-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kertokaapa tähän ketjuun mielipiteitänne kentistä, joilla on joko hyvin helppo tai vaikea pudottaa tasoitusta. Toimiiko slope-järjestelmä? Kertokaa myös, minkä tasoitusryhmän pelaaja olette, koska taitotaso vaikuttaa siihen, minkälaisia asioita pitää vaikeana tai helppona. Itse olen pelannut tällä viikolla kaksi samankaltaista alkukauden kierrosta. Ajoittain lyönnit eivät pysyneet väylällä sitten millään. Keimolassa, joka on metsäkenttä, sohiminen aiheutti katastrofeja, pistebogeytulos 27. Tänään pelasin Vuosaaressa samanlaista peliä. Koska siellä pystyy pelastautumaan naapuriväyläälle ,katasrofit vältettiin, pisteitä 38. Slope piti Vuosaarta vain yhden lyönnin vaikeampana kuin Keimolaa. Keimola kyllä tuntui paljon vaikeammalta. ( tas.ryh. 4 ) Näitä kelauksia lisää.
Slope-järjestelmä ei ole eri kenttien välillä kuin vähän suuntaa antava. Syynä ovat järjestelmän varsin suppeat arviointiperusteet. Ne eivät taida tuntea lainkaan metsää vaikeuttavana tekijänä. Sen sijaan kentän pituus ratkaisee sitäkin enemmän. Korkeuerojakaan väylällä ei ole lainkaan, jos tiiauspaikka ja griini ovat samalla tasolla, vaikka välillä olisi 100 metrin kuoppa jne.
Eipä silti, vaikea tällaisia yleisiä arviointiperusteita on tehdäkään. Oikeita pelituloksia pitäisi saada mukaan, jotta arviointikriteerit täydentyisivät. Valitettavasti missään maassa ei ole eikä tule kaikkia kenttiä koskevia kilpailukiertueita, joten parasta mittaria ei voi käyttää.
Joten on tyydyttävä nykytilaan, jossa vaikea kenttä (=paljon tasoitusta) on pitkä kenttä, vaikka ilman kunnollisia esteitäkin. Helppo (=vähän tasoitusta) on taas lyhyt metsäinen kenttä, jossa jokaisen lyönnin pitää osua suurin piirtein kohdealueelle, jos aikoo tulosta tehdä.Takatii kirjoitti: (24.5.2007 20:25:02)
Eipä silti, vaikea tällaisia yleisiä arviointiperusteita on tehdäkään. Oikeita pelituloksia pitäisi saada mukaan, jotta arviointikriteerit täydentyisivät. Valitettavasti missään maassa ei ole eikä tule kaikkia kenttiä koskevia kilpailukiertueita, joten parasta mittaria ei voi käyttää.
Joten on tyydyttävä nykytilaan, jossa vaikea kenttä (=paljon tasoitusta) on pitkä kenttä, vaikka ilman kunnollisia esteitäkin. Helppo (=vähän tasoitusta) on taas lyhyt metsäinen kenttä, jossa jokaisen lyönnin pitää osua suurin piirtein kohdealueelle, jos aikoo tulosta tehdä.…ja puhumattakaan griineistä. Joillain kentillä ei ole koko kaudella nopeat griinit ja muutenkin suht helpot ja sitten on kenttiä joilla kesällä pelataan reippaasti alle 3mm griineille ja kumpua ja kallistusta löytyy useammankin kentän tarpeiksi.
Vastaan kysymykseen henkilökohtaisella mielipiteellä ilman ’slopeja ym… juttuja’
Aloitin golfin peluun pienellä tarkkuutta vaativalla kentällä pk-seudulla. Tuntui etten osaa eikä tasoitus tipu mitenkään. Kävimme Vihdissä; siellä pellolla ja laajoilla griineillä räiskiessä tulokseni parani ’järkyttävästi’. Kotikentällä palattiin taas entiseen meininkiin.
Vierailimme Rönnäsissä (kenttä jonne aina mielellään teen retken kerran vuodessa), koska siellä yhdistyi tarkkuutta vaativa peli sekä räiskiminen vähän sinnepäin.Tasoitus laski taas iloisesti ja kun lähipeli alkoi toimia sivistyneesti ei enää ollut merkitystä millä kentällä pelasi. Nyt näillä taidoilla huomaan, että järki voittaa tunteen tuloksen teossa :-).
