Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kuluneen kauden mieliinpainuvin lyönti
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Par4:llä kyseenalaisen avauksen ja välilyönnin jälkeen vähän alle satasesta onnistuneella lyönnillä birkku sisään. (Söi varmaan holarikiintiötäni?) Ja ’nimeeni’ viitaten, kyllä ne satunnaiset suorat – ja jopa vähän drawtakin joskus – draivitkin lämmittivät mieltä.
Se lämmittää aina kun pitkällä raudalla pääsee birdie-paikalle ja saa vielä putinkin sisään. Ehkä mieleenpainuvin lyönti oli kuitenkin klubin mestaruuskisoissa toisella päälle lyöty par5. Siinä lähestymislyönnissä välineenä oli spoon.
Mites tämä?:
Jyrkästä griinibunkkerista korkea kaari suoraan kupin pohjalle, josta pallo pomppaa 10 cm reiän taakse, josta spinni imaisee sen takaisin reikään.
Joo-o, olen samaa mieltä, että pitkä lähestymislyönti parin metrin säteelle lipusta lämmittää aina!
Tältä kesältä jäi mieleen 3-raudalla lyöty n. 170 metrinen lähestyminen 1,20 metrin päähän lipusta! Muistan tämän siitä syystä, että kyseinen väylä avattiin samalla mailalla ja ko. lyönti tuli topattua täysin! Birdie kuitenkin….
Lob wedgellä 25 m korkea pitchi puolipitkästä raffista bunkkerin yli sisään birdieksi (rullien 3-4 m kaltevalla griinillä) totaalisen vinoon menneen par3:n avauslyönnin perään. Ei mitään erikoista ehkä, mutta lämmitti kivasti. 🙂
Itse itseäni korjaten: ’Lob wedgellä 25 m korkea pitchi puolipitkästä…’ siis lyöntimatka oli 25 m, eikä lyönti suinkaan ollut noin korkea. 😉 Joku olisi _kuitenkin_ kuitannut tuosta.
En yleensä lyö puilla (=spoonilla) muualta kuin tiiltä, mutta…
… syksyn viimeinen kierros, OGK:n vaaran ykkösväylä. Matkaa lipulle jotain 180 metriä ja hyvä paikka terapialyönnille.
En ole varmaan osunut koskaan palloon yhtä hyvin ja vaikka lopputulos ei ollutkaan rohkaiseva, niin lyönti pysyy mielessä. Pallo tipahti alas aavistus ennen greeniä, otti epäonnisen pompun poispäin lipulta ja mennä viipotti vasemmalle kanervikkoon. Näköhavainto kertoi sen menneen aika tarkkaan lipun tasalle mitaltaan, mutta eihän sieltä mitään löytynyt.
Kiva olla huono pelaamaan. Voi olla hyvin tyytyväinen katastrofaalisiin epäonnistumisiinkin 🙂
Olin kaksi kautta yrittänyt melkeinpä joka kierroksella kyseisellä par femmalla kahdella päälle ja parhaimmillaankin ollut forella. Nyt syksyllä kun viimein siinä onnistuin jäi lähemmäs kymmenmetrinen putti eageliin. Putti meni aivan keskeltä sisään… se jäi lämmittämään koko talveksi mieltä:).
Menneen kauden mieliinpainuvimpia lyöntejä on aina mukava muistella silloin tällöin.
Itselleni sattui samalle kierrokselle 3 kauden mieleenpainuvinta lyöntiä, joita on vaikea laittaa järjestykseen. Kerroin samasta asiasta jo aikaisemmin, kun aiheena oli eagle.
Kahdella erään kentän par 4:lla löin avauksen (n. 260 m) suoraan greenille, josta oli eagle putit. Toinen meni (n. 8-10m), toinen ei (n. 4-5m). Lisäksi saman kierroksen eräällä par 5:lla puttasin forelta eaglen sisään.
