Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Golf juniorit ja kilpagolfin tulevaisuus…
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Jotain pohdintaa junioreista ja tulevaisuudesta… On taas se aika vuodesta, kun monessa lajissa aletaan jo valmistautumaan uuteen harjoittelukauteen tai uuteen pelikauteen. Nuorten parissa toimiessa ja hyvin läheltä pelaajien tasojakoihin asettamista seuratessa on golfin erona muihin lajeihin se, että tässä lajissa on aivan liian vähän nuoria mukana. Kun puhutaan joukkuelajeista, kuten jalkapallo ja jääkiekko, on kylmä tosiasia se, että sieltä tulevat lupaukset ovat vain ne yksittäiset yksilöt satojen lasten joukosta. Kun nyt käydään keskustelua siitä, että saadaan syksylle aikaiseksi jokaisesta ikäryhmästä akatemia, aktiivi ja kaksi haastaja ryhmää on selvää, että nuoria ja resursseja on oltava paljon enemmän kuin suurimmalla osalla golf seuroista, melkein kaikissa seuroissa. Jo pelkästään se, että normaalilla jalkapallo seuralla on ikäryhmän aloitusvaiheessa n. 60 – 100 junioria ja joista jää jäljelle muutaman vuoden sisällä 40 – 60 junioria tekee suuren pohjan nuoria kolmessa ikäryhmässä. Nyt näistä kahdeksan – yhdeksän vuotiasta koulitaan testien avulla akatemiaan n. 12 junioria, aktiiviin n. 12 junioria ja loput asettuvat eritasoisiin haastaja ryhmiin. Mikäli golfin puolella olisi mitään mahdollisuuksia tällaiseen saataisiin painotettua resurssit oikeisiin kohteisiin ja saataisiin koulittua esille ne potentiaaliset nuoret jotka voivat olla tulevaisuudessa uusia huippulupauksia. Olen seurannut useamman seuran juniori toimintaa ja suurin ongelma heillä on se, että nuoria on liian vähän. Vain muutamat seurat kykenevät luokittelemaan harjoitusryhmät tasoihin ja keskittämään opetusta oikeisiin junioreihin. Nytkin nämä seurat joiden toimintaa olen seurannut pitävät yhteisiä harjoituksia kaikille ja paikallinen pro toimii kaikkien valmentajana muutaman kerran viikossa. Jalkapallossa ja jääkiekossa tilanne on se, että valmentajia on joukkuetta kohti paljon enemmän kuin golfissa nuorten ryhmää kohti on opettajia. Suurin osa resursseista suunnataan akatemia ja aktiivi ryhmiin joita myös rokotetaan rahallisesti enemmän. Akatemia ja aktiivi tasolla opetuksen laatu pyritään pitämään niin korkealla, että kaikki johtaa kilpailutoimintaan. Harjoitusten määrä on huomattavasti suurempi kuin haastaja tasolla ja omatoiminen harjoittelu suunnitellaan joukkueelle ja pelaaja sopivaksi, jota tulee myös noudattaa. He jotka pelaavat haastaja tasolla ja haluavat jäädä tälle tasolle annetaan siihen mahdollisuus. Pidetään harrastus harrastuksena ja annetaan heidän pelata siinä niin kuin se heille sopii, myös rahallisesti kohtuullisena. Golfin puolella tällainen jaottelu on vaikeaa koska potentiaalinen ryhmä on liian pieni ja kaikkien tulee osallistua kaikkien maksuihin. Mikäli tätä potentiaalista ryhmää olisi tarpeeksi voisi kustannukset olla suurempia, koska he jotka ovat lupauksia ja joihin pystyy varaamaan odotuksia ovat potentiaalisia maksajia, heidän vanhempansa ovat useimmiten valmiimpia panostamaan laadukkaaseen harjoitteluun enemmän rahaa. He jotka vain haluavat pelata ja pitää golfia harrastuksena ei tulisi maksaa toisten harjoittelusta. Kustannukset pelottava monia ja mitä edullisemmin he pääsevät mukaan lajiin se parempi tilanne on löytää ne potentiaaliset yksilöt. Liitto pitää akatemia ja aktiivi tasolla huolen ikäluokan valmentaja vastuusta ja siitä, että ryhmiä viedään oikeaan suuntaan. Usein kuulee puhuttavan siitä, että golf ei kiinnosta, koska se vaatii niin paljon harjoittelua, ennen kuin pääsee itse toimintaa. Itse en kyllä allekirjoita tätä millään lailla. He jotka turvautuvat tähän kommenttiin ei usein ole mitään käsitystä muista lajeista. Jo pelkästään se, että Green Card kurssit alkavat käytännössä pelkästään keväällä on aika outoa, koska silloin suurin palo kentälle estää helposti hyvän perustan oppimisen. Jalkapallossa mennään seuraan mukaan, mutta ei heti ensimmäisten harjoitusten jälkeen mennä vielä mukaan sarjapeleihin. Sarjapeleihin tullaan mukaan tietyn harjoittelujakson jälkeen ja noustaan eri tasoja pitkin, ennen kuin puhutaan kilpailemisesta. Jos nuoria koetetaan saada golfin pariin ja luoda heille mahdollisimman hyvä alku tulisi lajiin mukaan houkutella esimerkiksi syksyisin jolloin olisi koko talvi aikaa luoda pohjaa lyönnille ja harjoittelulle. Ongelmaksi tietenkin tulee se, että meillä ei ole kovin monia potentiaalisia talviharjoittelupaikkoja vaan