-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kotikenttäni ravintola on paljolti samoilla linjoilla kuin Severianonkin, ruoka on keskimääräistä parempaa ravintolaruokaa. Toimivan klubikulttuurin yhtenä edellytyksenä on juuri toimiva ravintola. Ymmärrän täysin että klubiravintolassa jossa tarjoillaan mikroaaltoannoksia ja lämmintä pullokaljaa, ei voi suurta yleisövaellusta nähdäkään.
Erästä liikunta-alaa läheltä seuranneena voin sanoa että myös muilla liikuntapaikoilla voi selvästi huomata sen että jotkut viihtyvät suorituspaikalla pitempään kuin toiset. Toiset tulevat viihtymään ja nauttimaan olostaan rauhassa, toiset taas tulevat sisään – tekevät tehtävänsä – ja lähtevät pois. Kukin tyylillään.
Kulttuuri sanana taas voi minun mielestäni merkitä sekä esittävää ja vähemmän esittävää taidetta (jota Vieraspelaaja nyt ilmeisesti hakee) että myös tavan toimia (vrt. maan -).
Minä ainakin viihdyn klubilla mukavien ihmisten seurassa ja pidän oman kotikenttäni klubikulttuuria ensiluokkaisena.
Ravintola/olutterassi on ravintola/olutterassi, vaikka se olisi golfkentän vieressä. Pelkästään se, että siellä käyntiä pitää kutsua klubikulttuuriksi osoittaa, että ko ruokala ei syystä tai toisesta pysty kilpailemaan oikeiden ravintoloiden kanssa samassa sarjassa.
Lähinnä lienee kysymys siitä, että vaimoa ja lapsia tai tyhjää kämppää pitää päästä pakoon iltaisin ja viikonloppuisin, eikä pelikierroksen 4-5 tuntia ole siihen tarkoitukseen riittävän pitkä aika.No joo ! Kukin määritelköön kulttuurin miten parhaaksi näkee. Omasta mielestäni osa kaikkea kulttuuria on yhdessä olo.
Harrastan myös ns. korkeaa kulttuuria eli olen käynyt useasti teatterissa, oopperassa jne. ja kyllä sielläkin tauolla käydään yhdessä istumassa pöydän ääressä. Se on sitten eri asia, jos golfklubin olutta ei lasketa osaksi tapahtumaa mutta oopperan viinilasillinen lasketaan. On myös makuasia mihin kohtaan tapahtuman pidennys liitetään, onko väliaikaviini parempi kuin pelin jälkeinen olut, kumpikaan ei lisää kokonaisaikaa toista enemmän.
Mitä tulee lämpimään olueeseen ja lässähtäneisiin sämpylöihin, niin juuri ne osoittavat tätä kulttuurin puutetta. Kun kuppilaa ei käytetä, ei sillä ole varaa pitää mitään tasoa yllä. Vaihda vieraspelaaja ihmeessä kotiseuraa. Vaikket itse kulttuurista nauttisikaan, niin silloin joskus, kun sinulle tulee hiki pelikierroksella ja haluat nauttia pullon vichyä, niin voit tehdä sen viihtyisässä ympäristössä.
Golf’iin liittyvä tapa-/klubikulttuuri ei periaatteessa eroa juurikaan siitä mitä on monessa muussa harrastustoiminnasta. Klubilla käydään pelaamisen tai harjoittelun yhteydessä tapaamassa ystäviä, juomassa kupponen kahvia, syömässä ja vaikkapa hörppäämässä se eräiden inhoama olut tuopillinen.
Itse käyn paljon raveissa, siellä katsellaan hevosia, käydään juttelemassa omistajien ja ohjastajien kanssa tallialueella. Kuullaan parhaat vihjeet peleistä ja usein mennään vielä kenttäravintolaan, pelaamaan, syömään ja taas saattaa joku hörpästä oluetkin. Hevosharrastukseen kuulu toki paljon muutakin. Kyllä siinä yhteydessä, osalla porukasta on kyse myös ammatista, voidaan hyvin puhua ravikulttuurista.
Metsästys on oma harrastuksensa, siinä porukka kokoontuu syksyn aamuhämärissä metsästysmajalle. Varsinkin hirvijahti on tarkkaan säädeltyä yhteispeliä. Aina sopivasti kokoonnutaan porukalla nuotiolle makkaran paistoon ja eväiden syöntiiin sekä rupettelemaan maailman asioista jne. Usein jahdin päätteeksi lämmitetään illan suussa metsästysmajan sauna. Mikäpä olisi sen parempaa metsästyskulttuuria?
Purjehdukseenkin liittyy oman veneen ja miehistön kanssa seilaamisen lisäksi sosiaalista toimintaa satamissa, pursiseuran majalla jne.
