-
JulkaisijaArtikkelit
-
Vain jos KATSOO, voi NÄHDÄ mihin pelikaverin lyönti suuntautuu. Ja kuitenkin jopa tiiltä lyöty pallo voi hukkua raffiin. Näin etenkin vasta-aurinkoon avattaessa, jolloin lyöjällä ei käytännöllisesti katsoen ole mahdollisuuta saada kiini lyönnin suuntaa. Katsomatta jättäminen on todella akteeksiantamatonta lyöjää kohden, johon liian usein syyllistytään. Eiköhän aleta pitää silmiä auki myös väylillä. Taru kertoo, että erään ammattiryhmän SM-kilpailuissa jopa par3:lla pallo on hukkunut ja sen jälkeen löytynyt kaksi kertaa, eli ensin raffista (tippunut lahkeesta) ja sitten reiästä.
Kerrassaan loistava idea – papukaijamerkki Sinulle!
Välilllä todella ihmetyttää, miten vähän pelaajat todella _katsovat_ edes omien pallojen perään (lue: niiden alastulospaikkaa). Ei oteta kiintopisteita, ei haarukoida ja naulata muistiin jo valmiiksi n.20-30 neliön aluetta, jonne pallo on landannut. Saa turhan usein olla viisomassa myös pelikavereille, minne päin niiden omat pallot on lentäneet, kun kaverit itse haravoivat 50 neliön alueella ympyrää.
Toki, täytyy välillä ymmärtää ne (harvat 😉 kerrat, jolloin p**ka lyönti aiheuttaa välittömän reaktion ruveta hakkaamaan päätään lähimpään puunrunkoon, jolloin oma lyönti menee kutakuinkin ohi, myös alastulonsa suhteen.
nimim. pelatakko pelkkien insinöörisielujen kanssa?
Kyllä vastuu on ensisijaisesti lyöjän. Varsinkin kilpailukierroksilla rikkoo oman keskittymisensä ja pelirytmin, jos pitää joka hemmetin lyönti katsoa perään, muistaa oman pallon lisäksi vielä kahden pelikaverin pallon laskeutunmispaikat, maamerkit jne.
Asia erikseen avaukset esim vasta-aurinkoon, sokkoväylät jne joissa voi hyvässä hengessä yksi pelaajista mennä esim forecaddieksi katsomaan mihin pallo putoaa.
Sitten on oma luku nämä saamarin sankarigolfaajat, jotka ampuu joka reiällä maksimilyöntejä, draivi +300 m, spoon 280m jne, ainakin puheiden mukaan, mutta väyläosumia tulee ehkä kaksi kierrosta kohden, greeniosumia hieman vähemmän.
kormik kirjoitti: (17.8.2007 18:08:21)
Kyllä vastuu on ensisijaisesti lyöjän. Varsinkin kilpailukierroksilla rikkoo oman keskittymisensä ja pelirytmin, jos pitää joka hemmetin lyönti katsoa perään, muistaa oman pallon lisäksi vielä kahden pelikaverin pallon laskeutunmispaikat, maamerkit jne.Asia erikseen avaukset esim vasta-aurinkoon, sokkoväylät jne joissa voi hyvässä hengessä yksi pelaajista mennä esim forecaddieksi katsomaan mihin pallo putoaa.
Sitten on oma luku nämä saamarin sankarigolfaajat, jotka ampuu joka reiällä maksimilyöntejä, draivi +300 m, spoon 280m jne, ainakin puheiden mukaan, mutta väyläosumia tulee ehkä kaksi kierrosta kohden, greeniosumia hieman vähemmän.
Kormik kirjoittaa asiaa. Tiillä voi yhdessä ’pistää mieleen’ maamerkit jne., mutta sen jälkeen on pelaajan vastuulla muistaa mihin pallo putosi. On tietenkin aivan selvää, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat pallojen etsintään, mutta lyöjän vastuulla on antaa koordinaatit etsintäpaikalla.
On aika jännää huomata kuinka usein tulee itsekin laiminlyötyä tuo tarkkojen maamerkkien mieleen painaminen, varsinkin tilanteessa, jossa pallon pitäisi muka löytyä helposti.
KL kirjoitti: (17.8.2007 18:50:37)
kormik kirjoitti: (17.8.2007 18:08:21)
Kyllä vastuu on ensisijaisesti lyöjän. Varsinkin kilpailukierroksilla rikkoo oman keskittymisensä ja pelirytmin, jos pitää joka hemmetin lyönti katsoa perään, muistaa oman pallon lisäksi vielä kahden pelikaverin pallon laskeutunmispaikat, maamerkit jne.Asia erikseen avaukset esim vasta-aurinkoon, sokkoväylät jne joissa voi hyvässä hengessä yksi pelaajista mennä esim forecaddieksi katsomaan mihin pallo putoaa.