suurimmassa osassa Suomea lyödään pressuun muutaman metrin etäisyydeltä. Onkin erittäin valitettavaa, että haluamme ammattilaisia, mutta emme luo sille peruskivelle kunnon pohjaa. Jo useiden vuosien, vuosikymmenien ajan on kunnallisilla varoilla tehty talviharjoittelupaikkoja melkein kaikille muille lajeille paitsi golfille. Mikäli nämä kustannukset jätetään seurojen ja klubien maksettavaksi ei tämä osa-alue edisty millään tavalla tulevaisuudessa. Ei golf ole harjoitusmäärältään yhtään erilaisempi kuin muutkaan lajit. Jalkapallossa akatemialla on neljästi harjoitukset viikossa + omatoiminen harjoittelu, sekä pelipäivä myös talvella jolloin pelataan omaa kilpasarjaa. Aktiivi ryhmällä kolmesti harjoitukset sekä pelipäivä. Haastaja tasolla kaksi kertaa viikossa. Ei missään lajissa harjoitella yhtään vähempään tai enempää, jokaisen tulee mitoittaa harjoittelu omalle tasolle sopivaksi. Se mikä kummastuttaa minua on se, että kentät pelataan aina kuin siellä olisi aikuisia pelaamassa. Kuinka moni kymmenen vuotias kykenee pelaamaan kentän hyvin punaisilta, saati sinisiltä? Ei jalkapallossakaan junnuja laitetaan pelaamaan aikuisten kentällä? Kenttä tulee mitoittaa oikein. Mielestäni jokaiselle kentälle tulisi tehdä avauspaikka 100m päähän viheriöstä, eli ikään kuin par 3 kenttä 18 reikäisen kentän sisälle. Tällöin lapsellekin olisi mukava kiertää aikuisen seurassa, kun ei tarvitse murehtia kentän pituutta. Nuoren edistymisen kannalta on tärkeää, että kenttä kasvaa taitojen ja voimien kanssa samassa suhteessa, näinhän tapahtuu myös jalkapallossa. Kun ikää tulee hieman enemmän aloitetaan jalkapallossa ja jääkiekossa eri seurojen akatemia pelaajien jaottelu uudelleen ja perustetaan suurempien alueiden omia akatemia ryhmiä joissa on pelaajia monista seuroista. Liitto valvoo ja järjestää näiden pelaajien valmennukset ja kaikki tähtää tästä eteenpäin ammattilaisuraan. On selvää, että nyt ei enää kukaan leiki, vaan harjoitteluiden, pelien ja aktiivisuuden taso on oltava korkea. On siis sanomattakin selvää, että mikäli on tarpeeksi yksilöitä, löytyy silloin myös lahjakkuuksia. Mutta täytyy kyllä sanoa, että se mitä itse olen vierestä seurannut, niin ei meillä kyllä ole tarpeeksi lahjakkaita valmentajia ja opettajia. Pelkästään se, että on pro, ei tarkoita sitä, että olisi valmis valmentamaan nuoria tulevia ammattilaisia. Uskon, (en kyllä varmaksi tiedä) että Suomessa ei ole tarpeeksi vahvaa liittoa pitämässä huolta valmentaja koulutuksesta eikä tarpeeksi henkilöitä jotka haluavat valmentajiksi, liittokaan tuskin pitää tarpeeksi suurta ääntä valmentajien vähyydestä. Joukkuelajeissa on vahva ”isävalmentaja” kulttuuri joka tulisi saada myös golfin pariin. Näillä ”isävalmentajilla” pääsisi aloituksessa hyvin alkuun kunhan liitto pitäisi huolta, että ”isävalmentajien” ammattitaito ja kurssitus on kunnossa, mutta he jotka oikeasti koulivat nuoria pidemmälle tulisi olla koulutettuja toimimaan lasten ja nuorten parissa sekä heidän tulee omata vahva ammattitaito. Tässä vaiheessa liitolla on suuri merkitys. Tieto valmentajista ja heidän ammattitaidostaan on kullanarvoinen tieto. Tätä tiedon ylläpitoa ja valvontaa ei voi jättää seuroille, joiden jo pelkät rahahuolet saattavat aiheuttaa panostuksen puutetta. Jalkapallossa ja jääkiekossa käytännössä kaikki alaikäiset pelaajat ovat viikoittain kosketuksissa valmentajaan. Siksi mielestäni golf seurat tulisi velvoittaa hoitamaan jokaisen alaikäisen valmennus, oli kyse sitten pelaajasta joka haluaa kilpailla golfissa tai pelaajasta joka tahtoo vain harrastaa golfia. Samalla seuran tulisi ylläpitää myös aikuisten pelaajien taitotasoa heille sopivassa määrässä. Jo pienikin nousu pelaajien taitotasossa tekisi hyvää seuralle, peliajoille ja pelaajien tasoituksille. Rahallinen sijoitus on per pelaaja pieni, kun puhutaan 1000 jäsenen seurasta. Jokaisen seuran jäsenmaksun yhteydessä maksettavassa harjoitusmaksussa olisi rahoitus valmentajaan jonka tehtävä oli kartoittaa jokaisen seuralaisen taitotaso ja ohjata sitä eteenpäin oikeaan suuntaan pelaajan toiveiden mukaisesti ja tekemällä vuotuinen harjoitusohjelma kehittymistä silmällä pitäen. Jo muutama kerta vuodessa per pelaaja auttaisi eteenpäin ja olisi ajallisesti mahdollista toteuttaa. Tämä valvottu toiminta toisi myös lisä myyntiä kursseihin, yksityistunteihin, pro shopin toimintaan yms… Mutta ne ovat taas aivan eri juttu…
Kannattaa jokaisen nuoren käyttää aikansa ennemmin opiskeluun. Golf on Suomesta käsin katsottuna kuitenkin vain harrastus.
