Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…
-
JulkaisijaArtikkelit
-
fukke diise saisse kirjoitti: (10.10.2006 15:15:15)
[Mutta jos kyse on harjoittelusta, niin KL:n kysymys osui mielestäni naulan kantaan. Me kaikki tiedämme, mitä lajiharjoittelu on (tosin siitäkin voisi jähittää vaikka sadan ketjun verran). Kun tässä nyt on haettu vaihtoehtoisia harjoittelutapoja sekä rangelle että kentälle, niin mitä ne harjoittelumenetelmät ovat? Pitääkö istua sohvalle Vierumäen tuloskortti kädessä ja pelata kenttää mielikuvissa? Pitääkö mennä makuulle ja laittaa joku nauha pyörimään? Pitääkö kirjoittaa paperille sataa kertaa ’lähesty aina lipun alapuolelle’? Vai voiko käyttää apuna Tiikerin tietokonepeliä?Tarjotuista vaihtoehdoista ehdottomasti tuo viimeinen. Muut menee vähän tuonne.. sorry.. humpuukiosastolle.
Pappa Tykki kirjoitti: (10.10.2006 16:15:51)
fukke diise saisse kirjoitti: (10.10.2006 15:15:15)
Mutta jos kyse on harjoittelusta, niin KL:n kysymys osui mielestäni naulan kantaan. Me kaikki tiedämme, mitä lajiharjoittelu on (tosin siitäkin voisi jähittää vaikka sadan ketjun verran). Kun tässä nyt on haettu vaihtoehtoisia harjoittelutapoja sekä rangelle että kentälle, niin mitä ne harjoittelumenetelmät ovat? Pitääkö istua sohvalle Vierumäen tuloskortti kädessä ja pelata kenttää mielikuvissa? Pitääkö mennä makuulle ja laittaa joku nauha pyörimään? Pitääkö kirjoittaa paperille sataa kertaa ’lähesty aina lipun alapuolelle’? Vai voiko käyttää apuna Tiikerin tietokonepeliä?
Minun vastaukseni kysymykseen on siinä lihavoituna.
Älä nyt vielä poistu, kun saadaan jotain konkreettista aikaan. Muutama lisäkysymys:
Jos olet pelannut kotikenttää 50 kertaa vuodessa, auttaako sen käyminen mielikuvissa yhä uudelleen? Pitääkö pelailla ’mielikuvissa’ sellaisia kenttiä, joita ei tule koskaan oikeasti pelaamaan?Minä olen taas käsittänyt väärin, kun ajattelin, että tässä puhutaan harjoittelusta enkä kilpailuun tai tuloshakuiselle kierrokselle valmistautumisesta. Jälkimmäiseen tapaukseen on minullakin erilaisia ehdotuksia – eikä lainkaan svingiä tai tekniikkaa. Mutta oliko nyt puhe siitä?
fukke diise saisse kirjoitti: (10.10.2006 17:12:52)
Älä nyt vielä poistu, kun saadaan jotain konkreettista aikaan. Muutama lisäkysymys:
Jos olet pelannut kotikenttää 50 kertaa vuodessa, auttaako sen käyminen mielikuvissa yhä uudelleen? Pitääkö pelailla ’mielikuvissa’ sellaisia kenttiä, joita ei tule koskaan oikeasti pelaamaan?Minä olen taas käsittänyt väärin, kun ajattelin, että tässä puhutaan harjoittelusta enkä kilpailuun tai tuloshakuiselle kierrokselle valmistautumisesta. Jälkimmäiseen tapaukseen on minullakin erilaisia ehdotuksia – eikä lainkaan svingiä tai tekniikkaa. Mutta oliko nyt puhe siitä?
No, tulihan se encore, kun sitä oikein kerjäsin.
Kun pelitaktiikka periaatteessa pitää sisällään kysymyksen siitä, mikä on jatkosuunnitelmani kaikista mahdollisista kentän pisteistä, niin jopa kotikentällä riittää pohdiskeltavaa pariksi vuosikymmeneksi. Eihän sitä tiedä, josko vaikka sillä ja sillä reiällä se ja se lyönti jonkun kumman sattumuksen kautta päätyisi sinne ja sinne niin miten sitten jatkaisin. [Tästä muuten seuraa se, että taktista päätöksentekoa tukevan statistiikan on oltava ’puhtaasti eteenpäin katsovaa’. Siis up-and-down katsoo eteenpäin, koska siinä ei ole merkitystä sillä, kuinka monella lyönnillä siihen griinin viereen on päästy vaan ainoastaan merkitsee se, selviääkö siitä kahdella reikään. Scrambläys-% ei ole eteenpäin katsovaa, koska siinä katsotaan, että jos ei olle griinillä par-2:llä lyönnillä niin päästäänkö par-tulokseen (eli historia vaikuttaa). Jos pelaa lyöntipeliä, ei ole mitään merkitystä taktisessa suunnittelussa sillä miten ja kuinka monella lyönnillä ko paikkaan on päätynyt; pistebogissa näin ei tietenkään ole asian laita].
Mikä sitten on kilpailuun tai tuloshakuiselle kierrokselle valmistautumisesta? Sanoisin, että siihen asti eletty elämä. Jos kuitenkin puhutaan enemmän tai vähemmän maagisista tempuista ennen kierrosta, niin tottakai niihin kuluu taktiikan palauttaminen mieleen. Aika monella kuuluu myös svingin avaaminen rangella = pallon lyönti rangella, joka saattaa satunnaisen ohikulkija silmissä muistuttaa erehdyttävästi sitä tavanomaista rangeharjoittelua.
Uskooko kukaan jos sanon, että mäkin alan kyllästyä tähän ketjuun;-). Aihe herättää selkeästi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mä aloitan uuden ketjun ja siitä tulee vähintään yhtä sairas kuin tästä.
NimetönJoo mutta kuitenkin suurimmalle osalle pelaajista pelkkä ajanviete ja elämäntapa ilman odotuksia proúrasta! Mennään rangelle ja haetaan swingtuntumaa päivän jäykistelyistä.
MMiulle kesäloma antaa aikaa harjoitteluun omatoimesisti. Tulokset vuodesta toiseen olleet 2 alle.Vasen pakki kirjoitti: (10.10.2006 18:19:54)
Mä aloitan uuden ketjun ja siitä tulee vähintään yhtä sairas kuin tästä.Jos yhtä sairaan mielenkiintoisen saat aikaan nin ehottomasti. Mutta kait sitä täälläkin vielä jotain voisi jauhaa. Sun ja papan mielipiteet on jokatapauksessa laittanut mut tarkistamaan omia käsityksiäni räiskinnän suhteen – ihan tuolla kentälläkin. Tosin hyöty on ollut lähiinä plusmiinusnolla. Mutta tärkeintähän on liike.