No se oli Ringside ja nelosväylä. Mulla oli honori. Jännitti vähän. Tiiasin pallon aika korkealle ja isointa käteen mitä löytyy (stif). ’Tämän hoidan himaan’, ajattelin. Osuma oli tosi hyvä, kuului vain korvia hivelevä kilaus. Pallo lensi, lensi, lensi lensi ja sitten se tuli alas, väylälle.
Se lyönti lämmittää mieltäni pitkäksi aikaa.
Aloittelijallehan jää melkein kaikki lyönnit mieleen, mutta ensimmäinen griiniosumani (ja samalla toinen par reikä) eräällä parnelosella meni näin:
Lipulle matkaa jotain sadan metrin paremmalla puolen. Griinin edessä, pallon ja lipun välissä , sijaitsee bunkkeri.
Löin pallon liikkeelle ja se näytti osuvan suoraan bunkkeriin. Se kuitenkin osui jonkun verran alle lähimmästä reunasta josta otti loikan osuen jonkun verran yli kauimmaisen reunan. Tästä vielä pomppu griinille.
Ei kovin kummonen, mutta tähän mennessä mieleenpainuvin juttu.
Lähestyminen neljästäkympistä, 2-tasogriinin alatasolle , heitin pelikavereille että ’ täähän on helppo, matala pitchi lipun ohi ja annan pallon kiertää takaisin rei’älle rinteen kautta’.Näin kävi, pallo metriin ja birkku sisään.Ei sinäänsä ihmeellinen lyöntinä, mutta toteutui juuri niinkuin puolileikilläni heitin…
Par4 doglegilla avaus suoraan metsää. Hylkäsin sen ja kolmas lähti ja tippui väylän raunalle 135 m lipulta paljalle savelle.
Neljäs lyönti r7:lla pallo normaalia taaempana staanssissa lähtii matalana, putosi 20 m ennen griiniä ja rullasi kuppiin. Etsin palloa aluksi griinin takaa ties kuinka kaukaa.
Par tuli tehtyä.
Tuli toinenkin mieliinpainuva lyönti/lyöntejä mieleen tuosta keskikesältä. Tosin kaverin lyömänä. Kyseessä avauslyönti, joka kimposi puusta takatiitäkin takemmas. Kaveri sieltä lyömään ja toiseen puuhun ja skuugeen. Seuraava lyönti sitten väylälle. Eli kun keltaisilta avatessa jää alle punaisten tiimerkkien niin joutuu tarjoamaan oluet pelikavereille. Mutta mitä joutuu tarjoamaan, kun on kolme lyönyt ja on vielä takatiin takapuolella?
Meri-Teijo ja firmakisojen aloitusväylänä Par3 – 184m. Ainoana ryhmässä aloituslyönti griinillä….. ja ***** 4 puttia……sitten seuraavalla väylällä olinkin mutasarjassa.
Oulussa sankivaaran kentällä sangin puolella 4. väylä. Täysin epäonnistunut avaus spoonilla ja griinille matkaa n.180 metriä. Otin puu femman käteen ja paukautin loistavalla osumalla n.30 cm lipusta.Kauden paras birkku.
Ehdottomasti mieleenpainuvin oli vaimon ensimmäinen lyönti greencardin suorittamisen jälkeen. Viiden vuoden hiljainen houkuttelu oli lopulta tuottanut tulosta.
Plussaa ja miinusta jäi mieleen:
+ PAR5, W3:lla kakkonen reiän viereen ja kotka sisään
– PAR3, R9:llä reiän takareuna hajalle, birkku kuitenkin
Pickala Seaside 12, lyhyt par-5, hyvällä avauksella myötätuuleen tultu ~150m lipusta. rauta-8 käteen ja eageliä tavoittelemaan. Lyönti kainaloon ja griinin yli vasemmalta outtiin. Se siitä eagelistä.