Mäkeläinen kirjoitti: (3.9.2012 1:12:27)
Joukkuelajeissa on vahva ”isävalmentaja” kulttuuri joka tulisi saada myös golfin pariin.
Kyllä meillä golfissakin on tuollainen kulttuuri ollut ja joissain tapauksissa se jopa toimikin. Onneksi havahduttiin kuitenkin siihen, että nuorimmat ja aloittavat ovat ne jotka tarvitsevat parhaat ja ammattitaitoisimmat ohjaajat. Ensimmäisten pelivuosien aikana rakentuneita tekniikkavirheitä kun on äärettömän tuskallista myöhemmin korjata.
Jalkapallossa ym vastaavissa lajeissa tuo on helppoa, koska pystytään hyvin luomaan harjoitteet, joilla ei ainakaan rikota mitään eikä jarruteta kehitystä. Golfissa muutama väärä ohje uran alkuvaiheessa ja pari vuotta toistoja riittää sotkemaan pelit 10 vuotta eteenpäin.
sdriver kirjoitti: (3.9.2012 8:23:52)
Kannattaa jokaisen nuoren käyttää aikansa ennemmin opiskeluun. Golf on Suomesta käsin katsottuna kuitenkin vain harrastus.
Juuri näin. Ja varsinkin yhdyssanojen opiskeluun.
Lavantauti kirjoitti: (3.9.2012 11:57:12)
sdriver kirjoitti: (3.9.2012 8:23:52)
Kannattaa jokaisen nuoren käyttää aikansa ennemmin opiskeluun. Golf on Suomesta käsin katsottuna kuitenkin vain harrastus.
Juuri näin. Ja varsinkin yhdyssanojen opiskeluun.
Vein viimeviikolla ( aloitin kauden muuten viikko sitten ja tokassa kisassa sunnuntaina jo pelasin pariin kierroksen..tosin osana scramblejoukkuetta ) tyttäreni 5v perjantaina harjoitusgreenille treenaamaan ( oli yllättynyt kuullessaan että omistaa setin mailoja ja bägin ). Oli aika tuskallinen kokemus isille…ei linjauksen ja jalkojen paikat stanssissa jne oikein menneet jakeluun..erityisen hämmentynyt olin kun tyttö alkoi swingata lavan selkäpuolella duffeja greeniin. Huomattiin, että mailat ovat edelleen liian pitkät ja mentiinkin sitten terassille syömään jädet ja hillomunkit. Ei ole helppoa tuo valmennus…tytön tuskastunut komentti oli että frisbeegolf on kivempaa. Ainut uskoa tuova asia oli että Juhana Kukkonen treenasi samalla greenillä hetkeä aiemmin.
-no eagle- kirjoitti: (3.9.2012 12:22:38)
Lavantauti kirjoitti: (3.9.2012 11:57:12)
sdriver kirjoitti: (3.9.2012 8:23:52)
Kannattaa jokaisen nuoren käyttää aikansa ennemmin opiskeluun. Golf on Suomesta käsin katsottuna kuitenkin vain harrastus.
Juuri näin. Ja varsinkin yhdyssanojen opiskeluun.
Vein viimeviikolla ( aloitin kauden muuten viikko sitten ja tokassa kisassa sunnuntaina jo pelasin pariin kierroksen..tosin osana scramblejoukkuetta ) tyttäreni 5v perjantaina harjoitusgreenille treenaamaan ( oli yllättynyt kuullessaan että omistaa setin mailoja ja bägin ). Oli aika tuskallinen kokemus isille…ei linjauksen ja jalkojen paikat stanssissa jne oikein menneet jakeluun..erityisen hämmentynyt olin kun tyttö alkoi swingata lavan selkäpuolella duffeja greeniin. Huomattiin, että mailat ovat edelleen liian pitkät ja mentiinkin sitten terassille syömään jädet ja hillomunkit. Ei ole helppoa tuo valmennus…tytön tuskastunut komentti oli että frisbeegolf on kivempaa. Ainut uskoa tuova asia oli että Juhana Kukkonen treenasi samalla greenillä hetkeä aiemmin.
Jugi, mä todella toivon sun lukevan tuon mun aiemman postauksen ajatuksella ja vetävän siitä oikeat johtopäätökset.
-no eagle- kirjoitti: (3.9.2012 12:22:38)
Ainut uskoa tuova asia oli että Juhana Kukkonen treenasi samalla greenillä hetkeä aiemmin.Onko tämä tulkittava niin, että myös Juhana Kukkosella on tolvana isi, joka on viisivuotiasta poikaansa aikoinaan opastanut svingin saloihin päin helvettiä?
Lavantauti kirjoitti: (3.9.2012 11:57:12)
sdriver kirjoitti: (3.9.2012 8:23:52)
Kannattaa jokaisen nuoren käyttää aikansa ennemmin opiskeluun. Golf on Suomesta käsin katsottuna kuitenkin vain harrastus.
Juuri näin. Ja varsinkin yhdyssanojen opiskeluun.
Vain jos äidin kielen opettajaksi pyrkii. Mutta paremmat tulot ja lomat toki siinäkin tapauksessa kuin golffaamalla.
Johtaja XXL kirjoitti: (3.9.2012 12:44:14)
-no eagle- kirjoitti: (3.9.2012 12:22:38)
Ainut uskoa tuova asia oli että Juhana Kukkonen treenasi samalla greenillä hetkeä aiemmin.Onko tämä tulkittava niin, että myös Juhana Kukkosella on tolvana isi, joka on viisivuotiasta poikaansa aikoinaan opastanut svingin saloihin päin helvettiä?
