-
JulkaisijaArtikkelit
-
Rauski kirjoitti: (7.5.2011 19:40:29)
. Hemmetti, että ihminen voi olla hölmö ja tehdä vielä yhdellä väylällä ainakin 4 tyhmää päätöstä!En mä kyllä tuossa laskenut kun yhden ’semi-huonon’ päätöksen, joka oli ’kevyt’ draivi. Loput vaikuttaa normaalilta golfilta.
Minä olen keksinyt syyn miksi niitä hölmöilyjä ja huonoja tuloksia tulee. Ne alkaa jo edellisen kierroksen viimeisellä greenillä kun vierestä kuuluu: Eikös me huomenna taas tulla?
Lavantauti kirjoitti: (7.5.2011 20:19:06)
Rauski kirjoitti: (7.5.2011 19:40:29)
. Hemmetti, että ihminen voi olla hölmö ja tehdä vielä yhdellä väylällä ainakin 4 tyhmää päätöstä!En mä kyllä tuossa laskenut kun yhden ’semi-huonon’ päätöksen, joka oli ’kevyt’ draivi. Loput vaikuttaa normaalilta golfilta.
Nii että puun läpi ei ole huono päätös, eikä r7 135m kun olisi pitänyt ottaa r8 ja normi veto raffista ja kun menee bunuun niin ei paljon jälkiä jää, pitäis tajuta että aika kova ja vielä märän näköinen. Siis älä yritä lohduttaa, kiitos. V*tuttaa vieläkin;)
Rauski kirjoitti: (7.5.2011 20:31:27)
Siis älä yritä lohduttaa, kiitos. V*tuttaa vieläkin;)Sulta jäi kai toteuttamatta Teemu Tyryn mainostama:”Jokainen kunnon sähläys päätetään kolmella putilla.”?
Mutta ehkä seuraavalla kerralla sittenParti kirjoitti: (7.5.2011 20:53:43)
Rauski kirjoitti: (7.5.2011 20:31:27)
Siis älä yritä lohduttaa, kiitos. V*tuttaa vieläkin;)Sulta jäi kai toteuttamatta Teemu Tyryn mainostama:”Jokainen kunnon sähläys päätetään kolmella putilla.”?
Mutta ehkä seuraavalla kerralla sittenViime vuonna mä sössin samaisella väylällä 80 alituksen 5 putilla 10 metristä joten Teemu on täysin amatööri näissä asioissa. Ei pitäisi laukoa asioita joista mitään ei ymmärrä!
Rauski kirjoitti: (7.5.2011 21:13:24)
Viime vuonna mä sössin samaisella väylällä 80 alituksen 5 putilla 10 metristä joten Teemu on täysin amatööri näissä asioissa. Ei pitäisi laukoa asioita joista mitään ei ymmärrä!No joo. Toisaalta voi ajatella että tuonkin söhläyksen päätti kolme puttia. Pikantin lisämausteen toki antaa fakta että myös kaksi edellistä tuuppausta tehtiin kernillä-
Golf on, ainakin suurimmalle osalle meista, harrastus, ja harrastuksen pitaisi olla nautittavaa, rentouttavaa. Tuolos on vain numero, joka ei tee meista parempia sen kummemmin kuin huonompia ihmisia. Tulosten tekeminen on enimmakseen tuurista kiinni. Tietysti tuuri paranee kun harjoittelee. Pelin oppii ja holmoilyt valttaa joskus. Minulle se taisi tapahtua kerran, muistaakseni vuonna 1987. Taisi olla Maaliskuu, kentta en muista, mutta se oli seitsemannella vaylalla. Sen jalkeen olen pelaillut ja odottanut toista kertaa, ehka se joskus taas tapahtuu.
Golf on, kuten elamakin, pirullista jos siita sellaisen tekee. Jos se sinun ainoa todellinen vastustajasi golf kentalla kysyy ’Etko osaa sita ja sita lyontia?’, yrita oppia vastaamaan en, tai en aian, tai en viela aina. Se vastustaja olet sina itse. Kuten yksi kaverini asian sanoiksi puki, ’Pallosi menee sinne, minne sen lyot’.Tänään sitten päätin lähteä kentälle ilman hölmöilyjä, oma enkka parani kertaheitolla viidellä lyönnillä ja uusi ennätys kirjataan kotikentällä +3. Pelasinkohan myös ekan kerran elämässäni kierroksen ilman tuplia, perhana kun ei ole ihan varma. Kaikista parasta oli se että tuli kädärille ilmoitettua että pelaan tasoituskierroksen, taisi tulla 43 bogipistettä.
