griinien nopeus

[poa annua]

LAINAUS Bunkkeri uutisista, tosin aika vanha, mutta eipä nämä teesit ole oleellisesti muuttuneet Hoitotöiden vaikutus viheriön nopeuteen Kentänhoitajien työn tuloksia mittaillaan enimmäkseen korvakuulolta; kenttä on hyvä kun peli kulkee. Viheriöiden nopeuskin vaihtelee arvioijasta ja taustatiedon määrästä riippuen. Jos kenttämestari kilpailupäivän aamuna ilmoittaa, että leikkuukorkeus on kaksi milliä, alkavat putterit vapista jo bägeissä. Viheriöiden nopeuden mittaukseen on kehitetty työkalu, Stimpmeter. Harva pelaaja on mittakiskoon tutustunut, saati tietoinen siitä, mitä mittalukema käytännössä tarkoittaa. Stimpmeterin avulla pallolle saadaan aina sama lähtönopeus. Kolmea palloa vieritetään mahdollisimman tasaisella viheriön osalla neljään suuntaan, vierintämatkat mitataan, ja niiden keskiarvo on viheriön nopeutta kuvaava lukema. Normaalitilanteessa viheriö on hidas, jos keskiarvo on 1,40m, keskinopea 2 m, ja nopea, kun pallot vierivät 2,60 m tai enemmän. Kilpailukentän viheriöt ovat nopeat, kun Stimpmeter-lukema on 3,20 m tai enemmän. Suomen Golfliiton kilpailuissa tavoitteena on vähintään 2,55 m. Viheriöiden nopeudesta ei pidä tehdä itseisarvoa; pitävyyden kustannuksella nopeutetut viheriöt ovat hankalasti lähestyttäviä, ja hyvin nopea viheriö, jolle pallo ei pysähdy, on katastrofin isoäiti. Vaikka nopeusennätyksiä tehtaillaan, on ylärajakin vastassa. Tavoitteena tulisi olla, että kentän viheriöt ensisijaisesti ovat keskenään samanlaisia, samalla tavoin pelattavissa. On helppoa tehdä muutamasta kentän viheriöstä huippunopea, mutta haaste onkin, miten tasapainottaa nopeimman ja hitaimman viheriön hoitotyöt niin, että pinnat toimivat pallon alla identtisesti. Viheriön pinnanmuoto voi asettaa nopeudelle ylärajan: liian nopealla, kaltevalla viheriöllä pallo ei enää pysähdykään reiän yläpuolelta putattaessa. Sää voi rajoittaa: viheriö on liian nopea, kun tuuli kuljettaa palloa. Näin nolosti on joskus käynyt, ja tilanne on pelaajan kannalta lohduton. Tavalliselle klubipelaajalle liiton kilpailunopeuteen viritetyt viheriöt aiheuttavat jo useita lisäputteja. Paljon käytetty, mutta arveluttava keino viheriön ominaisuuksien säätelyssä on kastelu. Kun halutaan nopeutta, annetaan viheriöiden kuivua, ja pitoa lisätään kastelemalla. Miten käy pitkän kilpailupäivän aikana? Onko kenttä vielä kaikille samanlainen, vai tarvitaanko viimeisille ryhmille ´Havuja, perkele!´ Golf on riittävän epäoikeudenmukainen peli ilman, että sitä kikkailulla sekoitettaisiin lisää. Viheriön nopeuteen vaikuttavia tekijöitä on lukematon määrä: heinälaji, kasvunopeus (ravinnetilanne, lämpötila), kasvuston tiheys ja tasalaatuisuus, kosteus (kaste, sade)… Hoitotöiden vaikutus on suuri: pelkkä leikkuukorkeuden lasku ei välttämättä tuota toivottua tulosta. Hyvällä leikkuutekniikalla voi parantaa viheriöiden nopeutta: terävät terät, riittävästi leikkuukertoja/metri, säännölliset leikkuut, kuivan kasvuston leikkuu ja kaksi tai kolme leikkuuta päivässä ovat hyviksi koettuja nopeuttamiskeinoja. Leikkuukertojen määrällä voi tasapainottaa viheriöiden ominaisuuksia toisiinsa nähden, jos ero Stimpmeter-lukemissa on 20-40 cm. Hitaammat viheriöt leikataan kilpailupäivän aamuna kahdesti, muut kertaalleen. Jos joukossa on muutamia toivottoman hitaita, voi niitä avittaa leikkaamalla edellisiltana kerran tai kaksi. Vaikka jotkut toivottavatkin koko Stimpmeterin hiiden kuuseen, on joskus hyödyllistä mittailla, miten eri hoitotyöt vaikuttavat omien greenien nopeuksiin. Silloin on helpompi ´tasapäistää´ greenejä tosipaikan tullen. Harjaaminen juuri ennen kilpailua voi olla haitaksi, sensijaan viikottaisena rutiinina se edistää kasvuston tihentymistä, ja sitä kautta nostaa nopeutta. Harja vetää versoja pystyyn, ja voi aiheuttaa pinnan epätasaisuutta muutamaksi päiväksi varsinkin rölliviheriöillä. Hiekoituksen ja pystyleikkuun hidastavan vaikutuksen näkee muutenkin kuin pelaajien suupielien asennosta, holkki-ilmastuksesta puhumattakaan. Jyräämällä viheriöt leikkuun jälkeen saadaan kivuttomasti nopeutta lisää, noin 30 cm. Kertajyräys riittää, ristiinajo ei sanottavasti lisää nopeutta, kiirettä kylläkin. Jyräys muuttaa viheriön pinnan ominaisuuksia sen verran, että se on syytä tehdä kaikille kentän viheriöille, eli siitä ei ole pahnanpohjimmaisen nopeuttajaksi. Nykyään on greenileikkureihin saatavissa erillisiä jyräyksiköitä, kätevimmät ovat rakennelleet itse kevyitä greenijyriä. Lannoitustapa ja -tekniikka voi sekin hidastaa tai nopeuttaa. Kovasssa kasvussa oleva heinä vastustaa palloa tehokkaasti, ja viheriöt hidastuvat iltapäivään mennessä, kun nurmikko kasvaa pituutta. Isot lannoiterakeet suorastaan potkivat pallon pois puttilinjalta, ainakin taklaavat rumasti; niinpä ollaankin siirrytty pienirakeisiin ja nestemäisiin lannoitteisiin kiivaimman kilpailukauden aikana. PK-lannoitteiden käyttö kesän pääkisojen alla lienee jo yleinen käytäntö. Leikkuukorkeus on eniten puhuttu