Vuosaari on periaatteessa helppo kenttä veivata läpi. Kun ei hukkaa palloaan ja muistaa huutaa FORE. Metsäkentillä erilaiset dogleg ym vaatii vähän järjenkäyttöä. Ja tietysti jokaisen kentän omat omituiset erikoisväylänsä… (lyö sokkona ylämäkeen doglegissä?)
Toinen juttu mikä on mielenkiintoista: vinot pinnat väylällä ja moneen suuntaan kaltevat griinit. Jos kenttä on pitkä ja tasainen sekä griinit melko tasaiset, on se minusta helppo. Mutta jos jopa väylillä on koko ajan pientä piilokallistusta ja viheriöillä saa ihan oikeasti miettiä breikkejä, niin siinä on vasta kiva ja haastava golfkenttä.
Putoaako tasoitus vai ei? Se kysymys ei ole kiinnostava hyvän ja haasteisen pelin jälkeen. Lyöntipeli kertoo aina totuuden omasta osaamisesta.En ole singeli enkä sinkku vaan tavallinen keski-ikäinen suomalainen naisgolffari:-)
Näin on ja varsinkin kun avarammilla kentillä ei heinä ole kerennyt kasvaa pitkäksi niin kentän anteeksiantavuus on suuri. tuloksessa on merkitsevä ero kun ei joudu lyömään puun takaa tai puolenmetrin heinästä.
Sitten muutama sana pistebogyjärjestelmästä. Harvemmin enään lasken bogypisteitä. Minulle merkitsee kokonaistulosa ja se että peli pysyy kasassa jokaisella reijällä. Bobien osalta rundi saattaa näytää erittäin hyvältä, mutta kokonaistulos karmealta. esim yhdellä välällä auttiin ja sitten veteen ja tulokseksi 10! Muut reijät hyvin.
jokainen kenttä vaatii hieman eri strategiaa ja jos sahaat samaa kenttää niin tulos varmasti paranee. tiedät tarkkaan etäisyydet, vaarat, kikat ja tunnet griinit hyvin. uudella kentällä harvemmin kierros onnistuu täydellisesti. muutaman kerran kun sen pelaa ja tuntee sen niin peli kulkee aivan eri tavalla.
Pari vuotta sitten kun eka kokonainen kesä golfin parissa oli alkamassa, niin minulla oli pelioikeus Peuramaalle. Sattuneesta syystä sitten pelasin kavereiden kanssa Vihdissä ja jo siinä vaiheessa (hcp n 36) kummastukseni oli suuri, kun Vihdin kentälle ja Peuriksen Porkkalalle sai saman verran slopea! Ketjussa onkin jo kuvattu Vihtiä peltokentäksi (paria ojaa lukuunottamatta, pallosi on pelattavissa), joten nopeasti Porkkalasta: #1 on par 3, keskivaiheilla tasaista, mutta vetistä, muuten paljon korkeuseroja -> pari sokkopaikkaa. Väylät paikka paikoin ahtaita – sivussa on yhtä kuin metsässä.
Itse pelaan tällä hetkellä ryhmässä 3 ja hinkkaan Pikkalan kenttiä, Forestia pääsääntöisesti sen hyvän kunnon takia. Olen pelannut viime aikoin paljon valkoisilta ja huomannut, että muutamaa väylää lukuun ottamatta, homma ei ratkaisevasti vaikeudu, mutta slopea saa julmetusti (keskiarvolla kolme lyöntiä)! Joten siinä vaiheessa kun valkoisille ’kiipeäminen’ ei tunnu pahalta, niin sieltä sitä hanskaa saa alas =) Tämä riippuu toki kentästä.
Vielä tuosta kotikentällä_händäri_alas,_mutta_vieraskentällä_yli_sadan_tulos… Allekirjoitan tämän. Pikkalankin kentät ovat lempeitä ja antavat etenkin näin alkukaudesta lyödä vinoon (raffi ei vielä pitkää) ja esim viime kesänä, kun oli kuivaa, niin pallo löytyi eikä kuiva heinä oleellisesti vaikeuttanut lyömistä. Odotan innolla pelaamista muilla kentillä, että näen onko händärini kohdallaan niiq aikuisten oikeesti. Luulen, että mitä pienempi tuo maaginen luku on, niin sitä vähemmän on kentällä väliä.
