-
JulkaisijaArtikkelit
-
Pelaan mielelläni eri tasoisten palaajien kanssa ja olen suhteellisen kärsivällinen persoona. Muutaman kerran olen saanut peliseuraksi avioparin, jonka ns. parempi puolisko ei osu palloon kuin joka kolmannella lyönnnillä ja pallo lentää tällöin noin 30-60 m. Takanamme tuleva ryhmä puskee koko aika päälle ja edessä oleva väylä alkaa tyhjetä. Mitä tehdä? Omasta pelistä ei tule mitään! Homma ei etene. Kuka on antanut kortin henkilölle joka ei varmaan läpäise kortin edellyttämää lyöntikoetta. Tällaisen henkilön olisi pakko mennä harjoittelemaan että lyönti sujuisi edes jotenkin. Neuvoako!?
Kyllä green card -koe on mennyt vähän semmoiseksi kirjekurssitouhuksi. Muistelen vielä sitä aikaa kun itse kortin suoritin, 90-luvun alussa; silloin kokeessa ihan reippaasti reputettiin porukkaa, niin teoriaosassa kuin lyöntikokeessa. Ei annettu korttia säälistä vaan jos ei lyönti kulkenut niin patistettiin pro:n tunnille, harjoittelemaan ja toivotettiin sitten muutaman viikon päästä uudelleen kokeilemaan.
Olisiko sitten sellainen parempi tapa korjata väärät ihmiset kentältä pois että annetaan se green card ensin ja jos ei ole saavuttanut seuraavaan kauteen mennessä virallista tasoitusta (siis alle 36) niin kortti pois ja uudelleen ’autokouluun’?
Joo, muistan itsekin omalta kurssilta sen, että oikeasti piti harjoitella GC-koetta varten!
Omia kokemuksia ei nykytilanteesta ole kovinkaan paljon, mutta yksi kyllä löytyy!?
Eli tällä hetkellä maassamme on sellaisia seuroja, jotka eivät pysty itse ottamaan yhtään uutta jäsentä. Kuitenkin nämä seurat järjestävät kursseja ja ottavat vastaan GC-suorituksia. Sitten suoritettuaan kortin ihmiset soittavat ympäri maata eri seuroihin ja liittyvät ensimmäiseen, joka hyväksyy tällä tavalla suoritetun kortin.
Periaatteessa tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta totuus on toinen. Nämä kurssin käyneethän eivät jää kurssin järjestäjän riesaksi varsinkaan silloin, jos vieraspelaajille on määrätty maksimi tasoitus. Eli kyseiset seurat nettoavat vain kurssimaksut…
Tässä pieni tarina! Hyvä ystäväni sai innostuksen lajiin ja päätti mennä kotikaupungissaan kurssille, vaikka tiesi että kyseinen seura ei ota uusia jäseniä. Itse valistin kokemuksen syvällä rinta-äänellä kyseistä kaveria sanoen, että kurssin jälkeen saa vielä tovin viettää rangella hakkaamassa ennen kuin on valmis suorittamaan kortin, sillä kaverini oli aiemmin koskenut mailaan vain kahdesti. Totuus oli kuitenkin aivan toinen. Kurssi alkoi maanantaina ja tällä kaverilla oli kortti taskussa torstai-iltana! Tämä herätti tiettyä ihmetystä päässäni!
Kun sitten tapasin kaverini seuraavan kerran, niin tietysti päätimme lähteä pelaamaan. Siinä sitten menimme aluksi rangelle huitomaan, ja tietysti seurasin kaverini lyöntejä. Kauhukseni oli todettava, että kaverilleni ei oltu kurssilla kerrottu kai mitään oikeaoppisesta svingistä eli lyönti oli teknisesti aivan poskellaan. Itse en tiennyt oikein mitä sanoa, yritin kai kehua väkinäisesti. En voinut neuvoakaan, koska tiedän, etten siihen kykene.
Tässä vaiheessa kuitenkin aloin miettimään kurssin järjestäjien motiiveja, sillä pelkältä rahastukseltahan tuo vaikuttaa. Ja samalla tehdään karhunpalvelus koko lajia kohtaan, koska nämä pelaajat pääsevät kuitenkin johonkin seuraan sisälle.