Pappa Tykki kirjoitti: (10.10.2006 17:39:52)
Kun pelitaktiikka periaatteessa pitää sisällään kysymyksen siitä, mikä on jatkosuunnitelmani kaikista mahdollisista kentän pisteistä, niin jopa kotikentällä riittää pohdiskeltavaa pariksi vuosikymmeneksi. Eihän sitä tiedä, josko vaikka sillä ja sillä reiällä se ja se lyönti jonkun kumman sattumuksen kautta päätyisi sinne ja sinne niin miten sitten jatkaisin.Nyt mennään mielestäni väärään suuntaan.
Pelaajan tulee luoda mielikuva pallon päätymisestä haluttuun paikkaan eikä minnekään muualle. Jos alkaa miettiä jatkomahdollisuuksia kaikista mahdollisista paikoista, joihin avauslyönti voi päätyä, ollaan varsin lähellä huonon lyönnin hyväksymistä jo ennen lyöntiä, mikä yleensä johtaa huonoon lopputulokseen. Vaikeuksista tulee selvitä kulloisenkin tilanteen mukaisesti hyvää ja järkevää tilanteenarviointikykyä käyttäen eikä etukäteissuunnitelmaa noudattaen.
Sinällään voi tuollaisten hypoteettisten (??) tilanteiden purkaminen mielessään ehkä hauskaakin, mutta kentälle noita ajatuksia ei pidä viedä.
Nyt mullakin tuli joku itsekontrolli vastaan. Olin jo kirjoittanut jotain filosofisia mietelmiä, mutta onneksi mä viime hetkellä tajusin, ettei ne ole julkaisemisen arvoisia.
Hyvä jos tää ketju herätti ajatuksia. Golfista tulee paljon mielenkiintoisempaa, kun siihen suhtautuu vähän analyyttisemmin.
Encorena FDS:lle: Se Slammer Sam juttu oli mielenkiintoinen. Ehkä se on samalla aika hyvä esimerkki miten tohon asiaan suhtaudutaan. Jotkut korostaa sitä liikaakin, jotkut laittaa pään piiloon ja ajattelevat, ettei mentaalipuolta ole olemassakaan, jos sitä ei myönnä itselleen ja suurin osa heiluu jossain siinä välissä. Ei oo varmaan vaikea arvata mihin ryhmään minä kuulun. Kun menen katsomaan jotain ammattilaiskisoja, mua ei hirveästi kiinnosta niiden swingit (riittää kun kuulee sen osumaäänen:-)). Mä katson niiden lyöntiin valmistautumisia ja lyön mielessäni vetoja siitä, tuleeko joku lyönti onnistumaan vai ei.
Toinen mitä toi Snead juttu kuvastaa, on ihmisten erilaiset kommunikaatiomallit. Joku shrinkki näkee ja esittää asian tietyllä tavalla ja koittaa saada Sneadin vahvistamaan näkemystään surkeasti epäonnistuen. Jos se pystyisi esittämään asian Sneadin kommunikaatiomallin mukaisesti, niin tilanne voisi olla ihan toinen.
Nyt mullakin tuli joku itsekontrolli vastaan. Olin jo kirjoittanut jotain filosofisia mietelmiä, mutta onneksi mä viime hetkellä tajusin, ettei ne ole julkaisemisen arvoisia.
Hyvä jos tää ketju herätti ajatuksia. Golfista tulee paljon mielenkiintoisempaa, kun siihen suhtautuu vähän analyyttisemmin.
Encorena FDS:lle: Se Slammer Sam juttu oli mielenkiintoinen. Ehkä se on samalla aika hyvä esimerkki miten tohon asiaan suhtaudutaan. Jotkut korostaa sitä liikaakin, jotkut laittaa pään piiloon ja ajattelevat, ettei mentaalipuolta ole olemassakaan, jos sitä ei myönnä itselleen ja suurin osa heiluu jossain siinä välissä. Ei oo varmaan vaikea arvata mihin ryhmään minä kuulun. Kun menen katsomaan jotain ammattilaiskisoja, mua ei hirveästi kiinnosta niiden swingit (riittää kun kuulee sen osumaäänen:-)). Mä katson niiden lyöntiin valmistautumisia ja lyön mielessäni vetoja siitä, tuleeko joku lyönti onnistumaan vai ei.
Toinen mitä toi Snead juttu kuvastaa, on ihmisten erilaiset kommunikaatiomallit. Joku shrinkki näkee ja esittää asian tietyllä tavalla ja koittaa saada Sneadin vahvistamaan näkemystään surkeasti epäonnistuen. Jos se pystyisi esittämään asian Sneadin kommunikaatiomallin mukaisesti, niin tilanne voisi olla ihan toinen.
Olen pakin ja pappa tykin kanssa pääosin samoilla linjoilla. Pelaan kilpailuissa tai kun yritän tulosta, aina suurinpiirtein papan ja pakin kertomien taktiikkojen mukaisesti.
Pyrin aina välttämään riskiä ja punnitsen vaistomaisesti eri vaihtoehtojen onnistumismahdollisuuksia. Vaikka pelaan varman päälle, ei se tarkoita varovaisesti lyömistä, johon useimmat varman päälle pelaajat sortuvat, vaan lyön valitulle kohdealueelle päättäväisesti(kovaa, mutta rennosti). Pyrin aina pelaamaan lyöntisuunnan- ja mailanvalinnalla riskin pois.
En saisi minkäänlaisia kicksejä muutamista onnistuneista lyönneistä,jos tulos olisi heikko. Kicksit tulevat ainoastaan parin tuntumassa olevasta totalista.
Harjoittelen mielikuvissa hyvin usein, jos ei muu tärkeämpi tekeminen sitä estä. Pystyn harjoittelemaan myös svingiä ja tempoa mielikuvissa. Pystyn siis näkemään itseni lyövän hyvätempoisia omiin kykyihin nähden täydellisiä lyöntejä mielikuvissa. Kaikkein paras hetki siihen on sängyssä ennen unen tuloa, jos ei jokin toinen ko. harjoittelupaikkaan liittyvä toiminto syrjäytä tätä oivallista harjoitusta. Minulle siitä on ollut paljon apua, koska en harjoittele rangella, enkä lyö palloja talvisin.
fukke diise saisse kirjoitti: (10.10.2006 15:15:15)
Taas tulee näitä Golf Channel -juttuja, mutta en voi olla ottamatta puheeksi erästä haastatteluohjeema noin viisi vuotta sitten, kun Duke yliopiston urheilupsykologian professori yritti kysellä järkeviä Sam Sneadiltä, joka oli todellinen tahtopelaaja ja tunnettiin henkisistä ominaisuuksistaan. Oikein huvitti, kun äijä yritti referoida teorioita ja saada Samilta niihin tukea. Ainoa mitä Sam osasi sano huulet korvissa, oli ’Oh boy, I love winning’.
