-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olen koko kesän tuskaillut svingini kanssa. Ei ole kulkenut kuin pätkittäin. Kokonaisia kierrroksia pelkkiä toppeja, duffeja, slaisseja ja kaikkea mahdollista. Rangella olen hakannut tuhansia palloja, mielessä koko ajan ohje rauhallisemmin, rauhallisemmin. Mistään ei ole ollut apua. Tänään jälleen toivottoman väyläpelin jälkeen kun V*****i, menin rangelle otin korillisen palloja ja annoin palaa. Niin paljon kuin sielu sietää, kaikki peliin mitä lähtee. Ja mitä ensimmäisen kerran koko kesänä lyönnit olivat suoria kaikki, mailalla kuin mailalla, ei yhtään laissia, ei huukia, vain pitkiä suoria lyöntejä. Hain toisen korin, kolmannen ja neljännen, pelkkiä suoria pitkiä lyöntejä. VA(U! Selittäkääpä tämä. (huomenna kaikki voi olla toisin)
Näit unta? (arvaan) 😉
Niinpä niin, kentällä ei toimi mikään rauta. Rangella kyllä.
Vika on korvien välissä, mutta miten siitä eroon? Kaikki viisaat neuvot unohtuvat samassa kun otan rautamailan kentällä käteen.
Oletan, että kun itseluottamuksen johonkin mailaan kertaalleen menettää, sen palauttaminen on todella vaikeata.
Sama koskee tiettyjä reikiä, jotka onnistuu lähes aina munimaan.
Totta kaikki, sitä ihmettelenkin.
Nyt kun lyöntisi toimii, yritä säilöä se tunne jonka saat hyvän lyönnin lähtiessä. Kun kentällä otat rautaa käteen, ennen lyöntiä mieti miltä hyvä lyönti tuntuu, ja avot lähtee hyvin. Ainakin minulla toimii. Eli eliminoi kaikki pelkotilat ym. hakemalla sitä hyvän lyönnin tunnetta.
Hyviä lyöntejä!!
Kyllä tämä ihmisen pää on ihmeellinen kapine, minulla peruslyönti on yleensä jotain vaihtoehdoista suora, draw tai järjetön huukki, mutta nurmijärven A 6 väylällä joka on suhteellisen lyhyt ja helppo par 4 mutta oikeilla puolella menee out raja olen onnistunut lyömään yhtämonta palloa outtiin kuin olen slaissannut koko kesän aikana muilla väylillä. On yritetty varmistella ( <- ISO virhe ) ja on yritetty antaa palaa driverilla… mutta ei niin ei… täytyy yrittää putteria seuraavaks =)
NimetönMites, Serhio, sehän on kohtuu lyhyt entä A6:sta edellinen väylä 23x pitkä par 4:nen, pitäskö ykkösellä päästä päälle suon ylihän me aina oikeaisemme, (ainakin yritämme).
Monta kertaa, kun yritän ensimmäisellä pääle on se siellä bunkkerissä (väylä) siellä oikealla.
Elämä on kovaa*
NimetönPelaatkos muutes nurmijärvellä Serhio?!
Paljos on händäri..?!
Siellähän mä tahkoilen, händäri on 11,4. Kyllähän siinä A5:lla yritetään griinille, jos ei nyt hirveetä ruuhkaa kentällä oo ettei tarvi kaikkien odottaa griinin vapautumista. Pari kertaa oon ollu siinä kummun kantissa, pari kertaa griinin vasemmalla puolella olevassa bunkkerissa ja siellä oikeella puolella viimeks eilen. Myös C8:lla oon ollu draivilla siinä griinin vasemmalla puolella olevassa bunkkerissa.
NimetönKenties onnistuit tuossa sisäistämään oikeaoppisen läpiviennin ??? Säilytä tunne ja yritä tallentaa lihasmuistiin sekä palauttaa fiilis mieleesi jatkossa ennen jokaista pelikierrosta !
