Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › kestääkö tämä pää- keskustelu?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Aloitan vaikka tällä mietteellä kun en muista tarkallleen mihin jäätiin. Niin ja sana vapaa ja mielellään saa hieman rönsyillä aiheen ympärilläkin. Mikä ikinä se sitten onkaan? Jotenkin tuntuu oudolta välillä erottaa kilpagolffarit muista. Siis ainakin mentaalipuolella. Toki kun sitä tekee työkseen on siinä erojakin. Kuitenkin uskon, että aloittelijakin tuntee jopa isompaa jännitystä kuin kokenut tour- pelaaja. Tai yhtä isoa ja pientä. Ainakin olen kuullut niitä tarinoita missä muutama sivullinen seuraa ja tuntematon ryhmä odottaa kun vasta vähän pelannut yrittää lyödä harjoituskierroksen avausta pienen vesiesteen yli. Miksi hänen hermostuneisuus ei voisi vastata Ryder Cup- joukkueen ensikertalaista? Kuka osaa mitata jännitystä? Aikaisemminkin olen maininnut, että mielestäni jännityksen vastakohta voi olla ammattitaito. Monet sanoo, että rentous. Itse en ole tätä mieltä. Kaikilla on aina se lyönti mikä pitäisi onnistua lyömään oikeaan kohtaan. Oman tasonsa rajoissa.
niin ja jos joku nyt välttämättä näkee asiakseen trollata niin annetaan siihen hänelle lupa. Pysytään me muut asiassa eikä välitetä. Muutetaan sen merkitys kokonaan:)
Pari kesää sitten oltiin, en muista missä, tuntemattoman ryhmän vieressä ’kaksoisteeboksissa’ ja odotettiin että kierrostaan pidemmälle päässeet avasivat ensin. Tuntemattomassa ryhmässä ollut rouva tokaisi vihaisesti, kun häntä odottelimme ja samalla tietysti katselimme, ’voitteko katsoa jonnekin muualle, minua häiritsee kun katselette’. Mehän sitten kohteliaasti toteltiin, joka oli ihan järkevää’ senkin puoleen että alkoi kyllä aika tavalla hymyilyttämään. Siinä vaan tuli pohdiskeltua näinköhän rouva oli kuitenkaan valinnut itselleen ihan oikean harrastuksen.
Vähän rönsyä, mutta sitä saa mitä tilaa 😉
Itse aiheesta, uskoisin että kokenut Tour pelaaja voi jännittää ihan yhtä paljon, mutta on oppinut ammatissaan paremmin tulemaan jännityksensä kanssa toimeen. Ellen väärin muista Mikko Ilonen kommentoi US openinsa ensimmäistä kierrostaan että jännitti niin ettei muista kahdesta ensimmäisestä väylästään mitään. Joudun edelleen perustamaan väitteeni omaan muistiini, mutta minusta oli sen jälkeen tilanteessa -1 (birdie, par). Tavistuuppari olisi painanut ykkösessä kolme palloa outtiin, vaikka se olisi ollut sata metriä sivussa.
Henkka kirjoitti: (31.12.2012 13:21:36)
Ellen väärin muista Mikko Ilonen kommentoi US openinsa ensimmäistä kierrostaan että jännitti niin ettei muista kahdesta ensimmäisestä väylästään mitään. Joudun edelleen perustamaan väitteeni omaan muistiini, mutta minusta oli sen jälkeen tilanteessa -1 (birdie, par). Tavistuuppari olisi painanut ykkösessä kolme palloa outtiin, vaikka se olisi ollut sata metriä sivussa.Kaivoin vanhat GP: jutut ja ei ollut Mikko, enkä nyt muista kuka, mutta pointti kuitenkin lienee selvä.
Henkka kirjoitti: (31.12.2012 13:21:36)
Pari kesää sitten oltiin, en muista missä, tuntemattoman ryhmän vieressä ’kaksoisteeboksissa’ ja odotettiin että kierrostaan pidemmälle päässeet avasivat ensin. Tuntemattomassa ryhmässä ollut rouva tokaisi vihaisesti, kun häntä odottelimme ja samalla tietysti katselimme, ’voitteko katsoa jonnekin muualle, minua häiritsee kun katselette’. Mehän sitten kohteliaasti toteltiin, joka oli ihan järkevää’ senkin puoleen että alkoi kyllä aika tavalla hymyilyttämään. Siinä vaan tuli pohdiskeltua näinköhän rouva oli kuitenkaan valinnut itselleen ihan oikean harrastuksen.Vähän rönsyä, mutta sitä saa mitä tilaa 😉
Itse aiheesta, uskoisin että kokenut Tour pelaaja voi jännittää ihan yhtä paljon, mutta on oppinut ammatissaan paremmin tulemaan jännityksensä kanssa toimeen. Ellen väärin muista Mikko Ilonen kommentoi US openinsa ensimmäistä kierrostaan että jännitti niin ettei muista kahdesta ensimmäisestä väylästään mitään. Joudun edelleen perustamaan väitteeni omaan muistiini, mutta minusta oli sen jälkeen tilanteessa -1 (birdie, par). Tavistuuppari olisi painanut ykkösessä kolme palloa outtiin, vaikka se olisi ollut sata metriä sivussa.
ei ole rönsyä, ihan asiaa. Jokin syyhän sillä naisella oli näin pyytää. Toki hänen kannataisi ratkaista ongelmansa jotenkin muuten. Voi olla hankalaa aina pyytää muita kääntymään. Ihan hauska juttu ja uskon, että laittoi hymyilemään. Voi olla, että itse olisin revennyt nauruun, mutta sehän olisi jo ollut huonoa käytöstä kentällä..
