-
JulkaisijaArtikkelit
-
Rautalangasta pitäisi näköjään vääntää…
Kuivaa hcp tilastoa:
0.1 Janne Kaske
10.0 nimim. hcp10
16.3 nimim. yuca
20.4 nimim. hcp20.4
Jannen lyöntipituus on toisenkädentietoa joten ei täysin luotettavaa.
Väännä sitten rautalangasta.
Moni muukin on varmaan kiinostunut miksi golfissa hyvän tuloksen tekemiseksi lyönti kannattaa jättää sandin sijasta rauta viitosen päähän lipusta.
Niinpä niin! Mutta tässäpä tuleekin vastaan se, että harvemmin pitkälyöntiset ’paremmat’ pelaajat lyövät lähestymisiään (tai mitään lyöntejään täysillä). Useimmat säätävät lähestymisiään (esim. lyövät 3/4-lyöntejä jne.), eli siellä ei se ongelma ole.
Mutta on vaikea puhua näistä asioista tavan ’klubituuppareiden’ näkökulmasta, tiedät varmaan itsekin kuinka erilainen peli on kun yritetään rikkoa 70 tai 90!!! Ymmärrän tavallaan mitä tarkoitat, mutta varmaan myönnät myös sen että pituudesta on paljon etua. Mietipä esim. omaa peliäsi, jos saisit lyötyä raudat 2-3 rautaa pidemmälle ja draiveihin 30m lisää mittaa…
Ottakaahan iisisti kaverit! Useimmat eivät varmaan edes ajattele muuta avausmailaa kuin draiveria teeltä. Pelitaitojen kehittyessä mukaan tulee course management, eli tuloksenteon kannalta alkaa olla oleellista kentän hallinta. Siis poistetaan esteet, metsät ym. mahdollisimman hyvin pois pelistä, ELI yritetään sijoitella palloa ’oikeisiin’ paikkoihin. Ja joskus se tarkoittaa kahden rautavitosen lyömistä ennemmin kuin draiveri-SW komboa (esim. draivin etäisyydellä teeltä harmeja kuten vesieste jne, mutta rauta-5 turvassa isommalla sektorilla).
Ja edelleen väitän, että 98% kaikista golfareista säästäisi PALJON lyöntejä, jos viitsisi ajatella pelistragioita. Mutta tässä tapauksessa voi myös olla tapaus se, että jonkun draivi lentää jonkun rautavitosen verran ja pitää vain elää sen kanssa…
No jaa, jokainen pelaa omaa peliään ja sen kun muistaisi niin tulokset alkaisivat parantumaan huomattavasti itse kullakin.
Niitä on todella vähän kenttiä, joissa avataan rauta 5:lla ja lyödään toinen rauta vitonen päälle. Tai jos draivi on niin huono, että sitä ei pysty missään käyttämään.
Mutta perusideahan on se josta olemme lähteneet keskustelemaan on se, että mikäli lyöntisi ovat riittävän pitkiä (draivit ja lähestymiset) pelisi muuttuu tarkkuuspeliksi.
Mutta jos joudut lyömään lähestymisisäsi jatkuvasti 160-220m etäisyydeltä, jokainen tietää, että golf ei ole tällöin tarkkuuspeliä, koska sinulla on täysi efortti, jotta saat yleensä pallon lentämään tuon matkan.
Pitkälyöntinen pelimies pelaa tarkkuuspeliä ja lähestyy 110m – 170 m päästä vastaavat matkat.
Minun tarkoitukseni ei ollut analysoida sellaisten pelaajien peliä, jotka eivät voi draivata sen vuoksi, että ovat jatkuvasti metsässä draiviensa vuoksi.
Niitä on todella vähän kenttiä, joissa avataan rauta 5:lla ja lyödään toinen rauta vitonen päälle. Tai jos draivi on niin huono, että sitä ei pysty missään käyttämään.
Mutta perusideahan on se josta olemme lähteneet keskustelemaan on se, että mikäli lyöntisi ovat riittävän pitkiä (draivit ja lähestymiset) pelisi muuttuu tarkkuuspeliksi.
Mutta jos joudut lyömään lähestymisisäsi jatkuvasti 160-220m etäisyydeltä, jokainen tietää, että golf ei ole tällöin tarkkuuspeliä, koska sinulla on täysi efortti, jotta saat yleensä pallon lentämään tuon matkan.
