Golffarin paradoksi osa II

[James Pivot]

Tämä on tällainen ehdottova, ei väittävä aloitus. Paradoksi: Mitä enemmän pelaamme sitä enemmän haluamme ymmärtää, mitä teemme ja sitä huonommiksi pallonlyöjiksi tulemme. Miksi? Hyvässä golflyönnissä mailanpäähän tuotetaan sellainen vauhti, ettemme voi kuin olla kyydissä, pysyä alta pois ja antaa mailan vetää käsiämme ja kroppaamme. Kun pelaaja yrittää ymmärtää, mitä esim. hänen käsilleen ja ranteilleen tapahtuu osumassa hän pyrkii vähitellen tekemään kontrolloiden liikettä, jonka pitäisi siis olla vain vapaana lentävää seurausta mailan liikkeestä. Hän ei kestä epävarmuutta ja pyrkii sellaiseen hallintaan, joka ei monellekaan ole mahdollista. hidastuskuvat pahentavat asiaa. Alamme kopioimaan liikkeitä, joita lyönnin alkuperäinen lyöjäkään ei tiedä tekevänsä. Sama kuin pyrkisimme juostesssamme tietoisesti heiluttamaan poskiamme samalla tavoin rennosti kuin pikajuoksijoilla hidastuskuvissa näkyy heiluvan. Emme luota enää luontaisiin vaistoihimme suuntauksessa tai muussakaan. Pitäisi vain antaa mennä. Moniko ajattelee, että hänen pallonheittonsa tarkkuus tai pituus paranisi merkittävästi jos alkaisi tekemään kropan ja ranteen likkeitä halliten ja kontrolloidusti. Putissa asian huomaa helposti. Suuri osa meistä todennäköisesti (etenkin pitkissä puteissaan) puttaa yhtä hyvin tai paremmin nopean vilkaisun jälkeen yhden käden luontevalla heilutuksella kuin sillä ylijäykällä paketilla, jossa kontrolloidaan niin perkeleesti jokaista lihasta, vai mitä? Tärkeää on lavan vapaa liike kohti reikää, retkautus. En sano, että pitäisi retkauttaa, sanon, että vapaus ja tietynlainen hallitsemattomuus ja luontevuus voittaa useimiten pyrkimyksen hallintaan ja kontrolliin.

[kebax]

draiviratkaisee kirjoitti: (11.1.2007 16:55:55)
Emme luota enää luontaisiin vaistoihimme suuntauksessa tai muussakaan. Pitäisi vain antaa mennä. Moniko ajattelee, että hänen pallonheittonsa tarkkuus tai pituus paranisi merkittävästi jos alkaisi tekemään kropan ja ranteen likkeitä halliten ja kontrolloidusti.

Putissa asian huomaa helposti. Suuri osa meistä todennäköisesti (etenkin pitkissä puteissaan) puttaa yhtä hyvin tai paremmin nopean vilkaisun jälkeen yhden käden luontevalla heilutuksella kuin sillä ylijäykällä paketilla, jossa kontrolloidaan niin perkeleesti jokaista lihasta, vai mitä?

Tärkeää on lavan vapaa liike kohti reikää, retkautus.

En sano, että pitäisi retkauttaa, sanon, että vapaus ja tietynlainen hallitsemattomuus ja luontevuus voittaa useimiten pyrkimyksen hallintaan ja kontrolliin.

Puttaamisessa on kyllä mahdollista viedä tekniikkacheckpointtien tarkkailu äärimmilleen. Kun on miettinyt kaiken vasemman varpaan asennosta gripin asemointiin saakka niin ja kaikki on täydellisesti kunnossa niin saattaa herätä kysymys, notta, mistä on kymysys? Semmonen pieni juttu ku pallon laittaminen reikään. Tokihan ennen puttia linjat on luettu jne. mutta tuossa säätäessä se kohde ehtii todnäk. unehtumaan eli pelaajlalla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä mitä oikeastaan on tekemässä.

Retkautus kuullostaa melko vahvalta ilmaisulta mutta jonkunlaista pelivaraa nuissa ranteissa tulee töksäytellessäkin olla.

Jaa mutta piruakos minä tästä asiasta tiedän, puttaaminen meinaan on! Sen tietää ilman vaistojakin.

[ts]

Öööhhh… tuota, onkos me tavattu joskus?

Eikun siis juu…mainio analyysi. Yhden asian tuohon tietoiselle puolelle kyllä lisäisin.

Pelaajan pitäisi oppia, mitä hänen ei pidä tehdä sen sijaan, että opettelis tekemään asioita.

Niitä tehtäviä asioita on pirun vähän. Tietoisuus niistä ei kuitenkaan välttämättä heikennä oppimista. Sitä ei varsinkaan heikennä se, että tietää mitä ei pitäisi tehdä.

Vapaa liike ja murtokulma minimiin, sanon mää!

[Parti]

draiviratkaisee kirjoitti: (11.1.2007 16:55:55)
Paradoksi: Mitä enemmän pelaamme sitä enemmän haluamme ymmärtää, mitä teemme ja sitä huonommiksi pallonlyöjiksi tulemme.

Hän ei kestä epävarmuutta ja pyrkii sellaiseen hallintaan, joka ei monellekaan ole mahdollista.

Jo toinen avaus jossa on swingillesti jotain pahasti pielessä. Vaikuttaa siltä että joko ystävällämme, tai jollain hänen lähipiiriinsä kuuluvalla, on menossa vaikea vaihe. Edellisessä avauksessa pitkälle, mutta vinoon lyöminen koettiin edistymiseksi. Tässä avauksessa jäykistyminen saa saman roolin.

