Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kauden paras lyönti…
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Onko joku lyönti jäänyt erityisesti mieleen ja miksi? Joku hyvä riskinotto, teknisesti hyvä lyönti, HIO,…? Itse saan ’kiksejä’ hyvin onnistuneista pitkistä raudoista. Miten muilla? Itsellä pari loistavaa lyöntiä vaikeasta paikasta drawlla tai fadella lipun viereen (i5/i4) on pelastanut päivän ja saanut leijumaan pilvissä. Kertokaa miten, miksi, millä mailalla, missä tilanteessa joku lyönti jäänyt mieleen tästä kaudesta.
Par 5 kakkoslyönti i4:llä ruffista, n.190m:stä ja kernin edessä koko matkan vesi. Puun kierto drawlla, albatrossilta näytti, kolahti lippuun ja vieri 0,5m:n päähän.
Lyöjä oli tyytyväinen.
Lavantaudilla oli kyllä sellainen suoritus että taitaa olla turhaa edes yrittää laittaa paremmaksi… 🙂
mutta itse usein unohtaa yksittäisen hyvän suorituksen mutta paremmin jää mieleen esim pitkällä par4:lla kaksi hyvää lyöntiä ja annettu birdie!
mutta yksittäisenä lyöntiä ehdottomasti pitkä putti kun greenistä ei tunnu löytyvän linjaa ollenkaan!
No tää jäi mieleen Kytäjän uudelta puolelta, par femma, loppupään väyliä. Kolkki oli n 20 m kernistä vasemmalla. Griini alempana lyöntipaikkaa. Katselin tiputuspaikkaa mihin pitäis laittaa. Muutama bruce, lyönti, pallo tippuu kivaan paikkaan. 3-4 m rullii ja kuppiin. Yes. Tuli mukavasti fiilaria. Tää jäi senki takii mieleen ku lobi on mulle uus ’työkalu’, ja näyttää pelittävän suht varmasti.
133 metrinen par3 ja rauta6 kädessä. Lievä myötäinen tuuli. Lyönti lähtee täydellisesti, mutta ei lähellekkään greeniä. Takana olevan väylän toiseen reunaan ja katsellessa seuravan väylän tiiauspaikalta huomasimme että matkaa oli samanverran par3 tiiauspaikalta lipulle kuin lipulta sinne mihin pallo meni.
Sellainen noin 250 metrinen rauta6:lla ja vielä loivaan ylämäkeen. Siinä pisti vähän miettimään että mihin on kapasiteettiä jos joskus oppii lyömään jokaisen lyönnin eikä vain unelmalyöntiä noin. Muuten koko kesä on kyll rauta6:lla mennyt max 150 metriin.
GPn kisassa aloitusreikällä 30 meetrinen chippi on noista harvoista suoraan kuppiin menneistä ehtottomasti mieleenjäävin.
Mutta paras lyöntini oli kuitenkin Virvikissä reikällä nro 7. Kohtalaisen mittanen parkolkki, käteen puufemma ja päättäväinen lyönti lippua kohden. Tuntui hyvältä, näytti hyvältä ja vaikkakin loikkasi sinne kernille, olin erinomaisen tyytyväinen. Suorituksen kruunasi reilu kolme metrinen putti jonka naulasin suoraan kuppiin.
Minun toistaiseksi tämän kauden paras lyöntini… Siikajoki, 3. reikä. Tuo pelattiin sinä päivänä n. 325-330-metrisenä ja askelein mitattuna draivin jälkeen jäi mittaa griinin keskelle 132 metriä (ja pallo makasi kerrankin lyhyeksi leikatulla :), lippu oli aikaslailla keskellä pituussuunnassa, griinin vasemmassa reunassa.
Rautakuutonen (kyllä, tarpeen noinkin läheltä), joka tuntui lähtevän hyvin, siis oikeaan suuntaan ja oikean mittaisena, näytti lähtevän hyvin ja lensikin suoraan kohti lippua. Alastulo lipun linjassa ~2 metriä ennen kuppia ja pallo pysähtyi ~26 sentin päähän kupista.
Juuei. En missannut tuota puttia 🙂
Jaahas, tulipa vaikean valinnan paikka :o). Muutamia huippuhetkiä on tän kauden aikana lähtemättömästi mieleen jäänyt.