Itse kysyin omalta proltani green cardia parille kaverilleni tänä kesänä:
Pro vastasi erittäin asiallisesti: olen golfopettaja enkä greencardkauppias. Minä opetan kaverisi pelaamaan. Toisilta se vie enemmän aikaa toisilta vähemmän, mutta annan takuun, että he pelaavat opetukseni jälkeen kohtuullisen tasoituksen melko nopeasti. Kysy heiltä ovatko he tähän valmiit ?
Green card kauppiaiden (opetus 10-15 hengen ryhmissä 1000,00 mk/kpl, 10 tuntia) green cardeissa vastuu on pelaajan. Täytyy löytyä itsekritiikkiä milloin voi mennä kentälle.
Oma itsekritiikirajani oli aikoinaan tasoitus 20. Siihen asti pelasin 9-reikäisellä kentällä, ennen siirtymistä muille kentille.
En silti kannata pitään ’poliisimaista valvontaa’ kentälle pääsyyn. Kysehän on vapaa-ajan harrastuksesta. Jos pysyy muiden mukana golfin pelaamisen ilo kaikille suotakoon.
Kentälle ei pitäisi päästää jos ei osu palloon… sen pitäisi olla vähimmäis raja…
Olen greengardian vastaan koska peliin tutustumoinen on erittäin vaiken jos sinä et käy kallista kurssia ensin. Käyt kurssin mutta et pidä lajista kurssi oli turhaa.
Itse en ole suorittanut kurssia, mutta tasoitukseni on 1/2 tunnin ja 3 vuoden pelin jälkeen parempi kuin puolella teistä.
Tiedän myös että kortin saa pelkällä pienellä peli näyttellä.
Pitäisi kiinnittä enemmän huomiota peli nopeuteen kuin osaamisen. Hyväkin voi olla hidas.
Näin jälkeen päin ajatellen en ainakaan itse ollut valmis kentälle kortin suorittamisen jälkeen. Se mitä jäin kaipaamaan (mutta en vielä silloin ymmärtänyt), olisi ollut jonkin tyyppinen harjoitusohjelma + prolla kontrollikäynti esim. kuukauden jälkeen. Ilmeisesti kysyntä on niin kovaa, että jälkimarkkinointiin ei ole tarvetta.
Luulen, että ongelmana eivät ole niinkään aloittelevat pelaajat, vaan tuuppailutasolle juuttuneet rouvat ja golfin voimalajiksi mieltävät, pallojaan pitkin metsiä kylvävät uroot.
Seurojen pitäisi kannustaa näitä ongelmaryhmiä aktiiviseen harjoitteluun ja taitojen kohentamiseen.
Oli kurssien taso sitä tai tätä niin nälkä kasvaa syödessä. Omalta osaltani täytyy kurssin ja 4 pelikauden jälkeen todeta, että olisin ollut valmis kentälle vasta nyt, kun tasoitus on hieman alle 20. Mutta kurssilla ja ensikosketuksilla golfiin halu lyödä pitkälle on kova ja siitä muodostuu ongelma; ei taitoa eikä rutiiinia. Olisi viisasta alkumetreillä jättää pitkät raudat ja puumailat kotiin ja pelata esim. 7-, pw- ja sw- ja puttimailoilla. Pallo pysyisi väylällä ja peli sujuisi mutta unelma pitkästä hienosta lyönnistä vie voiton ja ryhdytään hulluttelemaan.
Hyvällä kurssilla opetetaan lyönnin lisäksi etikettiä ja sääntöjä. Lisäksi niinsanotttuja kummi- tai kapteenikierroksia, joilla mukana kapteeni tai kokenut kummi opettamassa sääntöjä, sujuvaa peliä ja etikettiä. Mutta niin kuin työelämässä; koulun penkiltä saat hyvän peruskoulutuksen ja loput opit käytännössä. 🙂
eikös tämäkin keskustelu ole käyty jo pariin kertaan..