viheriön nopeuteen vaikuttava tekijä. Serkkumme suuren veden takana ovat tutkineet hoitotöiden, etenkin leikkuukorkeuden vaikutusta viheriön nopeuteen. Tutkimus tehtiin reilulla sadalla kentällä Nebraskassa ja Etelä-Dakotassa kolmen vuoden aikana, ja siinä verrattiin eri hoitotöiden yhteisvaikutuksia Stimpmeter-lukemiin. Kenttämestarit raportoivat leikkuukorkeudet ja leikkuukertojen määrän viikossa, typpitason ja lannoituskerrat kuukaudessa, groomauskerrat/viikko, pystyleikkuut, kattaukset ja ilmastukset/vuosi. Viheriöiltä mitattiin nopeuden lisäksi pinnan kovuus, lämpötila ja kosteus. Tutkimuksessa saadut mittaustulokset ryhmiteltiin vuodenaikojen mukaan, koska selvä riippuvuus vuodenajoista havaittiin tutkimuksen aikana. Aiempi tutkimus oli osoittanut, että suurin osa pelaajista havaitsee eron, kun Stimpmeter-lukema muuttuu n. 15 senttimetriä suuntaan tai toiseen. Leikkuukorkeus ja typpitaso osoittautuivat määräävimmiksi tekijöiksi nopeudelle. Leikkuukorkeuden kasvaessa pallon vierimä matka lyheni. Typpitason korotus hidasti viheriöitä, paitsi milloin ne groomattiin useammin kuin kolmesti viikossa, tai topdressattiin kahdesta neljään kertaan vuodessa. Näissä tapauksissa nopeus lisääntyi typpitasoa nostettaessa. Typpi ja groomaus keväällä Keväällä alhainen typpitaso (160g/a/kk)ja groomaus kaksi-kolme kertaa viikossa hidasti viheriöitä. Kun typpitaso ylitti 245g/a/kk, tiheämmät groomauskerrat nopeuttivat viheriöitä, eivät kuitenkaan niin paljon, että pelaajat olisivat sitä huomanneet, mutta mittaustuloksissa ero oli merkitsevä. Säännöllisempi groomaus lienee tarpeen rehevän kasvuston harventamiseksi. Groomauksesta ei näyttänyt olevan mitään hyötyä viheriön nopeuttamisessa, kun typpeä annettiin 150-490g/a/kk. (160 g typpeä aarille kuukaudessa = 96 kg N/ha/6 kk, 490g= 294kg N/ha/6kk) Typpi ja topdressaus keväällä Nopeimmat viheriöt saatiin, kun viheriöt katettiin 16 kertaa vuodessa ja typpitaso oli 160g/a/kk. Tällä, suhteellisen matalana pidetyllä typpitasolla olisi viheriöt dressattava vähintään kahdeksan kertaa, ennekuin keskivertopelaaja huomaa eron viheriön nopeuksissa. Näyttää siltä, että säännöllisellä kattauksella saadaan tasoitettua kulutuksen- ja pallonjäljet, mikä nopeuttaa greenejä. Kun typpitaso ylitti 245g/a/kk, useat kattauskerrat hidastivat viheriöitä. Pystyleikkuu ja topdressaus keväällä Pystyleikkuu- ja kattauskertojen lisääminen hidasti viheriöitä. Tämä lienee johtunut pinnan muuttumisesta epätasaiseksi. Muissa kokeissa on todettu, että hiekkakattauksen hidastusvaikutus voi kestää kahdeksankin vuorokautta. Jos katettiin vain kahdesti vuodessa, kahdeksankaan pystyleikkuukertaa ei vielä sanottavasti hidastanut viheriöitä. Kesän hoitotyöyhdistelmät: Leikkuu ja groomaus Nopeimmat viheriöt saatiin leikkaamalla 2.8 milliin ja groomaamalla päivittäin. Tutkimuksessa oli mukana vain yksi kenttä, joka noudatti tätä hoitotapaa. Groomaus nopeutti viheriöitä, kunnes leikkuukorkeus ylitti neljä milliä. Kolmen ja neljän millin välisillä leikkuukorkeuksilla groomaus nopeutti viheriöitä vain, jos se tehtiin useammin kuin neljästi viikossa. Yli neljämilliset viheriöt eivät tulosten mukaan nopeudu groomereita käyttämällä. Typpi ja pystyleikkuu Pystyleikkuun ja alhaisen typpitason yhdistelmä antoi myös nopeutta viheriöille kesäaikaan. 60-320 grammaa typpeä aarille kuukaudessa saaneet viheriöt nopeutuivat, kun pystyleikkuu-kertoja lisättiin, siten että alhaisimman typpitason greenit nopeutuivat eniten. Pystyleikkuita tarvitaan yhdeksästä seitsemääntoista kertaa kaudessa, jotta tuloksia saataisiin. Yli 320 g typpeä aarille kuukaudessa saaneet viheriöt hidastuivat pystyleikkuulla, ja olivat nopeampia jos ne jätettiin pystyleikkaamatta. Leikkuu ja typpitaso Leikkuukorkeuden ja typpitason nosto hidastivat pallon rullaamista. Typpitason nostolla ei ollut merkitsevää vaikutusta, kun leikkuukorkeus oli alle neljä milliä, ja typpitaso pysyi 60-610g/a/kk, ja leikkuukorkeuutta ei muutettu. Pisimmälle pallo rullasi, kun leikkuukorkeus oli 2,8 milliä ja typpitaso 60-610g. Perässäkäveltävää leikkuria käyttäneillä kentillä viheriöt olivat keskimäärin 25 cm nopeampia kuin ajoleikkureilla hoidetut. Kastelu, lämpötila, kosteus Usein toistuva kastelu hidasti greenejä, lämpötilalla ja kosteudella ei ollut havaittavaa vaikutusta keväällä tai kesällä. Maan kosteusprosentilla oli yhteyttä pallon vierimismatkaan vain kesällä. Kosteuden kasvaessa greenit hidastuivat. Myös pinnan kovuus nopeutti viheriöitä. Näitä tuloksia on luettava suuntaa-antavina. Vaikka esim. pystyleikkuulla ei näiden tulosten mukaan olisikaan välitöntä viheriötä nopeuttavaa vaikutusta, voi pystyleikkuu olla tarpeen esim. liiallisen kuitukerroksen poistamiseksi tai kylvöalustan valmistelemiseksi. Kentät ja viheriöt ovat erilaisia, ja vain pitkäaikainen kokemus opettaa, millä keinoin kukin saadaan huippukuntoonsa. BUNKKERI-UUTISET 3/97, Kristiina Laukkanen © 2009 Suomen Golfkentänhoitajien Yhdistys & tekijät