Kyllä kai aivan yleisesti tiedetty, tunnustettu ja jostain aivan käsittämättömästä syystä korjaamatta jätetty asia on Vihdin slopen raju vääristymä. Vihdissä saa tasoitusta 2-5 lyöntiä liikaa katsantokannasta, tiistä, tuulesta ja muusta riippuen. Liikaa siis kaikissa tapauksissa kuitenkin. Näin siellä tippuu tasoitus kaikista helpoiten… Teoriassa ja käytännössä.
Laajempi osa kysymyksestä onkin vaikeampi. Taitojen ja tietojen karttuessa vaikeuksia aiheuttavat asiat varmaankin muuttuu. Tähän vaikuttaa olennaisesti myös pelaajan tyyppi – hyvä lyhytlyöntinen pelaaja kärsii tietysti eniten kentän pituudesta. Mutta onko hyviä lyhytlyöntisiä pelaajia olemassakaan? Tähän löytynee vastaus aiemmista viestiketjuista.
Yksittäinen yksityiskohta tulee mieleeni hiukan aihetta viistäen. Ylivoimaisesti hassuin väyläkohtainen hcp-luku on Pickalan Parkin 2 väylällä. Tuon väylän hcp-luku on 14 väittäen siis väylää kentän 5 helpoimmaksi… Rata on todella vaikea par-4, 370m keltaisilta, on ojaa ja puuta, viheriö on suojattu kunnon hiekkakuopilla… Omasta mielestäni koko keskuksen vaikein reikä.
Vielä edelliseen viitaten – voisin kuvitella ettei ole naisillekaan kentän helpoimmasta päästä (319m punaiselta…)
Vuosien varrella olen sattunut parantamaan tasoitusta aika erilaisillakin kentillä, joten päivän kunto ja tuuri siinä kai lähinnä on ratkaissut.
Olen pelannut kolme kertaa alle 90 ja ne ovat tulleet kahdesti Vanhalla Peuralla (89 molemmilla) ja sitten viime kesänä Vihdissä (86). Ne sopivat hyvin minun jokseenkin vaihtelevalle tarkkuudelleni, varsinkin avauksissa. Esim. Vihdin kierroksessa oli 2-3 avausta, joita jollain metsäkentällä ei olisi tarvinnut edes lähteä etsimään, vaan pukata kolmaskin lyönti tiiltä. Tietoisuus tuosta anteeksiantavuudesta myös parantaa lyöntiäni ja muutenkin pelin rentoutta.
Kotikentällä on vielä niin monta peikkoa väijymässä puskissa, puiden takana ja lätäköissä, että niiden kaikkien kellistäminen samalla kierroksella ei vielä onnistu. Ennätys siellä on 91 eikä ole pitkään aikaan edes horjunut. Ja viime sunnuntaina oma poika (13 v.) meni anteeksiantamattoman röyhkeästi pelaamaan siellä 88. Pistän sen mailat lukkojen taa, ****kele.Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 11:13:05)
Yksittäinen yksityiskohta tulee mieleeni hiukan aihetta viistäen. Ylivoimaisesti hassuin väyläkohtainen hcp-luku on Pickalan Parkin 2 väylällä. Tuon väylän hcp-luku on 14 väittäen siis väylää kentän 5 helpoimmaksi… Rata on todella vaikea par-4, 370m keltaisilta, on ojaa ja puuta, viheriö on suojattu kunnon hiekkakuopilla… Omasta mielestäni koko keskuksen vaikein reikä.
Nykyäähän tuo väylä on sentään helppo, kun kulmaan ylettää jo tavallisempikin tuuppari.
Ennen keltaiset olivat nykyisten valkoisten paikalla ja bäkäri siellä metsän rajassa, jossa on muuten ihan hyvin hoidettu lyöntipaikka edelleen.
Parkissa sai tasoitusta muistaakseni slopen alku aikoinana pari lyöntiä nykyistä enemmän, eli siellä oli melko ’helppoa’ pudottaa tasoitusta. Slopea on korjattu sittemmin pienemmäksi.