Pelasin elämäni ensimmäistä kertaa par3-kenttää – Peuramaalla. Lyönnit menivät vähän sinne päin ja greenit olivat järkyttävän nopeita.
No pääsinhän minä vähitellen vähän paremmin jyvälle. Pisimmällä reiällä eksyin vielä keltaiselle tiille. Löin lähestymisen reilun kahden metrin päähän reiästä ja totesin, että taitaa olla elämäni ensimmäinen mahdollisuus tehdä birdie. Tätä ei missata. Niinpä sitten tuuppasin aivan järkyttävän kovan putin, mutta suoraan reiän takaseinään. Siellä oli. En kyllä osaa valita, kumpi noista lyönneistä oli mieleenpainuvin.
Parhaiten mieleen jäänyt ojanpohjalta lyöty rauta-6, 135 lipulle. Viisaampaa olisi ollut ottaa suosiolla droppi ja bogi, mutta kuka sitä järkeä golfissa käyttäisi? No, osuma oli puhdas, pallo lensi suoraan kohti lippua ja lipui parin metrin päähän lipusta. Putti sisään ja kauden paras birkku oli tehty.
Elokuun alkupuoli, Lakesiden 6. avaus veden yli. Normaali slaissi ja pallo rullii nätisti oikealla olevaan väyläbunkkeriin. Pallo makaa nätisti suht. kovan hiekan päällä ja käteen sattuu koekierroksella oleva GO:n 18-asteinen hybridi. Lyönti lienee puhtaimpia tänä kesänä, suoraan sinne minne pitikin n. 200m. Yksittäisenä lyöntinä (onnistumisena) makein vaikka lopulta sainkin bogin ko. väylällä sössittyä.
Pari hauskaa asiaa jäi mieleen….Par 5:480 metrii ok draivi,sitten huippu spoon fade,5 metriin ja eagle sisään(skinissä 10 eaglesta)….pari muuta hauskaa par5:kin on ollut draivi kerran 7 ja kerran rauta 8 …koko greenin yli ja helppo up and down birkku…..pari muuta hauskaa oli kun pelattiin kisaa ja molemmat meijän ryhmästä avasimme par4: ykkösellä päälle….kaks helppoa eaglee–eli birkku ja bogi 🙂
Kaverin (ei green cardia silloin) tekemänä:
OGK Vaara 8 väylä, PAR4, kipinä kierros ennen kokkelikisaa.
1. Myyräntappaja avaus. 2. Myyräntappaja välilyönti ja tottakai 3. Krogilasinkorkuinen griinille noin 10-12 metriin.
SITTEN SE LYÖNTI: Par putti vaan kylmästi sisään 🙂
Seuraavalla par5:lla sitten hurmiossa 17 lyöntiä 😉
—
Oma:
Yritys Cup semifinaali ja viimeinen reikä (Sanki 18). Greensome. Mulla kinkkinen 3 metrin alamäki putti voittoon ja finaali paikkaan. Kysyin pelikaverilta, että telmiikö se viereisessä griinibunkkerissa, jos pistän tän sisään. Ja telmihän se 🙂 Vastustajat ei taida uskoa vieläkään, että se meni sisään 🙂
Tapahtui mestaruuskisoissa…
Ennen viimeistä avausta (PAR5) heitin kavereille, jossei birkkua tule loppuu mun pelaaminen tähän. No draiverin kanssa lähin huitomaan, pallo putosi puoliks kuivuneeseen vesiesteeseen. sieltä spoonilla sataan viiteenkymmeneen metriin. Keskipitkällä raudalla noin 8m. Ennen puttia kaveri kysy leikillään siiränkö ton merkin kun se saattaa häiritä. Kieltävän vastauksen jälkeen puttasin yli kovan putin merkistä kimmonneena sisään.
Birkku tuli eikä tarvinnu mailoja myydä!
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kuluneen kauden mieliinpainuvin lyönti