-
JulkaisijaArtikkelit
-
Huomasithan painotukseni edellisessä kirjoituksessani?.
’Klubitason pelaajille ei pitkät draivit täten tuo OIKEASTAAN mitään hyötyä’.
Prboyn löytämässä lähteessä kerrotaan , että scoret eivät ole parantuneet kymmeniin vuosiin vaikka välineet ovat kehittyneet huimasti.
Olen edelleen ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että KLUBITASON pelaajille ei OIKEASTAAN ole mitään hyötyä jos draivit pitenevät.
Kyllä KLUBITASON pelaajan lähestymislyönti on prosenttuaalisesti yhtä varma tai epävarma 100:sta tai 50:sta metristä. Huomioon ottaen yksittäisen klubitason pelaajan tai isomman ryhmän lähestymislyöntien onnistumisprosentin lähempää tai kaukaa.
Mukavan näköne viesti litanja on syntynyt… Lisään sii oman panokseni tähän soppaan…
Omat draivini ei yli 200m kovin usein karkaile mutta tasotus on hinautunut kokoajan alaspäin. Viimekauden ennätyskierros 83 synty aika vaivattomasti. Kahden greeni osuman siivittämänä tein 2 kpl tripla bogeja toiset kaksi tupla bogia ja yhen bogin. Loput 13 pareja. Parit synty lähinnä tyylillä chippi ja putti. Ei nimittäin lyhyet raudat toiminu. Se oli aika hassu kierros kaiken kaikkiaan. Opin ainakin että se lähipeli ratkasee. Ei haitannu parit lipsahukset jos greenin vierestä chippas metriin tai pariin…
Mutta jokainen meistä pelaa omalla tyylillään… Eikä siinä sit mitään.
Pitkälle samaa mieltä kuin Jii.
10-20 m lisää avaukseen ei merkkaa tulokseen sitä eikä tätä.
En oikein usko että kenelläkään meillä vähän yli 20:n tasoituksella pelaavilla klubituuppareilla on yhtään mailaa millä pystymme jatkuvasti vakiomittaisiin lyönteihiin ja lisäksi n. griinin levyisiin sektoriin.
Jos pystyisimme, kaipa tasoitus olisi ihan muuta.
Itse olen joskus jakanut kahdella tai kolmella väylän pituuden ja sitä kautta hakenut turvallisia mailavalintoja. Eli yrittänyt esim. n. 350 m:n par 4:lla kahta noin 170 m:n lyöntiä.
Järki vain voittaa harvoin ja driveriin tietysti tartutaan, sitten noin keskimäärin 3-4 väylällä kuljeskellaaan raffissa tai pöpelikköjen reunamilla palloa kaivelemassa.
Ketjua tarkemmin lukematta mielestäni pitkän draivin kiehtovuus on siinä että se antaa hyvän fiiliksen peliin, tämän vuoksi ainakin itse haen tuota onnistumisen iloa.Tuloksen kannalta tällä ei ole suurtakaan merkitystä.
Golfiin liittyen on mielenkiintoista että sinäänsä muuten vaatimaton suomalaisluonne, joka lopettaa hedelmäpelin tai tietovisailun siinä vaiheessa kun on ’turvallisesti voitolla’, paukuttelee draivejaan ihan mihin sattuu ja manailee huonoa tuloskorttiaan…
NimetönKyse tässä pelissä on yleisesti kuitenkin onnistumisen ilosta ja fiiliksistä, eikö näin ole?
Minä saan onnistumiset ja fiilikset riskien ottamisesta ja niissä onnistumisessa. Jos tavoitteenani olisi laskea koko kauden kierroskeskiarvoa ja alhainen sellainen tuottaisi suurta mielihyvää, niin varmasti löisin niitä lyhyitä ja varmoja lyöntejä. Mutta kun tämä ei kiinnosta pätkääkään!
Minua kiinnostaa tehdä yksittäisiä hyviä kierroksia ja kisoissa ehkä useammankin peräkkäin. Mieluummin otan riskejä pitkillä lyönneillä ja haen huipputulosta, kun tyydyn safety-pelillä naputtelemaan keskivertoscorea. Tottakai riskipelillä ja pitkillä lyönneillä on suurempi hajonta, onhan se selvää. Toki välillä mennään metsään, sillä en ole ET:n tasoinen pelaaja, mutta kun joillain kierroksilla onnistun kaikissa riskeissäni, niin saavutan sellaisia scoreja ja fiiliksiä, mitä ei ikinä safetyllä voisi saada. Se nyt vaan on fakta!
