-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kyllä jokainen tietää milloin on pelannut hyvin, mutta monissa tilanteissa voi olla fiksumpaa nostaa pallo kuin tahkota itsepäisesti turhauttavat 12-15 lyöntiä. Usein pelkästään pelinopeuden ja vuoksi.
Kilpailut ovat oma lukunsa.
Mielestäni pistebogey antaa yhtä hyvän kuvan oman pelitason vaihtelusta kuin puhdas lyöntitulos.
Heinäkuussa tein yhden kierroksen aikana 3 birdietä samalla kierroksella mutta tuli myös muutama kolmen putin greeni ja pari katastrofi väylää. Pisteitä 34 eli bufferiin mutta jotenkin tuli sellainen tunne kierroksen jälkeen, että ei peli kulkenut. Minulla ei ole valittamista nykyiseen tasoitusjärjestelmään. Minusta vain on mielenkiintoisempaa seurata lyöntimäärien kehitystä ja sitä kautta pelin tason pitämistä koko kierroksen ajan. No hakkaanko sitten palloa niin kauan, että tulos tulee joka reiälle – en todellakaan. Harjoituskierroksella ja pb-kisassa pallo poimitaan välittömästi kun järkevää tulosta ei kohtuudella saa.
Niin, kommentti aloitusviestiin – kannattaa kysyä omasta kotiseurasta montaa korttia he odottavat sinulta kauden aikana. Vaikka seuraavan kerran kun ilmoittaudut kierrokselle.
Tuntuu jotenkin oudolta seurata näiden uusien golffareiden keskusteluja golffista, kun aina vaan puhutaan pisteistä, mutta ei lyönneistä.
En ole itsekään vielä mielestäni kovin vanha, mutta olen kuitenkin pelannut golfia jo 15 vuotta. Olen oppinut pelaamaan golfia sillä periaatteella, että yritetään pelata 18 reikää mahdollisimman vähillä lyönneillä. Aikaisemmin oli aina tavoitteena jonkin lyöntimäärän rikkominen esim. 100, 90 jne. Niiden rajojen rikkominen on aina kova haaste ja se antaa tunteen, että on saavuttanut jotain. Nyt kaverit eivät voi laskea lyöntimääriä, kun tavoitellaan vain pisteitä. Epäonnistuneesta reiästä voidaan vetää viiva ja jatkaa uudestaan seuraavalta reiältä ilman, että se pahasti haittaisi tuloksen tekoa.
Tässä vähän aikaa sitten eräs työkaverini, joka oli juuri saanut greencardin ja osallistui samaan kutsukilpailuun kuin minä, kysyi palkintojen jaon jälkeen minulta, että miten minä sain palkinnon vaikka hän pelasi 37 pistettä ja minulla oli vain jotain 32 pistettä.
Pistebogey vääristää pelaamista siinä mielessä, että golfiin kuuluu pystyä pelaamaan 18 reikää.
Kommenttina tähän Tommyn lauseeseen:
’Pistebogey vääristää pelaamista siinä mielessä, että golfiin kuuluu pystyä pelaamaan 18 reikää.’
Lyöntipeli tulee mukaan taitojen kasvaessa. Kun henkilön tasoitus on 54, niin pelin sujuvuuden kannalta on välttämätöntä laittaa pallo silloin tällöin taskuun. Eikös tämä nyt ole selvää.
Etenkin, kun harrastajamäärät kasvavat, niin tämä on entistä tärkeämpää.
Alkuperäiseen kysymykseen:
Eiköhän se virallisesti ole edelleen se vähintään 4 korttia, mutta käytäntö kuuluu olevan seurakohtaista.
ritarin kysymykseen (’Olis hauska kuulla miten usein pelataan bufferiin tai pudotetaan tasoitusta.’):
12 täyttä kierrosta tänä kesänä toistaiseksi. 4 bufferiin (33-35 pb). 2 pudottavaa kierrosta (39 ja 41 pb). Jätettynä 4 korttia (+0,1; 0,0; -1,2 ja -2,0), joten nettovaikutus -3,1 (25,2 – 22,1).
Kierroskeskiarvo näyttää olevan +32,25. 10 parasta kierrosta +29,8. Viimeisin kierros +19, toiseksi paras +29.
Tasoituksen oikeellisuudesta tai vääryydestä en välitä pätkääkään, kun en ’kilpaile’ kuin silloin harvoin, kun ilmaiseksi pääsee näihin yritysten suffelikisoihin (vain 2 tänä vuonna, tahtoo lisää). Mutta hyvältä tuntuu nyt, kun peli on ensimmäisen kerran 3 vuoteen alkanut kehittyä.