Pakko myöntää, että näin jälkikäteen tiedän vasta, että saadessani GC:n vuonna 1998 en todellakaan osannut yhtään mitään. Osuin palloon jotenkuten, ja pallo lensi jotenkuten. En edes ymmärtänyt kuinka surkea olin, sillä pelasin aina ystäväni kanssa, joka oli ihan yhtä huono. Kyllä sen kortin sai ainakin tuolloin kovin kepoisesti.
Mutta vaikka GC taso pidettäisiin kuinka vaativana, ei voida estää sitä, että aloittelijat pelaavat huonommin ja välillä vielä huonommin.
Ja ihmettelen kyllä vaatimusta, että kentälle pitäisi päästä vasta 36 tasoituksella tai että jonkun itsekritiikki salli pelaamisen vasta alle 20 tasoituksella… Miksi ihmeessä, ei tasoitus suinkaan ratkaise kuinka nopeita pelaajia olemme. Ei se lyöntien määrä yksin ratkaise pelin nopeutta. Ne kaikki tuhannen oheistoiminnot ne aikaa vievät… ja missä ihmeessä tasoituksen voi laskea alle 20 jos ei pääse kentälle!
Pelaajien motiivit pelata golfia ovat toki aivan erilaisia: jollekin golf on kuolemanvakavaa kilpailua joka reiällä ja jollekulle toiselle mukavaa ulkoilua kauniissa maisemissa. Molemmille tyypeille pitää olla mahdollista pelata taitojensa mukaan. Mielestäni meillä itsekullakin on mahdollista vaikuttaa peliseuraamme, eihän ole pakko ilmoittautua ryhmään, jossa jollakulla on 54 tasoitus. Tietysti jos 54 tulee viimeisenä näin voi käydä, mutta harvinaista se varmasti on. 54:n tasoituksen omaavat joutuvat varaamaan lähtönsä yleensä hyvissä ajoin sopiakseen kentälle.
Oma tasoitukseni on nyt 27 ja tuskin näillä kierros- ja harjoitusmäärillä, mitä minulla on mahdollista kaudessa kiertää, se siitä paljon aleneekaan. Olen siis luokiteltavissa näillä keskustelupalstoilla usein mainituksi rouvatuuppariksi, jonka seurassa tuntuu olevan mahdotonta pelata.
Toivoisin suvaitsevaisuutta lisää golfareiden keskuuteen ja erityisesti aloittelijoita kohtaan. Miten meiltä niin nopeasti tuntuu unohtuvan, että itsekukin meistä on joskus ollut aloittelija. Eivätkä kaikki edes halua tulla erinomaisiksi pelaajiksi, ja toiset taas ovat realistisia ja tietävät, ettei heistä koskaan tule alle 20 pelaajia.
Luulenpa, että Svingarinkin näkemässä tapauksessa ko. rouva kärsi eniten tilanteesta. Itse ainakin vuosia toivoin ja rukoilin, että ryhmään ei tulisi kovin hyviä pelaajia. Tiesin ja tunsin, ettei heistä ole kiva pelata aloittelijan kanssa ja niinpä ne lyönnit hermostuneena olivat vieläkin huonompia…
Näitä yhdeksän reiän harjoituskenttiä tai par kolmoskenttiä ei suinkaan ole ihan pilvin pimein. Pitäiskö tällöin vain harjoitella rangella?
Greencard-kurssilla kiinnitetään liian vähän huomiota svingin opiskeluun.
Ainakin omien kokemusteni mukaan pitäjä näytti svingin opettamatta sitä mitenkään ja kävi muutaman kerran korjaamassa pahimpia mokia.
Kukaan ei mielestäni moisen opetuksen jälkeen osannut lyödä edes vähän siten kuin pitäisi.
Suurin osa osui tietenkin jotenkin palloon.
Itse opettelin väärän svingin, jolla pelasin ekan vuoden.
Loppujen lopuksi svingiä ei ilmeisesti opi kukaan kovin nopeasti.
Ehkä on sittenkin ensin lyötävä niin kuin lyö ja opeteltava itse vähitellen oikeata tapaa.
Yleensä väärän tavan poisoppiminen on kuitenkin aika vaikeata.