Viime kesänä Vanajanlinnan kiihkeän kilpailun jälkitunnelmissa istuimme iltaa kartanon terassilla kauniissa kesäyössä ja meillä oli käytössämme kaikki maailman golf-tietymys. Keskustelimme hienostuneesti (joskin välillä kovaan ääneen ja harjaakin apuvälineenä käyttäen) golf-swingin nyansseista ja Sami Markkanen kertoi seuraavan opettavaisen tarinan Sam Sneadista (lähteenä Rotellan kirja):
Kun Sam oli uransa huipulla, hänellä oli tapana hotellissa kilpailukierrosta edeltävä iltana juuri ennen nukahtamista alkaa käymään läpi seuraavaa päivää reikä reiältä, kuinka hän tekisi birkkuja ja pelaisi muutenkin hyvin. Hän yleensä nukahti jossain takaysin alussa hyviin mietteisiin ja nukkui kuin tukki.
Aamulla hän heräsi virkeänä, kävi pitkässä lämpimässä suihkussa, söi hitaasti aamiaisen ja kävi edelleen läpi miten hienoa on pelata hyvää golfia.
Seuraavaksi chafööri heitti hänet kentälle, yleensä kuski oli innoissaan kun sai Samin kyytiinsä hehkutti Samin kykyjä ja menestystä.
Kentällä Slammin’ Sam lämmitteli lyömällä wedgejä ja ysejä: rentoja swingejä,hyviä osumia.
Ykköstiillä kuuluttaja kuulutti Samin peliin ja mainitsi kaikki voitot ja yleisö hurrasi. Sam tunsi itsensä niin hyväksi, ettei voinut kuvitellakaan pelaavansa huonosti. Vaikka alkuun olisi tullut huonojakin väyliä, hän tiesi olevansa hyvä pelaaja ja pelaavansa hyvin ennenkuin kierros on ohi. Huono väylän jälkeen hän ajatteli hetken miten hän pelaisi sen huomenna paremmin ja se oli samantien ohi.Sitten Samilla alkoi tulla ongelmia puttaamisen kanssa, Niinpä ennen nukkumaanmenoa hän ei enää ajatellutkaan seuraavan päivän hyvää kierrosta vaan sitä, miten hän saisi putin kulkemaan. Hän nukkui huonosti ja nuoseminen oli vaikeaa. Sitten kiireellä suihkuun, nopea aamiainen ja autolla kentälle. Nyt kuskin kanssa yleisin puheenaihe oli se miten Sam saisi pelinsä taas uomiinsa ja mitä pitäisi fixata.
alkulämmittelyssä Sam käytti enemmän pitkiä mailoja, koska chippaaminen ja puttaaminen tuntui ongelmalliselta. Ykköstiillä yleisön hurratessa Samin mielessä oli päällimäisenä toive ettei hän nyt nolaisi itseään ja pettäisi kaikkia näitä ihmisiä pelaamalla huonosti.
Ja sitten kun tuli huono väylä, hän jäi murehtimaan huonoa tulostaan sen sijaan että olisi keskittynyt seuraavaan reikään. Kierroksen jälkeen pressitilaisuudessa hän yleensä selitteli mikä oli mennyt pieleen tänään, puttaaminen, huonokuntoinen kenttä jne.Tällä tavalla Sam itse ruokki pieniä epäonnistumisia kasvamaan suureksi ahdistukseksi kun vaihtoehtona olisi ollut pelata omalla tasollaan hyvää peliä, vaikka kaikki putit eivät olisi uponneetkaan niinkuin parhaina päivinä.
’To win, you have to think like a winner.’ – Sam Snead.
ts kirjoitti: (10.10.2006 16:20:15)
fukke diise saisse kirjoitti: (10.10.2006 15:15:15)
[Mutta jos kyse on harjoittelusta, niin KL:n kysymys osui mielestäni naulan kantaan. Me kaikki tiedämme, mitä lajiharjoittelu on (tosin siitäkin voisi jähittää vaikka sadan ketjun verran). Kun tässä nyt on haettu vaihtoehtoisia harjoittelutapoja sekä rangelle että kentälle, niin mitä ne harjoittelumenetelmät ovat? Pitääkö istua sohvalle Vierumäen tuloskortti kädessä ja pelata kenttää mielikuvissa? Pitääkö mennä makuulle ja laittaa joku nauha pyörimään? Pitääkö kirjoittaa paperille sataa kertaa ’lähesty aina lipun alapuolelle’? Vai voiko käyttää apuna Tiikerin tietokonepeliä?Tarjotuista vaihtoehdoista ehdottomasti tuo viimeinen. Muut menee vähän tuonne.. sorry.. humpuukiosastolle.
Tää on outo juttu kyllä. Nyt kun sitä tarkemmin ajattelee sopivan kommentin kohdalle osuessa. Joitain kytkentöjä tuntuisi jäävän mieleen.
Parti kirjoitti: (11.10.2006 9:58:25)
Sitten Samilla alkoi tulla ongelmia puttaamisen kanssa, Niinpä ennen nukkumaanmenoa hän ei enää ajatellutkaan seuraavan päivän hyvää kierrosta vaan sitä, miten hän saisi putin kulkemaan. Hän nukkui huonosti ja nuoseminen oli vaikeaa. Sitten kiireellä suihkuun, nopea aamiainen ja autolla kentälle. Nyt kuskin kanssa yleisin puheenaihe oli se miten Sam saisi pelinsä taas uomiinsa ja mitä pitäisi fixata.
alkulämmittelyssä Sam käytti enemmän pitkiä mailoja, koska chippaaminen ja puttaaminen tuntui ongelmalliselta. Ykköstiillä yleisön hurratessa Samin mielessä oli päällimäisenä toive ettei hän nyt nolaisi itseään ja pettäisi kaikkia näitä ihmisiä pelaamalla huonosti.