* Mastersissa elämäni tähän asti pisin lyönti väylältä r5’lla – se tuntui hyvältä, näytti hyvältä :o)
* Kotojärvellä väylä tais olla väylä 16 – paksusta raffista meikäläisen mittapuulla tajuttoman pitkä lyönti r7’lla
* Vierumäellä viime viikonloppuna elämäni paras putti – yli 20 metriä (greenin ulkopuolelta) ylämäkeen ja pallo nökötti aivan kupin vieressä – pelasti koko kierroksen, vaikka ei sisään uponnutkaan :o).
128 metriä ylämäkeen, rauhallinen rauta 9 puoli metriä reiän taakse ja spinnillä sisään.
Valitettavasti oli kyse par 3 kentästä. Mutta yhdellä kuppiin kuitenkin.
NimetönJaa-a kauden aikana on tullut paljonkin hyviä lyöntejä, paljon on tullut pelattuakin… Se riippuu aina mihin vertaa. Itse olen aloittanut tänä kesänä pelaamisen ja kesään on mahtunut paljon huonojakin lyöntejä siksi osaan iloita äärimmäisen paljon hyvistä.
Parhaiten on jäänyt mieleeni toinen lyöntini 320m pitkällä par4 väylällä. Ensin avaus r5 oikealle väylän reunaan ampparipaalun viereen, sellaseen aika lyhyeen raffiin. Siitä kiskaisin r6 :lla lipun suuntaan. Lyönti tuntui hyvältä näpeissä ja lähti ihan suoraan lipun suuntaan, tässä kohdassa väylä on ylämäkeä, korkeus eroa on ainakin 10metriä, joten palloa ei näkynyt kun se tuli alas. Arvioin lyöntini jo silloin kuitenkin tosi hyväksi. Yllätys täydentyi kun kipasin rinteen ylös ja siellähän se pallo nökötti kepin vieressä vajaan metrin päässä lipusta. Putti sisään ja Elämäni kolmas birdie oli tullut. Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeisin par 4:lta. Antoi uskoa kovasti….
Mestisten viimeisten reikien lyönnit. Varsinkin 16. reikä, kun vastustaja oli päässyt tasoihin edellisellä reiällä, johdettuani ennen viimeistä kierrosta 5:llä lyönnillä. 16. näytti bogeylta, kun olin vielä greenin ulkopuolella 3:lla (par4) ja vastustaja greenillä. Rohkea lobby ja pallo lipui reikään ja par pelastettu. Vastustaja missasi par-putin. Loput 2 reikää par:issa riitti tälläkertaa voittoon.
Itse en ole ihan varma mitä tähän tarjoaisin mutta lahtito, Atti Barck ja Kobo kannattanevat tätä (näkemässä kun olivat) joten here goes:
Eli toukokuun loppu, kenttä Hattula, ja bägissä vielä vanhat raudat paitsi ensimmäistä kertaa rautakuutonen uudesta Toski T-54 -bladesetistä (vain yhteen mailaan oli saatu oikea grippi tuossa vaiheessa).
Kiersimme 9-lenkkiä toista kertaa, ja tulimme 7-reiälle, jyrkkä dogleg vasemmalle. Avaus rautakolmosella, hieman epäonnistuneena kärkiosumana, jäi about keskelle väylää, mutta ei selvittänyt ihan doglegin kulmaa, joten etäisyyttä lipulle jäi n 175 metriä ja tismalleen tulilinjalla lipulle seisoi iso puu n 50 m päässä pallosta.
Koska kyseessä oli vapaamuotoinen harjoituskierros/tutustuminen kenttään ja uuteen rautakuutoseen, otin uuden bleidin käteen ja sanoin pojille ’En mä tällä perille yllä mutta haluan kuitenkin lyödä uudella mailalla – kokeillaan lyödä draw tuosta puun oikealta puolelta ympäri’. Lyönti lähti hyvin, itse en edes nähnyt minne se meni mutta pojat sanoi että ’drawllahan se lähti’. Ihmetys oli suuri kun griinille saapuessa pallo nökötti n 1.3 metriä lipusta vasemmalle täydellisessä birkkupaikassa – jonka tosin missasin.
Anyway, tuon lyönnin jälkeen päätin myydä vanhat Pingini pois. 😉 (Tarkennukseksi vielä, hyvä rautakutonen on mulla n 160 metriä, tuossa oli apuna loiva alamäki griinin edessä ja drawn lyönnistä johtuva mailan deloftaus.)
