-
JulkaisijaArtikkelit
-
En tiedä muiden mielipidettä, mutta mielestäni vieraassa peliseurassa ei pitäisi noin vaan ruveta kehumaan toisen lyöntejä. Kuvitellaanpa vaikka singelipelaaja chippaamassa 15-metristä joka jää duffattuna vaikka kolmeen metriin reiästä. Miltähän hänestä tuntuu, kun vaikka tasoituksella 35 pelaava samassa ryhmässä rupeaa kehumaan chippiä vuolaasti ja hyvä, ettei hakkaa epäonnistujaa selkään. Entä sitten samaisen singelipelaajan lyönti sadasta metristä griinille 20 metriä sivuun reiästä. Ei mielestäni pitäisi mennä kehumaan. Tällaisia esimerkkejähän voisi keksiä loputtomiin, mutta ainakaan minä en rupea hurraamaan oudossa peliseurassa kuin mahdollisesti todella hyville lyönneille tai sitten katseltuani minkälaisia lyöntejä on odotettavissa. Eiköhän kukin pelaaja saa kehut omasta päästään parhaiten, kun tietää omat kykynsäkin. Tutussa seurassa toisen lyöntien kommentoiminen onkin sitten toinen juttu. Tämä kirjoitus ei sitten tarkoita,että toisten kannustaminen lopetettaisiin, vaan kohtuullisuutta siinäkin asiassa.
Olen kyllä tavallaan samaa mieltä. Koska olen itse pelannut vasta vuoden niin välillä sattuu kohdalle aika surkeitakin päiviä (joo, kai niitä sattuu vielä vuosienkin päästä). Ei paljoakaan hymyilytä, kun avaukset ovat jatkuvasti jossain metsässä tai jotain muuta kivaa. Hymy katoaa lopullisesti, kun lyö duffatun avauksen joka sattuu vahingossa lentämään 100m ja osumaan välyllä – ja pelikaverit kehuvat ’no nih, kyllähän se lyönti sullakin kulkee’. Normaalina päivänä pystyy kuitenkin lyömään pitkälle yli 200m ja yleensä jopa pysymään (lähestulkoon) väylälläkin.
Hyväähän nuo pelikaverit (lähes) aina tarkoittavat. Olen kyllä silti samaa mieltä että korkeintaan todella onnistuneita suorituksia pitäisi kehua tuntemattomassa seurueessa. Ja swingi-vinkkien antaminen (pyytämättä) on kyllä aika turhaa ja ikävää hommaa.
Kaiken huippu oli joku tuntematon, joka kerran suositteli kaverilleni uuden draiverin hankkimista… Kaveri löi omalla, pari vuotta vanhalla draiverillaan jatkuvasti onnistuneita avauksia. Yhden epäonnistuneen kynttilän jälkeen neuvottiin suoraan hankkimaan uusia maila. Neuvojalla oli tietysti bägissä 4 Callawayn puuta – joilla kaikilla lyötiin pallot kaikkialle muualle kuin väylälle.
Itse pelasin toistakymmentä vuotta sitten Bangkokissa Krungthep Kreethan kentällä aamuhämyssä.
Ryhmässäni oli amerikkalaisen yhtiön Bangkokin tytäryhtiön toimitusjohtaja ja hänen amerikkalainen esimiehensä.
Heillä oli keskinäinen kisa. Thaimaalainen kaveri sanoi jokaisesta amerikkalaisen lyönnistä: good shot.
Yhdellä väylällä amerikkalainen löi karkeasti griinin yli metsään. Kuului: good shot. Tähän amerikkalainen vastasi: good for you but not good for me.
Ei siinä mitään kehumista pitäisi ollakaan, jos joskus sattuu onnistumaan siinä, mitä koko ajan yrittää.
Useimmiten kehuminen on aivan turhaa, oli kyseessä vieras tai oma väki, kun ei kuitenkaan voi tietää, millaista lyöntiä toinen itse asiassa yritti. Se, joka kehuja kaipaa, voi katsoa reiän parin ja reikäindeksin tuloskortista. Jos tulos on par tai alle, lyönneissä on ollut pakko olla joukossa ainakin yksi hyvä, yleensä useampia, eikä se muuksi muutu muiden kehumisista tai moitteista.
