-
JulkaisijaArtikkelit
-
Joskus olen jopa osannut putata, mutta pidemmän aikaa putti ei ole kulkenut halutulla tavalla. Usko on mennyt koko hommaan lähes täysin. Siispä miten löytää kadonnut putti?? Pitäisikö viettää viikko harjoitusgriinillä, vai mennä suoraan putterikauppaan? Vai vielä radikaalimpi ratkaisu ja vaihtaa puttiotetta? Kokemuksia? Kohtalotovereita?
Ei se putti aina kulje. Itse olen mennyt puttigriinille harjoittelemaan lyhyitä putteja: 1 metrin puttia, 2 metrin puttia ja 3 metrin puttia.
Kun 1- metrinen alkaa upota, voi siirtyä 2 – metrisenn ja sitten 3- metriseen, joka on jo melko pitkä putti. Tätä pitemmmät putit promiehetkin upottavat melko pienellä prosentilla, joten pääasia niissä on että saa ne lähelle.
Eli pitkiä sarjoja lyhyttä puttia oikealla tekniikalla.
Jep!
Tuttua minullekin. Laskin, että viime kierroksella
tuli yli kymmenen kolmen putin griiniä, tulos 95 ja oma händäri 22. Eli putti aivan kateissa…
Odottelen myös vinkkejä.
Lue jostakin hyvästä kirjasta mitä hyvään puttiin kuuluu ja tarkista oma puttisi tekniikka.
Jos putti ei ollenkaan kulje, tekniikassa on useimmiten jotakin mätää. Uskoakin tarvitaan tietenkin.
Hyvälle tekniikalle usein tunnusomaista:
1. Silmät pallon päälle
2. Mailan kannan ja varpaiden kärkien etäisyys noin jalan mitta
3.Lyhyissä puteissa saatto=>bäcksvingi
4.Lyhyissä putterin liike aikasuora
5.Pitkissä saatto=bäksvingi
6. Liike sisään ja ulos
7. Ranteet koukistettuna
8. Kynärpäät lähellä kylkiä
Putata voi hyvin myös vastoin kaikkia ym. periaatteita.
Tulos ratkaisee.
Kokeile olohuoneen matolla 2 metrin puttia maalina toinen pallo. Jos osut 8 kertaa kymmenestä eri suunnista maton linjoja käyttämättä putti on teknisesti aika hyvä.
..on syynä se että pituudet on hukassa, siis force. Eihän kukaan puttaa niin huonosti että esim. 5-6 metrin putti heittäisi suunnassaan yli metrin kupista.
Miksi putin voimakkuuden säätäminen on vaikeaa ja se menee helposti hakemiseksi? Syitä voi olla useita.
Omalta kohdaltani olen huomannut mm.seuraavia hankaluksia. Pelaan paljon vieraskentillä, joilla greenien nopeudet vaihtelee huomattavasti leikkauksesta ja ruohotyypistä riippuen. Tämän johdosta on välttämätöntä totuttautua greeneihin ennen kierrosta. 15-20 minuuttia riittää yleensä näihin harjoituksiin.
Olen havainnut hyväksi tavaksi puttailla harjoitusgreenillä, yhdellä pallolla pelkästään pitkiä putteja, jopa greenin reunalta toiselle, vaihdellen aina pituutta ja suuntaa. Ylämäkeen ja alamäkeen, kokeillen samalla myös breikkejä. Mutta! Huom! vain yhdellä pallolla ja ainoastaan yksi putti samasta kohtaa peräkkäin. Näinhän kentälläkin putataan. Tottakai myös lyhyitä upotuksia aina väliin (kokeillaan uppoaako 15 metrinen kahdella putilla). Näin olen yleensä päässyt käsitykseen greenien nopeudesta.
Hakekoon jokainen oman tapansa valmistautua, mutta olen sitä mieltä ettei lyhyitä putteja tuuppimalla opi greenien nopeuksia.
Kyllä sen huomaa kentällä, kun harjoitusgreenillä on saanut pituudet hallintaan. Silti tulee väliin niitä kolmen putin greenejä, on aina tullut ja tulee vastakin. Mielestäni hauskinta golfissa on puttaaminen nopeilla, kaltevilla ja hyväkuntoisilla greeneillä.
P.S.
Kannattaa muuten yhdistää pikku chipit, forelta ja greenin reunaraffista tähän harjoitteluun. Niistäkin oppii paljon greenien nopeudesta.Yleensä puttien treenaaminen on tosiaan harrastajilla vain lyhyiden puttien upottelua.
Kuten JYLAN esitti pitkiä on pakko harjoitella sillä kentällä, jolla pelaa, jotta saa puttauvoiman kalibroitua griinien nopeuteen.