Sinänsä noihin väyläkohtaisiin hcp-lukuihin ei kannata tuijottaa, niiden määräytyminen on aavistuksen korkeampaa tiedettä, eikä vastaa todellisuutta.Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 11:13:05)
Tuon väylän hcp-luku on 14 väittäen siis väylää kentän 5 helpoimmaksi…Haa, pääsin pilkun makaamisen jaloa taitoa harjoittamaan:
Reiän hcp-luku EI laita reikiä vaikeusjärjestykseen. hcp 1 ei tarkoita että se olisi vaikein eikä 18 helpointa.
Hcp-luvulla jaetaan lyöntejä eteen bogipelurille scratchipelaajaa vastaan. Eri asia vaikeus on kuin tämä.
Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 12:19:46)
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 11:13:05)
Tuon väylän hcp-luku on 14 väittäen siis väylää kentän 5 helpoimmaksi…Haa, pääsin pilkun makaamisen jaloa taitoa harjoittamaan:
Reiän hcp-luku EI laita reikiä vaikeusjärjestykseen. hcp 1 ei tarkoita että se olisi vaikein eikä 18 helpointa.
Hcp-luvulla jaetaan lyöntejä eteen bogipelurille scratchipelaajaa vastaan. Eri asia vaikeus on kuin tämä.
*********************************
SGL:n ohjeistus
1) On hyvin tärkeää jakaa tasoituslyönnit kaikille 18 reiälle, jotta erisuuruiset saatujen tasoituslyöntien määrät jakautuvat myös tasaisesti kentän kaikille rei’ille.
2) Parhaiten tämä periaate toteutuu, kun parittomat tasoituslyönnit annetaan kentän vaikeammalle puoliskolle. Vaikein 9-reikää on yleensä pisin. Parilliset tasoituslyönnit annetaan helpommalle puoliskolle.
3) Ensimmäinen ja toinen tasoituslyönti sijoitetaan kunkin puoliskon keskivaiheille. Ensimmäistä kuutta tasoituslyöntiä ei saa sijoittaa peräkkäisille rei’ille.
4) Seitsemäs ja kymmenes tasoituslyönti on sijoitettava siten, että sellainen pelaaja, joka saa kymmenen tasoituslyöntiä ei saa kolmea viimeistä lyöntiään viimeisillä rei’illä.
5) Kahdeksaa ensimmäistä tasoituslyöntiä ei saa sijoittaa ensimmäiselle tai viimeiselle reiälle. Tällä menettelyllä vältetään pelaajaa saamasta tasapelin sattuessa hyötyä ensimmäisellä jatkoreiällä.
6) Yleensä kannattaa ilman painavia syitä sijoittaa tasoituslyönnit 9, 10, 11 ja 12 rei’ille 1, 9, 10 ja 18.
7) Paras lopputulos saavutetaan, kun ensimmäinen tasoituslyönti annetaan par 5 reiälle ja toinen tasoituslyönti pitkälle par 4 reiälle, kolmas tasoituslyönti annetaan lyhyehkölle par 4 reiälle ja neljäs tasoituslyönti par 3 reiälle.
Tälle tasoituslyöntien sijoittelulle ei voida antaa muuta ohjetta kuin sijoittaa ne pelilliseltä vaikeudeltaan vaihteleville rei’ille. Tällä taataan järjestelmän toimivuus reikäpelissä, pistebogeyssä ja par-pelissä. Sijoittamalla lyönnit väylien pituuden mukaan tai parin tekemisen vaikeuden mukaan ei tuo tyydyttävää lopputulosta kaikille näille pelimuodoille.
Reiän par ei kerro reiän pelillisestä vaikeudesta. Pitkä par 3 ja pitkä par 4 valitaan yleensä alhaisen tasoituslyönnin rei’iksi. Perusteena käytetään parin tekemisen vaikeutta näillä rei’illä. Kuitenkin alhaisen tasoituksen pelaajalle pitkä par 3 ja pitkä par 4 ovat vaikeita pelattavia suhteessa pariin. Korkeamman tasoituksen pelaaja tekee näillä rei’illä kuitenkin helpohkosti bogeyn. Tuloksen tekemisen vaikeutta suhteessa pariin ei tule käyttää perusteena tasoituslyöntien sijoittamisessa.
