Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittelu ei kiinnosta golfin harrastajia
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Golfpisteen sivulla on 19.3. julkaistu juttu golfin harrastajista ja harjoittelusta. Mielestäni erikoinen johtopäätös tuo otsikko. Muutenkin erikoinen tutkimus. Eikös suurimman osan pelaaminen ole pelkästään harrastamista ja harjoittelua. Vai määritteleekö kyselyn laatija omasta näkökulmastaan, mitä tarkoittaa harjoittelu. Onko se prolla käyntiä? Vai rangella käyntiä? Eikö 80 kierrosta kesässä pelaava harjoittele jos ei käy rangella? On olemassa talvilajeja ja kesälajeja. On olemassa kilpaurheilua ja harrasteurheilua. Kuinkahan suuri prosentti hiihtoa harrastavista hiihtää kesällä rullasuksilla? Olisikohan 2-3%. Kuinka moni puulaakijalkapalloilija käy talvella hiomassa sisäsyrjäsyöttöjä koulun salissa? Ei kukaan. Eli mulla tökkii tämän kyselyn filosofinen puoli. Miksei harrastamista lasketa jo itsessään harjoitteluksi. Samoin tökkii tuo lause Opetus- ja valmennuspalveluita tarjoavien proiden kannalta Golfliiton kyselyn tulokset ovat murheellista luettavaa. Ei missään muussa lajissa aikuiset ihmiset, jotka vain harrastavat lajia omaksi ilokseen, maksa yhdellekään valmentajalle yhtään mitään. Ja siitä seurauksena yhdessäkään muussa lajissa ei ole lajin harrastajamääriin verrattuna yhtä montaa ammatikseen opettavaa. Yleensä, jos tehdään tutkimusta, niin johtopäätösten tekemiseen täytyisi olla joku vertailukohta. Tässä tapauksessa esim. historia, muut maat tai muut lajit Suomessa. Eihän tuossa ole mitään tukea tuolle negatiivisuudelle. Yhtä hyvin tuon voisi otsikoida: Golfarit ovat muihin lajeihin verrattuna ylivoimaisia harjoittelijoita !!!!! Eli tämän tutkimuksen tuloksia ei verrata mihinkään. Todetaan vain kylmästi, että golfarit ovat laiskoja harjoittelijoita. Itse olen aika montaa lajia harrastanut ja golfarit ovat omasta mielestäni selkeästi kärjessä. Vai onko tutkimuksen motiivina saada proille lisää asiakkaita? Siinä tapauksessa tutkimuksen olsi voinut tilata vaikka multa, koska lopulliset johtopäätökset olisivat samat riippumatta siitä, minkälaisia prosentteja ihmiset ovat vastailleet. Vielä lisäisin sekaan tuon ajankäytön. Jos kesällä pelaa esim. 3 kierrosta viikossa, niin aikaa kuluu n. 15 tuntia. Onkohan se kenenkään kannalta järkevää tai hauskempaa, jos harjoittelisi 10 tuntia rangella ja pelaisi vain yhden kierroksen. Handari voisi tippua reilusti, mutta monta hauskaa hetkeä jäisi kentällä kokematta. Kuka hyötyy? Golf on muutakin kun pallonlyömistä.
Jotta proille olisi leveämpi leipä taattu, täytyisi etäjäsenille jakaa ns.propassit joihin täytyy kerätä viisi leimaa oppitunneilta ennenkuin saa varata seuraavan tiiajan. Tätähän te kysyitte!
Jotta proilla olisi leveämpi leipä taattu, voitaisiin maksumiehiksi panna etäjäsenet jakamalla heille ns. propassit, joihin täytyisi kerätä oppitunneilta viisi leimaa ennen jokaisen tiiajan varaamista. Vai olisivatko osakkeenomistajat sittenkin potentiaalisempi kohderyhmä kuin kurittomat ja varattomat lokit?
Totuushan on kuitenkin se, että asiansa osaavalla opettajalla riittää asiakkaita lajissa kuin lajissa.
Tätähän ne tutkimuksen tekijät kysyivät?Kualeppi kirjoitti: (21.3.2012 13:05:58)
Eikös suurimman osan pelaaminen ole pelkästään harrastamista ja harjoittelua. Vai määritteleekö kyselyn laatija omasta näkökulmastaan, mitä tarkoittaa harjoittelu. Onko se prolla käyntiä? Vai rangella käyntiä? Eikö 80 kierrosta kesässä pelaava harjoittele jos ei käy rangella?
….Eli mulla tökkii tämän kyselyn filosofinen puoli. Miksei harrastamista lasketa jo itsessään harjoitteluksi.