Sitten on oma luku nämä saamarin sankarigolfaajat, jotka ampuu joka reiällä maksimilyöntejä, draivi +300 m, spoon 280m jne, ainakin puheiden mukaan, mutta väyläosumia tulee ehkä kaksi kierrosta kohden, greeniosumia hieman vähemmän.
Kormik kirjoittaa asiaa. Tiillä voi yhdessä ’pistää mieleen’ maamerkit jne., mutta sen jälkeen on pelaajan vastuulla muistaa mihin pallo putosi. On tietenkin aivan selvää, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat pallojen etsintään, mutta lyöjän vastuulla on antaa koordinaatit etsintäpaikalla.
On aika jännää huomata kuinka usein tulee itsekin laiminlyötyä tuo tarkkojen maamerkkien mieleen painaminen, varsinkin tilanteessa, jossa pallon pitäisi muka löytyä helposti.
Alleviivasin ton vähä eilisenkin kierroksen perusteella (joo, ei häävisti menny). Mulla oli kaks lyöntii joista ei itsellä mitään hajua minne päin lähti, kummatkin kyllä napsahti hyvän tuntuisesti. Toinen draiverilla ja toinenkin tiiltä raudalla. Tuijotin vaan sitä pallon paikkaa osuman jälkeen, niin en saanu napattua enää sitä olennaista, mihin suuntaan se pallo lähti pakenemaan. En voinu mitään koordinaatteja antaa, kaverit talutti oletetulle paikoille. Minä kyllä korostan sitä että kavereiden pitää olla lyödessä hereillä.
Taika Rauta kirjoitti: (17.8.2007 21:07:26)
KL kirjoitti: (17.8.2007 18:50:37)
kormik kirjoitti: (17.8.2007 18:08:21)
Kyllä vastuu on ensisijaisesti lyöjän. Varsinkin kilpailukierroksilla rikkoo oman keskittymisensä ja pelirytmin, jos pitää joka hemmetin lyönti katsoa perään, muistaa oman pallon lisäksi vielä kahden pelikaverin pallon laskeutunmispaikat, maamerkit jne.Asia erikseen avaukset esim vasta-aurinkoon, sokkoväylät jne joissa voi hyvässä hengessä yksi pelaajista mennä esim forecaddieksi katsomaan mihin pallo putoaa.
Sitten on oma luku nämä saamarin sankarigolfaajat, jotka ampuu joka reiällä maksimilyöntejä, draivi +300 m, spoon 280m jne, ainakin puheiden mukaan, mutta väyläosumia tulee ehkä kaksi kierrosta kohden, greeniosumia hieman vähemmän.
Kormik kirjoittaa asiaa. Tiillä voi yhdessä ’pistää mieleen’ maamerkit jne., mutta sen jälkeen on pelaajan vastuulla muistaa mihin pallo putosi. On tietenkin aivan selvää, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat pallojen etsintään, mutta lyöjän vastuulla on antaa koordinaatit etsintäpaikalla.
On aika jännää huomata kuinka usein tulee itsekin laiminlyötyä tuo tarkkojen maamerkkien mieleen painaminen, varsinkin tilanteessa, jossa pallon pitäisi muka löytyä helposti.
Alleviivasin ton vähä eilisenkin kierroksen perusteella (joo, ei häävisti menny). Mulla oli kaks lyöntii joista ei itsellä mitään hajua minne päin lähti, kummatkin kyllä napsahti hyvän tuntuisesti. Toinen draiverilla ja toinenkin tiiltä raudalla. Tuijotin vaan sitä pallon paikkaa osuman jälkeen, niin en saanu napattua enää sitä olennaista, mihin suuntaan se pallo lähti pakenemaan. En voinu mitään koordinaatteja antaa, kaverit talutti oletetulle paikoille. Minä kyllä korostan sitä että kavereiden pitää olla lyödessä hereillä.
Tarkoitin tuossa sitä, että kun tiipaikalla yhdessä katsotaan ne maamerkit, niin lyöjän vastuulla on muistaa ne sinne paikalle saavuttaessa, vaikka lyöjä itse ei olisi nähnyt minne se pallo meni. Kavereiden velvollisuus on antaa mahdollisimman hyvät ohjeet ja maamerkit.
Esim: Lyöjä: ’En nähnyt yhtään minne se pallo meni!’ Pelikaveri: ’Se meni tuonne oikealle kolmannen koivun suuntaan vähän siitä pitkäksi.’