Tasoituslyöntejä sijoitettaessa rei’ille on otettava huomioon, että pelaajien väliset tasoituserot ovat yleensä pieniä seurustelumuotoisissa reikäpeleissä. Tällöin alhaisten tasoituslyöntien tasainen jakautuminen on hyvin tärkeää.
Suomen Golfliitto
**************************
Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 12:19:46)
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 11:13:05)
Tuon väylän hcp-luku on 14 väittäen siis väylää kentän 5 helpoimmaksi…Haa, pääsin pilkun makaamisen jaloa taitoa harjoittamaan:
Reiän hcp-luku EI laita reikiä vaikeusjärjestykseen. hcp 1 ei tarkoita että se olisi vaikein eikä 18 helpointa.
Hcp-luvulla jaetaan lyöntejä eteen bogipelurille scratchipelaajaa vastaan. Eri asia vaikeus on kuin tämä.
Kiitos asiantuntevasta viilauksesta 🙂
Olisin kuitenkin valmis puolustamaan näkemystäni ainakin tässä viitekehyksessä… Nimenomaan tuota tasoituksen pudotusta tarkastellessa tuo HCP-järjestys toimii hyvin usein nimenomaan vaikeusjärjestyksenä… Esimerkillisesti esille otetussa Golfliiton autuaaksi tekevässä ohjeessakin hiukan viitataan parin tekemisen vaikeuteen.
Kokemukseni, joka sinänsä ei vielä ole kovin kattava, mukaan tuo järjestys kyllä korreloi vaikeuden kanssa. Ja onhan näin oltavakin. Voi muistuuko mieleen helppoa reikää, jonka hcp-luku on 1? Tai oikein pahaa koloa, jonka vastaava numero olisi 18?
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 12:50:41)
Voi muistuuko mieleen helppoa reikää, jonka hcp-luku on 1? Tai oikein pahaa koloa, jonka vastaava numero olisi 18?
Forest 14 on hcp 1 ja se on kyllä varsin helppo.
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 12:50:41)
Olisin kuitenkin valmis puolustamaan näkemystäni ainakin tässä viitekehyksessä… Nimenomaan tuota tasoituksen pudotusta tarkastellessa tuo HCP-järjestys toimii hyvin usein nimenomaan vaikeusjärjestyksenä… Esimerkillisesti esille otetussa Golfliiton autuaaksi tekevässä ohjeessakin hiukan viitataan parin tekemisen vaikeuteen.Kokemukseni, joka sinänsä ei vielä ole kovin kattava, mukaan tuo järjestys kyllä korreloi vaikeuden kanssa. Ja onhan näin oltavakin. Voi muistuuko mieleen helppoa reikää, jonka hcp-luku on 1? Tai oikein pahaa koloa, jonka vastaava numero olisi 18?
”Tuloksen tekemisen vaikeutta suhteessa pariin ei tule käyttää perusteena tasoituslyöntien sijoittamisessa.”
”Voi muistuuko mieleen helppoa reikää, jonka hcp-luku on 1?”
Helppo kenelle? Väylän vaikeus on eri asia bogituupparille kuin scratchpelurille. Rinkussa hcp3 #13 on 505m pitkä, suora ja leveä ilman mitään kikkoja. Scratchipelaajalle todella helppo, bogituupparille vaikea kun lyöntipituus ei riitä.
Hihi – PPP…
Tuossa ohjeistuksessa ei ole korostettuna sitä, että tasoitukset tosiasiassa jaetaan reikäpeliä ajatellen. Olen kuullut, että esim. Pikkalassa on jossain vaiheessä ollut kortissa sekä reikäpelille, että lyöntipelille omat HCP -sarakkeet.
Eli nykyiset HCP:t ovat reikäpelin taktiikkaa varten (kts liiton ohje) ja pistebingossa ne toimivat luottaen tilastoihin, eli ne tulevat ’kuitenkin jossain vaiheessa’. Itse olen tämän huomannut käytännössäkin. Pitäisi vielä pelata tasoituksellista reikäpeliä jonkun paremman kanssa, niin näkisi tämänkin puolen (edelleen vrt liiton ohjeistus). Ohjeistuksesta päätellen se saattaisi jopa toimia…
Tästä tulikin muuten minua vaivannut kymysys, jonka oikeaa vastausta en koskaan muista. On sitä kai täälläkin joskus pyöritelty.
hcp-reikäpelissä toisella on tasuri 3 ja toisella 6. Saako huonompi yhden eteen hcp 1,2 ja 3 vai 4,5 ja 6. Mielestäni 1,2,3, mutta meneekö oikeasti näin?
Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 13:29:14)
Tästä tulikin muuten minua vaivannut kymysys, jonka oikeaa vastausta en koskaan muista. On sitä kai täälläkin joskus pyöritelty.hcp-reikäpelissä toisella on tasuri 3 ja toisella 6. Saako huonompi yhden eteen hcp 1,2 ja 3 vai 4,5 ja 6. Mielestäni 1,2,3, mutta meneekö oikeasti näin?
Korttiinhan on yleensä merkitty sekä reiän PB HCP että reikäpeli HCP, jotka eivät ole täysin samat. Eikös myöskin yleensä reikäpeli hcp:ssä pelata 2/3-tasoituksin tai jollakin vastaavilla, mutta ei kuitenkaan täysillä.
Vai ymmärsinkö kysymyksen kokonaan väärin?
Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 13:05:40)
”Voi muistuuko mieleen helppoa reikää, jonka hcp-luku on 1?”Helppo kenelle? Väylän vaikeus on eri asia bogituupparille kuin scratchpelurille. Rinkussa hcp3 #13 on 505m pitkä, suora ja leveä ilman mitään kikkoja. Scratchipelaajalle todella helppo, bogituupparille vaikea kun lyöntipituus ei riitä.
150m + 150m + 150m + 55m + 2putia tekisi bogin. Tasoituksella 18 saa näköjään slopea 18 (Rinkku arvioitu helpoksi, sillä saman mittaisella Pikkalan Forestilla saa slopea 20?), joten tuosta Bogista saa sen kaksi pistettä.
VOE bogipelaaja lyö kuitenkin huimat 170m ja on kolmella tällaisella jo pitkänä. Itse olen bogipelaaja ja lyön ihan vähän pidemmälle kuin 170m. Harvemmin tosin suoraan – mistä on toisessa ketjussa puhetta – mutta jos väylä on ’suora ja leveä’, niin kuvittelisin olevani GIRissä tai vähintäänkin kantissa chippaamassa. GCI:ssähän sen sitten näkee =)
Eli onko nyt niin, että olen ns pitkälyöntinen bogipelaaja ja tosiaan bogipelaaja sen takia, kun palloja saa hakea? Vai onko sellaisia bogipelaajia, jotka ovat lyhytlyöntisiä, mutta tarkkoja, kuten Parti edellä esitti? Vai onko nyt käynyt niin, että minä puhun puuta heinää ja muutamaa vesiperää, mikä ei todellakaan ole pois suljettu vaIHtoehto?
Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 13:29:14)
Tästä tulikin muuten minua vaivannut kymysys, jonka oikeaa vastausta en koskaan muista. On sitä kai täälläkin joskus pyöritelty.hcp-reikäpelissä toisella on tasuri 3 ja toisella 6. Saako huonompi yhden eteen hcp 1,2 ja 3 vai 4,5 ja 6. Mielestäni 1,2,3, mutta meneekö oikeasti näin?
Jos pelataan täysin tasoituksin, mikä on paremman mielestä epäreilua, saa minunkin mielestä eteen juuri reillä 1, 2 ja 3
Mutta tosiaan nämä luvut ovat eri kuin pistebogey luvut. Tai ainakin pitäisi olla… Näissä luvuissa olisi juuri tarkoitus puntaroida enemmän sitä paremman ja huonomman pelaajan suhdetta.
En kyllä edellenkään ole oikein valmis sulattelemaan ajatusta, ettei reikien vaikeus korreloisi niiden pistebogey hcp-luvun kanssa.
Monimutkainen hommeli. Aika monta kenttää ja kierrosta olen ehtinyt pelata siinä uskossa, että kun reiän hcp-luku on 18, niin olisi ainakin teoriassa helpompaa edessä… Ehkä näin ei sitten ole.
