-
JulkaisijaArtikkelit
-
Päivän kyssärinä 9.6. on jotta milloin tuli eka birkku. Mutta minkälainen se oli. Oma eka birkkuni tuli green card kokeen peliosoiossa. WGM:n kentällä oli kokeen viimeinen väylä jäljellä (5-väylä, par 3, ~120 m). Aikaisemmat olivat menneet siten, että viimeinen piti saada neljällä sisään, jotta kortin saisi. Noh! Valmistelujen jälkeen rautakasi heilahti ja osuman jälkeen yritin tavoittaa kauniissa kaaressa kohti viheriötä lentävää palloa. Mutta osuma olikin enemmän kylkkäri-tyyppinen, joten katsetta täytyi laskea melkoisesti ennen kuin näin reilun metrin korkuisin pompuin etenevää palloa. Mutta lyönti oli suora ja kokeen vastaanottaja jo säikähti, ’Jum……a, tekeekö se holarin’. Mutta ei sentään. Pallo pysähtyi vajaan metrin päähän lipusta ja sitten ei kun putti sisään ja birkku oli siinä ja kohta jo kortti taskussa.
Mä tein kerran tuolla väylällä birkun lyömällä aloituslyönnin hiukan kainaloon ja vasemmalla olevan ladon katon kautta griinille. Sit muutaman metrin mittanen putti kuppiin. Oli hauskaa.
Toisen pöröni tein Virvikissä viime kesänä reikällä #7 joka on paltiarallaa 165m pitkä parkolkki. Olin juuri siirtynyt hönäriin edellisellä parnelkulla – parilla toki. Huitaisin pallin jonnekin sinnepäin. Lähemmässä tarkastelussa osottautui että olinkin ryhmästäni lähimpänä tikkua, nuin koolmen mjeetrin päässä kupista. Niittasin kovaa ja keskelle.
Jostain kumman syystä tämä pörö tulee aina miäleen…
Alussahan usein tosiaan tulee noita par3-kenttien böördejä ja muutenkin lyhyillä par3-väylillä (melko helpostikin), kunhan vain wedge/pikkuraudalla avaus onnistuu. Omalta osaltani en edes muista koska 1. birdie on par3-kentällä/väylällä tehty, voi olla että oli myös GC-kokeessa.
Sen sijaan ensimmäinen ’ei par3’ böördi napsahti keväällä 2003 (varmaankin n. 10 pelikiekkaa oli silloin takana). Vihdissä oltiin pelaamassa ja väylän nro oli 12. Kyseessä siis keltaisilta 347m pitkä oikealle kaartuva par4-väylä. Parisatanen avaus tiiltä hyvään paikkaan, lähestyminen lyhyellä raudalla (oliskohan ollut kasi tai ysi) jäi kuitenkin griinistä metrin, pari oikealle eteen raffiin. Wedgellä sitten chippi pompun kautta suoraan kuppiin ja ensimmäinen par4:n böördi oli tehtynä! Muistan vielä, että peliseurueessamme ollut mies manasi, että ei edes paarillaan päässyt honooriin =).
Lisäksi muistiin syöpyi heti seuraavan väylän avaus: suoraan vasemmalle outtiin… tosin siitä päivästä ei muutenkaan paljon ole näemmä muuttunut, kun viime kierroksella tuli lyötyä samaiselta 13. tiiltä kaksi peräkkäin vasemmalle outtiin…
Se oli elämäni ensimmäisellä kierroksella!!! Väylä oli joku luukin par nelosista. Avaus spuunilla keskelle väylää nätisti. Sitten jollain raudalla räkänen vierivä toppi griinin viereen ja siitä unelmachippi kuppiin! Jiihaa!
Kumma juttu toi birdievero… kuten kauden ekan birkunkin jälkeen. Eli, birkku par5 (464m) väylällä. Avaus keskelle väylää, pituutta joku 200, W5:lla välilyönti sataan metriin ja I9:lla puoleentoista metriin. Nice and easy…. seuraava väylä 168 metrinen par3, vettä välissä. Eka pallo veteen ja lopputulos taisi olla tuplapar.
Muistan kyllä ensimmäisen birdieni, ja vielä melko hyvin itseasiassa. Vuosi oli -96 ja ehkä n. pari viikkoa pelejä GC-kokeen jälkeen takana, silloin oli vielä olemassa ns. mustat teet (ainakin meillä niitä ei ole ollut vuosiin), jotka siis olivat väylän alussa ja joilta pelasin.
Ko. tiiltä väylä oli n. 260m pitkä, suora ja melko kapea metsäväylä. Koska lyönti oli vielä hakusessa, niin en käyttänyt rautaseiskaa isompia mailoja. Löin sitten kaksi kappaletta aivan loistavia (ainakin aloittelijalle) ja suoria rautaseiskoja peräkkäin. Ihan keskellä ja keskellä, ja sattumoisin lippukin oli keskellä griiniä. Pallo lensi lipun linjassa ehkä n. 3m lyhyeksi, ja jotenkin se puttikin sattui uppoamaan. Ja näin oli birdieputki avattu (siis lifetime).. 🙂 Ja lopputuloksena kierrokselta oli yli 40pb 54 tasoituksella.
minun eka birdie tuli ekassa kisassani par-5:llä, avaus oli kohtuullinen keskellä väylää mutta toinen lyönti oli rautavitosella hirvittävä kainaloonveto ja päätyi vasemmalle raffiin 200 metrin lätkän kohdalle, onneksi pallo makasi hyvin joten löin siitä puuvitosella ja pallo päätyi metrin päähän lipusta
Eipä sitä ekaa birkkua ihan heti unohda; omassa tapauksessa sitä ennen sai tahkota aika pitkään. Kyseessä oli joku lyhyenläntä par-4 Nurmijärvellä (numeroa en muista, kyseessä on tähän mennessä ainoa kierrokseni ko. kentällä).