Taisi olla 1998 kun vaimon kanssa osallistuimme green card -kurssille ja kokeeseen vaimon kanssa eräällä pohjois-Helsingissä sijaitsevalla kentällä. Kokeesta menimme läpi vaikkei vaimo tainnut saada pelikokeessa yhtään kunnon avausta ja rangelyönnit olivat kummallakin mitä sattui.
Kortti tuli.
Eli läpi ei olisi missään tapauksessa saanut päästää.
Rangen ja pron avulla pelimme ovat nykyään ojennuksessa ja tasoitus on pudonnut joka vuosi tasaisesti.
Entäpä asian toinen puoli, jos green card -kurssin järjestäjä, kaupallinen yrittäjä, ei täytä lupaustaan eli kurssilainen ei saa korttia, aika nopsasti menevät markkinat.
Oma seura on tiukka uusien jäsenien vastaanotossa ja pelikoe pitää suorittaa. Kun on reputettu vajavaisin taidoin yrittäviä green cardin omistajia, siitä on noussut iso haloo.
Kursseilla ei ilmeisesti kovin pieniin ryhmiin voida mennä, minusta näillä tuntimäärillä ryhmä ei saisi olla 4-5 henkeä suurempi.
Olisiko ratkaisuna, että kortin voisi kirjoittaa seura pelikokeen jälkeen?
Tuossa voisi olla ideaa. Seura tekee säännöt mitä seuran pro:n tai green cardin vastaanottajien tulisi noudattaa.
Tulee kyllä muistaa ettei golfia opi rangella joten pelaamaankin on päästävä. Harjoituskentille ensin ja sitten kun taidot kehittyy niin isommille kentille.
Ja kun kentille on päästy pitäisi olla vaikka joku kontrolli että kauden aikana tasoitus alle 36 jonka jälkeen voitaisiin opetella asioita lisää. Tai vaikka 10-20 kierrosta kentällä ja takasin pro:n oppeihin
Jotain pitäisi golfliitonkin tehdä tähän asiaan. Ei tämä 80-luvun green card systeemi enää sovi tämän päivän Suomeen kaikille kentille ainakaan minun mielestä
Alkeiskurssia ja Green Cardia ei saisi sotkea toisiinsa. Green Cardin voi suorittaa ilman alkeiskurssia ja kurssin käyneiden tulee osallistua oman tulevan kotiseuransa hyväksymään Green Card kokeeseen joka ei saa sisältyä alkeiskurssiin.
Itse noudatan ainakin näitä ohjeita kursseillani. Suorituksen niputtaminen kurssiin on joidenkin proiden törkeä tapa rahastaa johon toivottavasti tullaan puuttumaan seurojen, PGA:n ja SGL:n toimesta.
Kuulemma kuka tahansa pro voi marssia Golfliittoon ja otta nipun blankoja green card -kortteja.
Vuosia sitten keskustelin erään arvostetun pron kanssa green card kokeista. Hän totesi, että ei se tee pelaajasta yhtään kelvollisempaa kentälle jos sattuu green card kokeessa saamaan 5:stä lyhyestä putista 3 sisälle verrattuna pelaajaan, joka saa vain kaksi. Tämä pro sanoi, että hän opettaa pelaajalle riittävät pelitaidot kentälle päästämiseen, eikä tuijota jotain green card testiä.
Näinhän asian tulee olla. Jonkinlainen kontrolli pelitaitojen suhteen tarvitaan kentälle päästämiseen, koska kentät ovat ruuhkaisia.
Mutta ei se voi olla se tyypillisen suomalainen rangekuukkelin ratkaisu, että joku poliisi on virallisessa kokeessa vahtimassa lentääkö ne slaissit vähintään sata metriä ja menevätkö ne topatut chipit griinille. Pelaajat ovat äärimmäisen jännittyneitä. Kuka tästä hyötyy ?
Vielä älyttömämpiä ovat jotkin jatkotestit ja tasoitusvaatimukset. Eli sinulla olisi vapaa-ajan harrastuksessasi koko ajan joku poliisi vahtimassa kehitystäsi.
Näillä ajattelijoilla on aika pitkä matka on siihen rentoon klubitunnelmaan joka vallitsee Skotlannin klubeilla miellyttävän kierroksen jälkeen. Klubilla ystävät tapaavat toisiaan golfin merkeissä.