Harrastamiseen voi liittyä harjoitteleminen. Sen sijaan harrastamista tulosmielessä ei mielestäni voi kutsua harjoittelemiseksi.
Minulla on parikin hyvää esimerkkiä lähipiirissäni. Kumpikaan esimerkeistä ei sanottavammin käy rangella tai lähipelialueella harjoittelemassa, siis yrittämässä kohentaa taitojaan. Kierroksella haetaan tulosta ja kiukutellaan tai harmitellaan, kun sellaista ei aina synnykään kovasta yrityksestä huolimatta. Syynä on tuloshakuisuus.
Pajon pelaaminen ilman eri osa-alueiden arityistä harjoittamista on vain pelaamista, siis harrastamista. Jotta varsinaista golfkierrosta voisi kutsua harjoitteluksi, on siellä uskallettava tehdä muitakin ratkaisuja kuin niitä tavanomaisia. Toisin sanoen, siellä harjoitusalueella opeteltuja ja toistettuja asioita pitää kyetä viemään sinne harjoituspelikierrokselle. Perstuntumalta siihen kykenevät vain ne, jotka oikeasti haluavat kehittyä ja ovat valmiita uhraamaan osan, jopa valtaosan kesän pelikierroksista harjoitteluun. Ovat siis valmiita lyömään huonon lyönnin yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes se hiljalleen alkaa onnistua. Tämä on niin kova paikka, ettei tavallisen harrastajan kannata sillä lähteä hyvää tuultaan pilaamaan, vaan pelata golfia sellaisena kuin se kulloinkin eteen tulee. Se voi silti olla hauskaa, kunhan asenne on kohdallaan.
Niin, ja mitä tulee itse otsikkoon, niin se on varmasti totta. Sama pätee kutakuinkin kaikkiin eri lajien harrastajiin. Mieluummin mennään pelaamaan kuin harjoittelemaan. Siksi esimerkiksi tennishallissa näkee käsittämättömän paljon ihmisiä pelaamassa pisteistä, vaikka paljon enemmän liikuntaa ja lyöntien toistoja saisi aikaiseksi harjoittelemalla. Mutta kun se pelaaminen ja pisteiden voittaminen on niin kivaa…
NimetönLuinpas tuon tutkimuksenkin, etten koohota kuuluisan ohuen tiedon varassa. Tutkimus löytyy tuolta Harrastaja- ja terveysprofiilitutkimus
Sunkin kannattaa KL tuo lukaista. Tutkimuksessa on suurin osa hyvää asiaa, mutta tuossa harjoittelussa on menty mielestäni pahasti metsään. Olen KL täysin toista mieltä kanssasi tuosta harjoittelusta. Ei sillä ole mitään merkitystä lasketaanko pisteitä vai ei. Varsinkin, jos haetaan golfin terveysvaikutuksia, niin onhan tuo kiertäminen monta kertaa tehokkaampaa kuin pallon hakkaaminen.
Tutkimuksessa on kysytty myös harrastamisen motiiveja. Kärjessä ovat Ulkoilu, Omasta kunnosta huolehtiminen, Onnistumisen elämykset, Nautin luonnosta ja maisemista, Voin tavata ystäviä, Pääsen irti työ-, opiskelu- tai arkikiireistä jne. Noihin kaikkiin vaikuttaa melko vähän, osaako putata vai ei.
Lisäksi siellä todetaan, että golfarit ovat hyvin innokkaita muiden lajien harrastajia talvella. Pitäisikö nuo muut lajit unohtaa golfpisteen toimituksen ja proiden mielestä?
Tuossa tutkimuksessa oli ainakin parikymmentä positiivistä asiaa golfista ja sen harrastajista. Miksei niitä tuoda pramille. Miksi pitää väkisin keksiä joku negatiivinen pointti.
Kannattaa muuten lukaista tuo tutkimus. Se on ihan mielenkiintoinen, kun ohittaa tuon harjoittelusekoilun.
NimetönSen verran KL vielä jatkaisin, että reenailen lentopalloa pari kertaa viikossa. Siellä lasketaan aina maalit lämmittelyfutiksessa ja pisteet lopuksi lentopalloa pelattaessa. Pitääkö sun ja tutkijoiden logiikalla nuo ajat vähentää viikottaisesta harjoitteluajasta?
Nelosdivarissa pelaava ikämiesmiesten jalkapallojoukkue ei siis tuolla logiikalla harjoittele ollenkaan. Harjoituksissa kun jaetaan porukka kahtia ja aletaan pelaamaan kaljapeliä.