Yksi hyvä harjoitus on putata kolmea palloa kutakin eri reikiin esim 3m, 5m, 8m muutama kerta ja jatkaa ne seuraavalla putilla reikään. Tällöin tulee mukaan myös lyhyet putit. Viheriöllä tarvitaan tietysti tällöin tilaa.
Ja sitten kun se harjoitus greeni onkin jäänyt leikkaamatta tai vain se on leikattu. Kentällä on sitten ihmeissään, että mitenkäs se tuolla harjoitusalueella sujui 😉
Niinhän siinä joskus käy.
Samoin kun lähtee aamulla kiertämään ja greenit ovat kasteen peitossa, tai kesäkuumalla iltapäivällä greenit kastellaan kesken kierrosta.
Putti voi kadota myös kotikentällä. Meillä leikattiin elokuussa (mestaruuskisoja varten?) greenit tavallista lyhemmiksi, johonkin n. 3 milliin, jopa alkoi tulla pitkää paluuputtia. Lähestymiset rullasi ulos greeneiltä, chipit karkaili helposti myös pitkiksi.
Siinä joutui ihan oikeasti harjoittelemaan puttia ja lähipeliä. En pitäisi minään amerikan ihmeenä vaikka puttipelit sekoaisi pelkästään tällaisesta syystä.
Jos unohdetaan tekniikka niin mielestäni puttaaminen on aika pitkälle myös keskittymiskysymys (tähän auttaa osaltaan rutiinit).
Itsevarmuutta ja uskoa puttien uppoamiseen tarvitaan myöskin. Tätähän saa ainakin harjoitusgrriniltä. Olen useampaan kertaan ollut todistamassa ilmiötä jossa kanssapelaaja psyykkaa itsensä (ja tietysti kilpakumppaneitaan) lupaamalla upottaa vaikean 6-metrisen ja sen myös tekee.
Klubbari sanoi aivan oikein, että putti on keskittymiskysymys.
Pelasin kerran erään islantilaisen pelimiehen kanssa. Minun puttini ei kulkenut ollenkaan. Valiteltuani puttiani, islantilainen totesi: jos puttaa yli 36 kertaa ei ole keskittynyt putteihin. Olen samaa mieltä: 36 puttiin pääsee pelkällä hyvällä keskittymisellä.
Edelliseen kommenttiini jäi täsmentämättä: Kun saan lyhyet putit 1-3 metriä toimimaan, pitkätkin toimivat. Ilmeisesti kyse tatsista tai itseluottamuksesta ?
Kaikki on kuitenkin yksilöllistä.
Jatkoa edellisiin, eli usko siihen että putit uppoaa. Ennen kierrosta harjoitusgriinillä kannattaa puttailla tuntuman takia pitkiä (yli 5m) putteja joiden ei tarvitse mennä sisään. Uskoa putin upottamiseen kannattaa hakea ihan lyhyistä n.50cm suorista puteista. Näitä kun upottelee lujaa keskelle niin kummasti alkaa uskoa puttaamiseen.
Niitä parimetrisiä vinoja ei kannata ennen rundia juuri puttailla muuten kuin breikkien tutkimiseksi. Uskohan siinä menee kun kokoajan harkkagriinillä puttaa ohi.
Olen parantanut puttaamistani reilusti eräällä vanhalla kikalla. Asetan pallon logon tai tekstin halutun puttaussuunnan mukaiseksi ja keskityn putatessa siihen, että lavan keskikohdalla oleva merkki tulee keskelle palloa, jolloin pallo lähtee haluttuun suuntaan ’tekstin suuntaisesti’. Katse tiukasti palloon, ei lapaan! Suuntavirheet johtuvat tällöin ainoastaan väärästä griinin lukemisesta tai väärästä forcesta. Force jää edelleen tatsin varaan.
Tämän kesän kierroksilla (n. 40) alhaisin puttimäärä on ollut 26, keskiarvo n. 33. Kolmen putin griinejä tulee aniharvoin, joskus menee useita kierroksia ilman 3:a puttia.
Putterin vaihtaminen saattaa joskus tuoda aiemmissa viesteissä peräänkuulutettua itseluottamusta puttaamiseen. Mutta jokaisen yli 36 putin kierroksen jälkeen ei ehkä kannata putteria vaihtaa;)
Tottakai vain harjottelun kautta voi puttia pysyvästi parantaa, mutta silloin tällöin huono puttaaminen on vain ylikuntoa. Kokeile joskus lähteä kentälle pelaamaan ilman putteria ja ota pallo taskuun kun olet sen greenille pelannut.(Suotavaa vain kun kentällä ei ole ruuhkaa)
Hyviä vinkkejähän nuo ovat kaikki. Ehkä kuitenkin itselläni puttaus on enemmän ’päästä kiinni’ oleva asia. Hyvä keskittyminen ja usko omaan puttiin ovat minulle niitä avainasioita.