Juhanan isillä on ollut merkittävä rooli nuorenmiehen nostamisessa maamme huipulle.
Panin muuten kisassa 21 metrisen chipin kuppiin vikalla reiällä ( birdie )..ja olimme 25/54 sijalla..mun kierros oli kauden kolmas..kaikki pelattu viimeviikolla ( 110 ja 100..eka par tokalla kierroksella ). Pientä hakemista on edelleen varsinkin driveissa..tuppaa menemään topeiksi.
-no eagle- kirjoitti: (3.9.2012 13:11:14)
[a ( 110 ja 100..eka par tokalla kierroksella ). Pientä hakemista on edelleen varsinkin driveissa..tuppaa menemään topeiksi.LOL… Jugi se jaksaa meitä hauskuuttaa. Pientä hakemista ja scoret yli sata 😀
ts kirjoitti: (3.9.2012 13:21:42)
-no eagle- kirjoitti: (3.9.2012 13:11:14)
[a ( 110 ja 100..eka par tokalla kierroksella ). Pientä hakemista on edelleen varsinkin driveissa..tuppaa menemään topeiksi.LOL… Jugi se jaksaa meitä hauskuuttaa. Pientä hakemista ja scoret yli sata 😀
Mutta kehitys on positiivista 110 => 100 …eikä tämä kerro että kenttäennätys syntyy seuraavan 4:nnen kerran jälkeen ? ..:)
Myöskin bogi, par ja birdie tarkoittanee sitä että ensikierroksella voi odottaa eaglea vai mitä ?
-no eagle- kirjoitti: (3.9.2012 13:26:34)
Myöskin bogi, par ja birdie tarkoittanee sitä että ensikierroksella voi odottaa eaglea vai mitä ?
No eagle.
Lavantauti kirjoitti: (3.9.2012 13:29:26)
-no eagle- kirjoitti: (3.9.2012 13:26:34)
Myöskin bogi, par ja birdie tarkoittanee sitä että ensikierroksella voi odottaa eaglea vai mitä ?
No eagle.
Lavis ei ilmeisesti ole nähnyt uutta BATMAN kuvaa ? Pitää uskoa itseensä…varmaan tulee eagle seuraavalla kiekalla..uskon siihen..ja kierros on 90..tai alle. Tasan varma en ole siitä onko seuraavalla sitten alba edessä..todennäköisesti näillä ennusmerkeillä.
Hyvin rönsyilee…
Monesti juuri golfin puolella huomaa lievää ylimielisyyttä tekniikan kohdalla ja se on aivan totta, että lajina golf kuuluu teknisiin lajeihin. Kuitenkin, esimerkiksi jääkiekko on erittäin tekninen laji, jossa tarvitaan paljon muutakin kuin fysiikkaa. Fysiikka, teknisyys ja nopeus on yhdistettynä äärimmäisen vaikeaa, jossa syntyy helposti virheitä mikäli niitä opettaa väärä henkilö. Jalkapallo on paljon muuta kuin vain pallon potkimista. Kaikki lähtee oikeasta tekniikasta, liikkeestä ja voimasta. Mielestäni on ylimielistä sanoa, että golfia ei voisi opettaa kuin vain harva. Jääkiekkoa, jalkapalloa tai vaikka pituushyppyä voi harrastaa aivan samalla tavalla kuin golfiakin, klubituupparin bogi tasolla, mutta kun puhutaan kilpaurheilusta niin tekniikan tulee olla kohdallaan jo heti alusta pitäen.
Tämä isävalmentaja suhde toimii muissakin lajeissa erinomaisena ponnahduslautana ja usein onkin paras tapa tulla lajiin mukaan, se on myös luonnollinen tie kun etsitään nuorelle ensimmäistä lajia. Kysymys ei ole nyt siitä, että kuka opettaa väärin ja kuka ei, vaan siitä, että liiton ja seurojen tulisi valmentaa opettajat / valmentajat valmentamaan oikein heti alusta lähtien. En näe tässä sitä riskiä, että tällaisesta tulisi luopua tai olla edes aloittamatta, koska toinen paha on se, että nuoret eivät saa mitään opetusta. Edelleen, kun katselee seurojen juniori touhua, niin miten kukaan voi olettaa, että yksi per pro / valmentaja 10 – 15 junnua kohden toimisi ja että nuoret kiinnostuvat harrastuksesta jossa kenelläkään ei ole aikaa heille. Ryhmässä piilee innon salaisuus, mutta huomiolla saadaan polku kulkemaan oikeaan suuntaan.
On tärkeää saada lapset mukaan ja selviämään siitä ensimmäisestä haasteesta, kyetä pelaamaan tätä peliä. Kun alkaa todellinen harjoittelu on mukaan tultava ammattivalmentajia. Aivan samalla statuksella kulkevia kuin muissakin lajeissa ja joiden aika ja panostus laitetaan siihen ryhmään lapsia ja nuoria jotka sitä haluavat ja tarvitsevat. Ei yhdenkään valmentajan tulisi kokea toista valmentajaa uhaksi vaan jokaisen valmentajan tulisi tietää oma paikka siinä polussa jota nuori kulkee. Toiselle on paikka harraste ryhmässä, toiselle kilpatoiminnassa. Nyt yksi pro koettaa hoitaa kaikkea, eikä tosiasiassa kykene mihinkään kunnolla… Lupaava nuori tarvitsee todella paljon aikaa ja toiselle riittää kerran viikossa, ei golf ole mitenkään tässä eri asia.