Edellisen illan runsas alkoholinkäyttö oli jossain määrin vaikuttanut peliin kierroksella (eikä pelkästään poisitiivisesti), mutta pahin kanuuna alkoi jo hellittää. Avaus lähti muistaakseni puu-3:lla; näppärä pomppiva kantaosuma, joka kuitenkin riitti n. 110 metrin päähän pieneen mäenrinteeseen nostetusta greenistä. Lähestymislyönti sitten nasahti rauta-9:n vähän käytettyyn sweetspottiin, ja pallo lensi komeassa kaaressa kohti lippua. Pelonsekaisin tuntein lähestyin n. metrin päässä reiästä makaavaa palloa valmistautuen vapisevin käsin puttiin. Kipsi oli valtava, mutta onneksi kallistusta ei nimeksikään. Niinpä varovainen tökkäisy saatteli pallon kupin pohjalle rentouttaen vapautuneen sankarin leveään hymyyn. Muuta en sitten juuri kierroksesta muistakaan.
NimetönEka börö oli maskun 15. veulalla, par3 noin 170 metriä, vettä 150metriä välissä. Avaus greenille, noin 9-10 metrin putti, kierii, pomppiii, kaartaa ja tipahtaa. _o/
Toka börö oli samanmoisella kentällä, 3. veula.
Par5 jotain 450m, kolmella päälle ja putti…
Ku tuossa joku puhui ettei par3 böröjä lasketa, mutta jos tuloskortissa seisoo yksi alle parin, ni eikö se börö ole.Jos minun kirjoitukseeni vertasit tuolla ’par3 böördejä ei lasketa’ (taisin olla ainoa, joka edes jotain siihen suuntaan on kirjoittanut), niin ei kirjoituksessani niin sanota.
Kirjoitin vain että par3:lla on ehkäpä helpoin tehdä birdie, varsinkin aloittelijan – lyhyitä satasenkin par3 -väyliä löytyy paljon. Itselleni oli huomattavasti mieleenpainuvampaa saada eka par4:n birdie aikaiseksi.
Minä teen tasaisesti keskimäärin yhden birkun kesässä, joten ne on kaikki hyvin mielessä. Saa nähdä tuleeko tänä kesänä yhtään, kun viime kesänä tuli kaksi ja olen tuosta tasaisen vauhdin taulukosta yhden edellä (8 birkkua menneillä 7:llä kaudella).
Ensimmäinen tuli -99 Keimolan silloisella A2:lla, joka on 123 m:n parkolkki. Sattui edelleenkin harvinainen hyvä avaus, joka päätyi greenille. Vajaa kolmemetrinen menikin yllättäen sisään ja oli kivaa. Vaimo oli tuolloin ensimmäistä kertaa kädinä, joten siksikin tuo jäi hyvin mieleen.
Toinen kerta oli itse asiassa vielä makeampi, koska se tuli myöhemmin samana kesänä parvitosella. Onnistuin jollain konstilla pysymään Messilän silloisella 18:lla väylällä ja olin kolmella jokusen metrin päässä greenistä sen edessä. Kuinka ollakaan chippi onnistui ja rullasi sisään. Sen jälkeen en olekaan tehnyt birkkua parvitosella.
NimetönKas kummaa , ensimmäinen böröni ei tullut par 3 vaan par viitosella . Reikä oli tali 1 , avaus oikean puu rykelmän yli (keltasilt) väylälly , siit puu neljä väylälle , wedge viitenmetriin alamäkeen ja putti valahti kuppiin …
Ensimmäistä pirkkoa sain odottaa sellaiset 1,5 vuotta pelaamisen aloittamisesta… Paikkana oli Oulun Vaaran silloinen reikä nummero 4, par3, jotain 140 metriä mittaa. Jollakin raudalla (5? 6?) pääsin neljään metriin ja putti upposi. Tuohon oli varmasti vaikutusta sillä, että griinillä ei ollut ruohoa ja pallo pomppi siinä hiekalla kerrankin sopivasti.
Birdievero? Mikä kumma se on? Tämän vuoden ainokaisen pirkon perään tein… par5 – 8, par4 – 9, par4 – 7 … 3 reikää +11, kierroksen muut 15 reikää +12 🙂
Ekana kesana vedin ylamakeen kakkosen raffista rautaseiskalla ja 5cm kupista. Se oli kotiklubin 16. reika, jolla saimme kaverin kanssa samalla puristaa kahden italon katta voitetun pari-match-playn kunniaksi.
Suomi – Italia 3/2
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)