En tiedä olenko vielä uusi golfari kun viides kausi on meneillään? Selvästikin singelipelaajilla on erilainen ja periaatteessa yhtä ahdas näkökulma tuloksentekoon kuin bogeypelaajilla.
Tottakai jokainen pyrkii pelaamaan 18 reikää loppuun ja tekemään myös hyvän lyöntituloksen. Oma tavoite on pelata alle 90 bruttokierros tänä kesänä.
Itse tiedän pelanneeni hyvän kierroksen esim. silloin kun palloja ei ole hukattu tai lyöty esteisiin.
Tai kortissa on 1-2 kasia.
Jos tasoitus laskettaisiin suoraan bruttolyöntien perusteella, se vääristäisi pelaajan tasoituksia koska klubipelaajille sattuu melko harvoin puhtaita kierroksia (ei katastrofeja). Tasoituksen laskeminen olisi myös vaikeampaa.
Itselle sattui joku viikko sitten yhdellä ysireikäisellä (par 36) kierros jossa aloitus- ja päätösreiät nielaisivat 21 lyöntiä ja muut seitsemän 31? Ilman bogeypistejärjestelmää harmittaisi kuppelointi vielä enemmän.
Mitä tulee tasoituskierrosten ennakkoilmoittamiseen, meille riittää, että pyytää pelikaveria toimimaan merkkarina ennen kierrosta.
Eli käytännössä jokainen kierros on tasoituskierros.
Omalta kohdaltani kysymys on motivaatiosta ja keskittymisestä.
Tottakai ymmärrän, että aloittelijoilla tai isolla händärillä pelaavalle pistebogey on lähes välttämätön keino saada golffista tulos aikaiseksi.
Pistebogeyn hyvä puoli onkin siinä, että voi pelata kierroksen loppuun, jopa tasoitukseen, vaikka tekisi heti ensimmäisellä reiällä kaksinumeroisen luvun, ellei ole jo nostanut palloa taskuun, mikä on ihan järkevää monessakin mielessä. Ilman pisteitä kierros olisi jo pelattu heti kättelyssä.
Se mitä tarkoitan, on että golffarin pitäisi kuitenkin sisäistää mistä on kysymys. Golfin vaikeus ja hienous on juuri se, että pystyy pitämään pelinsä kasassa 18 reikää. Lähes jokainen golffari lyö joskus niinkuin pro tai pelaa useammankin reiän par:iin tai jopa allekin.
Vaikeus onkin siinä, että jos on pelannut 15-16 reikää hyvin niin miten pystyy hallitsemaan hermonsa myös jäljellä olevilla reiillä. Pisebogeyssa voi jäädä saamatta muutama lisäpiste, mutta kerätyt pisteet säilyvät. Lyöntipelissä kaiken voi vielä tuhota viimeiselläkin reiällä.
Tässä ketjussa ollaan jo sen verran kaukana alkuperäisestä otsikossa, että taidanpa tuoda oman näkökulmani jatkokeskusteluihin.
Pb on ihan ok tapa saada pelaajia tasoitusjärjestelmän piiriin, mutta pitkällä tähtäimellä se lähinnä heikentää pelaajan mahdollisuuksia kehittyä hyväksi golffariksi. Samalla se käytännössä myös hidastaa pelaamista.
Pistebogi-pelaamista voi verrata reikäpeliin. Hävittävänä on vain tämä reikä/2 pistettä, voitettavissa vastustaja/lisää pisteitä. Tämä valitettavan usein johtaa siihen, että pelitaktiikka valitaan runsaasti riskejä sisältäväksi. Avataan ahtaissakin paikoissa draiverilla, yritetään oikoa kaikki doglegit jne. Metsään lyödyn avauksen jälkeen yritetään tavoitella sankarilyönnillä griiniä pisteen toivossa ja lopulta pallo nostetaan taskuun esim. 5 lyönnin ja 2×5 minuutin etsimisten jälkeen, kun se ainutkin mahdollinen piste on saavuttamattomissa.
Kentälle lähtiessä kannattaa aina lähteä lyöntipeli mielessä. Jokainen lyönti on liikaa, joten harkitse miten väylä kannattaa oikeasti pelata. Kyllä caddiemaster muuttaa tuloksesi pb:ksi, kun kortin jätät.
Juuri niin, kuin Paksupekka sen kertoi. Pistebogey ja lyöntipeli ovat eri peli muutenkin kuin tuloksenlaskutavan mukaan. Lyöntipelissä on koko ajan pelkona katastrofi tai sen välttäminen. Sen takia se vaatii erilaista taktiikkaa ja kylmäpäisyyttä. Jatkuva pisteillä pelaaminen on mielestäni golfin kehitystä hidastavaa.
