Kadonneen honorin metsästys

[B_eagle]

Sarjassa huuhaa-tilastoja. Viime kesältä jäi mieleen ainakin yksi kerta, kun ei 4:n pelaajan ryhmässä meinannut honori irrota millään. Aina oli jollain sama reikätulos ja tyyppi oli ’perimysjärjestyksessä’ edellä. No 17 reijällä onnistuin puristamaan honorin viimeiselle väylälle. Ihan statistikierrosta ei kesällä tullut yhtään, ja pisimmillään sai honorin pidettyä ehkä 9-10 väylää putkeen. Onkohan kukaan saanut pidettyä honoria koko kierrosta, tai seuraan sattunut jotain kirkasotsaista singeli-junnua, jolta ei honoori irtoa sitten millään?

[Nimetön]

Pidin serkkua vastaan 16 väylää honoria. Molemmilla peli suju ok.

Minä pelasin 38 pistettä, serkku 34, mutta minä pelaan aika paljon kovemmalla tasoituksella.

[Birkko]

Joku vuosi sitten junnujen joukkue-SM:ssä pelattiin foursomea, minä ja kaverini toista tyttöparia vastaan kuten kyseisissä kekkereissä on tapana. Meillä oli eka lyöntivuoro. Matsi päättyi meidän voittoon muistaakseni lukemin 9/7 tai jotain sinne päin, joka tapauksessa honori pysyi meidän tiimillä koko ajan. Mikä ei muuten reikäpelissä ole edes välttämättä hyvä juttu, olisi parempi jos reiän voittanut saisi päättää kumpi lyö ensin… No ehkä se menis turhaksi säätämiseksi.

Toisen kerran samaisissa kemuissa vuotta aiemmin ei oltu saman tytön kanssa ihan yhtä tulessa Sarfvikia vastaan. Blomqvistin Minni (oli muuten ihan mieletön pelaaja jo silloin!) piti hunöörin joukkueellaan sinne olisko ollut 12. reiälle asti, jolloin päästiinkin jo kättelemään parempiamme…

Hauskoja muistoja molemmat joka tapauksessa.

[Jari Runola]

Pelasin kahden äijjän kanssa joskus kesällä. Toisella oli tasuri 18 ja toisella jotain 27.

No 18 reikää kierreltiin niin, että minä en luopunut alussa itselleni arvotusta honorista kertaakaan.

Kierros meni muutenkin ihan hyvin, +8, eli 40 pistettä

[ISOWEE]

Sattuipa kerran sellainen ryhmä, jossa hanuri ei irronnut edes birkulla, parista puhumattakaan. Tein kierroksella itselleni harvinaisen birkun ( alle kymmenen koko kesänä ) ja neljä paria ( HCP tuolloin 28 ) ja lyöntivuoro oli birkkureiän jälkeistä reikää lukuunottamatta tukevasti viimeinen. Pelikavereiden tasurit olivatkin + 1, 5 ja 5,4.

Että semmoinen tappaus.

[Mika Hekkanen]

Minulla on kerrottavana toisenlainen tarina tämän vuoden seuranmestaruuskisoista. Minä kuulin tämän tuossa ryhmässä mukana olleelta, onneksi en itse kuulunut joukkoon 🙂

Paltamon 3. väylä ei ole mitenkään paha par-5, onhan siinä vasemmalla OB, oikealla metsää ja griinille tullaan veden yli – griinin vieressäkin on tilaa vaikka kuinka. Tämän onnellisen joukkion viimeisenä ko. väylällä avannut teki tuloksen 11 ja vei sillä honorin. Löivät muistaakseni kolmestaan yhteensä 38 kertaa par-viitosella.

[ville.wright]

Viime kesänä eräässä seuramme viikkokisassa pelasin ryhmässä, jossa oli 4 pelaajaa, joista 2 pelasi valkoisilta ja 2 keltaisilta. Kenttämme 3. reikä on par 4, n 240 m. Me molemmat, jotka pelasimme valkoisilta, löimme avauksen suoraan greenille. Ensin puttasin minä -eagle, sitten kaveri -myös eagle. Kaveri ei saanut honoria. Sori.

[Jiip8558]

Onpahan Suomessa käynyt tapaus, missä holari ei riittänyt antamaan honoreita.

[Nimetön]

Menee vähän aiheesta sivuun, mutta noin kymmenen vuotta sitten tasoituksen ollessa molemmilla kahdenkympin kieppeillä kamppailimme kaverini kanssa kaksin pelaten honorista erään kentän dog leg par5:llä, jossa vasemmalla on out.

Otin (en siis säilyttänyt) honorin hulppealla 12 lyönnin reikätuloksella ja kaveri sai kasaan 13 lyöntiä. Tiiltä löimme molemmat ainakin kaksi palloa suoraan outiin, ehkä jompi kumpi useammankin.

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi nauratti aika lailla.

[samimaier]

Kyllähän sen honorin saisi useamminkin, jos nämä singelipelaajat suostuisivat noudattamaan sääntöjä pistbogey-kierroksella. Eli silloinhan pelataan omaa tasoitusta vastaan, eikä honoria automaattisesti saa pienimmän bruttolyöntimäärän tehnyt. Enpä ole vaan viitsinyt montaa kertaa asialla vaivata, kun tuntuu olevan niin tärkeää tuo ensimmäisenä avaaminen joillekin.

[Julkaisija]

Artikkelit