-
JulkaisijaArtikkelit
-
Hitaasta pelaamisesta puhutaan paljon – harvoin vain näkee ohjeita aloitteleville pelaajille pelin nopeuttamisesta. Ja aloittelevat pelaajat kokevat tuon hitaan pelaamisen eniten omakohtaisesti. Onko kellään tietoa tällaisista ohjeista joita voisi laajemminkin julkaista? Aloittelevan pelaajan mies.
Keinojahan on monia. Hiljattain aloittaneena tulee mieleen ilman mitään tärkeysjärjestystä ainakin: Reipas siirtyminen lyöntipaikasta seuraavalle – juosta ei tarvitse, muttei maleksiakaan. Pallon poimiminen ylös, jos lyöntejä on jo niin paljon, ettei bogeypisteitä tule (ainakin tasoituskierroksella). Kärryn jättäminen greenin sille puolelle, josta on lyhyin siirtyminen seuraavalle väylälle. Seuraavan lyönnin miettiminen (mailan valinta yms) jo pallolle kuljettaessa. Reiän tuloksen merkitseminen vasta matkalla seuraavalle tiille, ei greenillä eikä greenin vieressä… riittäähän näitä ja kokeneemmilta oppii. Aika moni näistä kyllä vähintään mainittiin ainakin omalla GC-kurssillani, mutta ajan kanssa ja tekemällä nuo jäävät selkäytimeen.
Pelikaveritkin voivat auttaa esimerkiksi bunkkerin haravoinnissa, jos ovat itse jo pidemmällä. Tai auttamalla kärryn vetämisessä, jos se on sattunut jäämään vähän kauemmaksi. Eniten aikaa ehkä pelaajan tasosta huolimatta kuluu pallojen etsimiseen, joten on ihan hyvä idea seurata kaikkien pelikaverien avaukset ja katsoa, mihin lyönti päätyy.
Jos etsit ihan dokumenttia ohjeista, esim. webistä, niin sellaista ei ole silmiin osunut.
Harjoituskierroksien nopeuttaminen:
Siis ei kilpapeleihin tai HCP-kierroksiin
vinkki 1.Honööri käytännön unohtaminen ja sovitaan siitä, että se lyö aina, kuka on valmiina. Sopii varsinkin puttauksiin.
vinkki 2. Harjoitussvingit vain yhteen kertaan tai sovitaan, ettei tehdä ollenkaan.
vinkki 3. Jokainen seuraa minne pallo lentää, jos hukkuu, niin varmasti on useampi etsijä. Vinkkinä jos pallo hukkuu pelikaverit antaa oman pallon kaverille. (ei koske vesiesteitä,eikä Out-alueita)
vinkki 4. Pelataan selvinpäin
vinkki 5. Kysytään kaverilta pelin jälkeen, miten kierroksen nopeus meni ja alottajana kannattaa olla rohkea, sillä kokeneet kaverit antaa helposti vinkkejä.
t Artsi Hopee
Pitkän päälle pistebogeyn pelaaminen ja pallon nostaminen siinä vaiheessa kun pisteitä ei enää voi saada, ei ole kehittävää eikä itse asiassa nopeuta peliä.
Pistebogey suosii suhteettomasti suruttomia draivilla roiskijoita, jotka saattavat pelata bufferiin tai tehdä pudotuskortin siitä huolimatta, että pallo on nostettu taskuun kahdella, jopa kolmella reiällä.
Lyöntipelissä sen sijaan kun on muutaman kerran joutunut kirjaamaan tuloskorttiin kympin ja katselemaan pelikavereiden otsasuonten pulllistumista palloa etsittäessä ja sitten juoksemaan takaisin tiille takana tulevalta ryhmältä anteeksi pyydellen, oppii kummasti ottamaan käteen mailan, jolla pääsee varmasti väylälle.Tosiaan pistebogeyn pelaamisen nopeutta liioitellaan yleensäkin, nimittäin juuri tämä draivien metsästä etsiminen vie eniten aikaa. Yleensä jos avaus on mennyt kapealla väylällä slaissina metsään niin tavallinen klubipelaaja korjaa tähtäystään sillä seurauksella, että varapallo on toisella puolella väylää metsässä, ja sekös vie sitten aikaa kun laukataan etsimässä saman pelaajan palloja molemmilta puolilta väylää.
Nopeimman pelin saa aikaan pelaamalla järkevää lyötipeliä omien taitojensa mukaan, eikä yritä samanlaisia suorituksia, mitä televisiossa on joskus nähnyt. Järjen käyttö on sallittua myös kolopallossa.
Vinkki 1. Harjoitussvingejä vain korkeintaan yksi.
Vinkki 2. Jos toinen ’antaa’ putin, ei sitä enää mennä kiikaroimaan ja puttailemaan.
Vinkki 3. Nostetaan pallo, mikäli bogipisteet on menetetty reiältä.
Nopeampaa peliä kaikille!
Listaa jatkaakseni:
1. Tuo bägi pallon tasalle edetessäsi väylällä – ei tarvitse lähteä hakemaan takaa päin.
2. Valmistaudu lyöntiin ennakkoon ja ripeästi – yli 30 sekuntia sekoilua pallon ympärillä on LIIKAA.
3. Seuraa vuoroasi ja ole valmis lyöntiin kun lyönnin aika koittaa.
4. Älä yritä liian vaikeita lyöntejä
mm.