Miksi harrastajalle pitää edes jaotella harjoitus ja peli eri lokeroihin? Pääasia, että pelaajilla on hauskaa.
Kualeppi kirjoitti: (21.3.2012 19:40:36)
Miksi harrastajalle pitää edes jaotella harjoitus ja peli eri lokeroihin? Pääasia, että pelaajilla on hauskaa.
Ja lisätään vielä: pääasia että liikutaan.
NimetönEFC kirjoitti: (21.3.2012 20:11:33)
Kualeppi kirjoitti: (21.3.2012 19:40:36)
Miksi harrastajalle pitää edes jaotella harjoitus ja peli eri lokeroihin? Pääasia, että pelaajilla on hauskaa.
Ja lisätään vielä: pääasia että liikutaan.
Juuri näin. Nämä kaksi ovat tärkeimmät motiivit golfin harrastamiselle.
Kualeppi kirjoitti: (21.3.2012 19:29:44)
Luinpas tuon tutkimuksenkin, etten koohota kuuluisan ohuen tiedon varassa. Tutkimus löytyy tuolta Harrastaja- ja terveysprofiilitutkimusSunkin kannattaa KL tuo lukaista. Tutkimuksessa on suurin osa hyvää asiaa, mutta tuossa harjoittelussa on menty mielestäni pahasti metsään. Olen KL täysin toista mieltä kanssasi tuosta harjoittelusta. Ei sillä ole mitään merkitystä lasketaanko pisteitä vai ei. Varsinkin, jos haetaan golfin terveysvaikutuksia, niin onhan tuo kiertäminen monta kertaa tehokkaampaa kuin pallon hakkaaminen.
Tutkimuksessa on kysytty myös harrastamisen motiiveja. Kärjessä ovat Ulkoilu, Omasta kunnosta huolehtiminen, Onnistumisen elämykset, Nautin luonnosta ja maisemista, Voin tavata ystäviä, Pääsen irti työ-, opiskelu- tai arkikiireistä jne. Noihin kaikkiin vaikuttaa melko vähän, osaako putata vai ei.
Lisäksi siellä todetaan, että golfarit ovat hyvin innokkaita muiden lajien harrastajia talvella. Pitäisikö nuo muut lajit unohtaa golfpisteen toimituksen ja proiden mielestä?
Tuossa tutkimuksessa oli ainakin parikymmentä positiivistä asiaa golfista ja sen harrastajista. Miksei niitä tuoda pramille. Miksi pitää väkisin keksiä joku negatiivinen pointti.
Kannattaa muuten lukaista tuo tutkimus. Se on ihan mielenkiintoinen, kun ohittaa tuon harjoittelusekoilun.
Moikkuli Kualeppi,
oon vähän KL:n linjoilla tuon golfarien harjoittelun suhteen. Melko suuri osa golfareista ei varsinaisesti harjoittele lajia siinä mielessä, että sillä pyrittäisiin nimenomaan kehittymiseen ks. lajissa. Mun mielestä yksi pallokori ennen rundia ei käy harjoittelusta. Kilpailukierrokset ovat pelaamista, samoin tasoituskierroksia ei mun mielestä voi laskea harjoitteluksi, vaan ovat tulosorientoitunutta toimintaa. Pelkillä harjoituskierroksillakin väki yleensä pelaa tulosta ainakin melkein sääntöjen mukaan. Harvoin olen nähnyt, että harjoitusrundilla oikeasti harjoitteluharjoiteltaisiin.Muutoin olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi golfin terveys- ja muista suotuisista vaikutuksista. Siltikin, jos talvella pelaan biljardia tai käyn keilaamassa, niin tuskinpa noitakaan aktiviteetteja voi laskea eduksi golfharjoittelupäiväkirjaani.
Itse kyllä harjoittelen itse golfiakin jonkun verran sekä talvella että kauden aikana. Valitettavasti tuo ei tunnu näkyvän suoritustasossa. Jossain yhteyksissä jopa shakkituloksia näkyy lehdissä urheilusuoritusten joukossa, saattaisin vaihtaa lajini kirjeshakkiin, johon ilmeisesti fyysisten ominaisuuksieni puolesta parhaiten soveltuisin.