Ammattilaisilla on yleensä parempi ammattitaito.
Itsellä on oikeastaan aina sama jännitys tapahtumasta riippumatta. Isommissa tapahtumissa se vaan saattaa tehdä temput. Ei siis ole tarpeeksi taitoa. Joskus sen jännityksen saa tuntumaan hyvältä ja joskus se alkaakin ohjaamaan tekemistä..Mä pelasin kerran yhden daamin kanssa, joka kielsi seisomasta samalla tiipaikalla miltä hän löi. Mukana taisi olla toinenkin daami, joka myös pelasi punaisilta.
Jos siis tää toinen daami avasi ensin, niin hänen piti poistua ko. boksista ennen kuin tämä ensinmainittu katsoi voivansa avata. Pelinopeuden kannalta tuo nyt ei ole kaikkien paras ratkaisu.
Nimi on muistissa, tuskinpa tulee toista kertaa ks. daamin kanssa pelattua..
Olen vasta pari kautta golfia pelannut daami. Kehitin kuitenkin aika nopeasti ratkaisun sille, että lyönnit epäonnistuivat aina jos joku oudompi katsoi.
Rangella en enää mennytkään johonkin reunapaikalle, missä kukaan ei nähnyt lyöntejäni. Valitsin mahdollisimman keskeisen paikan. Suurin osa lyönneistä epäonnistui aluksi, mutta en enää miettinytkään, mitä muut mahtoivat ajatella. Sen sijaan aloin keskittyä pelkästään lyömiseen, minkä seurauksena lyönnit alkoivat parantua.
Aloin pelaamaan kierroksia ennestään tuntemattomien pelaajien kanssa. Ensin varovaisesti korkeamman tasoituksen pelaajien kanssa. Ensimmäiset kierrokset singlepelaajien kanssa aiheuttivat etukäteisjäätymisen, mutta nopeasti huomasin, että heidän seurassaan opin eniten ja pelaaminen olikin yllätys yllätys rentoa ja mukavaa!
Edelleen hakeudun peli-ja harjoitustilanteisiin, joissa tunnen epämukavuutta. Tänä talvena se on ollut hallin chippialue. Siinäkin olen päässyt vaiheeseen, jossa haluan, että mahdollisimman moni katsoo, kun chippaan yhdellä jalalla seisten tai vain oikealla kädellä. Tottakai harmittaa, jos tulee huono osuma. Mutta ensisijaisesti, että lyönti oli huono ja vasta sen jälkeen, että joku vielä näkikin sen 😉
Toivottavasti näistä minun siedätyskonsteistani olisi apua myös muille – etenkin uransa alussa oleville golfareille. Nautinnollista golkautta 2013 kaikille!
Glady kirjoitti: (31.12.2012 18:10:26)
Olen vasta pari kautta golfia pelannut daami. Kehitin kuitenkin aika nopeasti ratkaisun sille, että lyönnit epäonnistuivat aina jos joku oudompi katsoi.Rangella en enää mennytkään johonkin reunapaikalle, missä kukaan ei nähnyt lyöntejäni. Valitsin mahdollisimman keskeisen paikan. Suurin osa lyönneistä epäonnistui aluksi, mutta en enää miettinytkään, mitä muut mahtoivat ajatella. Sen sijaan aloin keskittyä pelkästään lyömiseen, minkä seurauksena lyönnit alkoivat parantua.
Nyt oli niin loistava postaus että pakko kiittää.
Jatkanpa tästä taas tuolla toisella puolella…
Glady kirjoitti: (31.12.2012 18:10:26)
Olen vasta pari kautta golfia pelannut daami. Kehitin kuitenkin aika nopeasti ratkaisun sille, että lyönnit epäonnistuivat aina jos joku oudompi katsoi.
Hyviä vinkkejä.
Lisäksi voi auttaa, jos muistaa, että kukaan ei luule, että pelaamme kuin Mickey,
eikä ketään suuremmin kiinnosta, mihin töpsäyksemme tai sivalluksemme menee kunhan sen kanssa ei turhaan hosuta, eikä jäädä hieromaan.
Hyvää Uutta Vuotta!Glady kirjoitti: (31.12.2012 18:10:26)
Olen vasta pari kautta golfia pelannut daami. Kehitin kuitenkin aika nopeasti ratkaisun sille, että lyönnit epäonnistuivat aina jos joku oudompi katsoi.Rangella en enää mennytkään johonkin reunapaikalle, missä kukaan ei nähnyt lyöntejäni. Valitsin mahdollisimman keskeisen paikan. Suurin osa lyönneistä epäonnistui aluksi, mutta en enää miettinytkään, mitä muut mahtoivat ajatella. Sen sijaan aloin keskittyä pelkästään lyömiseen, minkä seurauksena lyönnit alkoivat parantua.