Tapahtuipa viime kesänä, että eräässä kilpailussa olin pelannut elämäni kierrosta. 17 reiän jälkeen olin kolme yli kentän parin. Se on golfarille, jonka tasuri on reilusti toisella kymmenellä jo veret seisauttava vauhti. Varsinkin siihen astinen peli, jossa oli onnistunut melkein kaikki. Huonojen lyöntien jälkeen seuraavilla olin pelastanut tuloksen vähintään bogiksi.
Olin tehnyt 4 birkkua, jopa par kolmosella, jossa avaus näytti menneen vasemmalle metsään ja joutunut lyömään kaksi varapalloa, kun se ensimmäinen meni jonnekin. Eka pallo löytyi kuitenkin metsän laidasta, josta lipulle oli matkaa kai kolmisen kymmentä metriä ja griini oli sen verran ylempänä, että vain lippu näkyi. Chippi lähti melkoisen kovaa ja säikähdin pallon menevän pitkälle yli griinin takana olevaan lampeen. Mutta mitä vielä, se kolahti tankoon ja putosi reikään. Lisäksi oli monta muuta ihmepelastusta, joissa tuplaparin sijaan tulos jäi bogiin.
Kunnes sitten tultiin viimeiselle reiälle. Vasemmalla puolen oli joko outti vai olikohan se vain mahdoton viidakko. Niinpä ajattelin tiille astuessani, että kainaloon ei saa vetää, eikä hukkia tulla. Niinpä sitten vetäisin slaissin oikealle lampeen. Siinähän ei tietysti vielä tapahtunut mitään vakavaa, vain yksi laskennallinen lyönti. Seuraava lyönti oli tilanteeseen nähden vielä kohtuullinen, meni vain vasemmalle puolelle raffiin. Sitten olisi tarvittu tavallinen 150-metrinen lyönti, että pallo olisi jäänyt väylälle ennen gfiinin edessä olevaa ojaa. Jäihän se. Siirtyi ehkä 10 metriä lähemmäksi lippua. Sittenpä pitikin harkita taas jatkoa ja varmistaa, ettei pallo mene ojaan saakka. Eikä mennyt (siihen ojaan).
Pallo lähti matkaan hienosti. Paitsi, että meni liikaa vasemmalle ja liian pitkälle. Se löytyi vasemmalta puolen ojasta. Ojan taakse ei voinut dropata ja kentän puolellakin oli sellaista maata, ettei siinäkään näyttänyt olevan hyvää paikkaa. Mutta oja oli matala ja pallo makasi hyvin. Oikein hyvä chipata lippua kohti väylälle, jopa liian hyvä ja chippi onnistuikin hienosti. Meni vain 5 metriä liian pitkälle. No, ongin palloni ojasta ja droppasin taaksepäin. Siinä vaiheessa olin saanut aikaan kahdeksan lyöntiä ja reikään oli vielä kymmenen metriä.
10-metrinen chippi jäi hiukan lyhyeksi, noin neljään metriin ja pulskati taas samaan ojaan. Siinä vaiheessa alkoi kuulua suhinaa. Tuuli varmaankin nousi. Toisella yrityksellä sain pallon sentään ojan yli ja parilla putilla tulos oli 12.
Jäinhän minä vielä yhden alle kentän parin ja tasoitus tippui 1,8, mutta vieläkin ketuttaa. Elämäni ainoa golfkierros, jostaa muistan melkein jokaisen lyönnin.
Missä vaiheessa hölmöilin? Vuonna 1992 päättäessäni aloittaa tämän hienon harrastuksen, vai viimeisellä tiillä, kun päästin mieleeni, että turhia riskejä ei saa ottaa, vai kun päätin chipata palloa ojasta? Vai hölmöilinkö lainkaan, että tuo oli vain golfin normaalia tuloksen tasausta.
Perustuupparin dialemma, valitseeko taktiikan, lyönnin ja mailan sen perustella, että lyönti onnistuu vai että lyönti epäonnistuu? Missä menee riskien minimoimisen järkevyyden raja?
Ja yleensä se primitiivinen tunne, että huonosti alkanut reikä pitää pelastaa sankarigolfilla vie voiton.