Ja sitten kun tuli huono väylä, hän jäi murehtimaan huonoa tulostaan sen sijaan että olisi keskittynyt seuraavaan reikään. Kierroksen jälkeen pressitilaisuudessa hän yleensä selitteli mikä oli mennyt pieleen tänään, puttaaminen, huonokuntoinen kenttä jne.
Siis kumpi oli ensin muna vai kana. Voisi kai sanoa, että olipa hölmö äijä, kun yhtäkkiä alkoi ajattelemaan negatiivisia asioita.
Toisaalta pitää muistaa että ahdistuksissaankin ja kaikkine ongelminensa Sam voitti PGA tourin kisoja vielä viisikymppisenä. Ellen väärin muista, niin ainoa joka on niitä voittanut neljällä eri ikävuosikymmenellä. Lisäksi hän vielä dominoi Senior Touria pitkän tovin.
Näitä puttiongelmia on ollut ja tulee olemaan uransa aikana yhdellä jos toisellakin staralla ja muillakin. Yleensä ne johtuu svingissä tapahtuvasta muutoksesta, kun iän myötä tai muusta syystä jalkatyö passivoituu ja ajoitus alkaa jäämään vajaaksi. Se sitten korvataan useimmiten joko pienellä kainaloonvetoliikkeen tapaisella kompensaatiolla tai tehostamalla krossaamista käsillä (ranteilla). Tämä pieni kompensaatioliike adoptoituu puttiin, jota se häiritsee ensin satunnaisesti mutta stabiloituu samalla, kun (jos) svingikin stabiloituu. Pelaaja saattaa omissa tuntemuksissaan painia vaikka draiviongelmien kanssa (esim. lyöntiä ei tunnu saavan läpi), mutta suuri yleisö näkee ja tilastot kertovat syyn olevan harhauttavasti puttaamisessa. ——— No niin ja sitten kommentteja, että mistä vitusta fukke tota voi tietää, luuleeks se olevansa joku …….
fukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2006 15:25:16)
Siis kumpi oli ensin muna vai kana. Voisi kai sanoa, että olipa hölmö äijä, kun yhtäkkiä alkoi ajattelemaan negatiivisia asioita.Näitä puttiongelmia on ollut ja tulee olemaan uransa aikana yhdellä jos toisellakin staralla ja muillakin. Yleensä ne johtuu svingissä tapahtuvasta muutoksesta, kun iän myötä tai muusta syystä jalkatyö passivoituu ja ajoitus alkaa jäämään vajaaksi. Se sitten korvataan useimmiten joko pienellä kainaloonvetoliikkeen tapaisella kompensaatiolla tai tehostamalla krossaamista käsillä (ranteilla). Tämä pieni kompensaatioliike adoptoituu puttiin, jota se häiritsee ensin satunnaisesti mutta stabiloituu samalla, kun (jos) svingikin stabiloituu. Pelaaja saattaa omissa tuntemuksissaan painia vaikka draiviongelmien kanssa (esim. lyöntiä ei tunnu saavan läpi), mutta suuri yleisö näkee ja tilastot kertovat syyn olevan harhauttavasti puttaamisessa. ——— No niin ja sitten kommentteja, että mistä vitusta fukke tota voi tietää, luuleeks se olevansa joku …….
No emmä sitten osannutkaan lopettaa, kun tuli kiinnostava aihe;-).
Toi eka kappale on varmaan kaikille tuttu juttu. Ensin onnistumiset ruokkii itseluottamusta ja jonkin aikaa mennään hirveässä nousukierteessä. Mikä sen katkaisee? Jossain tulee se huolimaton lyönti, pelaa väsyneenä ja kroppa menee jumiin tai keskittyy johonkin hyvän näköiseen friiduun, kun pitäisi miettiä puttia. Siitä seuraa se, että tuo yksi huono lyönti palauttaa mieleen ajatuksen ’tässähän voi myös epäonnistua’. Tai sitten se nousukierre katkeaa siihen maailman tyhmimpään ajatukseen ’ei tää voi mennä jatkuvasti näin hyvin’. Onko oikea vastaus siis muna vai kana? Väsyneenä pelaaminen menee hyvinkin tuonne swingitekniikka puolelle. Monet muut syyt menee mentaali puolelle.
Sitten tuohon toiseen kappaleeseen. ’mistä vitusta fukke tota voi tietää’. Ei se tiedäkään. Ei kukaan meistä tiedä. Me vaan esitetään omia mielipiteitämme ja jotkut – kuten fukke – myös perustelevat niitä. Nyt joudut kyllä fukke heittämään vähän perusteluita väitteellesi. Ainakin minä miellän putin ja swingin aivan erilaisiksi liikkeiksi. Ehkä mä oon juuri siinä väärässä ja siksi niin surkea puttaaja:-). Joka tapauksessa ajatussa siitä, että swingiin pesiytyvä kompensaatio infektoisi putin kuulostaa aika … hhmmm…mielenkiintoiselta. Kun sitä tarkemmin ajattelee, niin miksipä se ei olisi mahdollista. Kerro nyt ’Dr. House’ kuitenkin mihin sun diagnoosi perustuu.
Partin kertoma tarini liittyy Bob Rotellan uran alkuaikoihin. Rotella oli kutsuttu puhumaan Golf Digest Schoolin tilaisuuten asenteesta ja urheilusuorituksista. Kuulijoiden joukossa oli Sam Snead, josta Rotellaa oli varoitettu: ’Hän saattaa repiä sinut riekaleiksi’.
Rotella puhui tunnin. Sen jälkeen Sneadin käsi oli ensimmäisenä pystyssä. Rotella arveli sen olevan menoa nyt. Sneadin kommentti oli kuitenkin: ’Minä todella nautin tästä. Voin vain kuvitella, montako US Openia olisin voittanut, jos olisin voinut puhua jonkun kaltaisesi kanssa’. Sen jälkeen hän kertoi Partin siteeraaman tarinan.
Rotellan mielestä Sneadin tarina on oppitunti siitä, miten alitajunta vaikuttaa pelaamiseen. Kerronpa oman esimerkin. Minun piti saada kesän aikana seniorien eclectic-kisaa varten mahdollisimman monella väylällä birkku aikaiseksi. Kesän kuluessa homma rupesi takkuamaan pahasti. Elokuun alun jälkeen en saanut helpoistakaan paikoista birkkua aikaiseksi. ’Eihän tämä voi upota’. Kuiva kausi jatkui tuolla kentällä syyskuun viimeiseen päivään asti. Sen jälkeen olen yrittänyt toimia Rotellan oppien mukaisesti. Tuloksen birkku viidellä kierroksella kuudesta. Eilen olin upottaa 25-metrisen kaarevan birkkuputin. Olisikohan vierinyt puoli senttiä ohi. Erityisesti puttaamisessa luja usko voi kantaa reikään asti.
