lähestyä myös seuraavasti. Normikierroksella on 36 puttia ja 54 muuta lyöntiä. Tuossa 54 lyönnissä on mukana noin 18 kappaletta griinin kupeesta tai lähistöltä lähestymisiä (siis lähipeliä). Jos kuitenkin nuo pystyy eliminoimaan, mahdollisuudet parempaan tulokseen paranevat oleellisesti.
Kaikesta huolimatta oma kokemukseni on, että mahdollisimman monipuolinen harjoittelu on parasta. Usein lähipelin harjoittelu parantaa myös pitkää peliä.
Kyllä se Rory puhuu hyvin pitkälti asiaa tuossa ja jo vuosien takaa on aiheesta paljon myyttejä murtavaa tutkimustakin saatavilla.
Golfin matematiikka on samalla hyvin yksinkertaista ja samalla harhaanjohtavaa. Puhutaan paljon siitä, miten suuren osan prosenteissa puttien määrä muodostaa tuloksesta, mutta ihan liian vähän siitä, onko sille asialle paljonkaan tehtävissä. Upotusprosentit tietyiltä matkoilta ovat varsin lahjomatonta tilastoa.
Se mikä erottaa huiput esim itsestäni griineillä on 6-25m:n puttien laatu. (Ja Henkka lakkaa nyt heti nauramasta ;)) Tuolta matkalta pistävät osaavat kaverit ensimmäisen niin lähelle, että seuraava putoaa jo isolla prosentilla, eli liki järjestäen. Sitten kun mutaman kerran kieroksella lipsahtaa lyönti reiän lähelle, ollaan jo tuolla 66-68 lukemissa.
Hyvällä lähipelillä voi siis saada tuloksen lähestymään par-tulosta, mutta alle mennään vain lyömällä hyvin.
Lähipeli voi olla huonompaakin, jos osuu griinille yhdellä, kahdella tai kolmella lyönnillä (riippuen paljonko on reiän par). Jos lähestymisessä jäädään jopa kymmenien metrien päähän reiästä, alkaa lähipelillä olla vaikutusta.
Avauslyöntejä kierroksella on vähintään 18. Jos joutuu avaamaan uudestaan, se tekee rankkuineen 2 lyöntiä/kerta. Jos griinille pääsee kahdella väylällä, jää 16 väytää, jossa lähipeliä tarvitaan. Chippejä ja putteja tulee yhteensä luultavasti noin 40/kierros, jopa yli.Sitä vähemmän, mitä paremmassa kondiksessa lähipeli on.
Ehkä voi tulkita niin, että mitä parempi pelaaja, sitä huonommalla lähipelillä pääsee kohtalaiseen tulokseen. Jos pääsee aina normilyöntimäärällä griinille, mitä lähipelitaitoja siinä tarvitsee. Niin no, kyllä sitä voi tietysti puttailla…
Tällaisen tavallisen tumpelon tulokselle luodaan perusta jo tiillä. Jos kolmannella lähtee, bogipisteet ovat tiukassa. Toki joskus bogin voi tuurilla saada, mutta yleensä ei lyöntimäärällä voi rehvastella.
Sanoisin, että hyvä tulos tehdään lähipelillä (putit ja tarvittaessa chipit) ja huono tulos tiillä.
Kun katsoi Mikon peliä kolmannella ja neljännellä rundilla viikonloppuna ET:llä, niin ainakin sen perusteella Rory puhuu totta. Paljon ei jäänyt parannettavaa lähipelissä (ja puttipelissä ei juuri yhtään), mutta lyöntipelissä sitäkin enemmän. Viimeinen reikä oli kaikkein selkein: surkean draivin jälkeen kolmas lähti vielä puiden seasta bunkkeriin, mutta bogin Mikko siitä väkisin väänsi. Nykyisin huipulla pitää tehtailla birkkuja. Jos griiniosumatkin on säännönmukaisesti yli 10 metrin päässä reiästä, niin ei niitä huippuputtaajakaan yhtä enempää kierrosta kohti upota.
Eiköhän tuo ole vähän samankaltainen kysymys kuin ’onko lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?
Hyvällä avauslyönnillä todennäköisyys päästä seuraavalla lyönnillä tavoitteisiin on parempi kuin keskinkertaisella tai huonolla avauksella.
Kakkoslyönnin onnistumisen todennäköisyys paranee hyvällä avauksella. Huonosta paikasta onnistuminen on epätodennäköisempää. Paljonko suuremmalla prosentilla pääsee griinille hyvästä paikasta kuin huonosta paikasta tai lähempää kuin kaempaa?