Sanoisin ettei voi paljoa golf-kulttuurista puhua, jos ei ole aikaa rauhassa pelata, vaihtaa varusteitaan muualla kuin parkkipaikalla. Tämän lisäksi vielä haukkua kentällä kaikki edessä pelaavat hidastelijoiksi, klubilla kavereiden kanssa juttelevat juoppolalleiksi jne.
Eipä ihme että näitä ’kiitäjiä’ harmittaa muiden viihtyminen klubilla. Siitä ei ole kaukana vaatimus että pitäisi ehdottomasti kieltää turhanpäiväinen klubilla istuskelu. Tuo aikaisemmin mainittu (olikohan se vaan huhua?) oluentarjoilukielto lienee jo hyvä alku siihen suuntaan.
En itse jaksa ’päivystää’ klubilla kovinkaan pitkiä aikoja. Syön tosi harvoin. Koska liikun autolla, olutta en koskaan.
Kyllä silti klubit puolustavat paikkaansa pelaajien ’huoltopisteinä’: caddiemaster-toiminnot, wc:t, ravintola/kahvio/automaatti ja pukuhuoneet /saunat.
En ymmärrä tuota parkkipaikalla pelleilyä, koska pukuhuoneitakin on (tosin usein liian pieniä). Kun aina verrataan muihin lajeihin, vaihtavatko lätkjunnut varusteensa bussipysäkillä, kuntosalilaiset salin rappukäytävässä jne…
Imperialistinen lepotuoliklubi on ehkä mennyttä maailmaa, mutta klubirakennuksille ja -toiminnalle on varmasti sijaa.
PS. Yritin rekisteröidä vakituisesti käyttämäni nimimerkin kilpailuunilmoittautumista varten, mutta se oli jo mennyt =(
NimetönMun mielestä golfkentälle pittä voida mennä relaxoitumaan, eikä kuuntelemaan kiukkusten mummojen *******ilua, siitä että käyttääkö veistä syödessään vai ei. Kentällä se nähdään, kuka on todellinen pelimies, eikä missään maneereissa.
Kulttuureita on monenlaisia.Täällä Pohjois-Portugalissa pelaajat vielä syövät lounaan perheen kanssa ensimmäisen ysin jälkeen,etenkin viikonloppuisin,ja sitten jatketaan toinen ysi.Aika on
suhteellinen käsite ja koska kentillä on tilaa tämä on vielä mahdollista.Näin ollen ei monellakaan ole kiire kentältä minnekään,perhe on paikalla ja ’kulttuuri’ toimii.
Lue lisää: Pohjois-Portugali
Kävin eilen golfmessuilla ja tutkiskelin kiinnostuneena eri kenttien laajennus ym esitteitä. Kaikilla kentillä satsataan klubitaloon, miksiköhän:) Onko niin ettei nykyihminen halua vaihtaa kenkiä parkkipaikalla tai sämpyläautomaatti/kioski ei riitä ? Minusta hyvä klubikulttuuri syntyy ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
Vastaus Rauta 2 kysymykseen tarvitaanko klubihenkeä ? Kyllä, ei pakolla vaan seuran jäsenien vapaasta tahdosta. Viihtyisä klubitalo helpottaa viihtymistä golfkentän laidalla ja antaa mahdollisuuden seurustella pitempään. Mikä sen hauskempaa kuin ’pelata kierros uudestaan’ klubitalon terassilla korttia tarkastellen ja sen jälkeen kevyt palautuminen rangeharjoittelulla.
klubitaloihin satsataan samasta syystä kuin kenttiä rakennetaan ja mainostetaan sillä, että golfautot on otettu huomioon jo kentän suunnittelussa. Klubiravintolassa kahvista ja sämpylästä on helpompi pyytää samaa hintaa kuin oikeissakin kahviloissa tai ravintoloissa, pelaajat eivät yleensä muista maksaneensa ravintolan vuokran, kalustuksen, laitehankinnat ja ainakin merkittävän osan palkkakustannuksistakin jo osakemerkinnänja kausimaksulätkän mukana tai viimeistään green-feetä maksaessaan. Pro-shopin pientä varastoa ja valikoimaa on helppo perustella sillä, että kyseessä on sentään klubin oma shoppi, jota tietysti pitää tukea tavallista korkeammilla hinnoilla. Ja kun golfautoja on tarjolla ja niitä varten on rakennettu tietkin, ne ovatkin jo hetken päästä pakollisia, ja tosiasiallinen green-fee onkin jo tuplaantunut.
Golfin pelitaidot ja sivistyneet käytöstavat on kaksi eri asiaa. Se riippuu meistä jokaisesta miten niitä painotamme.
Mielestäni molemmissa meillä suomalaisilla on vielä todella paljon oppimista, mutta kyllä me kansainvälistymisen myötä vielä opimme.
-
JulkaisijaArtikkelit