Meitä on joka lähtöön – toiset pelaavat voitosta, toiset sijoituksista! Minä pelaan AINA voitosta ja tiedoksi että drivi menee tarvittaessa 300m! 🙂
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Juuri näin on asia. Siis minunkin mielestäni. Ja jos saisin 50% lisää tarkkuutta ottamalla 20% lyönnin pituudesta pois, niin en tekisi kauppaa. Ja tämähän ei tietenkään ole makuasia! 🙂
Lukihäiriö..
Yleisemminkin taidat ymmärtää näitä keskusteluita väärin. Luepa tarkemmin Shortyn aloitus.
Rauhoitu ja yritä vastata.
NimetönMutta Abe… jos huomannet, niin tässä aiheeessa ei ole enää pitkään aikaan ollut kysymys Shortyn tekemästä viestin avauksesta, vaan olemme ihan normaalin tavoin liikkuneet aiheessa eteenpäin. Vauhti on joskus kovaa, joten täytyy vaan pitää huivista kiinni ja pysyä perässä… 🙂
Alright !.
Kyllä pitkälle olisi mukava lyödä. Pelaan hieman alle 20 tasoituksella ja lyhyt lyöntipituus kyllä pakoittaa pelaamaan varman päälle väyliä pitkin, jos aikoo tulosta tehdä boginkin tahtiin. Lyöntipituus on kuitenkin ollut vielä joka vuosi kasvussa tekniikan parantumisen myötä ja ehkäpä sitä pääsee vielä riskilläkin pelaamaan.
Minusta on selvä, että keskitason klubipelaajalle, siis hcp 15-25 lyöntipituus on tärkeä asia, vaikka aina puhutaan, että tarkkuus ja lähipeli ratkaisevat. Omalla kohdallani 360-370m Par 4 greeni on jo lähes saavuttamaton kahdella lyönnillä ja kun lähestymisen joutuu tekemään puulla, niin helposti tulee se chippi ja 2 puttia.
Minä ainakin myönnän, että 20-30 metrin varma lisäys draiviin, 220m. olisi tulokselle ja mielihyvälle tosi hyvästä. Nykyisilläkin lyöntipituuksilla varmaan voi päästä jonnekkin 15 pintaan, mutta pituus lisää nautintoa, voisin kuvitella.
Kotikenttä on Par 3, minkä vuoksi draiveria ei voi käyttää kuin yhdellä väylällä. Etuna tästä on se, että lähipeliä tulee harjoiteltua paljon, minkä vuoksi/ansiosta ’hymyilyttää’ usein esitetyt kommentit alle 80-30m lähestymislyöntien vaikeudesta. Sen sijaan normaalikentillä hirvittää, kun pituutta tiiltä lipulle on viiden ’lähestymislyönnin’ verran ja tietää, että väylälyönnit puumailalla menevät aina ennalta-arvaamattomaan suuntaan ja rauta 4:lla pallo ei tahdo nousta riittävästi ilmaan. Vähäisen harjoittelun vuoksi tulee sitten lyötyä draiverilla varman päälle ja pituutta tulee reilut 150 m rullineen (mikä ihmeen slice??). Väylältä menee myös liian monta lähipelilyöntiä, ennen kuin on tarpeeksi lähellä greeniä, mutta metsästä ei tarvi palloa koskaan hakea, niin kuin pelikavereiksi osuneet yli 200m draivaavat tuntuivat tekevän vähintään joka kolmannella väylällä.. on se hidasta.
Ensi kesänä on kuitenkin tavoitteena saada lyönteihin pituutta lisää, koska ’sankarigolfia’ on kuitenkin kiva pelata ja bogey-tuplabogey kierrokset lyhyillä avauksilla ja lyhyillä väylälyönneillä eivät enää tuo tasoitusta alspäin.
Olen siis samaa mieltä, että pituutta on oltava riittävästi. Pelkkä lyhytpelitaito ei riitä. Ensikesän tavoitteena on 200 m suora draivi ja väylälyönnit puumailalla ja rauta 4:lla on saatava menemään yli 150m. Jos tekisi vaikka parin tai jopa birdien par5:llä…
-
JulkaisijaArtikkelit