Kai se paras lyönti tapahtui tuolla Sangin 7 reiällä. Avauksessa mietin, että pitäiskö avata vain spooni, sillä väylä ei ole kovin pitkä(320m). Avasin kuitenkin draiverilla, jotta pääsisin lyömään pitchin griinille. No draivi lähti räkäslaissina metsän laitaan. Ampparipaalu oli vieressä kun suunnittelin, että mitenkähän tästä löisi. Lippu oli aikalailla keskellä griiniä, linjalla oli lyöntiä haittaamassa iso tammi. Oli pakko lyödä vahva draw, jotta griinille voisi päästä. Rauta-7 käteen, aggressiivinen harjoitusvingi ja lyönti. Lyönti lähti puusta reilusti oikealle ja siinä sitten jännittämällä katsoin, että kiertääkö pallo tarpeeksi. Ja kyllähän se lähti kiertämään. Tuli griinin oikealla laidalla alas ja rullas suoraan kohti reikää. MENE!! ei mennyt, vaan jäi 20cm vajaaksi. Siinä sai kuitenkin tyytyväisenä kopauttaa birdien.
Myöhemmin eri kierroksella minuun iski jokin ihme sairaus, sillä tein kolme birdietä putkeen. 6,7,8-rei’illä vanhaherra par, joutui nöyrtymään edessäni. 8 reiällä birkku tuli vielä korkealla chipillä. Fiilis oli uskomaton, mutta noissa birdieissä ei ollut mitään sykähdyttäviä lyöntejä. Pari pitkähköä puttia ja chippi vaan sattui onnistumaan. Mutta kyllä tuntui hyvältä lähteä alle parissa avaamaan 9 väylää…
Kyseisen männyn on Kuronen jättänyt siihen nurkalle haastamaan pelureita – Tuoppi todellakin piti pilkkanaan herra suunnittelijaa. Hienoin lyönti jonka oon kuunapäivänä nähnyt. Tekisi muuten mieleni korjata tuota mittaa; kyllä se paljon pitempi oli 🙂
—
GBotin sankaritekoihin lisäisin upean lyönnin vesiesteestä Virvikissä; näen tämän edelleen hidastettuna. Toinen jalka lähes vedessä, mutta kuitenkin loistava tasapainon hallinta – blast! Pallo lentää ratsastaen vesiroiskeiden harjalla vasten aurinkoa. Hieno lyönti, kertakaikkiaan 🙂
Kiitos Antti :o), mutta totta turiset – toi meinas IHan unohtua ;o).
… sekä tähänastisen golfuran paras lyönti osui kohdalle Espanjassa:
Kenttä oli uusi tänä vuonna avattu Santana Golf & Country Club, joka sijaitsee Fuengirolan lähellä Mijas Golfin ja La Cala Golfin välissä. Kenttä on helpohko, mukava pelata ja erittäin hyväkuntoinen. Se on rakennettu vanhan appelsiini- ja avokado-viljelmän keskelle, joten vaikka kenttä on aivan uusi, siellä tulee tunne että kenttä on ollut paikalla jo vuosikausia, sen verran hienosti väyliä reunustaa vanhat puut. Myöskin kentän ilme on erittäin huoliteltu ja siisti, vesiesteet on hienosti pengerretty ja on upeita kukkaistutuksia, kaiken kaikkiaan hieno kenttä. Myös väylät ja griinit olivat loistokunnossa. Klubitalo on vielä rakenteilla eikä harjoitusalueitakaan vielä ole, parkkipaikkaa ympäröivät vielä parakit.
Sitten lyönnistä: Holari syntyi väylällä 12, keltaisilta 153 metrinen par-kolmonen, joka lyödään ylhäältä alamäkeen. Lievään vastatuuleen valitsin mailaksi rautakuutosen. Lyönti oli puhdas hyvä osuma ja se lähti aivan lippua kohti pudoten alas griinille vajaa metri ennen lippua ja yhdellä pompulla rullasi suoraan reikään ! Oli pakko hieraista silmiään, että menikö se todella reikään. Palloa ei näkynyt enää griinillä, ainoastaan alastulojälki vähän ennen lippua. Sydän pomppien lähdimme nopeasti kohti griiniä ja sieltähän se pallo löytyi kupin pohjalta.