Nimetönyeux de serpent kirjoitti: (21.3.2012 20:47:51)
oon vähän KL:n linjoilla tuon golfarien harjoittelun suhteen. Melko suuri osa golfareista ei varsinaisesti harjoittele lajia siinä mielessä, että sillä pyrittäisiin nimenomaan kehittymiseen ks. lajissa. Mun mielestä yksi pallokori ennen rundia ei käy harjoittelusta. Kilpailukierrokset ovat pelaamista, samoin tasoituskierroksia ei mun mielestä voi laskea harjoitteluksi, vaan ovat tulosorientoitunutta toimintaa. Pelkillä harjoituskierroksillakin väki yleensä pelaa tulosta ainakin melkein sääntöjen mukaan. Harvoin olen nähnyt, että harjoitusrundilla oikeasti harjoitteluharjoiteltaisiin.
Moromoro
Eihän tässä olekaan kysymys kehittymisestä tai osaamisesta. Tässä on kysymys tutkimuksesta. Miksi määritellä tutkimukseen harrastajalle termiä harjoittelu ja yrittää väkisin syyllistää harrastajia siitä, ettei swingin kehittäminen kiinnosta. Ja sivussa syyllistää prot siitä, etteivät saa ihmisiä aktivoitua harjoituskursseille. Kuitenkin perimmäinen syy harjoittelemattomuuteen (komia sana) on se, että pelaaminen on niin huikeeta.
Jos hiihdon harrastajilta kysyttäisiin vastaava kysely, se kuulostaisi aika tyhmältä. Harjoitteletko usein hiihtoa? –Kyllä sitä pari kolme kertaa viikossa tulee sykemittarin kanssa hiihdettyä. Mittaatko aikaa, joka lenkillä menee? –Kyllä. Aha, siis et harjoittele hiihtoa ollenkaan. Harjoittelu on hiihtotekniikan hiomista valmentajan kanssa.
Tästä Hiihtoliitto tekee johtopäätöksen, Hiihdon harrastajat ovat laiskoja harjoittelijoita.Kualeppi kirjoitti: (21.3.2012 19:29:44)
Luinpas tuon tutkimuksenkin, etten koohota kuuluisan ohuen tiedon varassa. Tutkimus löytyy tuolta Harrastaja- ja terveysprofiilitutkimusSunkin kannattaa KL tuo lukaista. Tutkimuksessa on suurin osa hyvää asiaa, mutta tuossa harjoittelussa on menty mielestäni pahasti metsään. Olen KL täysin toista mieltä kanssasi tuosta harjoittelusta. Ei sillä ole mitään merkitystä lasketaanko pisteitä vai ei. Varsinkin, jos haetaan golfin terveysvaikutuksia, niin onhan tuo kiertäminen monta kertaa tehokkaampaa kuin pallon hakkaaminen.
Tutkimuksessa on kysytty myös harrastamisen motiiveja. Kärjessä ovat Ulkoilu, Omasta kunnosta huolehtiminen, Onnistumisen elämykset, Nautin luonnosta ja maisemista, Voin tavata ystäviä, Pääsen irti työ-, opiskelu- tai arkikiireistä jne. Noihin kaikkiin vaikuttaa melko vähän, osaako putata vai ei.
Lisäksi siellä todetaan, että golfarit ovat hyvin innokkaita muiden lajien harrastajia talvella. Pitäisikö nuo muut lajit unohtaa golfpisteen toimituksen ja proiden mielestä?
Tuossa tutkimuksessa oli ainakin parikymmentä positiivistä asiaa golfista ja sen harrastajista. Miksei niitä tuoda pramille. Miksi pitää väkisin keksiä joku negatiivinen pointti.
Kannattaa muuten lukaista tuo tutkimus. Se on ihan mielenkiintoinen, kun ohittaa tuon harjoittelusekoilun.
En ole tyystin eri mieltä kanssasi, mutta erottelen toisistaan harjoittelemisen ja harjoittamisen. Futisjoukkeen pelitreenit ovat pelaamisen harjoittelemista, jota ilman pelaamisesta ei tulisi yhtään mitään. Sen sijaan kuntoiluun tähtääminen pelaaminen on harjoittamista eikä harjoittelemista. Ero on toki vähäinen, mutta tärkein eroavaisuus on motiivi.
Harjoittelemisessa pyritään oppimaan jokin yksittäinen asia kerrallaan ja sitä toistetaan, kunnes se osataan paremmin, Sitten mennään soveltamaan se kentälle. Tästä ja vain tästä harjoittelussa on kyse. Aivan selvää on, että joukkuelajeissa harjoittelu on monimuotoisempaa, koska kaikkea ei voi tehdä yksin, siksi harjoittelu käsitteenä on myös erilainen.
Harrastamisen motiivit ovat aivan eri asia eikä siitä tässä ketjussa olekaan kyse, vaan harjoittelemisesta ja sen yleisyydestä.