Vasen pakki kirjoitti: (12.10.2006 23:30:28)
Ensin onnistumiset ruokkii itseluottamusta ja jonkin aikaa mennään hirveässä nousukierteessä. Mikä sen katkaisee?Ainakin minä miellän putin ja swingin aivan erilaisiksi liikkeiksi. Ehkä mä oon juuri siinä väärässä ja siksi niin surkea puttaaja:-). Joka tapauksessa ajatussa siitä, että swingiin pesiytyvä kompensaatio infektoisi putin kuulostaa aika … hhmmm…mielenkiintoiselta. Kun sitä tarkemmin ajattelee, niin miksipä se ei olisi mahdollista. Kerro nyt ’Dr. House’ kuitenkin mihin sun diagnoosi perustuu.
No nyt heitit tosi pahan, mutta pakko yrittää kun kerran noin kauniisti pyydät. En tiedä, pitäisikö tämä asia perustella sillä, minkä ajatteluprosessin kautta olen päätynyt tähän vai mitkä faktat johtavat tähän päätelmään. Itse asiassa faktoja ei ole olemassa, vaan kaikki perustuu omaan kokemukseen ja tiedonkeruuseen vuosien varrelta. Mutta jos heitän tässä nyt puoli tuntia paskaa, niin katsotaan, millaisia kommentteja tulee.
Ensinnäksi ajan syklit ovat mielummin vuosia (jopa vuosikymmeniä) kuin kuukausia, koska olennaiset muutokset tapahtuvat hitaasti. Totta on, että lyönti löytyy päivässä ja katoaa päivässä (tai minuutissa), mutta se ei ole todellisen kehityksen kannalta relevanttia.
Näiden asioiden kanssa on tullut painittua ensin itse pelaajana yhdessä ikäryhmässä, sitten valmentajana toisen ikäryhmän mukana ja managerina kolmannelle ikäryhmälle, sen jälkeen sivustakatsojana seurannut paria aaltoa. Sitä kesti noin 25 vuotta. Noin viisi vuotta sitten minulle hahmottui, millainen on huippugolfia tavoittelevan pelaajan elinkaari, ja mitkä ovat todelliset ongelmat tavoitteiden saavuttamiseksi. Valitettavasti se tapahtui liian myöhään. Siitä voi olla hyötyä klubipelaajalle, mutta jos on, niin se on sivutuote.
Ensinnäkin, kun nuori kloppi innostuu golfista, fyysiset valmiudet ovat hyvät, tavoitteet eivät rasita päänuppia ja on aikaa, eikä perhekään ym. sosiaaliset siteet häiritse. Svingi opitaan nopeasti ja peli kulkee, tekniikka ja taito kehittyy, lyönnit ovat lyhyitä, jolloin vinoissakin lyönneissä out-paalut ja metsät ovat suhteellisen kaukana. Nuori kehittyy nopeasti, pelaa agressiivisesti, kasvaa ja voimistuu, elää koko vartalollaan mukana pelissä ja kehittyy ns. positiivisessa loopissa. Tekniikka on koko lailla perfect. Sitä jatkuu parinkympin tietämille.
Sitten alkaa tapahtua. Menestys on siivittänyt tavoitteiden asetteluun, koulu/opiskelu, varhaisaikuisuuden muut haasteet alkavat painaa. Tulee tarve ottaa asiat tietoiseen kontrolliin. Epäonnistumisia aletaan miettimään, iskee analyyttisyys, halu hallita omaa tekemistään ja peliään. Epäonnistuneita lyöntejä aletaan miettimään ja korjailemaan.
Ja vielä vähän aasinsiltaa tähän puttijuttuun. Silloin kun lyönti kulkee (siis on kulkenut jo pidemmän aikaa, eli kyseessä on scratch-tason peluri), niin pelaajalla ei ole mitään yksittäistä tuntemusta käsissä, ranteissa, gripissä, vaan kaikki menee yhtenä pakettina läpi tasapainoiseen loppuasentoon. Tämän timing-paketti on lihasmuistissa kokonaisuutena, se pysyy kasassa draivissa, approachissa, lähipelissä, putissa. Mailan ja käsien liikesuhteet pysyvät samana osuman alueella kaikissa lyönneissä. Jos pelaaja lyö huonon lyönnin, se tuntuu heti tässä paketissa. Mutta kovin mielellään kukaan pelaaja ei halua tähän pakettiin kajota, koska silloin svingi on levällään. Paketin voi pitää kasassa, jos alavartalo toimii oikein. Mutta jos lyönnit alkavat esim. jäämään toistuvasti kesken (aukeaa oikealle), on tarve tehdä jotain. Minun mielestäni lähes poikkeuksetta alavartalo passivoituu ja läpilyönti vaikeutuu. En tunne yhtään sellaista ammattilaista, joka ei jossakin vaiheessa valittaisi läpilyönnin vaikeuksista eli siitä, että lyönti jää jotenkin kesken.
Yleensä tämän seurauksena svingin hallinta siirtyy alavartalosta ylävartaloon ja käsiin. Svingiä aletaan korjaamaan rikkomalla tuo em. paketti, mikä tuottaa uudenlaisen lihashermotuksen ja vaikuttaa myös ranteisiin. Korjausliike suoristaa kyllä lyönnin hetkeksi, mutta se on samalla alku negatiiviseen looppiin. Alavartalon passivoituminen ja ylävartalolla/käsillä korjaaminen jatkuu päättymättömänä ketjuna uudelleen ja uudelleen. Juuri tuon kompensaation sisäänajamisen jälkeen lyönti kulkee, mutta putti häviää, koska hidas ja herkkä puttiliike on saanut hermotushäiriön.
Kuinka nopeasti tuo looppi etenee ja mihin se päättyy, riippuu siitä, kuinka nopeassa syklissä pelaaja toteuttaa sitä. Jos alavartaloa passivoidaan tiedostetusti ja harjoitellaan paljon, pelaaja putoaa yhden Tour-tason 2-5 vuodessa. Jos tätä asiaa ei tiedosteta, vaan mennään eteenpäin välillä paikallaan pysyen ja välillä taantuen, voi pelitaso säilyä samana jopa 10 vuotta.