Tärkein asia tässä on se, että kuka hoitaa valmentajien kouluttamisen ja mikä on liiton linja jolla valmennusta hankitaan. Muissa lajeissa liitolta tulee vastuuvalmentaja joka pitää kaikki narut käsissä ja kehittää seuraa sen edellyttämällä tavalla. Missä on golfissa tämä panostus vai onko sitä, mutta se ei vain näy?Mäkeläinen kirjoitti: (3.9.2012 15:16:45)
. Edelleen, kun katselee seurojen juniori touhua, niin miten kukaan voi olettaa, että yksi per pro / valmentaja 10 – 15 junnua kohden toimisi ja että nuoret kiinnostuvat harrastuksesta jossa kenelläkään ei ole aikaa heille. Ryhmässä piilee innon salaisuus, mutta huomiolla saadaan polku kulkemaan oikeaan suuntaan.Mä olen jonkin verran nähnyt touhua muidenkin maiden osalta ja suomalaisen järjestelmän ongelma on halpuus.
Ruotsalaisilta kolleegoilta joskus kysyin, että paljonko heillä vapaaehtoiset tekevät vuodessa tunteja junnujen kanssa. Vastaus oli nolla. Perään tuli jatkokysymys, että mikä ryhmä mielestäni ei tarvitse ammatti-ihmisen ohjausta. En keksinyt sellaista porukkaa minäkään.
Espanjassa olen katsellut touhua, jossa ihan pienimmät aloittavat lajin ammattilaisen ohjauksessa ja homman edetessä ryhmänä toimiminen loppuu ja valmennustilanteet ovat kahdenkeskeisiä.
En näe kuitenkaan asiaa mustavalkoisena, vaan varsin päinvastoin. Mun mielestä amatöörivetäjiä tarvitaan tarjoamaan läsnäoloa ja teettämään taitoharjoitteita, jotka on saatu ammattilaiselta ohjeistuksena. Voidaan laittaa junnut tekemään ja esim kisaamaan lähipelissä, mutta tekemisestä itsestään on maltettava pysyä irti. Vähän sama tilanne mitä tekisi mieli kysä aina välillä rangella, että ihan oikeestiko haluat nuo omat virheesi siirtää myös kaverin / vaimon harteille.
Sorry taas kaikille kun sohaisen muurahaispesää, mutta mun mielestä kerta viikossa on sen luokan vitsi missä tahansa urheilutoiminnassa, että sitä ei yksikään nuori pelaajanalku voi ottaa tosissaan. Toiminnasta voidaan alkaa puhumaan kun sitä järjestetään 4-6 kertaa viikossa ja siinä nimenomaan tuo vapaaehtoisten osuus on tärkeä, mutta myös se mitä he tekevät. Toivottavasti eivät edes yritä valmentaa, vaan ovat läsnä, laittavat tekemään ja peluuttavat… ollen kiinnostuneita noista junnuista.
Miksi pyydellä anteeksi jos sohaisee ampiaispesää? Tuskin mikään menee paremmin jos on vain hiljaa, ei se silti tarkoita, että aina vähemmistö olisi oikeassa, mutta sen tehtävä on pitää itsestään myös ääntä, jotta keskustelua syntyy.
Tuo tunti viikossa on niille nuorille jotka eivät harrastukseltaan halua enempää. Liikunta on hyväksi ja varsinkin se, että on ”sidottu” johonkin kiinnekohtaan, harrastukseen ja valmennukseen. Myös heidät täytyy ottaa huomioon, koska heille on luotava sellainen toimintaympäristö joka riittää heille. Myös siitä ei tiedä, koska he haluavat tai kykenevät nousemaan kovempaan ryhmään. Siinä olen samaa mieltä, että tunti viikossa tuskin riittää kenellekään pitämään yllä taitotasoa tai ainakaan nostamaan taitotasoa, mutta miksi tuhlata tähän ryhmään väkipakolla vähäisiä resursseja.
Jos näitä ”talkoohenkisiä” ei käytetä niin miksi on parempi, että tänäänkin Tuusulassa oli yli kymmenen nuorta ja yksi sellainen joka koetti pitää ryhmää kasassa? Ei siinä ainakaan ollut mitään tekemistä opettamisen kanssa, enemmänkin oli kyse perään katsomisesta. Jos jokaiselle nuorelle riittää muutama minuutti aikaa per tunti niin missä on se paljon puhuttu laatu? Jo pelkästään kymmenen hyvää ja oikein tehtyä toistoa on parempi kuin lätkitty ämpäri sinne tänne… Nyt junnuilla meni homma pallon lätkimiseksi ja uskon, että tuosta tunnista ei paljon irronnut. Itse uskon vakaasti siihen, että liiallinen varovaisuus lajin pariin tutustuttamisessa tekee aivan yhtälailla haittaa. Jo pelkästään se, että kukaan ei opasta alkuun tekee omatoimisesta harjoittelusta vaarallisen huonoa.
Kun ajatellaan harrastuksen muuttamista paljon vakavammalle pohjalle ja pyritään kilpailutoimintaan, tulee ammattivalmentaja kyseeseen. Tämä ei voi olla paikallinen seuran pro vaan henkilö joka seuraa nuoren toimintaa pitkällä aikavälillä ja tekee suunnitelmat mahdollisimman hyvän kehityksen aikaan saamiseksi. Tämä asia ei eroa millään lailla muista lajeista. Kysymys kuuluukin nyt, että mistä tällainen valmennusporras löytyy jos sitä ei ole olemassa seurassa. On niin vaikea kuvitella nykyisen yhden pron systeemin toimivan tässä systeemissä.