Aivan oikeita asioita kertovat tuossa edellä.
Omasta kokemuksestani voin lisätä, että kannattaa käyttää järkeä pallojen valinnassa. Eli siis ei kannata pelata sellaisilla palloilla, jotka liian arvokkaita hukattaviksi.
Mielestäni pallot ovat kulutustavaraa, joita ei kannata kauaa etsiä. Varsinkin kun järvipalloja saa reilusti alle euron kipaleelta. Tasoituskierrokset ja kisat on tietysti asia erikseen. Itsekin olen loistavasti pärjännyt ostamatta yhtään uutta (kallista) palloa.
Ja sitten, jos ei tiedä että missä pallo on, niin varapallo on järkitemppu paikassa kuin paikassa.
Aikaisemmissa viesteissä oli hyviä vinkkejä, jotka kaikkien pelaajien pitäisi sisäistää. Tässä vielä oma näkemykseni aiheesta:
– Tullaan ajoissa 1. tiille jo verryttelyt suorittaneina.
– Kävellään ripeästi kentällä pallolle, griiniltä avauslyöntipaikalle jne. Mailan voi laittaa bägiin pienessä vauhdissakin, kuten voi merkata tuloksenkin. Löntystellen kentällä kävelevät voisivat mennä kävelykursseille.
– Avataan nopeasti, jos väylä/griini on vapaa. Ei tehdä turhia tukkoja jäämällä seurustelemaan jos takana ruuhkaa ja edessä tilaa (esim. Tammerin kymppikioski, Tahkon puoliväli. Syödä voi matkan varrella/kotona/klubilla jne).
– Lyödään sutjakkaasti, ts. ei jäädä lyöntiasennossa tähtäilemään tai miettimään. Liian pitkä ’keskittyminen’ tuntuu johtavan aika monella entistä epäonnistuneempaan lyöntiin, ja osumista voi harjoitella mielessään jo pallolle kävellessään. Useampia harjoitussvingejä voi tehdä rangella. Ja tehdään harjoitussvingit lyöntipaikkojen vieressä (nurmen kyntäminen on noloa).
– Merkataan palloa griineillä säästeliäästi – vain jos häiritsee toista. Putataan pallo reikään asti vaikka toinen lähempänä; n. 1 m etäisyydeltä pitäisi upota suht varmasti… Jos joudutaan merkkaamaan, niin kävellään ripeästi merkkaamaan pallo ja mielellään nastalla jos lähellä toisen puttilinjaa. Pelikaverin pallon voi merkata jos se nopeuttaa peliä (esim. pelikaveri kiskoo kärryjä griinin ympäri chipattuaan lähelle reikää).
– Griinin ympärillä voi miettiä järjellä kuka pelaa ensin, jos kaikki pallot eivät vielä griinillä.
– Väylältäkin voi usein lyödä ensin vaikka olisi lähempänä. Voi esim. lyödä ensin oman pallonsa ja mennä vasta sitten etsimään toisen palloa jos pallot ovat suht samoilla paikkeilla. Tai voi pelata oman pallonsa välissä viheriölle jos toisella lähestyminen takkuaa.
– Jos pallo menee selvästi outiin tai veteen, niin ei etsitä palloa – nopea vilkaisu riittää. Uusia palloja saa kaupasta.
– Seurataan pelikaverin (ja omia) lyöntejä pallon loppupomppuihin asti, jos palloja joudutaan etsimään. Tämä on usein vähintään kohteliasta ja nopeuttaa peliä. Esim. suht rasittavaa on kuulla ’ei se mun mielestä mennyt esteeseen, mutta en kyllä katsonut loppupomppuja’.
– Pidetään silmät auki kentällä ja annetaan takaa tulevien lyödä varsinkin jos palloja joudutaan etsimään esteistä ja toiset voisivat ohittaa.
– Puolitetaan neljän hengen ryhmä, jos edessä tyhjää ja takana tulevat joutuvat odottamaan. Ripeästi pelaavat kahden hengen ryhmät pelaavat kuitenkin huomattavasti nopeammin kuin neljän hengen ryhmä.
– Ohitetaan edellä menevä ryhmä jos siihen on mahdollisuus ja peli nopeutuu. Pyydetään lyöntilupa jos edessä olevat ovat etsimässä palloa kaukana väylältä tai griiniltä.
– Positiivinen ilmapiiri vaikuttaa myös pelin nopeuteen. Toisaalta kentälle on tultu pelaamaan eikä vain juttelemaan niitä näitä löntystelyn lomassa.
– Aloitteleva pelaaja voi olla ripeästi pelaava, vaikka joutuisi lyömään useammin kuin muut. Vastaavasti vähemmän lyövä saattaa kävellä niin laiskasti että pelivauhti hidastuu merkittävästi. Pelitaidoilla ei sinänsä ole väliä, jos peli on sujuvaa.
Eli ripeää kävelyä vain kentällä jos ei fyysisiä esteitä moiselle ja nopeaa toimintaa griinin ympärillä, niin pelikin on nopeampaa.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 9 viestiä, 1 - 9 (kaikkiaan 9)
Esillä 9 viestiä, 1 - 9 (kaikkiaan 9)