Joo,
ymmärrän yskän ja käsitän köhän.En tuota tutkimusta jaksanut lukea (enkä lue, kun ei niin paljoa kiinnosta). Jos tuossa tuollaista asenteellista virhettä oli, niin sen uskon, ei siitä sen enempää.
Vaihdetaan kuitenkin vähän aihetta enemmän oikeaan harjoitteluun, ei liene kovin pahasti OT?
Olen samaa mieltä kanssasi, itse pelaaminen golfkentällä voittaa 6-0 rangella pallon mättämisen, ja erityisesti oikeiden liikkeiden hakemisen ilman palloa. Tuosta ei varmaan riitaa aikaiseksi saa.
Fakta on kuitenkin se, että pelkällä harjoitusrundien pelaamisella parhaimmillaan onnistuu vakioimaan omia virheitään, ja sitä kautta ehkä mahdollisesti parantamaan omaa tulostasoaan. Oikea harjoittelu / kehittyminen edellyttää omalta mukavuusalueelta poistumista ja huonojen suoritusten hyväksymistä, kun haetaan parempaa tulosta loppupelissä (vrt. esim. Faldo ja se yks neekeri).
Golfkierroksen aikana niitä suorituksia tulee kuitenkin aika vähän, varsinkin siihen käytettyyn aikaan nähden, joten en sitä oikein jaksa nähdä ainakaan fyysisenä harjoitteluna sinänsä. Tuossa kohtaa analogia hiihtoon ei oikein täsmää. Itse pelitilanteen henkisen käsittelyn suhteen golfkierros on toki parasta mahdollista treeniä, varsinkin kun on pieni skini pelissä.
NimetönMennäänpäs oikeen ytimeen, kun päästiin asiaan.
Mikä on kaikissa lajeissa lähes kaikkien huippujen yhteinen tekijä? Pihapelit, pallon, mailan tai muun pelivälineen kanssa kikkailu. Monen eri lajin harrastaminen. Kavereiden kanssa pelailu ja pienen kisan käyminen jo pienestä asti. Ei se ole mitään harjoitteiden tekoa. Mielestäni se on pelaamisen harjoittelua urheilun parhaassa muodossa. Vaikkei se olekaan ohjattua eikä sitä kutsuta harjoitteluksi.
Jos huippu-urheilussa tämä on todettu tärkeimmäksi asiaksi lapsilla ja nuorilla, miksei se ole sitä aikuisilla? Vastaanpa itse. Leikkimieli/peli-ilo on kadonnut ja tilalle on tullut tiukat säännöt, suorittaminen, asioiden lokeroiminen ja kontrollointi.
Kualeppi kirjoitti: (21.3.2012 23:53:51)
Mennäänpäs oikeen ytimeen, kun päästiin asiaan.Mikä on kaikissa lajeissa lähes kaikkien huippujen yhteinen tekijä? Pihapelit, pallon, mailan tai muun pelivälineen kanssa kikkailu. Monen eri lajin harrastaminen. Kavereiden kanssa pelailu ja pienen kisan käyminen jo pienestä asti. Ei se ole mitään harjoitteiden tekoa. Mielestäni se on pelaamisen harjoittelua urheilun parhaassa muodossa. Vaikkei se olekaan ohjattua eikä sitä kutsuta harjoitteluksi.
Jos huippu-urheilussa tämä on todettu tärkeimmäksi asiaksi lapsilla ja nuorilla, miksei se ole sitä aikuisilla? Vastaanpa itse. Leikkimieli/peli-ilo on kadonnut ja tilalle on tullut tiukat säännöt, suorittaminen, asioiden lokeroiminen ja kontrollointi.
Nyt mennään jo tosi kauas alkuperäisestä aiheesta, joten jos tällä aiheella jatketaan, niin aloitapas Kualeppi aiheesta ihan oma ketjunsa. Sitten voin kommentoida tuota kirjoitustasi, ihan rakentavassa hengessä.
Näkisin, että tässä koko harjoitteluhommassa mielipiteiden eroavaisuudet kumpuavat ihmisten sisäisestä erilaisuudesta.
KL:lle harjoittelun käsite on hyvin tarkkaan määritelty, kun taas Kualepille harjoittelua on kaikki mikä vain asiaan liittyy. En näe kumpaakaan näistä mitenkään vääränä, vain henkilöiden erilaisena suhtautumisena golfiin.