Useimmat eivät tiedä, että golfissa kehuista ei tarvitse kiitellä.Mielenkiintoinen aihe. Luin muutama vuosi sitten jotain englantilaista golfjulkaisua ja siinä oli käsitelty etikettiä juuri tältä osin. Siinä neuvottiin, oudossa peliseurassa, käyttämään ensimmäiset kolme väylää siihen että tutustuu pelikavereiden pelin tasoon ennen kuin kehuu yhtäkään lyöntiä.
Mikään ei todellakaan ole typerämpää kuin mennä kehumaan huonoa lyöntiä. Ja se mikä on kenellekin huono lyönti, se on suhteellinen asia. Itsekin myönnän antaneeni joskus takaisin kitkerän kommentin tai ainakin vihaisen silmäyksen jos harjoituskierroksella olen joutunut kuuntelemaan tällaisia.
Kaiken huippuna on kokemus eräästä kierroksesta Espanjassa. Vanhempi ruotsalaispariskunta pelasi samassa ryhmässä. Voi sitä höpsötyksen määrää. Jokainen lyönti piti jollain tavalla käsitellä suullisesti, ettei vaan tullut paha mieli kenellekään.
Olin viime perjantaina eräällä kentällä pelaamassa. Samassa ryhmässä pelasi vanhempi pariskunta. Nainen, jonka nimi on Ulla, kehui aina omia lyöntejä.
Avauksen jälkeen kuului aina; ’ HYVÄ ULLA, mahtava lyönti.
Greenillä; ’ Mahtava putti Ulla, aivan upea!’
Mies oli myös erittäin kannustava ja yhtyi aina Ullan kehuihin. Eipä tarvinnu meikälaisen kehua kertaakaan.
Että silleen…Mulla on ihan semmonen periaate, että kaikki lyönnit alle sadasta metristä (paitsi putit) mitkä menee yhteen – puoleentoista metriin tai alle niin niistä voi sanoa että ne on hyviä. Chipit on hyviä jos ne menee metriin. 125-150m matkalta 2-3 metriä on hyvin. Ja draivi on hyvä kun se on yli 200m ja väylällä.
Tämmöset lyönnit on ihan hyviä kenelle tahansa.
Jos avaukseni jää 200 metriin, vaikkakin olisin väylällä, niin en odota saavani kiitosta, sillä lyönti EI todellakaan välttämättä ole silloin hyvä!
Ja myöskin chipit, ainakin helpommat, lähden aina puttaamaan sisään, joten ei ole olemassa yleistä ’hyvä aluetta’ reiän ympärillä.
Pidetään jokainen omat arvostelukriteerit lyönneillemme eikä tehdä niistä yleisiä.
Hyviä pelejä.
Kyllä on jo itsekritiikin määrää jos chippi metriin tai alle ei ole hyvä, tietysti chippi 7-13 metristä ja helposta paikasta metrin etäisyydelle ei välttämättä ole ihan paras, mutta aika pro saa olla jos on pettynyt jos chippi/pitkä putti ei aina mene reikään. Suhteellisuuden tajua…
Yleensä pelimiehet tietää missä kohtaa voi kommentoida suoritusta hyväksi. Nämä ovat kovasti suhteellisia juttuja. Suorituksen ’hyvyys’ riippuu kovasti pelaajan pelitasosta, tavoitteista jne.
Mikään parinsadan metrin drive ei välttämättä ole nappisuoritus vaikka väylälle osuisikin. Mielestäni avaus alkaa olla hyvä (voi hyväksyä pelikaverin hyvä-kommentin) kun par-5:lla pääsee koettamaan päälle jollain pidemmällä raudalla. Ja forelta nostetun chipin pitää aina kolista kupin reunoilla, ennenkuin siitä on syytä mitään mainita.
Ei näitä montaa satu pelikierrokselle. Usein ei yhtäkään, mutta parasta säästää kehut todella hyvälle suoritukselle.
