-
JulkaisijaArtikkelit
-
Vastaanpa toisenkin kerran.
Älkää helvetissä tappako kärmettä, jota ette tunne.
Jos on mukuloota lähellä ja liikkeelle, niin siitä vaan pää katki, jos osaatte varmasti sanoa, ettei kuokka kapsahda rauhoitetun elikon päähän.
KYY ON SUOMEN AINOA MYRKYLLINEN KÄÄRME.
Oikeen otti päähän, kun joku oli murjonut Pikkalassa hengiltä lähes metrisen rantakäärmeen. Kaunis, VAARATON elukka vain sen takia, kun joku älykääpiö ei erottanut luikeroa kyystä.
Muuten, luonnonsuojelulain mukaan ei edes ole halpaa riemua mukiloida rauhoitettuja elukoita hengiltä. Ohessa listaa.
kangaskäärme (Coronella austriaca) 2523 €
rantakäärme (Natrix natrix) 252 €
sisilisko (Lacerta vivipara) 17 €
vaskitsa (Anguis fragilis) 202 €
plus sakot. Määräytyvät verotulojen mukaan ja kun golfarit keskimäärin tienaavat muita enemmän, niin johan tulee rundille hintaa.
Tampereen kyylle toivon pitkiä elonpäiviä, sillä lauluääntäsi kaivataan monissa paikoissa.
Helpoin tapa erottaa toisistaan mustakyy ja rantakäärme on KELTAISET POSKET. Rantakäärmeellä on keltaiset läiskät poskissa. Kyykäärmeellä niitä ie ole. Tosin joskus harvoin ne saattavat puuttua rantakäärmeeltäkin. Toinen tunnistuskeino on silmät. Rantakäärmeellä ne on pyöreät ja kyyllä soikeat.
tahkolla niitä riittää… olen yhden ainoan kierroksen pelannut siellä ja sen aika näin kavereitteni kanssa yhteensä 3 käärmettä… ne oli aika selvästi kyy käärmeitä ja oli aika säikkyjä ku ei paljoo tarvinnu ärähtää et ne lähti menee väylältä…
Muutama korjaus aiemmin esitettyihin tietoihin.
Suomen matelijalajit, joita on kolme käärmelajia ja kaksi liskolajia ovat kyytä lukuunottamatta rauhoitettuja, kuten monessa viestissä on jo kerrottu. Vaskitsa ei ole käärme Iizei, eikä sen levinneisyys ole rajoittunut Ahvenamaalle. Tuo ainoastaan Ahvenamaalla esiintyvä laji on kangaskäärme, johon voi siis teoriassa törmätä Kastelholman kentillä.
Vaskitsa on levinnyt Kokkola-Nurmes-linjalle pohjoisessa, mutta levinneisyysalue on kovasti aukkoinen ja vaskitsa on varsin harvinainen. Itse olen törmännyt siihen yhden käden sormilla laskettavia kertoja. Ennen melko yleinen rantakäärme on kiivasta vauhtia vähenemässä ja kuuluu nykyisin uhanalaisiin lajeihin. Valitettavasti sen kohtalona on vielä nykyisinkin tulla usein tapetuksi kyynä.
Tosiasiassa kyykin on kovasti vähentynyt eikä sen tappamiseen oikeastaan ole aihetta ellei se nyt aivan pihamaata ota asuinpaikakseen. Se, että kyitä hakeutuu golfkentille johtuu siitä, että nämä ovat avoimia, lämpimiä paikkoja. Jos kehitys jatkuu samankaltaisena, ovat golfkentät kohta likimain aikoita tällaisia paikkoja Suomessa ketojen ja niittyjen vähitellen umpeutuessa.
Jos se kyy ei muuten älyä lähteä livohkaan, niin tyrkkäys golfmailalla saa sen kyllä pakenemaan.
Käärmeitä ei ole näkynyt, mutta hevonen Vihdin 12. griinillä. Mitä muita eläviä kuin golffareita olette nähneet kentillä?
Tällä jo ’legendaariseksi’ muodostuneella Hyvinkään kolmellatoista nähtiin kerran hirvi. Saas nähdä tuleeko se 16.5, vai ymmärtääkö olla pois metsään jäävien pallojen tieltä….?
Tässä ote netistä löytyneestä artikkelista.
’Kyyn saa tappaa. Kyytä ei Suomessa ole rauhoitettu. Euroopan luonnonsuojelusopimus edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi on tehnyt varauman liittyessään sopimukseen.