Esimerkiksi TS, miten joku voi oikeasti löytää sinun luokse jos ensimmäiseksi käydään kriittiset vuodet läpi seuran pron kanssa, kun ne herkkyyskaudet vuodet tulisi muokata valmentajan kanssa?
Mielestäni pyydetään liikaa jos ei olla valmiita rakentamaan pohjaa.
Mäkeläinen kirjoitti: (3.9.2012 15:16:45)
Tämä isävalmentaja suhde toimii muissakin lajeissa erinomaisena ponnahduslautana ja usein onkin paras tapa tulla lajiin mukaan, se on myös luonnollinen tie kun etsitään nuorelle ensimmäistä lajia. Kysymys ei ole nyt siitä, että kuka opettaa väärin ja kuka ei, vaan siitä, että liiton ja seurojen tulisi valmentaa opettajat / valmentajat valmentamaan oikein heti alusta lähtien. En näe tässä sitä riskiä, että tällaisesta tulisi luopua tai olla edes aloittamatta, koska toinen paha on se, että nuoret eivät saa mitään opetusta. Edelleen, kun katselee seurojen juniori touhua, niin miten kukaan voi olettaa, että yksi per pro / valmentaja 10 – 15 junnua kohden toimisi ja että nuoret kiinnostuvat harrastuksesta jossa kenelläkään ei ole aikaa heille. Ryhmässä piilee innon salaisuus, mutta huomiolla saadaan polku kulkemaan oikeaan suuntaan.
On tärkeää saada lapset mukaan ja selviämään siitä ensimmäisestä haasteesta, kyetä pelaamaan tätä peliä. Kun alkaa todellinen harjoittelu on mukaan tultava ammattivalmentajia.
Meidän tyttö oli nyt ekaa kertaa rangella..ja pakkausmuovista irrotettiin mailoja jotta pääsee kokeilemaan. Tein siinä kaikille hyvin selväksi että Lotta takoo nyt ekaa kertaa..ja kahden onnistuneen osuneen iskun jälkeen ( n. 30 m ) oli naapuri vanh aherra hyvin mukana…kuka löikään nyt noin pitkälle…
Onhan se 17 kiloiselle ( 110 cm ) todella vaikea laji jo pelkästään sen takia että pallo painaa suhteessa allekirjoittaneeseen jopa 6-7 kertaa enemmän..ja mailat aivan liian pitkät.
Puttaaminen oli jo tutumpaa ja jopa 3-4 työnnöll’ meni tollaset 5-6 metriset sissän parhaimmillaan. Suunnan ottaminen on näemmä vaikeaa.
Uskon että tämä pikku pyrähdys auttaa ensikesää varten hyvin ymmärtämään mistä on kysymys. Talvellahan voisi hallissa käydä kokeilemassa, ettei taidot ruostu. Muutenkin tuntuu että pinna loppuu aika äkkiä ellei keksi kivoja harjoitteita…kuten laittaa palloja peräkkäin jne..jolloin se tuntuu hauskalta jne yms
Mäkeläinen kirjoitti: (3.9.2012 21:58:22)
Esimerkiksi TS, miten joku voi oikeasti löytää sinun luokse jos ensimmäiseksi käydään kriittiset vuodet läpi seuran pron kanssa, kun ne herkkyyskaudet vuodet tulisi muokata valmentajan kanssa?
Mielestäni pyydetään liikaa jos ei olla valmiita rakentamaan pohjaa.
Ei kysymys ole lainkaan mun luokse tulemisesta, vaan juuri siitä että seurojen Proiden pitää saada tehdä työnsä paremmin ja seuroissa pitää asenne laittaa siihen, että kaikille halukkaille on tekemiselle tarjontaa useita kertoja viikossa.
Meillä on varmasti tässä maassa iso kasa ammatissa toimivai kavereita, jotka ihan oikeesti pystyisivät valmennusta tekemään jo pelaajan varhaisvuosista alkaen, mutta siihen tarvitaan resursseja ja asennetta. Nyt samat kaverit vetää alkeiskursseja että saavat perheelle leipää ja sitten välissä joitain tunteja junnuille. Valmennuskuviot sitten hoidetaan enemmänkin talkoilla.
Mä korostan vielä sitä, että jos jossain muussa lajissa seura alkais tarjoamaan ohjattua toimintaa kerran viikossa, ei toiminnalla juuri uskottavuutta olisi noiden urheilijoiden silmissä ja heidän tekemisensä muotoutuu sen mukaan.
Ja hassuahan tässä on se, että pelaajan vanhetessa ja kehittyessä, valmennuksen tarpeen pitää pudota rajusti. Nyt mennään juuri päinvastoin.
Mistä tämä kerran viikossa tulee? Siis muissa lajeissa akatemia harjoittelee valvotusti ja ohjatusti neljä – viisi kertaa viikossa. Tähän päälle kuuluu ohjeistettu omatoiminen harjoittelu kerran – kaksi kertaa viikossa ja pakollinen pelipäivä. Mihin se kerran viikossa riittää jos oikeasti tahdotaan oppia pelaamaan?
Aktiivi ryhmällä harjoitukset ovat suunnattu hieman eri tavalla, mutta määrällisesti sitten hieman vähemmän.
Tämä ns. harraste porukka voi vetää löysemmin, mutta näihin ei saisi tuhlata liikaa resursseja. Heille riittää hauskanpito ja leikkimielisyys.
Mutta miten voidaan saada resursseja jos niitä ei vaadita. Kuka tässä lajissa hoitaa koulutuksen ja rekrytoinnin? Miten seurat ovat velvoitettuja hoitamaan valmennuksen ja miten liitto on valvomassa tätä?