Itse näen esim. skinin pelaamisen oivana harjoitteluna. Siinä pelataan tosissaan ja lasketaan tulosta, mutta laittamalla rahapanos saavutetaan sellainen henkinen tila, jossa häviäminen ei ole millään tavalla mukavaa. Koska skini ei kuitenkaan ole mikään virallinen kilpailu, näen sen ennemmin henkisen puolen harjoitteluna. Ymmärrän kyllä, että kaikille se ei täytä harjoittelun kriteereitä.
sotanorsu kirjoitti: (22.3.2012 3:43:42)
Itse näen esim. skinin pelaamisen oivana harjoitteluna. Siinä pelataan tosissaan ja lasketaan tulosta, mutta laittamalla rahapanos saavutetaan sellainen henkinen tila, jossa häviäminen ei ole millään tavalla mukavaa. Koska skini ei kuitenkaan ole mikään virallinen kilpailu, näen sen ennemmin henkisen puolen harjoitteluna. Ymmärrän kyllä, että kaikille se ei täytä harjoittelun kriteereitä.Erinomainen huomio. Itse pelaan aktiivisesti kilpaa ja pyrin harjoittelemaan sen minkä ehdin. Oma pro on jopa kannustanut meitä pelaamaan pieniä skinejä sillä se on erittäin hyvä tapa saada harjoituskierrokselle mukaan jotain kilpailunomaista. Idea on siinä että tällätavoin jokaiselle lyönille tulee merkitys ja jonkinlainen henkinenpaine onnistumisesta, samoin kuten kilpailuissa. Skinit siis ovat erittäin hyvää henkistä harjoitusta kilpailuihin. Vielä kun lisätään skinien päälle silverit niin ei mene pelkästään birkkujen metsästykseksi. Golf peliä ei opita muuten kuin pelaamalla. Ragella oppii lyömään palloja, mutta siellä ei opi pelaamaan. Kuinka moni pituuslyöjä on oikeasti hyvä pelaaja…?
On tietysi itsestäänselvää että rangea, lähipelialuetta ja harkkagriiniä ei tietenkään pidä unohtaa. Vaan kyllä niissä täytyy aikaa viettää ja mielellään pron avustuksella jos kehitystä haluaa. Ne ovat kuitenkin parhaita paikkoja opetella oikeaa tekniikkaa joka sitten mahdollistaa paremmat suoritukset kierroksella.
Minusta golfarit jotka kilpailevat edes vähän klubikisoissa tai kavereiden kanssa harjoittelevat itseasiassa aika paljon. Tosin tuo harjoittelu kohdistuu enemmässä määrin ainoastaa pelaamiseen. Tekniikan harjoitteluun golfarit taas ovat aika laiskoja. Ne pelaajat jotka eivät kilpaile lainkaa edes kavereiden kanssa, niin heidän pelaamistaa tuskin voidaan pitää harjoitteluja jos siitä puuttuu kokonaan tavoitteellisuus. Tällöin pelaaminen on puhdasta ulkoilua ja liikuntaa, missä ei tietenkään ole mitään vikaa.
Harjoittelu on määrätietoista ja johonkin päämäärään tähtäävää toimintaa. Siinä mielessä olis mukava nähdä vaikka noiden kilpapelaajiksi aikovien oppivan jossain vaiheessa harjoittelemaan. Sitten jos vielä olisivat tietoisia omasta tekemisestään ja tapahtumista siinä, olisi jo vallan upeeta.
Meenpä katsomaan jos joku tänään taas olis…
Samaa mieltä KL:n kanssa.
Tunnen näitä kavereita jotka eivät tunne harjoituskierroksia. Kierros lopetetaan 2. tai viimeistään 3. reiällä ja aloitetaan alusta jos tulosta ei ole syntymässä. Nämä samat kaverit halveksuu rangeharjoittelua ja tuskailevat koko ajan peliään ja ihmettelevät miksi ei peli kulje.Itse kun pääsen tuloskeskeisyydestä, niin jo sillä oli positiivinen vaikutus tulokseen ja pelaamisen iloon. Nyt pelaan harjoituskierroksia. Ei kovin suunniteltua, mutta sillä asenteella, että tekee toisenlaisia valintoja kuin normaalilla kierroksella ja lyö lyöntejä mitä ei muuten tekis tai kokeilen rangella harjoiteltuja lyöntejä kenttällä yms.
TS:n kommenttiin, niin selkeästi huomaan myös että pitäisi harjoitella myös harjoittelemaan eikä vain päämäärätöntä pallojen hutkimista. Harjoittelu on motivoivaa jos huomaan kehittyvänsä.
Tietysti kaikille ei ole tarkoituskaan kehittyä single pelaajaksi tms., mutta ihmetyttää nuo kiukuttelijat jotka tuskailevat samojen pelin ongelmien kanssa eivätkä tee asialle mitään.