Aloin pelaamaan kierroksia ennestään tuntemattomien pelaajien kanssa. Ensin varovaisesti korkeamman tasoituksen pelaajien kanssa. Ensimmäiset kierrokset singlepelaajien kanssa aiheuttivat etukäteisjäätymisen, mutta nopeasti huomasin, että heidän seurassaan opin eniten ja pelaaminen olikin yllätys yllätys rentoa ja mukavaa!
Edelleen hakeudun peli-ja harjoitustilanteisiin, joissa tunnen epämukavuutta. Tänä talvena se on ollut hallin chippialue. Siinäkin olen päässyt vaiheeseen, jossa haluan, että mahdollisimman moni katsoo, kun chippaan yhdellä jalalla seisten tai vain oikealla kädellä. Tottakai harmittaa, jos tulee huono osuma. Mutta ensisijaisesti, että lyönti oli huono ja vasta sen jälkeen, että joku vielä näkikin sen 😉
Toivottavasti näistä minun siedätyskonsteistani olisi apua myös muille – etenkin uransa alussa oleville golfareille. Nautinnollista golkautta 2013 kaikille!
Hienoa tekstiä, kiitos!
Otanpa esimerkin, kun me tuon pojan kanssa päästään pelaamaan joskus kotikentällekin, kisojen lomassa. Kun vaihoimme seuraa ilmoitin seuran kotisivujen keskustelusivuilla selkeästi, että tervetuloa aloittelijatkin mukaan pelaaman kanssamme (koska oli näistä ajanvaihdoista vähän kokemusta), jos vain tilaa lähdöstä löytyy. Kaikki ollaan joskus oltu samassa tilanteessa.
Valitettavasti taisi kuitenkin useasti käydä niin, että kun kaksi singeliä josta yksi + händärinen ilmoittaui johonkin lähtöön niin aika hiton usein ne sieltä vaihtoi lähtöaikaa johonkin muualle, pari kertaa yksinäinen kaveri heti meidän jälkeen.
Kerran joku rohkaisi mielensä, oli ennen kierrosta ihan tanan jännittynyt ja vähätteli kokoajan kun hän on vasta pelannut pari vuotta ja händärikin on siellä jossain 25 pinnassa. Pyyteli jopa anteeksi että tuli meidän ryhmään. No siinä kyllä yhdestä suusta Henkan kanssa todettiin että aivan turhaa puhetta, mennään pitämään kentälle hauskaa ja opettelemaan golfia.
Muutaman väylän jälkeen kaveri vasta vapautui ja uskalispa kysellä kakennäköistä, johon sitten vastailtiin parhaan kykymme mukaan. Jutustelua eri asioista oli ihan uskomaton määrä.
Lopuksi kättelessä hän siinä totesi, että ihan turhaan hän jännitti, näin hauskaa hänellä ei ole koskaan ollut aikasemmin. Väitti jopa, että kierroksen aikana oppi golfista paljon enemmän kuin kuin koko kahtena vuotena.
Joskus on käynyt niin, että oon katellut lähtöaikoja edellisenä päivänä todeten, että onpa hemmetin ahdasta, mutta löytänyt yksittäisen paikan, johon tasurillani olen juuri ja juuri saanut itseni lusikoitua.
Töistä vähän liukuen olen sitten kaahannut tiille ja yllätyksekseni huomannut nököttäväni yksin odottamassa lähtöaikaani minuutin ennen h-hetkeä. Tarkistettuani nettivarauksen olen huomannut muiden keksineen parempaa tekemistä, kuin pelata sinä valitsemanaan aikana. Aika sanattomaksi on vetänyt.
Tohon, mitä Rauski tuumi, täytyy sanoa, että parhaita kierroksiani on sävyttänyt monesti ennakkoon saamani kehotus neuvoa kanssapelaajia, jotka ovat harrastuksensa alkutaipaleella. Kisoissa sen sijaan tuppaa tulemaan isoja virheitä, joiden syitä voin enimmäkseen vain arvailla.
Ryhmän sisäinen kemia ja keskinäinen viihtyvyys, toisen pelirauhan kunnioittaminen ja pyynnöstä opastaminen tuntuu vaikuttavan positiivisesti tulokseen. Ennen kaikkea kierroksen kesto, myös rivakalla kiepillä on sen verran pitkä, että ikävässä ilmapiirissä ei tahdo homma sujua. Tuppisuurundilla harvemmin tulee hyvin pelattua, mutta joskus onnistuu.