Ensimmäinen holari oli tehty !
Olin viime sunnuntaina ehtinyt putata birdietä jo neljästi mutta sössinyt ne pareiksi. No, nyt oli par-nelonen, 320 metriä, avattu 260 m., matkaa lipulle siis n. 60 m. Kaivan kassista 60 asteisen Professional 690 Series kloonimutanttipraattikopiolobin ja vetäsen ja lujaa. Pallo kohoaa varmaan sataan metriin ja putoaa aivan lipun viereen, 75-80 cm jää putattavaa. Kaveri toteaa, että kohta nähdään päivän 1. birkku. Ja minä teen, taas, varman parin.
Mutta se lobi, voi jumaliste se oli uljas! Piti oikein ihmetellä, että tuleeko tuo ollenkaan alas ikinä! Minusta se melkein voittaa pisimmänkin draivin ja pisimmän upotetun putin. Melkein…
Sangen seiskalla tammi?
Junnu: ’Lippu oli aikalailla keskellä griiniä, linjalla oli lyöntiä haittaamassa iso tammi’
Olisikohan kuitenkin mänty. Meinasin tipahtaa kun luin. 😀
Sangen seiskalla tammi?
Junnu: ’Lippu oli aikalailla keskellä griiniä, linjalla oli lyöntiä haittaamassa iso tammi’
Olisikohan kuitenkin mänty. Meinasin tipahtaa kun luin. 😀
Oma paras tai ainakin mieleenpainuvin.
Väylä EGS 8. Drive puskien sekaan vasuriin. PW sieltä lipun linjassa kernille ja rullas kuppiin. Eagle.
Aika vähän on muuten noita putteja ja draiveja mainittu…. 🙂
Yli 300 meetriset reevit o klupilaisten arkipäivää ja näin ollen jäävät vähän paitsioon =D
Noh, ensimmäisenä tuli mieleen tässä juuri vähän aikaa sitten lyömäni upea toinen lyönti par 5:lla:
Pallo makasi erittäin mukavan avauksen jälkeen hyvin väylällä, pienessä alamäessä ja hieman jalkoja ylempänä.
Päätin kuitenkin ottaa puukolmosen, vaikka en sillä kovin hyvällä prosentilla onnistu tasaiseltakaan maalta. Greenille oli matkaa vielä sellaiset 230 metriä. Hyvä myötätuuli ja mainio osuma saivat aikaa sen, että pääsin puttaamaan eaglea noin 8 metristä.
Muuten upeaa tapahtumaa hieman latisti se, että edellä menevä ryhmä vielä tallusteli greeniltä pois, kun palloni sinne vieri. Ei siis mikään vaaratilanne, mutta onhan se silti aika noloa…
Ja eagle-putti meni vain vähän ohi…
NimetönTalin 6 =löin huonon avaukse(pieni duffi)lipulle n.185m.Otan puu vitosen käteen ja lyön melko kovaa…Pallo lentää pienellä korkeana ihan lipun viereen(n.2,5m) ja börö…ohi..
Ilmeisesti kausi mennyt tasaisesti tai tasaisen huonosti, kun oikein mikään lyönti ei ole kolahtanut.
Päällimmäisenä on Ruukin 14. par-5, 555m keltaisilta. Ekaa kertaa ko. kentällä ja kohtuulliseen vastatuulen mentiin. OK draivi, surkea kakkonen, kolmas lähti raffista väylän oikealta puolelta n. 190 lipusta päätyen pinhigh oikean puoleisen griinibunkkerin taakse. Sieltä sitten nosto kernille ja rullit kuppiin. Helppo pörö ja näköjään tän kesän ainut mieleen jäänyt suoritus.
Joku kaipaili draiveja. Jos olisin eilen onnistunut osumaan kunnolla palloon, enkä duffaamaan draiviani Kytäjän SE:n 15. väylällä, par-4, 408m keltaisilta, niin olisin todennäköisesti lyönyt elämäni pisimmän draivin. Eilinen duffi oli vain ~260 metrinen. Perskarvoista arvioisin, että myötätuulta oli balttiarallaa 17ms 😉
Yli 10 vuotta sitten sellaisella nyrkinpään kokoisella vanhalla draiverilla lyömäni 294 metriä pitää edelleen pintansa 🙁
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kauden paras lyönti…