Mäkeläinen kirjoitti: (3.9.2012 22:37:50)
MiMutta miten voidaan saada resursseja jos niitä ei vaadita. Kuka tässä lajissa hoitaa koulutuksen ja rekrytoinnin? Miten seurat ovat velvoitettuja hoitamaan valmennuksen ja miten liitto on valvomassa tätä?
Ei ole seurat eikä varsinkaan liitto vastuussa moisesta asiasta. Kaikki lähtee vanhemmista jotka alkaa näkemään tämän urheiluna ja ovat valmiit siihen myös rahallisesti panostamaan, kuten maailmalla tekevät. Sitten kun aletaan näkemään tämän olevan oikeaa urhilua ja siihen luotavan resursseja, alkaa varmaan jäsenistölläkin olemaan isompi halu tuolle puolelle rahaa ohjata.
Mäkeläinen kirjoitti: (3.9.2012 1:12:27)
Se mikä kummastuttaa minua on se, että kentät pelataan aina kuin siellä olisi aikuisia pelaamassa. Kuinka moni kymmenen vuotias kykenee pelaamaan kentän hyvin punaisilta, saati sinisiltä? Ei jalkapallossakaan junnuja laitetaan pelaamaan aikuisten kentällä? Kenttä tulee mitoittaa oikein. Mielestäni jokaiselle kentälle tulisi tehdä avauspaikka 100m päähän viheriöstä, eli ikään kuin par 3 kenttä 18 reikäisen kentän sisälle. Tällöin lapsellekin olisi mukava kiertää aikuisen seurassa, kun ei tarvitse murehtia kentän pituutta. Nuoren edistymisen kannalta on tärkeää, että kenttä kasvaa taitojen ja voimien kanssa samassa suhteessa, näinhän tapahtuu myös jalkapallossa.
Juurikin eilen mietin tätä samaa asiaa…eli että jos Lotta nyt oppisi lyömään palloa ja puttaamaan jotenkin edes hieman sinnepäin…niin minne hän voisi mennä pelaamaan..samaa teetä voisivat sitten käyttää ihan alussa oleva green card oppilaat.
No höpö höpö…
Vanhempien vastuu lastensa harrastuksessa on nyt ja aina se, että lapsi tulee paikalle, hänellä on harrastukseen sopivat varusteet ja vanhempien lompakko on kunnossa, mutta muuten siihen se sitten jääkin.
Ei kukaan vie kahdeksan vuotiasta lastaan rangelle, yhdeksi niistä 15:sta lapsesta ja kerro, että nyt panostetaan niin paljon rahaa, että varmasti tulee hyvää jälkeä.
Seuran tehtävä on luoda puitteet erinomaiselle ympäristölle jossa lapsi saa harrastaa laadukkaasti. Liiton tehtävä on pitää huolta, että seuroilla on ammattitaitoiset valmentajat / opettajat / pro:t, jotka osaavat opettaa lapsia.
Lähtökohtaisesti lapselle harrastus on harrastus, joka kehittyy siihen tahtiin mihin lapsi kykenee. Toiselle taso kovenee nopeasti, toiselle hitaasti, mutta kenellekkään ei lähtökohta ole ammattilaisuudessa heti. Jos seura ei luo puitteita niin kukaan ei voi nousta sille tasolle, että kiinnostus kilpailemista varten syntyisi, ehkä kymmenen vuotiaana ehkä kaksitoista vuotiaana.
Edelleen Suomessa kaikki ne urheilulajit joissa vastuu on yhdellä valmentajalla ja nuoren vanhemmalla kyykkäävät pahasti, koska tällainen yhdistelmä on todella vaarallinen. Tässä kaikki vastuu sälytetään valmentajalla ja lapselle sekä kaikki rahallinen panostus vanhemmille. Mikäli seuran ja liiton tuki on olematon tai häilyvä jää tämä pieni ryhmä omaksi yksikökseen. Kaikissa joukkuelajeissa, kuten nyt vaikka jalkapallossa ja jääkiekossa, jossa tuki on myös seuralta ja liitolta saa aikaiseksi paljon lahjakkaita nuoria, jossa yksi ei maksa yksin. Kuitenkin rahaa palaa vanhemmilta paljon, mutta ryhmän tuki tekee paljon ihmeitä myös kehityksessä. Tämä ei kuitenkaan toimi, jos ryhmää koettaa tampata yksi henkilö ja siksi liitto on vahvasti mukana kouluttamassa uusia valmentajia, vaikka sitten vain sinne leikki ikäisiin.
Ja höpö höpö vaan Mäkeläiselle itselleen.
Mä olen nyt thenyt tätä työtä nuorten pelaajien parissa aika tasan 20 vuotta ja aika paljon voin kertoa siitä mikä on johtanut menestyneiden kohdalla menestykseen. Se on henkilökohtainen valmennus ja ryhmätouhusta irtautuminen, yhdistettynä pelaajan omaan haluun tehdä hommaa aamusta iltaan. Lisäksi taustalta on löytynyt vanhempia ja isovanhempia, jotka ovat olleet halukkaat tuon nuoren urheilijan tekemiseen panostamaan ja hänelle mahdollisuudet tekemiseen luomaan.
Seuran roolin tulee olla luoda tilanne, jolla aloitteleva nuori saadaan tulemaan kentälle mahdollisimman usein, teki hän siellä asioita miten vaan. Seura ei valmenna, eikä sitä pidä tehdä amatööriohjaajienkaan.
Liiton tehtävä on astua mukaan kuvioon siinä vaiheessa, kun lähdetään kansainvälisille kentille. Ei mitään muuta.