Ehkä kokonaisuus kuitenkin on se, mikä ratkaisee. Hyväntuulinen ja höseltämätön eteneminen ja positiivinen vuorovaikutus ensin itsensä ja sitten kanssapelaajien kanssa. Keskeisin mielestäni lienee kuitenkin ajatus siitä, että pelin jälkeen olen edelleen itseni paras kaveri, eikä tuloskorttini määritä minua ihmisenä. Se vain kertoo päivän pelikunnon.
voisiko se olla tavallaan sitä hetkessä olemista? Kun käy keskustelua, ym. ei ole aikaa murehtia liikaa mennyttä ja tulevaa? En ole varma.
Varmaan myös henkilökohtaisia poikkeavaisuuksia. On varmasti niitä, jotka pelaavat paremmin kun ovat kierroksen omissa oloissaan. Voihan semmoisesta kaverista luulla, että se keskittyy niin paljon, mutta voihan olla, että ei sosiaalisin tyyppi ja tuntee olonsa epävarmaksi jos joutuu tuntemattomien kanssa juttelemaan. Sekin voi vaikuttaa peliin.
Vieläkö joskus oppisi tuntemaan itsensä niin hyvin, että tietäisi mikä on itselle parasta..Glady muuten osoittaa miten vähän pelannutkin voi olla itselleen huippuvalmentaja. Olisikohan tuota osannut kukaan pro sinulle ehdottaa?
Rauski kirjoitti: (31.12.2012 21:30:32)
Glady kirjoitti: (31.12.2012 18:10:26)
Olen vasta pari kautta golfia pelannut daami. Kehitin kuitenkin aika nopeasti ratkaisun sille, että lyönnit epäonnistuivat aina jos joku oudompi katsoi.Rangella en enää mennytkään johonkin reunapaikalle, missä kukaan ei nähnyt lyöntejäni. Valitsin mahdollisimman keskeisen paikan. Suurin osa lyönneistä epäonnistui aluksi, mutta en enää miettinytkään, mitä muut mahtoivat ajatella. Sen sijaan aloin keskittyä pelkästään lyömiseen, minkä seurauksena lyönnit alkoivat parantua.
Aloin pelaamaan kierroksia ennestään tuntemattomien pelaajien kanssa. Ensin varovaisesti korkeamman tasoituksen pelaajien kanssa. Ensimmäiset kierrokset singlepelaajien kanssa aiheuttivat etukäteisjäätymisen, mutta nopeasti huomasin, että heidän seurassaan opin eniten ja pelaaminen olikin yllätys yllätys rentoa ja mukavaa!
Edelleen hakeudun peli-ja harjoitustilanteisiin, joissa tunnen epämukavuutta. Tänä talvena se on ollut hallin chippialue. Siinäkin olen päässyt vaiheeseen, jossa haluan, että mahdollisimman moni katsoo, kun chippaan yhdellä jalalla seisten tai vain oikealla kädellä. Tottakai harmittaa, jos tulee huono osuma. Mutta ensisijaisesti, että lyönti oli huono ja vasta sen jälkeen, että joku vielä näkikin sen 😉
Toivottavasti näistä minun siedätyskonsteistani olisi apua myös muille – etenkin uransa alussa oleville golfareille. Nautinnollista golkautta 2013 kaikille!
Hienoa tekstiä, kiitos!
Otanpa esimerkin, kun me tuon pojan kanssa päästään pelaamaan joskus kotikentällekin, kisojen lomassa. Kun vaihoimme seuraa ilmoitin seuran kotisivujen keskustelusivuilla selkeästi, että tervetuloa aloittelijatkin mukaan pelaaman kanssamme (koska oli näistä ajanvaihdoista vähän kokemusta), jos vain tilaa lähdöstä löytyy. Kaikki ollaan joskus oltu samassa tilanteessa.
Valitettavasti taisi kuitenkin useasti käydä niin, että kun kaksi singeliä josta yksi + händärinen ilmoittaui johonkin lähtöön niin aika hiton usein ne sieltä vaihtoi lähtöaikaa johonkin muualle, pari kertaa yksinäinen kaveri heti meidän jälkeen.
Kerran joku rohkaisi mielensä, oli ennen kierrosta ihan tanan jännittynyt ja vähätteli kokoajan kun hän on vasta pelannut pari vuotta ja händärikin on siellä jossain 25 pinnassa. Pyyteli jopa anteeksi että tuli meidän ryhmään. No siinä kyllä yhdestä suusta Henkan kanssa todettiin että aivan turhaa puhetta, mennään pitämään kentälle hauskaa ja opettelemaan golfia.
Muutaman väylän jälkeen kaveri vasta vapautui ja uskalispa kysellä kakennäköistä, johon sitten vastailtiin parhaan kykymme mukaan. Jutustelua eri asioista oli ihan uskomaton määrä.
Lopuksi kättelessä hän siinä totesi, että ihan turhaan hän jännitti, näin hauskaa hänellä ei ole koskaan ollut aikasemmin. Väitti jopa, että kierroksen aikana oppi golfista paljon enemmän kuin kuin koko kahtena vuotena.