Sitten vielä se Pakin kysymys koskien erilaisia lyöntejä ja infektoitumista puttiin. Kyllähän lätkäpelaajan, tennispelaajan, sulkkispelaajan vahvat liikeosat näkyvät golflyönnissä, vaikka liikkeet ovat erilaisia. Ei tuon uuden hermotuksen tarvitse tehdä puttiin muuta kuin epävarmuuden tunteen tai silloin tällöin iskevän pienen pakkoliikkeen.
NimetönPakko tulla itsekin takaisin ja laittaa muutama kommentti, sillä Fukke heitti peliin erinomaista pohdiskelua. Urheilijan ’sykleistä’ olen hyvin pitkälti samaa mieltä ja uskon, että juuri tämä alkuvaiheen rentous ja myöhäisemmän vaiheen tarve kontrolloida ja analysoida ovat aivan niitä ydinasioita. Samat ongelmat kun ovat yhteisiä monille lajeilla ja erityisesti sellaisille, jotka vaativat herkkyyttä ja keskittymistä. Se kuinka kaikki tämä sitten vaikuttaa urheilijan käyttäytymiseen onkin jo toinen juttu ja siitä on varmasti runsaasti erilaisia mielipiteitä.
Laitan oheen erään urheilupsykologin ajatuksia (joita olen itse noudattanut) valmennuksesta. En ole lukenut Rotellan kirjoituksia, mutta niissä näyttäisi olevan saman suuntaisia ajatuksia ?
Ihmisellä on kaksi tajunnan tasoa, tietoinen ja alitajunta. Hän tekee kaikki asiat (kävelee, hengittää, heiluttaa golfmailaa jne …) jommalta kummalta puolelta tulevien käskyjen kautta. Suurin osa ihmisen toiminnoista voidaan suorittaa kummalla puolella tahansa, mutta (väitteen mukaan) ihminen kykenee kuitenkin tekemään tietoisella puolella ainoastaan yhden ainoan asian kerrallaan !! Kaikki muu toiminta (juuri sillä kyseisellä hetkellä) tapahtuu alitajunnan kautta. Jos samaan (sekunnin sadasosaan) osuu enemmän kuin yksi tietoinen käsky niin aivot eivät kykene siitä suoriutumaan. Siksi esim. hyvä, samanlainen urheilusuoritus voidaan tehdä ainoastaan antamalla alitajunnan vapaasti hoitaa hommansa. Mitä enemmän alitajunnan toimiin puututaan tietoisilla käskyillä, sitä enemmän suoritus häiriintyy.
Miksi esim. pistooli / kivääriampuja puristaa liipaisinta (eikä vedä siitä) tai jousiampuja käyttää klikkeriä lähettäessään nuolen matkaan ? Siitä syystä, että ihminen ei samanaikaisesti kykene tietoisesti pitämään tähtäintä paikallaan kympissä ja antamaan sormelle käskyä, että antaa mennä. Jompikumpi toiminto on pakko saada alitajunnan puolelle tai on riski, että juuri laukaisuhetkellä tulee ’yips’. Samantapainen reaktio lienee tuttu myös joillekin golfin harrastajille. Syynä tähän teorian mukaan on liikaa tietoisia ajatuksia esim. putin aikana.
Alitajunta pitää kuitenkin opettaa tekemään asiat halutulla tavalla ja paras (ainoa ?) tie siihen on toistojen kautta. Esim. uuden liikeradan oppiminen (ja varsinkin vanhan korjaaminen) on kova urakka, ja vaatii valtavan määrän toistoja ennen kuin alitajunta kykenee tekemään tehtävänsä täsmälleen samalla tavoin yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki ihmiset voivat opettaa alitajuntaansa tekemään jonkin tietyn tehtävän. Toisaalta jollei tätä työtä ole tehty niin on turha kuvitella kykenevänsä tekemään hyvää suoritusta pelkästään itseään psyykkaamalla ja rentousharjoituksia tekemällä.
Kun tämä (alitajunnan opetustyö) on tehty niin haasteeksi nousee tietoisen tajunnan pitäminen kurissa urheilusuorituksen aikana. Jos tähän ei kykene (ja aika harva kykenee) niin suoritusten tasoa vaihtelee tilanteen mukaan ja vähitellen (kun huonoja toistoja ja kompensaatioita on tehty tarpeeksi) niin hyvää suoritusta on lähes mahdotonta saada enää aikaiseksi. Alitajunta kun ei enää tiedä, mikä on se oikea tapa tehdä suoritus.
fukke diise saisse kirjoitti: (13.10.2006 6:34:45)
… Epäonnistumisia aletaan miettimään, iskee analyyttisyys, halu hallita omaa tekemistään ja peliään. Epäonnistuneita lyöntejä aletaan miettimään ja korjailemaan.…
Jepulis. En usko että on kovinkaan monta sutijaa joka ei ajattelisi ’Kunhan vaan saisin nuo huonot lyönnit pois niin pelaisin paljon paremmin tai ainakin tasaisemmin.’ Itse huomasin tuossa talvella että pieni muutos liikkuvuudessa vaikutti omasta vinkkelistä katsottuna hurjasti swingin laatuun, osumat paranivat ja huonoista lyönneistä ei tarvinnut kamalasti kantaa huolta koska niiden määrä yksinkertaisesti vaan väheni. No tässä nyt oli kyse lyhellä aikavälillä tapahtuneesta muutoksesta ja tässä kesän aikana tilanne on pakittanut varmaan alkupisteeseen. Nyt kello tikittää kehitystä vastaan johtuen myöhäisestä startista mutta tarkoitus on vielä oppia uutta ja parantaa. No tää ny lähti laukalle mut sainpa sanottua.
Fukke antoi taas ajattelemisen aihetta. Ajattelen ja analysoin golffissa aivan liikaa. Olen 13 vuotta harjoitellut rangella tai kentällä lähes joka päivä ja onnistunut kehittämään aina välillä iskevän yipsin kaikkiin lyönteihin draiveista putteihin. Nykyään haen kentällä lähinnä vain rentoa fiilistä, jolloin yipsit iskevät harvemmin ja homma tuntuu muutenkin mukavammalta. Jos homman ottaisi vakavasti, voisi samantien heittää mailat lopullisesti nurkkaan.
Eipä taida löytyä mitään lääkettä yipseihin ?
Perskuta notta… pirullista koittaa kirjottaa lyhyesti laajasta aiheesta, mutta hieman taas jotakin.
Alitajuntahan tuossa suorituksessa on aina se hallitseva osa. Tietoinen mieli on yksinkertaisesti liian hidas. Jokainen voi kokeilla kävelemistä tai jopa juoksemista, koittaen miettiä miten jalkojaan liikuttaa. Ei pitkälle pääse, kun on nenä savessa.