[get in the hole!]

Voi herran jumala sentään!???

[JuhisX]

Samaa mieltä. Eihän noita termejäkään ymmärrä!

[KL]

JuhisX kirjoitti: (27.6.2009 7:18:38)
Samaa mieltä. Eihän noita termejäkään ymmärrä!

Siksi niitä kenttiä menestyksellisesti hoitavatkin ne, jotka ymmärtävät muutakin kuin vain termit 😉

[ts]

KL kirjoitti: (27.6.2009 11:43:02)

JuhisX kirjoitti: (27.6.2009 7:18:38)
Samaa mieltä. Eihän noita termejäkään ymmärrä!

Siksi niitä kenttiä menestyksellisesti hoitavatkin ne, jotka ymmärtävät muutakin kuin vain termit 😉

Enkös mä juuri tuolla toisaalla peräänkuuluttanu laajan näkemyksen kehittämistä. Sen sitten otti henkilökohtaisena v****luna jotkut, joilla todennäköisesti itsellään on kohtalaisella tasolla tuo olemassa.

Toi Laukkasen artikkelihan aika pitkälti edustaa ajattelua, jota mä myös halusin. Tosin tuossakin on lähtöoletuksena, että perusasiat griineillä ovat kunnossa. Mutta kuinka monella kentällä ajatellaan asioita esim tuon artikkelin esiin nostamien juttujen kautta?

Tosin tuossakin taitaa olla hieman vanhentuneet nuo raja-arvot. Kilpakentän viheriöiden nopeus 3,2m (n 10ft) on aika kohdallaan, mutta miten voidaan käyttää termejä keskinopea 2m:n kohdalla?? On siinä sentään huikea ero.

[Julkaisija]

Artikkelit