Henk.koht tulee pelattua paljon kavereiden kanssa, jolloin ryhmä on täynnä, mutta myös usein tulee mentyä pelaamaan kenen kanssa sattuu. Valitettavan usein ennen ensimmäistäkään alkaa selittely omalle huonolla pelille tai pyydellään anteeksi kun jouden etsimään muiden palloja 🙂 Tämä on tod.näk joku meidän suomalaisten luonteeseen kuuluva juttu, mutta kuten Rauski sanoi niin aina ryhmään saa tulla vaikka siellä niitä pienempiäkin tasoituksia on. Ryhmä on valmiiksi täynnä jos sinne ei ole tervetullut!
Mun mielestä kaikkien pitäisi tehdä juuri tuota samaa kuin Glady. Itse tein nuorempana (ja edelleenkin) tuota samaa. Erittäin hyvä reeni on lähteä itseään parempaan ryhmään pelaamaan, sopia vaikka 10c skinit ja katsoa kuinka pystyykään pelaamaan pienen jännityksen kanssa. Hyvä harjoitusmetodi kehittää pään kestämistä! Samalla näkee mistä ne erot parempiin tulee.
Joskus tosiaan saa ryhmäänsä selittelijöitä ja varmaan joskus siihen sorrun itsekkin.
Antaakohan silloin itselle luvan pelata huonosti? Tai varmistaa ettei muut sitten ylläty? Vaikea sanoa. En usko, että siitä on sanojalle itselleen kuin hallaa. Menossa pelaamaan, mutta antaa itselleen viestin, että ei siihen täysin pysty. Eräänlaista negatiivista hypnoosia tai kannustusta. Aivothan ottaa sen totena varsinkin kun sen itselleen sanoo. Toimii vähän kuin kavereiden psyykatessa epäonnistumaan lyönnissä. Joihinkin vaikuttaa ja jotkut tuntuisi saavan lisää energiaa:)Arsu kirjoitti: (31.12.2012 13:06:00)
Aloitan vaikka tällä mietteellä kun en muista tarkallleen mihin jäätiin. Niin ja sana vapaa ja mielellään saa hieman rönsyillä aiheen ympärilläkin. Mikä ikinä se sitten onkaan?
Jotenkin tuntuu oudolta välillä erottaa kilpagolffarit muista. Siis ainakin mentaalipuolella. Toki kun sitä tekee työkseen on siinä erojakin.
Kuitenkin uskon, että aloittelijakin tuntee jopa isompaa jännitystä kuin kokenut tour- pelaaja. Tai yhtä isoa ja pientä. Ainakin olen kuullut niitä tarinoita missä muutama sivullinen seuraa ja tuntematon ryhmä odottaa kun vasta vähän pelannut yrittää lyödä harjoituskierroksen avausta pienen vesiesteen yli. Miksi hänen hermostuneisuus ei voisi vastata Ryder Cup- joukkueen ensikertalaista? Kuka osaa mitata jännitystä? Aikaisemminkin olen maininnut, että mielestäni jännityksen vastakohta voi olla ammattitaito. Monet sanoo, että rentous. Itse en ole tätä mieltä.
Kaikilla on aina se lyönti mikä pitäisi onnistua lyömään oikeaan kohtaan. Oman tasonsa rajoissa.
Mielestäni jännitys on aina samanlaista, mutta toki riippuu henkilöstä meneekö maha sekaisin, jalat tärisee vai jotain muuta. Jollekin jännityksen laukaisee esitelmän pitäminen kolmelle ihmiselle, toiselle pelaaminen vieraassa ryhmässä ja kolmannelle käveleminen 1. teelle Ryder Cupissa. Golffin huipuilla täytyy olla erinomaiset taidot sietää ja pystyä parhaimpaansa paineen alla.
Jännitystä tai pelkoa mitataan kysymällä. Yksinkertaisuudessaan kysymys kuuluu, kuinka paljon jännitit asteikolla 1-10. Mielestäni jännityksen vastakohta on hermojen hallinta. Ammattitaitoisella pitää olla hyvät keinot käsitellä jännitystä, eli samaa mieltä ollaan. Mitä vikaa on rentoudessa? Kuitenkin esim. alkuasento, swingin liike yms. lähtee rentoudesta.
Henkka kirjoitti: (31.12.2012 13:21:36)
Pari kesää sitten oltiin, en muista missä, tuntemattoman ryhmän vieressä ’kaksoisteeboksissa’ ja odotettiin että kierrostaan pidemmälle päässeet avasivat ensin. Tuntemattomassa ryhmässä ollut rouva tokaisi vihaisesti, kun häntä odottelimme ja samalla tietysti katselimme, ’voitteko katsoa jonnekin muualle, minua häiritsee kun katselette’. Mehän sitten kohteliaasti toteltiin, joka oli ihan järkevää’ senkin puoleen että alkoi kyllä aika tavalla hymyilyttämään. Siinä vaan tuli pohdiskeltua näinköhän rouva oli kuitenkaan valinnut itselleen ihan oikean harrastuksen.Vähän rönsyä, mutta sitä saa mitä tilaa 😉
Itse aiheesta, uskoisin että kokenut Tour pelaaja voi jännittää ihan yhtä paljon, mutta on oppinut ammatissaan paremmin tulemaan jännityksensä kanssa toimeen. Ellen väärin muista Mikko Ilonen kommentoi US openinsa ensimmäistä kierrostaan että jännitti niin ettei muista kahdesta ensimmäisestä väylästään mitään. Joudun edelleen perustamaan väitteeni omaan muistiini, mutta minusta oli sen jälkeen tilanteessa -1 (birdie, par). Tavistuuppari olisi painanut ykkösessä kolme palloa outtiin, vaikka se olisi ollut sata metriä sivussa.