.Märkänä unena vaan, että pääsisi vain 10 turhan lyönnin tulostasoon…
Meihan kirjoitti: (9.5.2011 10:11:43)
…Missä vaiheessa hölmöilin? Vuonna 1992 päättäessäni aloittaa tämän hienon harrastuksen, vai viimeisellä tiillä, kun päästin mieleeni, että turhia riskejä ei saa ottaa, vai kun päätin chipata palloa ojasta? Vai hölmöilinkö lainkaan, että tuo oli vain golfin normaalia tuloksen tasausta.Eiköhän tuo viimeisen tiin ajatus ollut se pahan alku ja juuri. Se tylsä mantra oman pelin pelaamisesta istuu hyvin tähänkin. Jos avaukset kulkee ja pallo yleensä päätyy väylän lähettyville, niin ei sitä tarvitse keskittyä muuhun kuin sen pallon laittamiseen sinne mihin haluaa. Turhaan niitä mahdollisia vaikeuksia on siinä tiillä ennen lyöntiä kerrata. Toki tietyn tyyppisillä väylillä voi Risk&Reward mielessä hakea riskittömintä lyöntiä. esim. jonkun esteen ylityksen välttäminen, joka jättää vain pidemmän lähestymisen.
Paksupekka kirjoitti: (9.5.2011 12:53:10)
… Turhaan niitä mahdollisia vaikeuksia on siinä tiillä ennen lyöntiä kerrata. …Tässähän se on hölmöilyn ydin. Mutta miksi ihmeessä näin tehdään? Luulisin että siksi koska taidot riittävät vain hahmottamaan vaikeudet, eivät siis keskittymään olennaiseen eli kohteeseen.
Syy hölmöilyyn / epäonnistumiseen on aina joku näistä:
– uteliaisuus
– ahneus
– tyhmyysMuuan kaikkien hyvin tunteman pron kanssa pohdiskeltiin keväällä Bonmontissa, miten niistetään lyöntejä loppukierroksella…
Jos päivän paras tuotanto tuottaa läjän bogeja alkurundilla, niin mikä olisikaan se viisasten kivi, jolla nuo bogit muuttuisivat yht’äkkiä birkuiksi?
Päättäväisyys tehdä se, minkä osaa ei ainakaan heikennä tulosta loppumatkalla. Poistaako se hölmöilyt? Eipä taida. Tätä kautta se kokonaisuus kuitenkin taas palaa ymmärrykseen oman pelin kuvasta.
Omat hölmöilyt yleensä alkaa kun peli ei kulje. Keskittyminen heikkenee ja yliyrittäminen alkaa. Huono kombinaatio. Henkimaailman juttuja siis.
Epäonnistumiset kuuluvat lajiin..ja aiemmin mainitut ahneus ja uteliaisuus kuuluvat ainakin omaan golfiin, enkä aio niistä luopua. Ehkä huonoilta kierroksilta saisi 5-6 lyöntiä pois perus safety pelillä, mutta hyvät kierrokset eivät olisi sitten enää niin hyviä kierroksia. Tästä tietysi aiheutuu 10-15 löynnin vaihteluja kierrostuloksissa, mutta itse pelaan mielummin 4 hyvää ja 6 huonompaa kierrosta kun 10 tasapaksua.
SuloB kirjoitti: (9.5.2011 15:07:52)
Epäonnistumiset kuuluvat lajiin..ja aiemmin mainitut ahneus ja uteliaisuus kuuluvat ainakin omaan golfiin, enkä aio niistä luopua. Ehkä huonoilta kierroksilta saisi 5-6 lyöntiä pois perus safety pelillä, mutta hyvät kierrokset eivät olisi sitten enää niin hyviä kierroksia. Tästä tietysi aiheutuu 10-15 löynnin vaihteluja kierrostuloksissa, mutta itse pelaan mielummin 4 hyvää ja 6 huonompaa kierrosta kun 10 tasapaksua.
Voisin lisätä tähän liittyen pienen analogian, vaikka meneekin vähän jo OT:
Jos paskan rundin aiheuttama vitutus on suurempi kun hyvän rundin aiheuttama riemu, on aika vaihtaa lajia tai omaa suhtautumistaan lajiin ylipäätään.
Sama pätee rahapelien kanssa; jos voitettu satanen ei tunnu läheskään niin hyvältä kun hävitty satanen samassa suhteessa vituttaa, on syytä lopettaa rahasta pelaaminen.
Tästä päästään kätevästi golfin parhaaseen tunnetilaan: Paskalla pelillä rahan häviäminen. Voiko sen jälkeen enää itsestään ylpeämpi olla!
-
JulkaisijaArtikkelit