Toki aloittelijaa kuuluu kannustaa vähemmästäkin, muttei siltikään jokaisesta palloon osuneesta lyönnistä.
Kuten sanottua jokaisella paleejallo on omat kriteerinsa hyviin suorituksiin ja niiden kriteerien puitteissa on hyva menna. Ei varmaankaan suurta tunteiden tulkkia tarvita jos katsoo ihmista joka on lyonyt. Jos maila pyorahtaa tigermaisesti kadessa tai suupielissa kareilee hymy on varmasti aika kehaista lyontia.
Jos taas lyojan paa nykaisee vihaisesti alaspain ja suupielet kaantyvat mutruun on varmasti syyta pitaa ihailunsa omana tietonaan.
Jos mitaan tunteen porkauksia ei tule ei lyoja joko ollut aivan tyytyvainen lyontiinsa tai on sen verran kylma tyyppi, etta sinun kehusi eivat hanta lammittaisi holarinkaan jalkeen.
Ei noi mitään absoluuttisia ole. Siis 200m väylällä on hyvä klubi pelaajille. Itselleni hyvä dravi on 235-240m väylällä jos on pidempi niin ei tarvii olla väylällä :). Sitä pitää suhteuttaa noi kriteerit pelaajaan. Siis tottakai lyhyet chipit yritetään sisään, mutta tarkotin hieman pidempiä lyöntejä, ehkä en perustellut tarpeeksi. Puteissa on sitten taas aivan eri juttu.
Noi siis käy ihan tavallisille klubipelaajille. En tarkoittanut pelimiehiä tai ammattilaisia… siinäkin olisin voinut olla hieman tarkempi.
Kyllä on elämä mennyt monimutkaiseksi, kun pitää tämmösiä asioita alkaa pohtimaan.
Golf ei olekaan yksinkertaisten ihmisten peli.
Sitten on nämä itse itseään kannustavat. Katselin eilen Ysin Teetä jossa P.Ahomaa teki viimeisellä reijällä birkun. Pallon upottua kuppiin alkoi vertaansa hakeva elämöinti; jannu kiljui kuin aasi ja tuuletti kuin eteläamerikkalainen jalkapalloilija. Tällainen hyppiminen, mylviminen ja riekkuminen on vastenmielinen tapa varsinkin kun greenillä odottaa herkkäsieluinen taiteilija, Eino Grön, päästäkseen lyömään par-puttiaan.
Tietynlainen itsehillintä ja arvokkuus kuuluu mielestäni golfin olemukseen. Kiitoksen ja ylistyksen jakamisessa tulisi noudattaa kohtuutta, aivan kuten tällä palstalla on aiemmin todettukin. Mutta miten käyttäytyä näitte Ahomaitten kanssa? Tulisiko heidän riemuunsa yhtyä huutamalla JESSS! ALLAH ON SUURIN JA SINÄ OLET HÄNEN PROFEETTANSA!!! JESSS!! tai jotain muuta vastaavaa? Minusta tällainen möykkääjä käyttäytyy itsekkäästi ja hänen ilonpitoonsa ei tarvitse ottaa osaa. Mitä sanoo etiketti?
Ottakaa nyt vähän iisimmin ja höllentäkää puristusta. Kyllä ammattilaisetkin näyttävät ottavan aplodit mieluusti vastaan, jos chippi tulee puolen metrin päähän lipusta. Ja 200 metrin avaus keskellä väylää on lähes aina parempi kuin 250 metrin draivi pöpelikössä.
Sorry vaan junnut, tylsintä mahdollista peliseuraa ovat noin 10:n händärillä turpa rullalla pelaavat puberteetti-ikäiset, joille mikään lyönti ei tunnu kelpaavan, ja joiden mielestä jokaisella parvitosella on päästävä kahdella päälle. Ei sillä asenteella tule pelimiehiä. Tavoitteita pitää olla, mutta liikaa ei saa itseltään vaatia.
Periaatteessa olen samaa mieltä ketjun aloittajan kanssa. Itse ainakin katselen vierasta pelaajaa parin reiän verran ennen kuin kommentoin yhtään mitään, ellei lyönti ole TODELLA hyvä.