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 13:37:34)
En kyllä edellenkään ole oikein valmis sulattelemaan ajatusta, ettei reikien vaikeus korreloisi niiden pistebogey hcp-luvun kanssa.Monimutkainen hommeli. Aika monta kenttää ja kierrosta olen ehtinyt pelata siinä uskossa, että kun reiän hcp-luku on 18, niin olisi ainakin teoriassa helpompaa edessä… Ehkä näin ei sitten ole.
Kyllä minunkin mielestäni tämä korrelaatio on olemassa, mutta se on tavallaan vain sivutuote ja sattumaa. Ei kuitenkaan määräytymisperuste tämä vaikeus ole.
Eniten se mielestäni näkyy hyvillä pelaajilla, kun par-5-väylät ovat hcp-asteikolla alkupäässä ja kuitenkin yleensä niitä börönhaku-väyliä. Kun taas par-3-väylät ovat loppupäässä, mutta niissä bogey on lähempänä kuin birkku.
Joku voisi kaivella esim jonkun oikean kisan keskimääräisiä tuloksia väylittäin niin uskon että tilastot tukevat väittämääni.”150m + 150m + 150m + 55m + 2putia tekisi bogin”
ja samaa reikää pelaa scratch äijä tyypillisesti D+spooni+40m chippi. Siitä on hyvä lähteä birkkua hakemaan ja par on muodollisuus, sanoisi Lassi.Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 13:05:40)
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 12:50:41)
Olisin kuitenkin valmis puolustamaan näkemystäni ainakin tässä viitekehyksessä… Nimenomaan tuota tasoituksen pudotusta tarkastellessa tuo HCP-järjestys toimii hyvin usein nimenomaan vaikeusjärjestyksenä… Esimerkillisesti esille otetussa Golfliiton autuaaksi tekevässä ohjeessakin hiukan viitataan parin tekemisen vaikeuteen.Kokemukseni, joka sinänsä ei vielä ole kovin kattava, mukaan tuo järjestys kyllä korreloi vaikeuden kanssa. Ja onhan näin oltavakin. Voi muistuuko mieleen helppoa reikää, jonka hcp-luku on 1? Tai oikein pahaa koloa, jonka vastaava numero olisi 18?
”Tuloksen tekemisen vaikeutta suhteessa pariin ei tule käyttää perusteena tasoituslyöntien sijoittamisessa.”
”Voi muistuuko mieleen helppoa reikää, jonka hcp-luku on 1?”
Helppo kenelle? Väylän vaikeus on eri asia bogituupparille kuin scratchpelurille. Rinkussa hcp3 #13 on 505m pitkä, suora ja leveä ilman mitään kikkoja. Scratchipelaajalle todella helppo, bogituupparille vaikea kun lyöntipituus ei riitä.
Harvoin noi paremmat pelaajat kai keltaisilta pelaa. Sieltä bäkäriltä se avaus on jo aika paljon haastavampi. Tosin kyllähän par femmat yleensä aina ne helpoimmat väylät ovat. Esim Rinkussa 14 ja 15 väylät ovat paljon vaikeampia kuin 13.
Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 14:00:03)
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 13:37:34)
En kyllä edellenkään ole oikein valmis sulattelemaan ajatusta, ettei reikien vaikeus korreloisi niiden pistebogey hcp-luvun kanssa.Monimutkainen hommeli. Aika monta kenttää ja kierrosta olen ehtinyt pelata siinä uskossa, että kun reiän hcp-luku on 18, niin olisi ainakin teoriassa helpompaa edessä… Ehkä näin ei sitten ole.
Kyllä minunkin mielestäni tämä korrelaatio on olemassa, mutta se on tavallaan vain sivutuote ja sattumaa. Ei kuitenkaan määräytymisperuste tämä vaikeus ole.
Eniten se mielestäni näkyy hyvillä pelaajilla, kun par-5-väylät ovat hcp-asteikolla alkupäässä ja kuitenkin yleensä niitä börönhaku-väyliä. Kun taas par-3-väylät ovat loppupäässä, mutta niissä bogey on lähempänä kuin birkku.
Joku voisi kaivella esim jonkun oikean kisan keskimääräisiä tuloksia väylittäin niin uskon että tilastot tukevat väittämääni.”150m + 150m + 150m + 55m + 2putia tekisi bogin”
ja samaa reikää pelaa scratch äijä tyypillisesti D+spooni+40m chippi. Siitä on hyvä lähteä birkkua hakemaan ja par on muodollisuus, sanoisi Lassi.Kyllä se on raiveli + spone + n.55 metrinen chippi + 1 putti.