Pitkälyöntinen pelimies pelaa tarkkuuspeliä ja lähestyy 110m – 170 m päästä vastaavat matkat.
Minun tarkoitukseni ei ollut analysoida sellaisten pelaajien peliä, jotka eivät voi draivata sen vuoksi, että ovat jatkuvasti metsässä draiviensa vuoksi.
’Niitä on todella vähän kenttiä, joissa avataan rauta 5:lla ja lyödään toinen rauta vitonen päälle. Tai jos draivi on niin huono, että sitä ei pysty missään käyttämään’.
Ensimmäinen lause: Ei kai Duffalo puhunut tässä kohtaa, että on kahdella rauta 5:lla päällä.
Toinen lause: En ymmärrä.
Niin mä ainakin ymmärsin, että kahdella I5:llä päälle. Ja Sepolle sen verran, että n.300 metrisiä par-4:a löytyy Suomesta aika monta…
Puhumattakaan 340-350 m Par 4:sista…
Ok. Sehän tarkoittaa vaihtoehtoisesti sitä, että jos käyttää driveriä, niin on yhdellä päällä.
Keskustelemme kuitenkin mielestäni klubi-tason pelaamisesta.
…niinpä, mut eiks tää viestiketju ollu ’lyhytlyöntisille’?… =;)
…? Nyt taisin tipahtaa kyydistä…
Sorry 🙁 Olet oikeassa. Ensimmäisessä viestissä on näköjään isoilla kirjaimilla. En huomannut…
Yes, yes.
Luettuani uudestaan Duffalon kirjoituksen, meni minullakin vihdoin jakeluun, että hän tarkoitti kummassakin tapauksessa pääsemistä päälle.
Sorry vaan ja jatketaan.
Nyt eksyy vähän aiheesta, mutta olkoon. Siis yritin vain selitellä hieman sellaisesta aiheesta kuin ’course management’ eli kentän hallinnasta:
ELI tavoitteenahan aina tulisi olla puttaamassa birdietä (-> parnelosilla kahdella päällä jne.), nyt puhun ’paremman pelaajan’ näkökulmasta, ja jokainen soveltakoon omiin pelitaitoihinsa. Edellisessä kirjoituksessani olisi näköjään pitänyt selvitellä asioita enemmän kun nämä käsitteet eivät näytä tuttuja olevan (valitettavasti).
Ja sitten itse asiaan: jokaiselle kentälle on suunniteltu esteitä (puut, vesiesteet, outit ym.) vaikeuttamaan peliä. Selvää, eikö? Kentän hallinnassa on kyse siitä, että yritetään välttää nämä esteet ja minimoida mahdolliset lisälyönnit OMAAN peliin sopivimmalla tavalla ELI ei lyödä sitä draiveria aina teeltä tähdäten keskelle väylää (kuten useimmat tekevät). VAAN yritetään pelata pallo aina mahdollisimman kauas vaikeuksista.
ESIM. Väylän oikeassa reunassa out, vasemmalla ei tavallista raffia pahempia vaikeuksia -> ei tähdätä keskellä väylää, vaan väylään VASEMPAAN reunaan = mahdollisimman kauas vaikeuksista, pallon ollessa raffissa haitta on huomattavasti pienempi kuin pallon ollessa outissa. Eikö?
ESIM2. 320m Par4, pelaajan draivi 220m, väylä esim. kapenee 200m:n jälkeen tai 200m:n kohdalla alkaa vesieste väylän reunassa: Ei välttämättä kannata lyödä avaukseen draiveria -> vesieste peliin, vaikka 2. lyöntiin 100m jäisikin. Riski lyödä veteen mahdollinen. Kannattaa pelata vesieste pois pelistä kokonaan -> avaukseen maila, joka kantaa max. 180m (tällöin unelmanappilyöntikään ei kanna veteen asti), 2. lyönti hieman pidempi, mutta vesieste on POISSA pelistä avauslyönnissä.