Kuitti.
Tästä olen samaa mieltä.. pitkäjänteisestä oman pelin kehittämisestä golfin oikean hengen mukaiseksi.
Kiiitos hyvistä näkökulmista (pistebogin vakutus pelinopeuteen). Vaikea olla perustellusti eri mieltä.
Olen huomannut, että jotkut laskevat laskevat koko ajan saamiaan pisteitä.
Itse en edes laske pisteitä tai lyöntejä pelin aikana, vaan pyrin pelaamaan – kylläkin – reiän kerrallaan. Ja unohtamaan edellisen reiän sählingit tai birdien.
Arvostan hyvää lyöntitulosta ilman muuta enemmän kuin hyvä pistebogitulosta. Minusta sen pitäisi olla itsestään selvää.
Asia on mielestäni aika yksinkertainen. Pidän itse kirjaa kaikista kierroksista ja jätän kortteja sen mukaan että tasoitus on oikea. Jos jättäisin tähän mennessä kaikki kortit (yli 50), niin klubihan hukkuisi niihin.
Ymmärrän hyvin keskustelut ja kommentit pistebogista tai lyöntimääristä. Itselläni oli alussa tavoitteena ainoastaan tasoituksen alentaminen eli pb, (lyöntimäärät ’karmeita’ ja viivaväyliä). Nyt tasoituksen alentuessa lähelle singeliä tavoittelen mahdollisimman alhaista lyöntimäärää.
Tätä ketjua lukiessa sai käsityksen että tasoitus voisi nousta vain 0.1 kerralla. Ei kai se niin ole, eikö tuo 0.1 ole se kerroin joilla bufferin alarajan ja kortissa olevien pisteiden erotus kerrotaan. Eli siis jos kortissa on 10 pistettä ja tasotus vaikka 25 niin uusi tasoitus on 0.1*(32-10)+25 = 27.2 eli nousua 2.2. Vai olenko mä ny taas ihan pihalla…..
Tasoitus nousee vain tuo 0,1 (tai tasoitusryhmässä viisi 0,2), vaikka jäisit kuinka huonoihin bogeypisteisiin.
Höh, mitähän järkeä tossakin nyt on, eihän sitä saa sitten millään nousemaan jos sen kerran on vahingossa alas pelannut….
’21.4 : Tasoitustulos, joka on alempi kuin puskurivyöhykkeen alaraja tai tuloskortti, jota ei ole palautettu, nostaa pelaajan tarkkaa tasoitusta 0,1 tasoitusryhmissä 1-4 ja 0,2 tasoitusryhmässä 5.’
Että juurikin näin… on muuten hassua että tuossa pykälässä puhutaan nousemisesta vaikka itseasiassa aritmeettisesti tasoitus laskee pelitaidon huonontuessa… yx lysti, mulla ei nouse eikä laske vähään aikaan vaikka en puskuriin pelaisikaan;)
Jos tasoitus nousisi aritmettisesti yhtä paljon mitä kierros uupuu bufferista, se antaisi teoreettisen mahdollisuuden keplotteluun.
Ennen kilpailuja saattaisi ilmetä yllättävän huonokuntoisia pelaajia, jotka jättäisivät kilvan nostavia kortteja, kenties useampiakin.
Omat pisteet ovat sahanneet kuluvana kesänä 38-13 pisteen välillä, joten aika hulppeita heilahduksia peleissä (korvien välissä) on ollut.
Itse olen sitä mieltä, että pelaajan parhaat kierrokset vastaavat hänen tasoaan. Jos pysyy lyöntipelissä muutaman lyönnin tuntumassa omaan pariin ja pistebogeyssa joku kierros bufferiin, ei tasoitus voi olla kovin pielessä.
Kuten todettu aikaisemmin, tasoituksen tärkein funktio lienee oman edistymisen seuraaminen ja apuväline caddieille järkevien ryhmien koostamiseen.
Ryhmissä 1-4 tasoitus nousee 0.1/kortti riippumatta siitä miten paljon olet pelannut alle bufferin. Harjoituskierroksilla pelattuja nostavia kortteja huomioidaan 10 ja lisäksi kilpailukierrosten nostavat kortit. Maksimissaan kauden aikana tasoitusta voi nostaa 2.0. Menikö tämä nyt oikein?
Eikös se mennyt oikein, täsmennyksenä, että nousua max. 2,0 kauden alimmasta arvosta. Jos kauden alussa esim. händäri oli 24,4 ja käy alimmillaan 21,5, niin 23,5 ylemmäksi händäri ei nouse.
-
JulkaisijaArtikkelit