Mutta jos kyyn tappaa, se on tehtävä tuottamatta tarpeetonta kärsimystä kyylle; ei pidä ruveta hommaan, ellei osaa tehdä sitä oikein. Luonnonsuojelulaki ei estä kyyn tappamista, mutta eläinsuojelulain säädökset koskevat rauhoittamattomiakin eläimiä; sen 32 § säätää: ’Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti’. Asetuksella on tarkemmin säädetty mm. siitä, että joidenkin eläinten tappamisen saa tehdä vain erikseen luetelluilla keinoilla, mutta tuo yleissäädös koskee kaikkia eläimiä.
Lisäksi mm. rantakäärme on rauhoitettu, joten pitää osata erottaa käärmelajit toisistaan. Puhumattakaan kyyn ja vaskitsan erottamisesta toisistaan! (Kyyn selässä on yleensä selvä sahajuova. Jos sellaista ei näy, kyseessä voi olla muu, rauhoitettu laji, joten jos ei osaa tarkempia tunnistuskeinoja, on syytä antaa eläimen olla rauhassa.)’
Kotikentälläni näin yhtenä kesänä reilut kymmenen kyytä ja tapoin niistä yhden. Ei tuntunut yhtään paremmalta murhatyön jälkeen.
Ja sitten siitä miten kyy lähtee livohkaan. Omien kokemusten perusteella tömistely ei auta *******n vertaa ja mailalla tökkiminen saa elukan vain sähisemään. Paras tapa taitaa olla kyyn kantaminen mailalla jorpakkoon.
Muita elukoita löytyy kyllä ihan kiitettävästi. Sammakoita ja jotain vesirottia on niin että livettää. Jäniksiä löytyy. Kerran hiljaisena päivänä seurasin jänistä. Aina kun olin viiden metrin päässä, se pinkaisi kymenkunta metriä karkuun. Sitten taas perään. Se oli mukavaa virkistystä.
Mutta niin oli hirvikin kakkosen griinillä. Eihän sinne uskaltanut vähään aikaan mennä, vaikka hirvi oli jo lähtenyt.
kyllähän noita käärmeitä on näkynyt. Pyyttoneita näkee harvasen kierros, viihtyvät varsin hyvin isojen puiden juurilla. Röyhkeimpiä olen nähnyt keskellä väylääkin!
Kyitä olen muutaman kerran nähnyt, hirviä, kettuja…
…mutta ehdottomasti yleisin eläin on bogitikka.
Ääni on monelle tuttu, mutta miltä se oikein näyttää? =)olen kuullut muutaman kerran bogitikan ääntelevän. Koiraat ääntelee keväisin vit vit vit…Tosin on mahdollista että olen erehtynyt linnusta 😉
Tiedämme siis, että kyseessä on muuttolintu, joka talvet viettää lämpimässä, mm. Espanjan auringossa. Kesällä palataan sitten taas pohjolaan.
Kesä onkin kuumaa kosioaikaa. Ympäri Suomen kaikuu naaraiden haikea ’kolin-ping-kolin’ kutsuhuuto, johon uros vastaa matalankarhealla ’VIT-VIT’ huudollaan.
Golfkentillä on yllättävän paljon lintubongareita, jotka myös naaraan äänen kuultuaan siirtyvät metsän hämäriin…
…Silti tuosta oudosta eläimestä ei ole näköhavaintoa, ei koosta / väreistä…
Joo, kerrankin yhdellä kierroksella nainen kysyi lippua huoltaessaan, että näkyykö reikä. Minä kohteliaasti jätin vastaamatta, mutta pelikumppani totesi, ettei vielä.
Myöhemmin illalla oli kuulemma bogitikka laulanut, joten taas kärsin hitaudesta.
Eläimiä on monenlaisia.
On se epeli peli. Bogeytikkahan on osa Golf-kulttuuriamme mutta sitä en tiennyt, että se harrastaa ruumiinkulttuuriakin.
Todistettavasti Bogeytikka osaa jopa kirjoittaa, mikä voidaan todeta noin viisitoista viestiä alempana.
Voipa olla, että Bogeytikan koko, väri, haju jne. saadaan todeta 16.05-03 ’Kaverille ei jätetä Openissa’.
… pelottava ajatus!
Vuosia tätä lajia seuranneena voin todeta, että niihin aikoihin Hyvinkäällä esiintyy bogitikkoja paljonkin.
Yleensä bogitikat vievät pelaajan palloja, eli samassa ryhmässä pelaavat – watch your balls! =)
Vaikka keskustelu onkin siirtynyt todella tärkeisiin aiheisiin, palaisin noista hemmetin pienistä käärmeistä oikeisiin käärmeisiin.