Siis tavoitteena on LISÄTÄ virhemarginaali maksimiin jokaiseen lyöntiin, ELI mahdollisen epäonnistumisen seuraukset olisivat mahdollisimman pienet. Aina tulisi pelata sinne, missä eniten on tilaa, koska kuten kaikki tietävät, niin outeista, vesiesteistä ja metsään hävitetyistä palloista tulee paljon lisälyöntejä!!
Ja tarkoituksenani oli siis sanoa, että joskus on parempi lähteä tavoittelemaan parnelosta kahdella rautavitosella päälle ennemmin kuin draivi-wedge yhdistelmällä. No tässä jokaiselle miettimistä, toivottavasti jokainen alkaa heti ensi kesänä edes vähän suunnittelemaan pelistrategioita itselleen. Siinä säästää lyöntejä, lupaan sen!! Jatkoja!
Aivan siihen alkuperäiseen viestiin viitaten, Nick Faldo ’paukutti’ uransa huipulla 90-luvun vaihteessa draivinsa keskimäärin 250 jaardin päähän, osaatte varmaan laskea metreissä. N0, se on hieman yli ’Shortyn’ mainitseman 220m:n, mutta noissa piireissä aika vähän mutta silti Faldo on kai jotenkin joskus pärjännyt.
Hauska ketju muuten! Erityisesti hieman huvittaa Duffalon ’kiihkeät’ kommentit, taitaa Duffalolla olla ’melkein hyvän pelaajan tiedän kaiken ja haluan sen vielä kertoa maailmalle’ -tauti? 😉
Mä vastaan tähän vaikka nykyään noi draivit välillä lipee yli tuon 220m.
Singeliin onnistuin pääsemään ihan vaan raudoilla pelaamalla. Sinä kesänä kun alkoi tulokset pudota oli pisin maila bägissä r-3.
Ja vastaus otsikon kysymykseen on 8.6.
Avaukset oli tuolloin parhaimmilaan n.200m.
’ESIM. Väylän oikeassa reunassa out, vasemmalla ei tavallista raffia pahempia vaikeuksia -> ei tähdätä keskellä väylää, vaan väylään VASEMPAAN reunaan = mahdollisimman kauas vaikeuksista, pallon ollessa raffissa haitta on huomattavasti pienempi kuin pallon ollessa outissa. Eikö?’
Ymmärrän kyllä perusajatuksesi ja olen täysin samaa mieltä sen suhteen, että kannattaisi miettiä ennen kuin ottaa sen draiverin sieltä bägistä. Olen jopa sitä mieltä, että moni kenttiä kiertävä pelaisi parempia kierroksia, jos pelaisi koko kierroksen käyttäen vain yhtä mailaa (esim. rauta-7 tai joku muu kohtalaisen hyvin hallussa oleva maila)!
Kuitenkin tuo edellä oleva esimerkki on kyllä hieman hanurista! Oletetaan, että väylä on 25 metriä leveä pallon alastulokohdalla. Tämä tarkoittaa siis sitä, että outtiin olisi matkaa 12,5 metriä (kuten myös raffiin), jos pelaaja tähtää väylän keskelle. Kuitenkin olet sitä mieltä, että kannattaisi tähdätä sinne raffiin, jotta välttää outin! Miten tällainen pelaaja pystyisi lyömään suoraan raffiin, jos oletat että hänelle tulisi ongelmia lyödä suoraan väylälle?? Eli pelaaja, jonka lyönti voi olla 12,5 metriä vinossa voi löytää itsensä vielä suuremmista vaikeuksista tähtäämällä suoraan sinne raffiin! Toisaalta pallo voi olla myös väylällä, mutta niin voi olla myös keskelle väylää tähdätty lyönti.
Mielestäni järkevän pelaamisen pitäisi lähteä mailavalinnoista! Eli otetaan sieltä bägistä ne mailat, joilla pystytään lyömään suoraan vaikkakin se lyhentäisi niitä lyöntejä!!
Olen tiiviisti seurannut viime kuukausina urheilukanavalta Eurooppatourin kisoja ja olen yhä enemmän ymmälläni siitä, kuinka kehno on lukuisien maailman valioiden taito lyödä draiverilla. Aivan säännöllisesti lyödään täysin metsään. Valitettavasti tästä ei pidetä tilastoja, vain väyläosumat lasketaan. Puoli metriä raffissa on yhtä huono kuin 50 metriä metsässä.