Itse käytän pron palveluita ja ilman niitä pelini olisi aika tavalla erilaista. Hyvin käytettyjä euroja…
Kualeppi kirjoitti: (21.3.2012 23:53:51)
Mennäänpäs oikeen ytimeen, kun päästiin asiaan.Mikä on kaikissa lajeissa lähes kaikkien huippujen yhteinen tekijä? Pihapelit, pallon, mailan tai muun pelivälineen kanssa kikkailu. Monen eri lajin harrastaminen. Kavereiden kanssa pelailu ja pienen kisan käyminen jo pienestä asti. Ei se ole mitään harjoitteiden tekoa. Mielestäni se on pelaamisen harjoittelua urheilun parhaassa muodossa. Vaikkei se olekaan ohjattua eikä sitä kutsuta harjoitteluksi.
Jos huippu-urheilussa tämä on todettu tärkeimmäksi asiaksi lapsilla ja nuorilla, miksei se ole sitä aikuisilla? Vastaanpa itse. Leikkimieli/peli-ilo on kadonnut ja tilalle on tullut tiukat säännöt, suorittaminen, asioiden lokeroiminen ja kontrollointi.
Täysin näin. Junnuna useiden eri lajien harrastaminen kehittää koordinaatiota, pallosiilmää ja mitä ensinkään. Sekin vielä tietysti, että jos nuorena (vapaaehtoisesti) liikkuu ja nauttii siitä, niin todennäköisesti liikkuu nuorena aikuisena ja vielä varttuneemmallakin iällä. Golfissa aika paljon taidosta kertyy juurikin kikkailemalla, esim. harjoitusgriiinin ympäristössä, ja yrittämällä tehdä asioita, joita ei välttämättä edes voi tehdä. Tuossa mun mielestä poika- ja tyttöjunnujen ero taidossa syntyy ja kasvaa. Kundit kikkailee / pelleilee mailan ja pallon kanssa oppivat asioita ’vahingossa’ ja jopa tiedostamatta.
Siltikin, ts ja KL kirjoittivat mielestäni viisauden sanoja. Nuo pihapelit junnuna ovat tottakai hyvä alku, ja usein jopa edellytys menestymiselle kilpatasolla, lajista riippuen. Kuitenkin nuo pihapelit, joissa käytettiin villapaitoja maalitolppina (ai kun tulee The Fast Show / Ruuvit Löysällä mieleen) ovat vain hyvä alku. Väittäisin, että käytännössä kaikki maailman huiput ovat jossain vaiheessa kuitenkin tulleet systemaattisen harjoittelun ja valmennuksen piiriin. Ilman niitä ei ole maailman huipulle asiaa.
No, menee semantiikan puolelle, ja asioista ollaan sinänsä ihan samaa mieltä, mutta ehkä puhutaan niistä vähän eri sanoilla. Noita pihapelejä tms. en kuitenkaan kutsuisi harjoitteluksi sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kaikilla ei ole pihaa pelaamiseen, huoltoyhtiön kaverit ei tykkää, saati eläkeläisnaapurit, jotka hoitaa talvisin huoltoyhtiöltä jääneet epätäydellisyydet lumen luonnissa.
Mä yritän harjoitella systemaattisesti ja päämäärätietoisesti, muttei ne palkkiot oikeasti tule kovin nopsaan enää. Nämä pelailijat viikkobogikisoissa risoo ihan hirveesti, kun kehuvat paskimmasta päästä olleet drivet hyviksi ja väärään suuntaan kääntyneet raudat mainioiksi. ’Joo, mutta osuhan se väylään.’ Osui, osui, mutta on juuri eri puolella sitä, kuin missä sen piti olla.
Nauttisivat omista onnistumisistaan ja pelailustansa, kun eivät harjoittele.
Pekka Pelimies kirjoitti: (23.3.2012 8:28:32)
Nämä pelailijat viikkobogikisoissa risoo ihan hirveesti, kun kehuvat paskimmasta päästä olleet drivet hyviksi ja väärään suuntaan kääntyneet raudat mainioiksi. ’Joo, mutta osuhan se väylään.’ Osui, osui, mutta on juuri eri puolella sitä, kuin missä sen piti olla.Nauttisivat omista onnistumisistaan ja pelailustansa, kun eivät harjoittele.
Eikös ne juuri nauti kun ovat väyläosumistaan tyytyväisiä, häh? Tai sitten meni taas PP:n pointti ohi.