Tässä vaiheessa lyöjä pistää muistiinsa kaverin osoittaman paikan ja menee sinne etsimään. Kaverin vastuulla ei ole enää muistaa mihin lyöjän pallo meni, mutta tietenkin hän tulee mukaan etsimään.
On aivan selvää, että jotkut ihmiset pystyvät muistamaan enemmän asioita kuin toiset ja joillakin on aivan ilmiömäinen kyky nähdä pallo aivan siihen viimeiseen pomppuun saakka. Myöskin löytyy ihmisiä, joita ei edes kilpailussa yhtään häiritse neuvoa pelikavereita heidän pallojensa olinpaikan suhteen. Kuitenkin, lyöjä itse on se, joka kärsii jos palloa ei löydy, joten on kohtuullista, että hän kantaa mahdollisimman suuren vastuun maamerkkien ym. muistamisesta siellä lyöntipaikalla.
On muuten ollut vuosien varrella erittäin miellyttävää havaita, että kilpailuissa pelikaverit ihan oikeasti etsivät sitä pelikaverin palloa ja haluavat sen löytyvän. Olisiko niin, että kilpailuissa kumminkin käy se todellinen golffarikansa….?
Pelaan työpäivän jälkeen useimmiten miesryhmässä eli 3miestä ja minä (punaisilta avaava naishenkilö). Katson peliryhmän pallojen pomput loppuun asti vaikka vastavaloon ja kysyn sitten asiallisesti: ’näitkö mihin pallosi meni?’ sitten kerron lyöjälle suunnan, pari läheistä kiintopistettä mistä hänen pelipallonsa löytyy. (98,5 % todetusti)
NIINPÄ, mutta kun tiettyjen tyyppien pitää vaan jatkaa kiukutelua omasta onnettomasta lyönnistään ja hidastaa koko ryhmän toimintaa tiiauspaikalla ja sen jälkeenkin…
Olen täysin kypsynyt näihin ns. aikuisiin miesgolfareihin. Haluan pelata omaa peliä enkä ole kenenkään päätoiminen caddie! Jos ei pysty vastaanottamaan tietoa oman pelipallonsa paikasta lyönnin jälkeen niin minun puolestani saa etsiä sitä vaikka koko loppuillan. Nämä samat kiukuttelevat tyypit eivät katso muiden pallojen perään eivätkä ole hiljaa muiden putatessa greenillä.
He sotkevat omalla toiminnallaan koko peliryhmän toiminnnan.
’Heidän oma pallonsa on maailman keskipiste ja muiden vika on jos eivät ole sitä nähneet’ Ja lisäksi pitää kierroksen aikana pakko kuunella heidän kaikki mahdolliset sen hetkiset golfswingi ongelmat (piti lyödä feidi, mut tuli draw )
KATSON, mutta rajansa silläkin….KL kirjoitti: (17.8.2007 21:30:52)
Taika Rauta kirjoitti: (17.8.2007 21:07:26)
KL kirjoitti: (17.8.2007 18:50:37)
kormik kirjoitti: (17.8.2007 18:08:21)
Kyllä vastuu on ensisijaisesti lyöjän. Varsinkin kilpailukierroksilla rikkoo oman keskittymisensä ja pelirytmin, jos pitää joka hemmetin lyönti katsoa perään, muistaa oman pallon lisäksi vielä kahden pelikaverin pallon laskeutunmispaikat, maamerkit jne.Asia erikseen avaukset esim vasta-aurinkoon, sokkoväylät jne joissa voi hyvässä hengessä yksi pelaajista mennä esim forecaddieksi katsomaan mihin pallo putoaa.
Sitten on oma luku nämä saamarin sankarigolfaajat, jotka ampuu joka reiällä maksimilyöntejä, draivi +300 m, spoon 280m jne, ainakin puheiden mukaan, mutta väyläosumia tulee ehkä kaksi kierrosta kohden, greeniosumia hieman vähemmän.
Kormik kirjoittaa asiaa. Tiillä voi yhdessä ’pistää mieleen’ maamerkit jne., mutta sen jälkeen on pelaajan vastuulla muistaa mihin pallo putosi. On tietenkin aivan selvää, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat pallojen etsintään, mutta lyöjän vastuulla on antaa koordinaatit etsintäpaikalla.
On aika jännää huomata kuinka usein tulee itsekin laiminlyötyä tuo tarkkojen maamerkkien mieleen painaminen, varsinkin tilanteessa, jossa pallon pitäisi muka löytyä helposti.