Kaikkihan tietävät ne vaihtolämpöisiksi. Se merkitsee että niiden ruumiin lämpö seuraa selvästi ympäristön lämpötilaa. Tästä puolestaa seuraa, että tuossa alle 10 asteen lämpötiloissa se liikkuu hitaasti ja näin ollen jopa bäginsä kanssa laahustava golfari pääsee seuraamaan niiden edesottamuksia. Puolestaan lämpötilan ollessa yli 20 asteen voit nähdä käärmeen vain vilahdukselta, ellei se nyt sitten satu olemaan uintiretkellä. Tällöin niitä voi seurata vähän pidempään. Tämä vain taustaksi sille faktalle, että käärme pakenee ihmistä, jos vain kykenee.
Silloinkin kun se ei kykene, pyytäisin huomioimaan sen golfareiden suurena ystävänä. Käärmeet eivät levitä mitään tarttuvia tauteja, kuten lavantautia tai myyräkuumetta. Päinvastoin se käyttää noita taudinlevittäjiä ravinnokseen ja näin suojelee meitä golfareita. Ne eivät myöskään kaiva reikiä kenttiin ja ovat muutenkin erittäin sympaattisia eläimiä mielestäni.
Unohtakaamme pois muinaisten satukirjojen luoma vaino viattomia luotokappaleita kohtaan. Emmehän elä enää pimeää keskiaikaa.
Noin kuriositeetin vuoksi – esim. USA:ssa hevoset tappavat satoja ihmisiä vuosittain, käärmeet ehkä muutaman, muttei hevosia vainota, käärmeitä kyllä sielläkin.
Enemmän olen huolissani ampiaisista, mehiläisistä tai mitä lienevätkin, jotka saattavat käydä porukalla kimppuun. Peltolagolfin eräällä väylällä oli varoitus pesästä.
… rantakäärme, sillä se ei ole myrkyllinen. Vaskitsa on kans kiva, vaikka se ei ole käärme ollenkaan.
Olet Jarmo ampiaisten suhteen aivan oikeassa. Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat niin yliherkkiä ampiaisen pistolle, että seuraava piikki voi olla menoa, jos apua ei saa heti.
Kyllähän raavas mies joukon ampiaisia kestää. On tullut kokeilluksi, kun olen vahingossa useita kertoja astunut pesän päälle. Golfin pelaaminen kyllä jäisi, jos sellainen sattuisi väylällä.
Eivät ampiaiset kuitenkaan ole mitään. Jos kasvihuoneilmiö pitää kesät yhtä lämpiminä kuin muutamat viimeksi olleet, saamme riesaksemme ampiaisten isonveljen, herhiläisen. Se on voimalla tulossa Suomeen kaakosta. Viime kesänä löytyi pitkästä aikaa muutama pesäkin. Yksi Mikkelin seudulta löytynyt oli halkaisijaltaan lähes metrin. Ja ampiaisen pisto on pikku nipistys herhiläiseen verrattuna.
Kentänhoitajien tehtäviin mielestäni kuuluu huolehtiä myös ampiaisen pesät pois väyliltä. Varoitustaulut eivät riitä. Ärsytettyjen ampiaisten pesä pitää kiertää kymmenien metrien päästä.
Olisi kiintoisaa tietää, ovatko ampiaiset aiheuttaneet ongelmia?
Thaimaassa tuossa joulukuussa ei käärmeitä näkynyt mutta todella komea 40cm valkoinen ruskeilla juovilla ollut gecko-lisko joka asusteli Pattaya country clubin 14-väylän levähdyskatoksen välikatossa partnerinsa kanssa.
Kiskasin Tarina vanhalla 16:ta viime kesänä avauksen vasemmalle kummun yli rantakaislikkoon. Olin (epä)onnekas ja löysin palloni. Greeni oli aivan hyvin saavutettavissa. Matkaa 80-100m. Pallo näytti olevan ihan lyötävissä.
Ensimmäinen yritys epäonnistui pahoin ja duffasin maahan. Pallo ei liikkunut juuri ollenkaan. Toisella ei tainnut tulos olla sen parempi. Itse asiassa se pallo tais upota mutaan.
En edes muista tarkkaan. Sillä samassa tunsin toisessa jalassa piston. Katsoin alas ja jaloissa kuhisi ampiaisia. Olin hakannut pirstaleiksi ampiaisten pesän. Kylläpä tuli kiire karkuun. Siihen jäi lyöntipelitulos. Kävely oli vaikeaa kahdella viimeisellä reiällä.
Hyvää kokemuksessa oli, että sain tietää, etten ole ainakaan yliherkkä ampiaisten pistolle, mutta sattu se silti kovaa.
-
JulkaisijaArtikkelit