Skotlannissa ehtiikin klubilla istua, kierrosajat ovat sen verran paljon lähempänä kolmea kuin viittä tuntia..
Itse aloitin golfin tänä kesänä ja tasoitus on pudonnut 32:een. En silti pidä itseäni liian huonona golfkentille (joku puhui 20 tasoitusrajasta), vaan pelin sujuvuus on kiinni asenteesta/itsekritiikistä: Jos avaus menee metsään, lyödään varapallo eikä jäädä ihmettelemään. Jos ei palloon osu ollenkaan, mennään rangelle niin pitkäksi aikaa, että lyönnit rupee onnistumaan. Onhan niitä tumpeloita myös muissa harrastuksissa: laskettelurinteissä/hisseissä, uimahalleissa jne.
Greencard-kurssin suorittajan lyöntikoetta on pidettävä näyttönä siitä, miten henkilö osaa teknisesti lyödä palloa.
Olen samaa mieltä siitä, että on turha laskea tarkkaan onnistuneiden tai epäonnistuneiden lyöntien määrää. Tapahtumassa asiantuntija näkee henkilön osaamisen kokonaisuutena ja pystyy antamaan vinkkejä mitä pitäisi parantaa ja kehitää välittömästi.
Sujuva peli ei edellytä n. 20 pinnassa olevaa tasoitusta. Monet aloittelijatkin pelaavat ihan sujuvasti.
Yhtä tärkeätä pelin sujumiselle kentällä kuin lyöntien onnistuminen on oikea asenne.
Jokainen valmistautuu lyöntiinsä kävellessään pallolle ja on valmis lyömään vuorollaan.
Harjoituskierroksella ei haeskella metsään menneitä palloja kauan vaan dropataan sopivaan paikkaan pelin sujavana pitämiseksi. (kierros ei ole tietenkään tasoituskierros)
Ärsyttävintä on se, että seuraavana lyöntivuorossa oleva tulee viimeiseksi pallonsa linjalle. Muut siis seisovat ja odottavat lyöjän hidasta laahustamista pallolle.
Pelatessani muutamia kertoja henkilöiden kanssa joiden driveri avaukset menevät lähes aina metsään olen muutaman metsässä käynnin jälkeen antanut lyöjän itse haeskella palloaan.
En jaksa käyttää hirveästi energiaa risukoissa samoilemiseen.
Ko. henkiön pitäisi viedä driveri autotallin ja lyödä mailoilla, joilla pysyy edes raffissa ellei sitten väylällä.
Muistan kun ensi kerran menin kentälle ja luulin että tämähän on joustavien mukavien ihmisten harrastus. Nyt kun tälle kesälle on 70 kierrosta takana ja itse ei ole muiden tiellä niin sanonpa suoraan että kentillä vallitsee samat vanhenevien ihmisten säännöt…jos itse onnistut muut on vaivana mutta jos itse mokaat niin turhaa siellä takana on hätäillä..siis Look at the mirror ja muistakaa maailma muuttuu ja me sen mukana..siis mihin Teillä nyt on kiire..oletta kaikki joskus aloittaneet hcp 54..vai oletteko?
itse sain gc:n samalla alkeiskurssilta eikä mitään lyönti kokeita edes ollut.. pelikoe kyllä oli mutta vaikka sitä ei päässyt läpi sai silti green cardin..
opetuskin oli niin ja näin ja myöhemmin huomasin että svingiin olisi tarvinnut enemmän neuvoja.
Lue lisää: Jr.30
Itse sain green cardin kun kaveri soitti yhdelle tutulle, jolla oli oikeus kirjoittaa kortti. Hän katto muutaman mun lyönnin rangella ja sano mun kaverille, että kato sää nuo lähipelihommat niin mää kirjotan kortin sitten. Että tälleen.
Eka ysin pelattuani tasoitukseni olikin sitten 38. Eli kaipa olin oikeutettu saamaan sen kortin 🙂
Sen jälkeen hcp on tippunut vuosittain seuraavasti:
22 –> 16 –> 12 –> 9 –> 7 –> pikkasen alle 7 🙂
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)