Alleviivasin ton vähä eilisenkin kierroksen perusteella (joo, ei häävisti menny). Mulla oli kaks lyöntii joista ei itsellä mitään hajua minne päin lähti, kummatkin kyllä napsahti hyvän tuntuisesti. Toinen draiverilla ja toinenkin tiiltä raudalla. Tuijotin vaan sitä pallon paikkaa osuman jälkeen, niin en saanu napattua enää sitä olennaista, mihin suuntaan se pallo lähti pakenemaan. En voinu mitään koordinaatteja antaa, kaverit talutti oletetulle paikoille. Minä kyllä korostan sitä että kavereiden pitää olla lyödessä hereillä.
Tarkoitin tuossa sitä, että kun tiipaikalla yhdessä katsotaan ne maamerkit, niin lyöjän vastuulla on muistaa ne sinne paikalle saavuttaessa, vaikka lyöjä itse ei olisi nähnyt minne se pallo meni. Kavereiden velvollisuus on antaa mahdollisimman hyvät ohjeet ja maamerkit.
Esim: Lyöjä: ’En nähnyt yhtään minne se pallo meni!’ Pelikaveri: ’Se meni tuonne oikealle kolmannen koivun suuntaan vähän siitä pitkäksi.’
Tässä vaiheessa lyöjä pistää muistiinsa kaverin osoittaman paikan ja menee sinne etsimään. Kaverin vastuulla ei ole enää muistaa mihin lyöjän pallo meni, mutta tietenkin hän tulee mukaan etsimään.
On aivan selvää, että jotkut ihmiset pystyvät muistamaan enemmän asioita kuin toiset ja joillakin on aivan ilmiömäinen kyky nähdä pallo aivan siihen viimeiseen pomppuun saakka. Myöskin löytyy ihmisiä, joita ei edes kilpailussa yhtään häiritse neuvoa pelikavereita heidän pallojensa olinpaikan suhteen. Kuitenkin, lyöjä itse on se, joka kärsii jos palloa ei löydy, joten on kohtuullista, että hän kantaa mahdollisimman suuren vastuun maamerkkien ym. muistamisesta siellä lyöntipaikalla.
On muuten ollut vuosien varrella erittäin miellyttävää havaita, että kilpailuissa pelikaverit ihan oikeasti etsivät sitä pelikaverin palloa ja haluavat sen löytyvän. Olisiko niin, että kilpailuissa kumminkin käy se todellinen golffarikansa….?
No joo, mulla tais olla vähän yksioikoinen ajattelutapa kun luin aikaisempaa viestiäsi. Samoilla linjoilla ollaan. Olen muuten huomannut omalta kohdaltani että pelivuosien karttuessa näkö on terävöitynyt. Noin fysiologisestihan tässä mennään kaakon suuntaan, mutta pelisilmä vaan harjaantuu vuosien myötä. Nykyään osaa lukea paljon paremmin minne se kaverin pallo päätyy jos muualle osuu kuin väylälle.
ms wedge kirjoitti: (17.8.2007 21:56:43)
Olen täysin kypsynyt näihin ns. aikuisiin miesgolfareihin. Haluan pelata omaa peliä enkä ole kenenkään päätoiminen caddie! Jos ei pysty vastaanottamaan tietoa oman pelipallonsa paikasta lyönnin jälkeen niin minun puolestani saa etsiä sitä vaikka koko loppuillan. Nämä samat kiukuttelevat tyypit eivät katso muiden pallojen perään eivätkä ole hiljaa muiden putatessa greenillä.
He sotkevat omalla toiminnallaan koko peliryhmän toiminnnan.
’Heidän oma pallonsa on maailman keskipiste ja muiden vika on jos eivät ole sitä nähneet’ Ja lisäksi pitää kierroksen aikana pakko kuunella heidän kaikki mahdolliset sen hetkiset golfswingi ongelmat (piti lyödä feidi, mut tuli draw )
KATSON, mutta rajansa silläkin….🙂 Olenpa itse käynynnä samanlaisia tunteita läpi tässä kuluneenkin kesän aikana.. Siitä, että pelaa ainoana flaitissa punaiselta teeltä, syntyy ajoittain kaikenlaista mielenkiintoista.
Mutta mutta. Niin paljon kuin golf onkin herrasmieslaji, niin golfari on parhaimmillaankin melkoisin itsekäs peluri, jota ei kiinnosta mikään muu kuin oma pallo. Siihen on vaan hyvä tottua. Mitä enemmän niitä elämyksiä ja onnistumisia hakee omasta pallosta ja on vähemmän fokusoitunut muiden palloihin, sitä enemmän tästä pelistä nauttii. Ja kaikki muidenkin toiminta ärsyttää vähemmän 🙂
toim.huom. yllä oleva ei tarkoita sitä, ettei toisten hyviä suorituksia huomioida ja niistä pystyttäisi itsekin nauttimaan. Nautinnon taso on vain monta astetta alemmalla dekadilla, kuin oman titun suhteen.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)