Hyvää rönsyä. Vastaavanlaisia tarinoita kuulee paljon. Esim. Patun oksennukset karsinnoissa. Muistan yhden ammattilaisen kertoneen, kuinka vasta etuysin jälkeen jaloista loppuin tärinä. Tulos oli taululla kuitenkin alle parin. Tuossa tulee juuri se ammattilaisen ero. Jännityksestä huolimatta (vai sen ansiosta?) pystytään pelaamaan hyvää peliä.
Pahimmillaan jännitys pilaa pelaamisen täysin. Mulla on yksi hyvä kaveri, joka on aivan maaginen puttaaja. Scramblea ollaan pelattu monta kertaa alle 60. Kuitenkin henk.koht kisoissa sen puttaaminen on useimmiten ihan luokatonta. Kaikki johtuu siitä, että jännityksen takia sen kädet tärisee niin paljon ettei hommasta tule mitään. Tohon kun vielä yhdistää jipsin metrisiin putteihin, niin homma on jotain ihan käsittämätöntä katsottavaa. Mun mielestä kukaan ei voi väittää hänen puttiongelman johtuvan mistään muusta kuin päästä, jos ennen kierrosta harjoitusgreenillä uppoaa kaikki ja kentällä ei mikään.
glof kirjoitti: (1.1.2013 18:36:41)
Arsu kirjoitti: (31.12.2012 13:06:00)
Aloitan vaikka tällä mietteellä kun en muista tarkallleen mihin jäätiin. Niin ja sana vapaa ja mielellään saa hieman rönsyillä aiheen ympärilläkin. Mikä ikinä se sitten onkaan?
Jotenkin tuntuu oudolta välillä erottaa kilpagolffarit muista. Siis ainakin mentaalipuolella. Toki kun sitä tekee työkseen on siinä erojakin.
Kuitenkin uskon, että aloittelijakin tuntee jopa isompaa jännitystä kuin kokenut tour- pelaaja. Tai yhtä isoa ja pientä. Ainakin olen kuullut niitä tarinoita missä muutama sivullinen seuraa ja tuntematon ryhmä odottaa kun vasta vähän pelannut yrittää lyödä harjoituskierroksen avausta pienen vesiesteen yli. Miksi hänen hermostuneisuus ei voisi vastata Ryder Cup- joukkueen ensikertalaista? Kuka osaa mitata jännitystä? Aikaisemminkin olen maininnut, että mielestäni jännityksen vastakohta voi olla ammattitaito. Monet sanoo, että rentous. Itse en ole tätä mieltä.
Kaikilla on aina se lyönti mikä pitäisi onnistua lyömään oikeaan kohtaan. Oman tasonsa rajoissa.
Mielestäni jännitys on aina samanlaista, mutta toki riippuu henkilöstä meneekö maha sekaisin, jalat tärisee vai jotain muuta. Jollekin jännityksen laukaisee esitelmän pitäminen kolmelle ihmiselle, toiselle pelaaminen vieraassa ryhmässä ja kolmannelle käveleminen 1. teelle Ryder Cupissa. Golffin huipuilla täytyy olla erinomaiset taidot sietää ja pystyä parhaimpaansa paineen alla.
Jännitystä tai pelkoa mitataan kysymällä. Yksinkertaisuudessaan kysymys kuuluu, kuinka paljon jännitit asteikolla 1-10. Mielestäni jännityksen vastakohta on hermojen hallinta. Ammattitaitoisella pitää olla hyvät keinot käsitellä jännitystä, eli samaa mieltä ollaan. Mitä vikaa on rentoudessa? Kuitenkin esim. alkuasento, swingin liike yms. lähtee rentoudesta.
mä uskon, että täällä ollaan paljonkin samoilla linjoilla. Sanat ja niiden merkitykset ovat meille vaan niin erillaisia, että tulee sekaannuksiakin.
Toi on hyvä keino mitata jännitystä. Silloin tiedetään yksilön taso jännittää. Onko ne sitten verratavissa keskenään onkin ihan eri asia. Meidän kummankin vitoset voi merkitä eri asteista jännittämistä.
Ei rentoudessa ole mitään vikaa. Mulle rentous on löhöämistä. Sanana se voi tuoda kaikille kuitenkin ihan eri mielikuvan. Mä taas haluan tuntea pientä valppautta alkuasennossa, olla valmiina. Joku haluaa tuntea rentoutta. Lajissa kuin lajissa valmentajat tuppaa kuitenkin tyrkyttämään tuota sanaa kaikille, tietämättä mitä se kullekin tarkoittaa. Ehkä pikkuleijonien valmentaja sanoi, että ollaan vaan rennosti niin ihan hyvin se menee:) Tuskin nyt kuitenkaan.