Jokin tässä nyt mättää. Aivan kuin olisit kokenut pelaamisen huononevan vaikka pallonlyöminen periaatteessa olisi parantunut. Tai jopa pallonlyömisen huononevan vaikka osaaminen olisi parantunut.
Epäilemättä turhauttavaa mutta se taitaa valitettavasti olla tämän pelin luonne. Joskus edistyminen pukeutuu huonojen lyöntien viittaan ja puhkeaa onnistumisen kukkaan vasta myöhemmin.

Ehdotan lukemiseksi vaikka Faldon elämänkertaa ’Driven’. Siitä saa hyvän kuvan siitä miten kehittyminen pelaajana vaatii välillä tulosmielessä käymistä syvällä. Jossain vaiheessa kaveri oli Euroopan kovin pelaaja, mutta ei osunut rautakasilla griiniin. Ei varmasti tuntunut hyvältä sillä hetkellä, mutta toisaalta Nick uskoi että hänen valitsemansa kehittymisen tien päässä oli palkintona parempi pallon hallinta. Kuusi Majoria osoittaa että valinta ei ollut aivan väärä.

Ei meistä kukaan voita Majoreita mutta silti sama sääntö pätee. Oikeiden asioiden tekeminen ei palkitse välttämättä tänään, mutta väistämättä joskus myöhemmin.

[fukke diise saisse]

Parti kirjoitti: (11.1.2007 22:24:54)
Jo toinen avaus jossa on swingillesti jotain pahasti pielessä. Vaikuttaa siltä että joko ystävällämme, tai jollain hänen lähipiiriinsä kuuluvalla, on menossa vaikea vaihe. Edellisessä avauksessa pitkälle, mutta vinoon lyöminen koettiin edistymiseksi. Tässä avauksessa jäykistyminen saa saman roolin.

Jokin tässä nyt mättää. Aivan kuin olisit kokenut pelaamisen huononevan vaikka pallonlyöminen periaatteessa olisi parantunut.

Ihan samaa väittää mm. Michelle Wie.

[Koff ari]

Moi. Kun katsoin Kestääkö Kantissa Tammisen swingiä ja nyt Aasia-Eurooppa matsia niin sielläkin oli samanlainen ’meistä’ ja kuuluttajastakin erikoinen tyyli jota kutsuisin ’vempautukseksi’ ja hyvin näytti kummallakin tyylillä peli kulkevan ja pallo lentävän ??

[El ninó]

Ketjun aloittajan kanssa periaatteissa samoilla linjoilla, mutta sitten taas kuitenkaan ei :).

Tuossa pari vuotta sitten jostain iski sellanen kauhia halu oppia oikeesti tietämään, mitä siinä omassa swingissä tapahtuu…tai oikeestaan mitä siinä pitäis tapahtua.
Tuli siinä sitten kahlattua läpi erinäisiä opuksia ja golf-aiheisia saitteja suht urakalla etsien sitä graalin maljaa ja vastausta kaikkeen.
Paranikos peli/tulokset?? Välillä siltä tuntui…. sitten taas välillä oltiin niin hukassa, ettei mitään rotia.

Ongelma ei varmaan johdu siitä, että tietäisi liikaa…vaan siitä, että tota tietoa ei osaa soveltaa pätkääkään. Kyllä siinä tarvitaan joku ’kolmas taho’ hiukan ojentamaan ja ohjailemaan sitä tiedon siirtoa käytäntöön.
Osaavan pron silmät löytää varmasti swingistä enemmän epäkohtia/oikeita asioita kuin mitä oma mielikuvaan ja tunteeseen perustuva anylysointi.

Välillä tosiaan tuntuu siltä, että peli kulkee kuin juna silloin, kun unohtaa liian miettimisen, menee pallolle ja retkauttaa rennosti.
Siltikin olen sitä mieltä, että pelkästään tuolla tunteella ja ajatuksella ei pitkälle pötkitä.

Rennontuntuinen retkautus voi toimia johonkin asti ihan ok, mutta jos oikeesti haluaa kehittyä golfissa, niin kyllä sitä roppaa/käsiä/kepukkaa pitää osata ’käskeä’ halutulla tavalla. Ja sitten pron avustuksella ja tuhansien ellei miljuunien toistojen siivittämänä tuo ’käskeminenkin ’ alkaa tulemaan selkärangasta ja tuntumaan rennolta retkautukselta.

[Näprääjä]

Lyönin liika miettiminen on haitaksi jos pelaa eikä harjoittele.

Kesviikkona Vihdissä kun tuli yks sääntö asia esille ja rupesin sitä selvittämään sääntökirjasta niin peli sujuikin tosi hyvin.
Kait olin pois boxista silloin kun kävelin ja luin sääntökirjaa.
Kun tuli pallolle säännöt bägiin maila käteen ja menoks. Pieni katse perään mitä mailaa tarvii seuraavaksi ja taas vihkonen käteen.

Tuli se sääntökin löydettyä.
Jos puttaat ja tuuli liikuttaa palloa no hätä mutta jos vain tähtäät niin penalti tulee ja pallo siirretään takaisin. Pelikaveri tiesi tämän oikein , tais tietää aika paljon muutakin, mutta nyt kiitokset hänelle kun tiedän itsekkin.

Ei, ei tullut penttejä kysymys nousi esille ’pikku’ tuulen vuoksi.

[Julkaisija]

Artikkelit