Ennen ajattelin upottavani (lähes)kaikki putit, joten minulla oli uskoa puttaukseeni. Nyt jostain syystä usko on mennyt hommaan ja joskus huomaan ajattelevinani ’kumpa selviäis tästä kahdella putilla’.
Silti uskon, että jossain vaiheessa itseluottamus kasvaa ja putit alkavat upota entiseen tahtiin…
Itse olen huomannut, että esim. svingin hajotessa on hyvä palata perusasioihin: pari korillista erittäin rauhalliseen tahtiin pitcherillä ja vaikka kasilla. Sama voisi päteä myös puttaukseen.
Sain pari viikkoa sitten sain kysyessäni todella hyviä neuvoja putin pituuden säätämiseen. Nykyisin teen aina ennen kentälle lähtöä herkistelynä pitkiä putteja niin kauan, että 3 palloa jää kaikki putin päähän reiästä. Viimeisenä vielä samat 3 palloa metrin päästä reikään. Silloin on valmis taistoon !
… chippi on mennyt sisään.
Niinpä…
Oma kokemukseni: Pelasin eilen kauden parasta kierrostani, 13 reiän jälkeen olin 4 alle tasoitukseni (upotettuani juuri 12:lla n. 7m birkkuputin ja lähipelin oltua erityisen hyvää koko kierroksen).
Sitten: kentän helpoin, lyhyt par3, tii edessä, lippu oikealla takana, PW:llä griinin vasempaan etukulmaan. Puttieteäisyys n 12 m ylämäkeen, putti huimasti pitkäksi foregriinille, mistä puttasin takaisin – yli – reikään pääsyyn meni yht 4 puttia. Seuraava par4 – jälleen griiniosuma + 4 puttia. Loput 3 väylää kaikki 3 puttia. Tulos sinänsä hyvä +1 netto, mutta vikat 5 reikää siis 17 puttia – eli 7 lyöntiä vessasta alas.
En ole koskaan aiemmin edes harkinnut mailan katkaisemista, mutta eilen oli lähellä, keitti niin pahasti. Syyhän tuohon huonoon putkeen oli se 14. reikä, jonka jälkeen usko puttaamiseen katosi aivan totaalisesti; 1 m putitkin tuntuivat aivan ylivoimaisilta. Eikä ongelmaa helpottanut mukana pelannut rouva, joka päivitteli että ’voi kun sä puttaat huonosti kun muuten pelaat niin hyvin’…
Miten tällaisen pelihermon romahtamisen saisi estettyä vastaisuudessa? Onko olemassa jotain mantraa, jota hokemalla saisi edellisen reiän katastrofin vain katoamaan?
Puttaaminen on vänkä juttu, josta on kirjoitettu metritolkulla kirjoja. Kaikella tietämyksellä ja treenaamisella Mestaritkin pistävät joskus puolesta metristä ohi ja tuuppari saa sisään kymmenestä metristä?
Minulle upotettu putti on mielentila, joka syntyy kolmesta elementistä: mekaaninen ja yksinkertainen svingi (=toistettavuus), luottamus ’lukutaitoon’ ja tahto upottaa pallo reikään. Kun tästä mielentilasta saa rakennettua itselleen rutiinin niin tulosta syntyy. Tämän henkisen rutiinin rakentamisessa fyysisillä rutiineilla on suuri merkitys. Kun teet samat asiat aina samassa järjestyksessä ja samalla tempolla ne viisi sekuntia, jotka edeltävät pallon irtoamista lavasta niin huomaat, että ettei erillistä keskittymistä enää tarvitse.
Entäs sitten kun tätä mielentilaa ei löydy? Itse analysoin osa-alueen kerrallaan ja teen kokeita treeniviheriöllä kunnes löydän ’syyllisen’.
Tällainen analyysin tekeminen vaatii luonnollisesti sen, että on opetellut tietynlaisen putin ja tuntee oman puttinsa perusteet. Mitkä osat liikkuvat mihinkin suuntaan ja miksi.
Minun tapani sopii hyvin mekaanisen putin kaverille, mutta on täyttä puppua fiilari-puttajille.
Itsekin tulee joskus hypisteltyä huonoina kausina uusia puttereita, mutta: Jos olen kerran pystynyt puttaamaan aikaisemmin tällä putterilla ja tällä svingillä hyvin, niin miksi putterin vaihtaminen auttaisi?
Pitkeissä puteissa täytyy lisäksi muistaa realismi, se auttaa säilyttämään itseluottamuksen. On nimittäin tutkittu, että kolmemetrisessä putissa griinin epätasaisuudet vaikuttavat palloon jo niin paljon, että hajonta on suurempi kuin reiän halkaisija. Ts. jo reilun parinmetrisen upottamisessa vaaditaan aina jonkinverran onnea. Toisaalta ohimennyt ei välttämättä ole oma moka…
’Toistettavuus+lukutaito+tahto=rutiini=usko upotukseen’
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)