Ehkä sä ymmärrät mitä tarkoitan? Miten sinä maailmanmestarina tunsit ennen suoritusta? Oliko se rentoutta?
Mä tunnen yllämainittuja, sekä käsivarsissa rentouden, otteessa mulle oikean paineen/ tunteen. Löytyhän multakin jotain rentoutta alkuasennosta kun aloin sitä miettimään. Mut jos joku pyytäisi mua olemaan rennosti, niin en mä sais palloa lentää mihinkään..
Taisitkin mainita, että sä opit parhaiten kun joku näyttää. Mun pitää taas tuntea ja luoda ihan hemmetin outoja mielikuvia itselle ennen kuin opin.
Nyt pitää ehkä pitää taukoa ettei kenellekkään jää mielikuvaa, että mulla ei ole muuta elämää:)joo, ei mulla ole muuta elämää.. Tuli vain ajatuksia koiraa ulkoiluttaessa tuosta rentoudesta sanana.
Moni on törmännyt kentällä pariskuntaan tai kaveruksiin, joista toinen pyytää toista ottamaan rennosti kun ei se sieltä bunkkerista ekalla tullut? Tokalla ehkä sitten, mutta onkohan se toinen rennompi oikeasti? Musta se on neuvona vaan niin avuton. Onko kukaan samaa mieltä??
Ihan missä paikassa ja tilanteessa vaan. Onko ketään joskus jopa vit…anut kun joku käskee rentoutumaan. Siis jos ei olla jossain relax your mind and body- salongissa, minne ollaan just menty kokeilemaan rentoutumista..
Mun mielestä se loppujen lopuksi tarkoita mitään. Helppo sanoa toiselle, mutta jättää kyllä ihan kylmäksi.
Mä mietin tilannetta missä pelattataisiin futkisen mm-finaalia, rankkarit jäljellä. Mitäköhän tuumis hieman hermostunut veska valmentajasta, jonka ohje ois ottaa rennosti? Tai lapsi kun vanhempi sanoo ekana koulu päivänä, että älä jännitä, ota rennosti. Ihan hyväähän noilla yritetään, mutta onko niistä mitään hyötyä ja voisko olla jopa haittaakin?
Mä sanoin joskus hieman jännittäneelle ja esiintymistä pelkäävälle ystävälle jonka piti pitää puhe yleisölle, että kyllä se menee ihan hyvin, rennosti vaan. Ei vastannut, että ok, kiitti. Tulikin ’mistä vi…ta sä sen tiedät, helppo sun on sanoo’. Pisti miettimään, että mitä mä oikeastaan sanoin? Hieman sen jälkeen kun olin ajatellut, että kumma kun ei apu kelpaa.. mähän yritin vaan auttaa.Kyllä mun mielestä parhaat saavutukset vaativat paljon jännitystä ja adrenaliinia. Se juju vaan on siinä, että se jännitys pitää saada kanavoitua suoritukseen. Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että svingin pitää olla rento. Svingissä ei saa käyttää liikaa voimaa hampaat irvessä, vaan koko kropan energiaa ja rytmiikkaa, ja riittävä rentous pitää olla. Mutta silti voi jännittää ihan sairaasti ja lyödä hyvin 😉
Pelkällä rentoudella ei mitään golfissakaan saavuteta. Kaiken perustana on hyvä tekniikka ja lyönti, joka on toistettavissa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja ne hyvät lyönnit on kaivettava sieltä jostain, vaikka joku katsoo, tuulee tai aurinko paistaa silmiin…
Siedätysmetodini hakeutua hankaliin tlanteisiin ei ollut pron idea. Pro kyllä on luonut opetustilanteita, joissa pitää lyödä paineen alaisena. Pron silmien edessä olen epäonnistunut riittävän monta kertaa, ja hän on nähnyt kaikista paskimmat lyöntini. Vaikka olen selittänyt, että ’kyllä tää eilen meni hienosti’…
Mielestäni kaikki golfarit ovat jossain määrin narsisteja, itseni mukaan lukien. Miten hieno tunne lyödä pitkä avaus keskelle väylää ja saada pelikavereiden suitsutukset. Mutta se asian ydin onkin siinä, että silloin kuin lyö, pitää ajatella pelkästään lyöntiä eikä mitä siitä mahdollisesti seuraa. Ja se sama fokus pitäisi säilyttää kentällä about neljä tuntia… Olipa kyseessä ammattilainen tai amatööri tai untuvikko – lyödä hetkessä.