Enkä ole hernettä nenään ottanut, jos joku on kehunut omaa huonoa lyöntiäni. ’No olisi se voinut parempikin olla’ -tyyppinen kommentti kyllä yleensä vaimentaa turhat kehut loppukierroksella.
Minä ainakin menen golfkentälle viihtymään. Yli neljän tunnin jurnutus lähes puhumattomana ei kiinnosta. Hauskaahan tämän pitäisi olla, ja niin se yleensä onneksi onkin.
Kirjoitit aivan naulan kantaan: hauskaa golfin pitää olla.
Mutta tässä se ero ehkä piileekin. Toiset tulevat viettämään aikaa ja ulkoilemaan, toiset prässäämään tulosta. Puhutaan mitä vaan mutta golfpeli parin tuntumassa – muutama lyönti yli ja
sadan tuntumassa on eri lajeja.
Parin tuntumassa pelaavat ovat tahkonneet kenttää jatkuvasti, heillä on tietyt rutiinit, jotka ovat pelimiehillä suunnilleen samat.
Kun tällaiseen ryhmään laitetaan vaimonsa kanssa pelaillut satasen tuuppari ristiriita saattaa olla valmis, vaikka kummassakaan osapuolessa ei ole vikaa. Kaverit pelaavat vain eri lajeja: scratch-golfia ja tuupparigolfia.
Pelimiehet lyövät lähes yksinomaan hyviä lyöntejä, joten niitä ei tarvitse noteerata erikseen. Pelimiehet tosiaankaan eivät paljon puhu, he keskittyvät peliin ja kaikki tietävät mitä kentällä tehdä. Juuri mitään ei tarvitse kysellä pelikaverilta, ei edes sitä saanko jatkaa-kiitos, huollanko lippua, kuka on kauimmaisena. Kaikki tapahtuu luonnollisesti. Puhumattomuus ei ole epäkohteliasuutta, vaan keskittymistä.
Voi se golf olla eritasoisten pelaajien keskenkin hauskaa, jolloin juttu lentää mutta voi olla toisinkin.
Ryhmäjaot kannatta tehdä siten, että pelaajat ovat saman aaltopituuden pelaajia.
Ymmärrän ja pitkälle allekirjoitan. Kyllä kaltaiseni varttuneella iällä aloittanut bogeytuupparikin joskus keskittyy ja pelaa ’otsa kurtussa’ -kierroksia. Ainakin kilpailuissa ja muutenkin silloin, kun pyrkii tosissaan tekemään tulosta.
Pidän itseäni aika tyypillisenä bogeypelaajana, kierrokset noin 90 lyöntiin, joskus alle, useimmiten yli, kentän vaikeudesta riippuen. En yleensä ole tuntenut itseäni vaivautuneeksi scr-pelaajien kanssa. Itse asiassa minulla on hyviä kavereita, jotka alhaisesta tasoituksestaan huolimatta pyytelevät pelaamaan kanssaan. Tuo sama aaltopituus ei ole händäristä kiinni vaan tyystin muista asioista.
Jos menee yksin pelaamaan, pitää sopeutua ryhmään, johon cädäri sijoittaa. Jos kahden tai kolmen pelaajan ryhmään tulee lisäksi singelipelaaja, joka tylsän näköisenä tuppisuuna halveksuen katselee muiden peliä ja mököttää, se on hänen ongelmansa, ei muiden ryhmässä pelaavien. Pelatkoot kurttuotsat omissa porukoissaan.
Lukaisinpa koko ketjun tässä ja päätin tuoda hauskaan aiheeseen hieman singelipelaajan naisnäkökulmaa…
Nuorempana olin yliallerginen näille hyvähyvähyvä -kommenteille koska sääntönä näytti olevan että jos naispelaaja saa pallon ilmaan ja edes vähän eteenpäin niin se oli aina hyvä (kanssapelaajien helpotuksen huokaus kuului kauas)!!! Pari kertaa tuli sanottua aika rumastikin… Nykyään totean vaan että ’kaikki on suhteellista =)’ ja silloin kanssapelaajat yleensä ymmärtävät että ehkä se griinille pomppinut toppi ei sittenkään ollut ihan priima.