Kun Fukke tuon nuorison nosti esiin, niin sitä täytyy hieman kommentoida. Muutaman kuluneen vuoden, olen nuorten pelaajien kanssa töitä tehnyt noin 500 tuntia vuodessa. Nähnyt aika paljon erilaisia pelaajia jo tuona aikana (93>>) Parhaiden kaulaan on muutama kultainen mitali ripustettu, mutta noita händäriin 1-3 jääviä on sitten pirunmoinen kasa. Mikä näitä sitten on estänyt kehittymästä?
Väittäisin, että suurin ero näillä on ollut kyky fokusoida harjoittelussa tärkeisiin asioihin. Hyvin suurella osalla noista pelaajista on aivan alkumetreiltä pesiytyneitä kohtia suorituksissa, jotka eivät tuota haluttua tulosta pallon lennolle. Joku voisi sanoa niiden olevan sen pelaajan swingin luontaisia osia, mutta jos niiden osien seuraus on vino lyönti, ei tuosta luontaisuudesta paljon hyötyä ole. Silloin on syytä tietty noita huonoja analysoida, mutta se on valmentajan tehtävä!! Ei pelaajan!! Kuinkahan monta kertaa on tullut nähtyä, kun pelaaja ’keksii’ mikä lyönnissä oli vikana ja todellisuudessa vaan rakentaa kompensaation kompensaatiota, sen sijaan, että vihdoin ryhtyisi työhön perusasioiden kanssa. Noilla perusasioilla tarkoitan tekniikan perusjuttujen lisäksi liikkuvuutta ja koko oman swingimielikuvan työstämistä. Harjoittelun kautta noita esiintyviä mörköjä saadaan ajan myötä vähennettyä ja tilalle ajettua parempia suorituksia, mutta painetilanteessa usein nuo alkuvaiheissa opitut virheet nousevat esiin. Ja mistä ne tulevat? Alitajunnasta. Ei se lihas miksikään ole muuttunut kahden pelattavan reiän välillä, mutta ajatukset saattavat muuttua jopa kesken lyönnin. Siksi mielestäni kaikki swingiin sinänsä liittyvät ajatukset pelatessa ovat kohden vaarallisia, vaikka niitä moni käyttääkin.
Jos pelaaja harjoittelussaan nostaa esiin enemmän fiilistelyä ja pallon lentokaaren muokkaamista, on hänellä myös pelatessa ja paineen alla paremmat mahdollisuudet ajatella lyöntejä tuota kautta. Pelaaja joka ’tuntee’ miten jokin lyönti tehdään, voi keskittyä kentälläkin visualisoimaan pallon lennon ja tuntemaan tarvittavan swingin, ilman ajatustakaan suoritettavista liikkeistä. Kun näin toimii, tulee itse lyönti syvältä ja puhtaana alitajunnan puolelta, ilman, että tietoinen mieli on (hitaana) tuota ketjureaktiota ja timingia / sekvenssiä sotkemassa. Suurin osa hyvien pelaajien huonoista lyönneistähän kuitenkin johtuu ajoituksen pettämisestä.
Noilla onnistuneilla pelaajillani on selkeästi aina ollut nöyryys ja kyky saattaa yksittäisiä asioita kuntoon välittämättä pallon lennosta. Muilla yleensä on kiire jo 5 min tekniikkatreenin jälkeen kokeilla miten se vaikutti pallon lentoon 😉
Huoh… olisihan tästä tarinaa, mutta tässä nyt taas jotain ’lyhyesti’ 🙂
NimetönKuka sitten voittaa, kun jokainen on lukenut Rotellat ja elättää muutamaa psykologia. Vastaan itse: se, joka analysoi ja ymmartää lyontitekniikan ja mekaniikan riittävän yksityiskohtaisesti. Kun fiilis lyönnistä on kadonnut, on ajan haaskausta yrittää hakea sitä fiilispohjalta takaisin. Tuloksena on jatkuva katoilu, joka tapahtuu rangen ja ykköstiin välillä.
Rifle kirjoitti: (13.10.2006 8:44:32)
Ihmisellä on kaksi tajunnan tasoa, tietoinen ja alitajunta. Hän tekee kaikki asiat (kävelee, hengittää, heiluttaa golfmailaa jne …) jommalta kummalta puolelta tulevien käskyjen kautta. Suurin osa ihmisen toiminnoista voidaan suorittaa kummalla puolella tahansa, mutta (väitteen mukaan) ihminen kykenee kuitenkin tekemään tietoisella puolella ainoastaan yhden ainoan asian kerrallaan !! Kaikki muu toiminta (juuri sillä kyseisellä hetkellä) tapahtuu alitajunnan kautta.No näinhän se menee. Jos lyönti on kunnossa, niin on helppo pelata miettimällä taktiikoita ja antaa alitajunnan tehdä lyönnit. Näin se menee kuitenkin vain kirjoissa. Ennemmin tai myöhemmin jokainen lyö huonon lyönnin, se ei vielä hälytä ketään, mutta jos toistuvasti alkaa tulla tietyn tyyppistä poikkeamaa, niin jotainhan asialle on tehtävä.
Joskus poikkeama voi johtua mielentilasta tai vireestä, jolloin lyönti korjautuu yön yli nukkumalla. Mutta jos poikkeama tulee yhä uudelleen ja aiheuttaa harmia (out, vesieste), tulee tarve korjata asia. Siis siirtää svingi alitajunnasta analyyttiselle puolelle. Sen voi saada kuntoon pron luona tai jopa itse (jos tietää paljon), jolloin on taas helppo svingailla alitajunnan ohjauksella.
Mutta jos analyyttinen puoli ei pysty ratkaisemaan ongelmaa, alitajuntaa ei voi huijata ja siirtää sille ohjattavaksi toimimatonta svingiä. Tästä alkaa ongelmat, itse, pro, kaverit eivät osaa ratkaista ongelmaa, joten kieltävät koko ongelman olemassaolo. Aletaan syyttää pelaajaa liiasta analyyttisyydestä, liiasta miettimisestä. Väitän, että hyvässä timingissa olevan lyönnin kanssa on niin mukava pelata, että kukaan ei ehdoin tahdoin ala sitä repimään auki, ellei ole tarvetta. Syy ei ole pelaajassa tai hänen analyyttisyydessään, syy on siinä, että häntä ei pystytä auttamaan. Edes korjaamolla (prot, kirjat, yleinen golftieto) ei ole hallussaan oikeita työkaluja svingin korjaamiseksi ja palauttamiseksi alitajuntaosastolle pelaamista varten. Ja niistä svingin työkaluista olen kirjoitellut pitkin tätä foorumia sinne tänne jo ihan sormet kipeinä.