Hyvällä lähipelillä pystyy paikkaamaan aiempia epäonnistumisia. Kumpi on todennäköisempää lopputuloksen kannalta putata kolmas lyönti vai chipta kolmas lyönti reikään (par 4-väylällä)?
Itse ajattelin ensi kesänä tarkempaa tilastoa mm. väyläosumista ja greeniosumista. Josko saisi kuvaa siitä osuuko greenille paremmin väylältä kuin vierestä ja tietenkin kuinka monesti on väylällä tai greenillä.
Siinä mielessä allekirjoitan tuon väitteen, että hyvään tulokseen pyrittäessä avauslyönnit ovat tärkeitä, mutta väittäisin että kakkos/kolmos-lyönti (par4/5) ovat avausta tärkeämpiä tai ainakin yhtä tärkeitä. Ja kun tätä tajunnan virtaa jatkaa, niin jokainen käyttämätön lyönti on olennainen tavoite.
Omaa pelia kun analysoi, niin
– avausten merkitys ei ole erityisen suuri lopputulokseen nähden +/- 10 metriä leveydessä tai pituudessa ei vielä useinkaan näy lopputuloksessa
– lähestymislyönneissä griiniosumat ovat jo paljon merkityksellisempiä
– chipit ja putit kun ovat tikissä, niin tulos on usein yllättävän hyväMinua on monesty tulos yllättänyt, kun avaukset eivät ole olleet erityisen loistokkaita, eikä lähestymisetkään yltäneet par4:lla griinille, mutta kun chippi on hyvässä kunnossa, niin selvitään yhdellä putilla. Eli lopulta ratkaisevaa hyvissä kierroksissa onkin olleet hyvät chipit. SIlloin puttimäärä jää kierroksella alle 30, mutta se ei ole johtunut niinkään hyvistä puteista kuin chipeistä.
Siis ainakin omassa pelissä lähestyminen ja chipit ovat kaikkein ratkaisevimpia hyvissä kierroksissa.
Tuo oli kyllä erittäin hyvä kirjoitus. 10 vuotta lajia harrastettuani aloin nimittäin itsekin hokea että ’lähipelillä tehdää tulosta’, kun viime kesänä pelasin eräänkin kierroksen 15/18 greeniosumilla ja silti muistaakseni 8 yli paarin. Tietenkin tulos olisi huomattavasti parempi jos putti keskiarvo olisi esim. 1,7 vs. 2,5. Mutta jos avauslyönti on outissa niin se on heti tulokseen +2.
Voidaanko väittää, että joku osa-alue pelissä on kaikista tärkein? Minusta ei voida. Kaikkien osa-alueiden tulee olla kunnossa ja kokonaisuus ratkaisee tuloksen. Mikäli avaukset ja lähestymiset sattuvat joskus olemaan huippukunnossa ei lähipeliltä vaadita paljoa. Mikäli avaukset menevät minne sattuu ja lähestymiset eivät osu green’eihin, niin lähipeliltä vaaditaan enemmän, jotta tulos olisi edes kohtalainen. Kaikki tämä edellyttää sitä, että puttaaminen olisi samanlaista, mutta sehän ei tietenkään ole.
Tavallisen klubituupparin kyseessäollen on lähipeli kuitenkin se osa-alue, jolla tulosta voi nopeimmin parantaa, lyönnit kun tuppaa kuitenkin menemään minne sattuu. Siis tavallisen pelurin pelissä kaikki pelin osa-alueet ovat enemmän tai vähemmän pielessä, eikä vähiten se millä taktiikalla jo tiiltä lähdetään liikkeelle. Järjenkäytöllä useimmat saisivat jo monta lyöntiä pois score’sta. Omalla kohdallani, vaikka olenkin kohtuullinen lähipelaaja, lopputuloksen kannalta ratkaisevaa on se, millainen päivä avausten suhteen on.
Omassa pelissäni on kakkoslyönnillä ollut suurin vaikutus tuloksen tekemiseen. Sen jälkeen chipit/putit eli lähipeli jolla olen pelastanut viime kesänä paljon. Omista tilastoista tuon pystyy päättelemään helpostikkin. Ehkä sillä avauksella sitten on minullekkin enemmän merkitystä kun lähestymiset osuvat paremmin greenille.