Tosin golfissa kun ei tule tyylipisteitä niin ajatusmalli ’lopputulos ratkaisee hyvän lyönnin’ on toiminut klubipelaajien kanssa pelatessani loistavasti (ja toimii se muutenkin!). Jos se griinille pomppinut topperi jää puoleen metriin niin kyllä se birkku maistuu ihan yhtä hyvälle =). Yleensä tuollainen lyönti lähinnä naurattaa!
Oma lukunsa ovat sitten ne (anteeksi vaan) macho-tyyppiset miespelaajat jotka eivät kestä sitä että naispelaaja voi lyödä pidemmälle tai pelata paremmin kuin he. Sellaiseen ryhmään joutuessani tiedän jo etukäteen että on turha odottaa kehuja yhteenkään lyöntiin. Varsinkin kun useimmiten harjoituskierroksilla pelaan keltaiselta teeltä näiden herrojen kanssa. Mitä paremman avauksen lyön niin sitä enemmän puristusta kanssapelaajan mailassa. Tuloksena on usein ns. tiikaljat (tosin ne jäävät kyllä lähes poikkeuksetta tarjoamatta)… hihii.
Yhdyn täysin edellisiin kirjoittajiin että golfin pitäisi olla hauskaa! Sekä tulosta tekevän pelimiehen/ -naisen että klubipelaajien kanssa. Itse pelaan mielelläni kaikentasoisten pelaajien kanssa ja useimmiten sama aaltopituus löytyy helposti.
***nauraa aivan kippurassa***
Hyvä kohta tuo: ’Mitä paremman avauksen lyön niin sitä enemmän puristusta kanssapelaajan mailassa. Tuloksena on usein ns. tiikaljat (tosin ne jäävät kyllä lähes poikkeuksetta tarjoamatta)… hihii. ’
Jatka samaan malliin vaan. Voin hyvin kuvitella tilanteen. Olisi jopa hauskaa ja opettavaista itse joutua samaan tilanteenseen.
Mitähän opettavaista siinä olisi?
Naisten golfi kuuluu samaan sarjaan kuin naisten pesis ja lätkä.
Mutta itse aiheeseen. Ensimmäisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla kuten moni muukin on näyttänyt olevan.
herra H oli sitä mieltä, että naisten golfissa ei ole mitään opettavaista, no…
LPGA Tourilla
– 260 jaardin keskiarvolla ei pääse draivitilastoissa 15 joukkoon, kärki 270 jaardia (siis KESKIARVO)
– 40 pelaajaa on tehnyt yhdellä kierroksella 9 birdietä tai enemmän
– Annika Sörenstam on pelannut tällä kaudella kolme kierrosta neljästä alle parin ja 28 kertaa 69 tai paremminKai se on siitä kiinni, mitä kukin haluaa katsella ja oppia
Opettavaista?
No jos esim. joku nainen pelaisi samassa ryhmässä samalta tiiauspaikata ja vetäisi parempia + pitempiä avauksia kuin allekirjoittanut niin olisi varmaan hauskaa nähdä miten tulisi reagoitua. Veikkaan myös, että opettavaista kanssa. Stressi varmaan olisi valtava 😉 Tyyliin: ’Pakkohan mun on muijat voittaa.’ 🙂
No kaverin kommentit joka antaa itselleen nimimerkin Hercules voi varmaan jättää omaan arvoonsa
Minun mielestäni naisten golf on yhtä jännää kuin naisten jääkiekko ja pesäpallo. Yhtä sähäkkäät liikeet. Tässä lähinnä ajattelin näitä klubipelaajia. Ei koske LPGA pelaajia jotka sitä palloa osaavat lyödä isolla ällällä.
Tämä on minun mielipiteeni ja anteeksi kauhiasti.
p.s. eikös täällä ole typerämmistäkin aiheista valitettu ja meuhkattu!
ja lisää….pieni provo päivässä pitää pirteenä 🙂
-
JulkaisijaArtikkelit