Eipä tuo harjoittelu taida kiinnostaa suomalaisia kilpagolfareitakaan. Katselin televisiosta vuoden vaihteen tienoilla Minnin haastattelua. Kun toimittaja kyseli lähiviikkojen päivän ohjelmaa, niin Minni kertoi käyttävänsä pari tuntia päivässä harjoitteluun hallissa. Eikös ammattilaisen työpäivän pitäisi olla vähintään 8 tuntia? Toivottavasti työpäivä muilla suomalaisilla ammattigolfareilla on pidempi. Tulokset eivät ylitä osaamisen tasoa ja osaamisen taso ei kasva ilman harjoittelua.
aporkola kirjoitti: (24.3.2012 8:13:23)
Eipä tuo harjoittelu taida kiinnostaa suomalaisia kilpagolfareitakaan. Katselin televisiosta vuoden vaihteen tienoilla Minnin haastattelua. Kun toimittaja kyseli lähiviikkojen päivän ohjelmaa, niin Minni kertoi käyttävänsä pari tuntia päivässä harjoitteluun hallissa. Eikös ammattilaisen työpäivän pitäisi olla vähintään 8 tuntia? Toivottavasti työpäivä muilla suomalaisilla ammattigolfareilla on pidempi. Tulokset eivät ylitä osaamisen tasoa ja osaamisen taso ei kasva ilman harjoittelua.Ammattilaisen tulee harjoitella omaa lajia 6-8 tuntia päivässä. Tämän lisäksi tarvitaan päivittäinen liikunta, kuntosali, lihasryhmä, -kunto, palautus, hieronta ja henkinen harjoittelu. Kaikki pitää toteuttaa hyvässä balanssissa keskenään, huomioiden ruokailut, lepoajat ja muu virkistäytyminen. Sitten erikseen harjoituspelit ja pelitaktiikka. Tietenkin kilpailujen aikana tulee oma ohjelmansa.
Kehittyäkseen pitää ammattilaiseksi aikovalla tulee olla 100% motivaatio käyttää varsinaiseen harjoitteluohjelmaan päivittäin n. 12 tuntia. Tuloksia alkaa näkyä jo 5-10 vuoden kuluttua jos kyseessä on äärimmäisen lahjakas yksilö.
Suomessa ei ole edes teoreettista mahdollisuutta kehittyä pääkiertueilla pärjäävää ammattilasta. Harrastajamääräkin on liian pieni jotta siitä voisi löytyä todellisia lahjakkuuksia. Mikko Ilosen kaltaisia syntyy meille kerran 20 vuodessa. Jotta joku nousisi menestyjäksi heitä pitäisi olla 20 kpl/vuosi. Näistäkin korkeintaan 1 vuodessa voi saavuttaa pysyvän paikan ammattilaiskiertueilla.
Ruotsalaisten golf harrastajamäärän ja erityisesti hyvissä oloissa huipulle purkivät juniorimäärän voi kertoa kymmenellä verrattuna Suomeen. Aasialaisia on vähintään 100 kertaisesti, Euroopassa myös 100 x suomen määrä, Amerikassa on samoin 100 kertaisesti meikäläisiä enemmän nuoria lahjakkuuksia pyrkimässä maailman huipulle jne..
Huipullepyrkijöitä on paljon ja monet saavat hyvää valmennusta 365 päivää vuodessa. On vaikea uskoa että pohjanperukoilta löytyisi riittävän motivoitu ja lahjakas nuori joka edes viitsisi ryhtyä treenaamaan riittävästi. Kyllä se puolenkoria driverilla mätkittyjä palloja pitää riittää ennen pelikiekkaa. Lahjattomat harjoittelee..
EFC kirjoitti: (23.3.2012 15:43:50)
Pekka Pelimies kirjoitti: (23.3.2012 8:28:32)
Nämä pelailijat viikkobogikisoissa risoo ihan hirveesti, kun kehuvat paskimmasta päästä olleet drivet hyviksi ja väärään suuntaan kääntyneet raudat mainioiksi. ’Joo, mutta osuhan se väylään.’ Osui, osui, mutta on juuri eri puolella sitä, kuin missä sen piti olla.Nauttisivat omista onnistumisistaan ja pelailustansa, kun eivät harjoittele.
Eikös ne juuri nauti kun ovat väyläosumistaan tyytyväisiä, häh? Tai sitten meni taas PP:n pointti ohi.
Kyse oli PP:n lyönneistä eikä niiden toisten.
KL kirjoitti: (24.3.2012 13:22:34)
Kyse oli PP:n lyönneistä eikä niiden toisten.
Niinpäs olikin.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittelu ei kiinnosta golfin harrastajia