Itselläni se on ollut yksinkertaistettuna niin, että jos avaus (ja samalla yleensä myös rautalyönti) toimii tulos alkaa yleensä seiskalla. Jos ei, niin kasilla tai huonommalla vaikka kuinka hyvin lähipeli kulkisi. Hyvänkin päivän saa toki tuhottua pelkästään puttailullaan.. Kai se on saavutus sekin, kun pelasin viime vuonna kierroksen 79, jossa puttasin enemmän kuin löin (40 puttia)..
Putti-Possu kirjoitti: (6.4.2011 23:46:55)
Siis ainakin omassa pelissä lähestyminen ja chipit ovat kaikkein ratkaisevimpia hyvissä kierroksissa.
Lienee vaan pieni ero siinä, mitkä ovat hyviä kierroksia sinun tai Roryn näkökulmasta.
Lähipelin merkityksen harha tulee juuri siitä, kun normaalisti 90 rundeja pelaava saakin chipit kohdalleen ja pelaa 80. Hänelle se on hyvä kierros, monelle muulle täysi katastroofi.
Mennäänpä vaikka 6500m pitkälle kentälle ja pannaan tavoitetulokseksi 66. Alkaa ymmärtämään draivin merkityksen aika toisin.
ts kirjoitti: (7.4.2011 9:32:17)
Mennäänpä vaikka 6500m pitkälle kentälle ja pannaan tavoitetulokseksi 66. Alkaa ymmärtämään draivin merkityksen aika toisin.No tuo voi olla maailmalla arkipäivää, mutta Suomessa tuskin montakaan joka tavoitteeseen pääsee.
Ainahan voi tavotteita laittaa, mutta tolkku se pitää olla kerjätessäkin, jos ei ottajalla niin antajalla.
Marx kirjoitti: (7.4.2011 9:45:43)
ts kirjoitti: (7.4.2011 9:32:17)
Mennäänpä vaikka 6500m pitkälle kentälle ja pannaan tavoitetulokseksi 66. Alkaa ymmärtämään draivin merkityksen aika toisin.No tuo voi olla maailmalla arkipäivää, mutta Suomessa tuskin montakaan joka tavoitteeseen pääsee.
Ainahan voi tavotteita laittaa, mutta tolkku se pitää olla kerjätessäkin, jos ei ottajalla niin antajalla.
Mutta eikös me tässä juuri noiden ts:n viittamien pelaajien pelistä keskustella? En ole vielä tuota juttua lukenut, mutta käsittääkseni siinä ei suomalaisista tuuppareista puhuta mitään.
Näissä kannattaa aina muistaa että ts ajattelee asiaa kilpagolfin vinkkelistä. Niinkuin hänen kuuluukin. Tavan harrastajille, ainakaan vähemmän edistyneille, ei näistä pohdinnoista varmastikaan konkreettista hyötyä ole. Yleissivistystä kylläkin, mistä voimme olla kiitollisia.
Myöhästyin.
kebax kirjoitti: (7.4.2011 10:02:16)
Näissä kannattaa aina muistaa että ts ajattelee asiaa kilpagolfin vinkkelistä. Niinkuin hänen kuuluukin. Tavan harrastajille, ainakaan vähemmän edistyneille, ei näistä pohdinnoista varmastikaan konkreettista hyötyä ole. Yleissivistystä kylläkin, mistä voimme olla kiitollisia.Ei saa yleistää.
Tuon artikkelin osalta ajattelen asiaa juurikin kilpapelaajien osalta, esim itseni osalta tilanne on juurikin päinvastainen. Tuli juuri kolmisen viikkoa pelattua noin 80 lyönnin rundeja sellaisilla lyönneillä, joilla ei olisi kertaakaan pitänyt mennä tulos yli parin.
Tuli taas ymmärrettyä, että täällä pohjolassa ei vaan edes ymmärretä mitä se lähipeli oikeesti on, eikä sitä kyllä juuri missäään pääse harjoittelemaankaan. Tarttis tehrä jotain… harjoitusalueiden suhteen.
ts kirjoitti: (7.4.2011 10:11:21)
kebax kirjoitti: (7.4.2011 10:02:16)
Näissä kannattaa aina muistaa että ts ajattelee asiaa kilpagolfin vinkkelistä. Niinkuin hänen kuuluukin. Tavan harrastajille, ainakaan vähemmän edistyneille, ei näistä pohdinnoista varmastikaan konkreettista hyötyä ole. Yleissivistystä kylläkin, mistä voimme olla kiitollisia.Ei saa yleistää.
Tuon artikkelin osalta ajattelen asiaa juurikin kilpapelaajien osalta, esim itseni osalta tilanne on juurikin päinvastainen. Tuli juuri kolmisen viikkoa pelattua noin 80 lyönnin rundeja sellaisilla lyönneillä, joilla ei olisi kertaakaan pitänyt mennä tulos yli parin.