Pöröö haetaan ja Par on melkein harmituksen paikka
Pool Keisi kirjoitti: (25.5.2007 13:37:34)
Parti PersiMonni kirjoitti: (25.5.2007 13:29:14)
Tästä tulikin muuten minua vaivannut kymysys, jonka oikeaa vastausta en koskaan muista. On sitä kai täälläkin joskus pyöritelty.hcp-reikäpelissä toisella on tasuri 3 ja toisella 6. Saako huonompi yhden eteen hcp 1,2 ja 3 vai 4,5 ja 6. Mielestäni 1,2,3, mutta meneekö oikeasti näin?
Jos pelataan täysin tasoituksin, mikä on paremman mielestä epäreilua, saa minunkin mielestä eteen juuri reillä 1, 2 ja 3
Mutta tosiaan nämä luvut ovat eri kuin pistebogey luvut. Tai ainakin pitäisi olla… Näissä luvuissa olisi juuri tarkoitus puntaroida enemmän sitä paremman ja huonomman pelaajan suhdetta.
En kyllä edellenkään ole oikein valmis sulattelemaan ajatusta, ettei reikien vaikeus korreloisi niiden pistebogey hcp-luvun kanssa.Monimutkainen hommeli. Aika monta kenttää ja kierrosta olen ehtinyt pelata siinä uskossa, että kun reiän hcp-luku on 18, niin olisi ainakin teoriassa helpompaa edessä… Ehkä näin ei sitten ole.
Itse asiassa useimmilla Suomen kentillä reikäpelihcp’t ovat päin mäntyä, koska luvut on laitettu vasta kentän suunnittelun jälkeen eikä sitä ennen, kuten pitäisi olla. Nuo hcp-luvuthan määräytyvät tietyn systeemin mukaisesti (esim. väylä 1 pitää olla hcp 9-12, hcp 1 ja 2 tulee sijoittaa kummankin ysin puoliväliin, jne.) eikä niillä yleensä ole mitään tekemistä väylien todellisen vaikeuden kanssa.
StiX kirjoitti: (25.5.2007 10:56:39)
Itse pelaan tällä hetkellä ryhmässä 3 ja hinkkaan Pikkalan kenttiä, Forestia pääsääntöisesti sen hyvän kunnon takia. Olen pelannut viime aikoin paljon valkoisilta ja huomannut, että muutamaa väylää lukuun ottamatta, homma ei ratkaisevasti vaikeudu, mutta slopea saa julmetusti (keskiarvolla kolme lyöntiä)! Joten siinä vaiheessa kun valkoisille ’kiipeäminen’ ei tunnu pahalta, niin sieltä sitä hanskaa saa alas =) Tämä riippuu toki kentästä.
Hmmmm… olen pelannut vain kolmella sellaisella kentällä, joilla ihan oikeasti valkoiselta pelaamisesta voi jotenkin kuvitella saavansa jotakin händärietua ja ne ovat Gumböle, Luukki ja Lakisto. Kaikilla muilla kentillä (toisilla enemmän kuni toisilla) lähestymisiin käytettävien mailojen numerot kasvavat 2-4 pykälää, mikä vaikeuttaa ainakin omaa peliäni huomattavasti. Toisaalta ryhmässä 3 niitä lisälyöntejä saa suhteessa ykkösryhmään aika kivasti, joten ehkä nistä joissakin tapauksissa voi olla jotakin etua.
Heitän tähän kuitenkin esimerkin kentästä, jossa valkoiselta pelaaminen on todella haastavaa ja se on Keimolan Saras. Myös Kirkka on selvästi kinkkisempi valkoiselta, mutta slopea saa varsin vaatimattomasti keltaiseen verrattuna.
Noin yleisesti ottaan ainakin itse olen pelannut valkoisilta selvästi huonompia kierroskeskiarvoja kuin keltaisilta, siis tietenkin slope huomioon ottaen, enkä millään muotoa kehottaisi tasoitusryhmän 3 pelureita siirtymään valkoisille helpomman tuloksenteon varjolla.
-
JulkaisijaArtikkelit