Eli 6-13v mennään ryhmätoiminnalla pääosin ja katsotaan että tekemistä on paljon. Ammattivalmentaja antaa ohjeet, että ei ihan päin peetä tekniikka lähde menemään ja opastaa oikeiden hermotusten tielle. Muut järjestävät vaan toimintaa ja kisailua, joissa pelaajilla on mahdollisuus keksiä ja löytää miten jotkut asiat tehdään. Tuosta ikäluokasta ylös ryhmätoiminta on touhua, jossa varmaan kaikilla on ihan kivaa, mutta mitään ei oikeesti tapahdu.
ts kirjoitti: (4.9.2012 9:33:52)
Ja höpö höpö vaan Mäkeläiselle itselleen.Mä olen nyt thenyt tätä työtä nuorten pelaajien parissa aika tasan 20 vuotta ja aika paljon voin kertoa siitä mikä on johtanut menestyneiden kohdalla menestykseen. Se on henkilökohtainen valmennus ja ryhmätouhusta irtautuminen, yhdistettynä pelaajan omaan haluun tehdä hommaa aamusta iltaan. Lisäksi taustalta on löytynyt vanhempia ja isovanhempia, jotka ovat olleet halukkaat tuon nuoren urheilijan tekemiseen panostamaan ja hänelle mahdollisuudet tekemiseen luomaan.
Seuran roolin tulee olla luoda tilanne, jolla aloitteleva nuori saadaan tulemaan kentälle mahdollisimman usein, teki hän siellä asioita miten vaan. Seura ei valmenna, eikä sitä pidä tehdä amatööriohjaajienkaan.
Liiton tehtävä on astua mukaan kuvioon siinä vaiheessa, kun lähdetään kansainvälisille kentille. Ei mitään muuta.
Eli 6-13v mennään ryhmätoiminnalla pääosin ja katsotaan että tekemistä on paljon. Ammattivalmentaja antaa ohjeet, että ei ihan päin peetä tekniikka lähde menemään ja opastaa oikeiden hermotusten tielle. Muut järjestävät vaan toimintaa ja kisailua, joissa pelaajilla on mahdollisuus keksiä ja löytää miten jotkut asiat tehdään. Tuosta ikäluokasta ylös ryhmätoiminta on touhua, jossa varmaan kaikilla on ihan kivaa, mutta mitään ei oikeesti tapahdu.
Juuri tällä konseptilla on omassa seurassani viety asioita eteenpäin vuosia, ja tänä vuonna on sadonkorjuun aika: sm-mitaleja roppakaupalla. Seuran onni on ollut että toiminnassa on ollut mukana asiaansa täysin sitoutunut valmentaja ja vanhemmat, jotka ovat tienneet että menestys vaatii myös taloudellisia uhrauksia.
No tässä mennään eri linjoilla, kummallakin on varmasti omat hyvät argumentit, myös nuo mitä kirjoitit ovat varmasti oikein.
Muista lajeista vaan tiedän, että mikäli ensimmäisenä vaaditaan kaivamaan paljon kuvetta niin harrastuksen aloittaminen tyssää helposti siihen. Nyt ei varmasti puhuta heti teini ikäisistä vaan niistä nuorista jotka saavat ensimmäisen kosketuksen harrastuksiin, eli kouluiän aloittavat ja siitä vanhemmat. Yksityisopetuksen vaatiminen rankaisee aikalailla ja siksi tulisi löytää muitakin keinoja.
Myös itse vuosia lasten kanssa töitä tehneenä, en tosin 20 vuotta, tiedän, että lapsi kaipaa taakseen ja ympärilleen ryhmää. Lapsen näkökulmasta kaikki lähtee leikkimisen kautta, valmentaja(t) vievät alussa asiaa leikin kautta eteenpäin.
Muissa lajeissa yksilöt, myös lahjakkaat yksilöt tekevät töitä ryhmässä eikä edes yksilötaitoja harjoiteta yksin. Kuitenkaan ryhmällä ei ole vain yhtä valmentajaa vaan ryhmä joka pitää huolta ja valvoo nuoren tekemistä.
Seuratoiminnasta en sano nyt sen enempää, koska suoraan sanoen en näe monellakaan seuralla olevan mitään kunnollista toimintaa.
Liitosta taas sen verran, että liitolla on omat vastuunsa, jokaisessa lajissa. Yksi liiton tärkeimpiä asioita on aina kouluttaminen ja uusien harrastajien saaminen. Mikäli paperien pyörittäminen vie liikaa aikaa ja tiettyjen etuuksien valvominen, on se aina pois jostain muusta. Mikäli junioreissa golf on marginaali laji moneen muuhun lajiin verrattuna niin jossain tulisi herätä. Edelleenkään golf ei vie enempää aikaa harrastuksena kuin muutkaan lajit. Golf ei saa myöskään olla kalliimpi laji kuin muutkaan lajit. Jalkapallossa akatemia oppilas maksaa kuukaudessa n. 70 – 90€ + emoseuran maksut + yleiset ikäluokan maksut. Yhteensä pelkkään vuotuiseen harjoitteluun menee akatemia oppilaalta n. 1000€ rahaa. Tämän lisäksi varusteet, matkat, turnaukset yms… Tuhannella eurolla saa harjoitusta myös golfissa mikäli se koordinoidaan kunnolla ja tehokkaasti, myös ryhmässä, ei pelkästään yksilö tasolla. jääkiekossa maksut ovat vielä suuremmat, joten nyt mielestäni raha virtaa vääriin paikkoihin.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Golf juniorit ja kilpagolfin tulevaisuus…