Olen kyllä omasta kokemuksestakin tietoinen, että apinan raivolla pallon piiskaamisesta ei pääsääntöisesti hyvää seuraa. Toisaalta, liiaksi varmistellussa (=’liian rauhallisessa’) lyönnissä vaarana on vajavainen läpivienti ja ranteiden luonnoton toiminta. Löydäpä siinä sitten se kultainen keskitie …
Joka tapauksessa onnea pelaamiseesi, ahaa-elämykset ovat yksi golfin suola.
Joopa! Kävi niin kuin pelkäsinkin. Kun tämän päivän kierroksella annoin palaa niin paljon kuin sielu sietää, niin mikään ei toiminut.
Täytynee mennä korjaamolle. (Pro:lle)
Ritarille – itselläni tilanne on täsmälleen päin vastoin. Raudat 6-4 toimivat kyllä kentällä, mutta rankella tuloksena on lähes poikkeuksetta toppi ja järjetön huukki. Tähänhän on kyllä helppo lääke – ei treenata vaan pelataan… 😉
Eilen rangella I7-pw toimi kuin unelma (minun mittapuullani), rentoja ja suoria lyöntejä. Tarkoitus on pelata tänään ja huomenna, saa nähdä mikä on todellisuus.
Mulla samoja oireita kun ketjun avauksessa kuvataan.
Olen ajatellut sen johtuvan liiasta tekniikan ajattelusta kentällä. Silloin unohtuu se pallon lyöminen eli lyönti ei tule kunnolla läpi.
Kaikkenlaista olen yrittänyt tehdä korjatakseni asiaa;
Parhaiten tällä hetkellä toimii se kun hakee tuntumaan noin 50 metrisillä wedge-lyönneillä. Lyhyt taaksevienti, voimakkaasti kiihdyttäen läpi ja loppuasennossa kädet edelleen rinnan edessä korkealla. Sitten yrittää säilyttää saman rytmin ja tuntuman täydessä lyönnissä.
Välillä toimii välillä ei 🙁
Saas nähdä pääsenkö koskaan eroon????
Kyllä tässä on kysymys fobiasta.
Luonnollisesti range on helpoin paikka tehdä rento suoritus.
Kierroksella aletaan tekemään tulosta ja kilpailukierroksellä tämä vain korostuu.
Sitten vielä eri esteet kuten, hiekka, vesi, metsä jne vaikuttavat suorituksiin kentällä normaalien suorituspaineiden lisäksi.
Ratkaisu on paineiden hallinta kaikissa tilanteissa.
Keskittyminen halutun lyönnin kulkuun on must. Jos siinä miettii esteitä tai ylimitoittaa vaatimuksia esim. lyönnin pituudesta, kerää turhaan painetta korvien väliin ja suoritus muuttuu väkinäiseksi.
Puristusta, huonoja osumia, slaissia ja tästä tulee lisää painetta.
Tilanne pääsi niin pahaksi, että eilen ahdistuin Pron pakeille.
Kannatti, kaikki tosin aloitettiin alusta. Grippi uusiksi ja puolisvingejä lyhyellä mailalla. Kehoitus olla pelaamatta vähintään viikon, vain rauhallisia harjoituksia.
Uskomatonta kuinka vaikeaa rauhallisen puolisvingin tekeminen on kun on kolme viikoa huiskinut apinan raivolla.
Illalla pulisvingailin P:llä noin 400 palloa. Alkoi taas sujua.
Tänä aa******* 500 palloa lisää. Pidensin mailaa, 9 on jo hanskassa, 8 vielä vähän laukalla.
Hyvitystä sain siitä, että vieressäni teki samaa +1.8 tasoituksella oleva kaveri, alotti myös kaiken alusta samoin menetelmin.
Nyt älämä taas näyttää elämisen arvoiselta. Opin, että kun ongelmia tulee hae heti apua pääset vähemmällä, nyt virheistä pois oppiminen on paljon työläänpää.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)