JuHana, sä et ole ainoa noitten ongelmiesi kanssa. Joka puolella maailmaa on tuhansia samassa jamassa. Ja monet klubipelaajat vielä omien ongelmiensa kanssa samassa veneessä, vaikka eivät ammattilaiseksi tavoittelekaan.
Silloin on turha tehdä kunto-ohjelmia, turha hakea apuun psykologia, joka vaan yrittää kusettaa alitajuntaa (heittää romua pois korjaamolta uskottelemalla, että kyllä se), turha edes moikata prota, joka väittää että mietit liikaa. Joku syyhän siihen on oltava. Kaikelle on olemassa selitys. Ainoa konsti on repiä auki koko sun golftietoutes, teoria, tekniikka, mielikuvat, svingiavaimet ja löytää se bitti, mikä on vinossa. Jos sä oot 13 vuotta hakenut vääriä asioita, voi viedä pari vuotta, ennen kuin sä tajuat mistä on kysymys ja pari seuraavaa vuottaa, jotta opit pois vääriä lihaskäskyjä. Mutta se on vaivan väärti.
terv. Aivo Kurkiainen
Nimetönfukke diise saisse kirjoitti: (13.10.2006 16:53:29)
Joskus poikkeama voi johtua mielentilasta tai vireestä, jolloin lyönti korjautuu yön yli nukkumalla. Mutta jos poikkeama tulee yhä uudelleen ja aiheuttaa harmia (out, vesieste), tulee tarve korjata asia. Siis siirtää svingi alitajunnasta analyyttiselle puolelle. Sen voi saada kuntoon pron luona tai jopa itse (jos tietää paljon), jolloin on taas helppo svingailla alitajunnan ohjauksella.Mutta jos analyyttinen puoli ei pysty ratkaisemaan ongelmaa, alitajuntaa ei voi huijata ja siirtää sille ohjattavaksi toimimatonta svingiä. Tästä alkaa ongelmat …
Olen kanssasi erittäin paljon samaa mieltä. En ehkä olisi aivan yhtä pessimistinen korjausvälineiden kanssa, sillä suuressa osassa tapauksista tilanne ei välttämättä ole ajautunut kovin pahaksi. Toisaalta myönnän kyllä, että jos urheilija on saanut alitajuntansa kunnolla sekaisin niin sen korjaaminen on helkkarinmoinen urakka. Varsinkin jos kyseessä on teknisesti kovin monimutkainen laji.
Mielenkiintoisinta tässä alitajunta jutussa on tietysti se, että mikä pätee urheiluun (ja golfiin) pätee myös kaikkeen muuhun ihmisen toimintaan. Alitajunta kun ohjaa kaikkia meidän toimintojamme, eikä vain golfswingiä 😉
NimetönAnteeksi jo etukäteen. Nämä alitajuntahöpinät saavat minut kyllä lähinnä hymyilemään vinosti. Alitajunta taitaa olla freudilainen käsite ja tänä päivänä yhä laajemmin psyk.piireissä freudin teoriat asetetaan enemmän viihteen kuin tieteen puolelle kuuluviksi. On tietysti kätevää syyttää alitajuntaa ellei peräti oidipaalia taikka mieluummin anaalia fixaatiota paskasta lyönnistä ja soittaa rotellalle.
Jos liikeradan toistettavuutta halutaan nimittää alitajunnaksi, niin voihan sen toisaalta tehdä. Parempaakaan termiä ei liene tarjolla, jos lihasmuisti tai refleksikaariteoriat halutaan myös kumota.
Kyllä pallon ilmaan saattamiseksi voidaan toimia täysin tietoisella tasolla hyvin pitkälle. Tietenkin rutiinit vaativat vähemmän huomiota kuin aloittelijalla, siksihän niitä sanotaankin rutiineiksi. En nyt kuitenkaan menisi sanomaan niitä ’alitajunnan’ suorittamaksi. Sama koskee bägäriä, joka on hyvinkin rauhallinen osa svingiä ja aistittavissa, joskin rutinoitunut pelaaja pystyy checkingpointtinsa ohittamaan ’alitajuisesti’. Suunnanmuutos ja lyönnin aloitus voidaan tehdä täysin kontrolloidusti. Tiettyjen mekaniikan yksityiskohtien ymmärrys ja niiden harjoittelu palasina ohjaa parhaimmillaan nopeastikin svingiä oikeaan suuntaan (esim oikean impactin harjoittelu pois rannekulman liian aikaisesta vapautumisesta jne jne. )
Tämä kaikki sanottuna ei sulje pois henkisiä asioita, joita voidaan tarkastella hyvin monilta suunnilta. Voidaanpa niitä myös harjoitella, mutta huiput osaavat tarttua voittavaan saumaan heti kun veren tuoksu sieraimiin vähänkin löyhähtää. Toinen asia on oikeasti henkisistä ongelmista kärsivät, mutta se kuuluukin jo psykologian ja psykiatrian väliselle harmaalle vyöhykkeelle. (kätevä termi sekin!)NimetönBosco kirjoitti: (13.10.2006 12:33:52)
Kuka sitten voittaa, kun jokainen on lukenut Rotellat ja elättää muutamaa psykologia. Vastaan itse: se, joka analysoi ja ymmartää lyontitekniikan ja mekaniikan riittävän yksityiskohtaisesti. Kun fiilis lyönnistä on kadonnut, on ajan haaskausta yrittää hakea sitä fiilispohjalta takaisin. Tuloksena on jatkuva katoilu, joka tapahtuu rangen ja ykköstiin välillä.Tästäkin asiasta ei voi olla kuin samaa mieltä. Jos ei ymmärrä mitä tekee niin on todella helkkarinmoisessa liemessä kun asiat alkavat (ennemmin tai myöhemmin) menemään väärään suuntaan. Sitä sotkua kun ei pysty korjaamaan kukaan muu kuin sinä itse. Hyvästä ja asiantuntevasta prosta saattaa olla apua, mutta se ei yksin riitä. Jos tekee mekaanisesti sen mitä joku toinen sinulle kertoo, niin se on yhtä tyhjän kanssa. On vain ajan kysymys kun homma on uudelleen sekaisin.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittele, harjoittele, harjoittele…