Tuli taas ymmärrettyä, että täällä pohjolassa ei vaan edes ymmärretä mitä se lähipeli oikeesti on, eikä sitä kyllä juuri missäään pääse harjoittelemaankaan. Tarttis tehrä jotain… harjoitusalueiden suhteen.
Tulipa noista harjoittelualueista mieleen Sipe Santapukin lausahdus golfista. Jotenkin tähän tapaan se meni: ’on paljon mukavampiakin tapoja kulkea reiältä reiälle kuin golf…’. Meinaan vaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmille harjoittelualueilla on mahdollisuus päästä, mutta vain golfissa….
Oma mielipide on aina ollut, että aika pitkälle pari ekaa lyöntiä ratkaisee väylän tuloksen. Tämä siis bogeypelaajan näkökulma asiaan.
Omassa pelissäni 1, 2 ja kolmoslyönti ovat kaikkein tärkeimpiä.
Jos on bogin lyönnit siinä vaiheessa kun pääset chipille, ei minkäänlainen
lähipeli enää paljon auta.Klubituupparille taitaa kyllä olla ne pitkät lyönnit kaikista tärkeimmät. Kattelin just erään lounais-suomalaisen kentän par-4 väylien keskipituutta, joka oli 337 metriä keltaisilta.
Mikäli normi klubituuppari tavoittelee par tulosta, on hänen lyötävä avausksensa noin 200 metrin päähän, tällöin seuraavalle lyönnille jää mitaksi 137 metriä, jonka klubituuppari jotenkuten hallitsee. Näin griinin lähityöskentelyyn jää 2 lyöntiä (lähipeliä tai puttia).
Näinhän sitä telsusta katotaan ja itse myös yritetään toteuttaa. Oikeassa elämässähän klubituuppareiden avauksia etitään joskus aika useinkin =).Pelitaktiikallahan tätä voisi hanskata….. avaus vaikkapa 150m rautamailalla, jää kaksi 94 metrin lyöntiä. Ne klubituuppari hallitsee jo melko varmasti. Griinityöskentelyyn jää yksi lyönti.
Hyvälle pelaajalla lähipeli on tärkeämpää, koska he tuuppaavat avauksensa väylälle ja pääsevät sillä kakkosella griinin kanttiin.
Glubituupparille tärkein on se väylällä oleva avaus, josta on helppo jatkaa.
Taktikolle tärkein on se putti, niitä kun jäi jäljelle vain yksi.Jos ei puttaa hyvin ei voi tapella kärkipaikoista. Kyllä se Rory nyt vähän väärän hepun kanssa keskustelee henkeviä. Voihan se Nikke vähätellä tuota lähipeliä, kun oli siinä aikansa parhaita, tai monet huiput ovat sanoneet myös kaikkien aikojen parhaaksi. Kun kyseltiin, että kenet laitat puttaamaan voittoputtiasi, jos saat valita niin eniten siellä vastattiin just Nicklausta.
-
JulkaisijaArtikkelit
-
ts kirjoitti: (7.4.2011 10:11:21)
kebax kirjoitti: (7.4.2011 10:02:16)
Näissä kannattaa aina muistaa että ts ajattelee asiaa kilpagolfin vinkkelistä. Niinkuin hänen kuuluukin. Tavan harrastajille, ainakaan vähemmän edistyneille, ei näistä pohdinnoista varmastikaan konkreettista hyötyä ole. Yleissivistystä kylläkin, mistä voimme olla kiitollisia.Ei saa yleistää.
Tuon artikkelin osalta ajattelen asiaa juurikin kilpapelaajien osalta, esim itseni osalta tilanne on juurikin päinvastainen. Tuli juuri kolmisen viikkoa pelattua noin 80 lyönnin rundeja sellaisilla lyönneillä, joilla ei olisi kertaakaan pitänyt mennä tulos yli parin.
Tuli taas ymmärrettyä, että täällä pohjolassa ei vaan edes ymmärretä mitä se lähipeli oikeesti on, eikä sitä kyllä juuri missäään pääse harjoittelemaankaan. Tarttis tehrä jotain… harjoitusalueiden suhteen.
Tulipa noista harjoittelualueista mieleen Sipe Santapukin lausahdus golfista. Jotenkin tähän tapaan se meni: ’on paljon mukavampiakin tapoja kulkea reiältä reiälle kuin golf…’. Meinaan vaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmille harjoittelualueilla on mahdollisuus päästä, mutta vain golfissa….