Glady kirjoitti: (1.1.2013 22:32:58)
… Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että svingin pitää olla rento. Svingissä ei saa käyttää liikaa voimaa hampaat irvessä, vaan koko kropan energiaa ja rytmiikkaa, ja riittävä rentous pitää olla. Mutta silti voi jännittää ihan sairaasti ja lyödä hyvin 😉Pelkällä rentoudella ei mitään golfissakaan saavuteta. Kaiken perustana on hyvä tekniikka ja lyönti, joka on toistettavissa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja ne hyvät lyönnit on kaivettava sieltä jostain, vaikka joku katsoo, tuulee tai aurinko paistaa silmiin…
… se asian ydin onkin siinä, että silloin kuin lyö, pitää ajatella pelkästään lyöntiä eikä mitä siitä mahdollisesti seuraa. Ja se sama fokus pitäisi säilyttää kentällä about neljä tuntia… Olipa kyseessä ammattilainen tai amatööri tai untuvikko – lyödä hetkessä.
Rennoilla lihaksilla ei kukaan lyö mitään, kyllä siellä pitää lihassupistelua tapahtua.
Saman fokuksen suhteen oon myötäkarvalla, mutta koko neljää tuntii ei tarvi olla lähelläkään golfillisia ajatuksia scooratakseen hyvin. Se on vaan se pieni kupla, kun tapaa pallonsa ykkösellä suoritetun avauslyönnin jälkeen. Ja lyönnin ajattelemisen sijaan pitäis mun mielestä ajatella ylämummoo, reikää – sitä kohdetta, minne haluu vetää.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Keskikroppaa peliin, ja lyöntihetkellä räjähtää… Ja lyöntihetkellä ajatellaan kohdetta eikä palloa -yes. Tarkoitin, että lyöntihetkellä ei ajatella voittopuhetta…
Sorry, ilmaisuni on aloittelijan epätäsmällistä ilmaisua 😉
Glady kirjoitti: (2.1.2013 9:20:25)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Keskikroppaa peliin, ja lyöntihetkellä räjähtää… Ja lyöntihetkellä ajatellaan kohdetta eikä palloa -yes. Tarkoitin, että lyöntihetkellä ei ajatella voittopuhetta…Sorry, ilmaisuni on aloittelijan epätäsmällistä ilmaisua 😉
Kannattaa ajatella mitä ajattelee.
Kuinka helppoa on muuten ajatella kohdetta tai jotain muuta lyönnin ajan? Kohdetta ei kuitenkaan näe lyönnin aikana. Luodaanko siitä kuva mitä pidetään sitten mielessä. Noin mä olen kokeillut, ei pysy kuva mielessä. Itse asiassa en tiedä milloin se häviää. Osumassa ei ainakaan ole enään jäljellä.
Eikö sitä voi ajatella vaikka erivärisiä sukkia? Tarkoitan tällä vain, että hyvin usein omaksi tavaksi otetataan se mitä joku viisas sanoo. Tapa mikä on luultavasti sopinut sille.
Kohde, kohde, kohde vai harmaa sukka, harmaa sukka, harmaa sukka… Aiheittaako nämä erillaiset lyönnit?Tarkoitin mitä tarkoitin…
Yritän luoda mielikuvan onnistuneesta lyönnin lopputuloksesta. Kun aloitan lyönnin, varmistan että alkuasento on teknisesti ok (checklista) ja että mikään ei häiritse. Jos häiritsee, ei kun alusta, sillä huono alkuasento ei koskaan tuo hyvää lyöntiä. Sitten mielikuva lyönnin lopputuloksesta (ei kierroksen lopputuloksesta…). Backsvingissä on vielä jotain ajatustoimintaa, mutta osumahetkellä pää on kyllä täysin tyhjä.
Jos tämä kaikki aina onnistuisi, olisin paljon parempi pelaaja. Mutta koska näin ei ole, siksi harjoittelen ahkerasti.
Enkä minä halunnut mitenkään kyseenalaistaa sinun ajattelua ja taisin ymmärtää mitä tarkoitit. Jatkoin vaan omaa pohdintaa mikä sinun viestisi sai minussa aikaan.
Mietin pallonheittoa, maidon kaatamista lasiin. Mitä niissä ajattelee? Periaatteessa nekin ovat opeteltuja juttuja, jotka tulevat suurimmalta osalta täysin alitajunnasta. Ei mulla ole niissä mitään tarkistuslistaa. Tölkki, lasi, tähtää keskelle, kaada rennosti..
Rutiinit pitää mielestäni harjoitella. Kentällä huomaa usein, että monet harjoittelevat rutiinejakin tietoisesti vielä monen vuode jälkeenkin. Kisoissa ollaan vielä tarkempia. Se ei näytä ulospäin minusta luontevalta. Sitten on kavereita joilta rutiinit tulevat alitajunnasta, kuten koko homma kokonaisuudessaankin.
Tarkoitan myös, että miten sitä kohdettakin ajattelee. Kun mä heitän pallon jollekin niin en mä oikeastaan tiedä mitä ajattelen. Silti se menee aika hyvin kohteeseen. Mä nään etäisyyden ja käden. Tunnen pallon painon jne. mitään näistä en kyllä tietoisesti ajattele. Se on kaiketi sitten reagointia. Se vaatii harjoittelua, monet tuntuvat jäävän iäksi siihen harjoitteluun ja hyvin harvoin reagoivat. -
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › kestääkö tämä pää- keskustelu?