Minua ihmetyttää, mihin perustuu se riskinotto, että että parikymmentä metriä pidempi mahdollisesti väylälle osuva lyönti kannattaa tehdä. Viimeksi esimerkiksi Harrington sai näyttää kaiken taitonsa selviytäkseen metsästä edes parilla reikään.
Tässä viestilistassa on väitetty, että Suomessakin on draiverilla jatkuvasti pitkälle ja väylälle lyöviä. TV-katselun perusteella en usko.
Todellakin aika hauska viestiketju tästä on tullut, ja tämä on viimeinen viestini tähän ketjuun, eiköhän asia jo selväksi ole tullut.
Ja Marde: Raffi on aina parempi kuin out, vai mitä olet mieltä? Siis idea vielä kerran: tähdätessäsi väylän vasempaan reunaan (tässä tapauksessa out oikealla), sinulla on varaa missata pallo myös oikealle ja olla pelissä. Siis lyöt nappiosuman, olet väylän vasemmassa reunassa TAI missaat vasemmalle, olet raffissa (mutta pelissä) TAI missaat oikealle, pelissä väylän oikeassa reunassa.
Siis ideana antaa itselleen mahdollisuus missata lyönti, mutta silti pitää pallo pelissä!! Oletuksena tietenkin on se, että pallo lähtisi aiottuun suuntaan, mutta pitää muistaa antaa itselleen varaa missiin. Siis ’course management’:ssa on kyse paljon laajemmasta asiasta kuin ko. esimerkki, mutta pääajatus on se, että epäonnistuneen lyönnin jäljiltä pallo olisi mahdollisimman pelattavissa.
Jep, se siitä!!
Keskustelunavauksessa se pituus vai se tarkkuus Klubituuppari laittoi linkin josta käy ilmi, että huippupelaajien score paranee lyhyemmältä lähestyttäessä puoli lyöntiä / kierros.
Saimme siis siihenkin vastauksen. Klubitason pelaajille ei pitkät draivit täten tuo oikeastaan mitään hyötyä. Tuloksellisesti. Yksittäiset pitkät onnistuneet draivit tuovat kylläkin mielihyvää.
Finnish Amateur Championshipissä kesäällä 2001 Tuomas Tuovinen ja yks saksalainen pelasivat yhdessä samassa ryhmässä. Saku oli täys pätkä ja heiveröinen Tuomaksen rinnalla, mutta kaverukset löivät silti melko saman mittaisia avauksia draivereillaan. Huomattaavaa oli myös se, että Saksalainen löi todella rennosti. Joten ruumiinrakenne ei todellakaan ole syynä pituuden puutteelle vaan puutteellinen tekniikka.
Hyvin päätelty, paitsi, että väärään suuntaan. Jos ammattilaisille hyöty on puoli lyöntiä kierrosta kohden, klubipelaajalle hyöty kasvaa, koska hän ei pysty lyömään lähestymislyöntejä samalla prosentilla kuin ammattilainen.
Muistelin, että tähän viestiketjuun olisi löydettävissä faktojakin pelkkien mututuntemusten sijaan. Ja löytyiväthän ne faktat Vilkko Virkkalan mainiosta kirjasta!
Vilkko siteeraa tutkimusta, jossa oli mukana yli sata klubipelaajaa (tasoitus parempi kuin 35). Jokaiselta oli analyysissa keskimäärin kahdeksan kierroksen tiedot.
Tulosten mukaan tarvittiin keskimäärin lähes kymmenen metrin parannus lyöntien pituuteen, jotta kierrostulos parani yhdellä vaivaisella lyönnillä. Toisaalta yksi epäonnistunut lyönti, paha slice, hook, top tai vastaava rokotti tulosta 1,4 lyönnillä. Eli jos kovasti draiverilla harjoittelemalla saa lyöntipituutensa paranemaan parikymmentä metriä, tuhoaa saavuten edun jo miltei kokonaan yksi metsään meno. No niitähän ei tunnetusti draivereilla satu.
En malta olla siteeraamatta myös Dave Pelzin Short Game Biblen johdantoa. Dave luettelee mitä kaikkia parannuksia peliin on tullut (pallot, draiverit etc.) ja toteaa: ’And yet, the average score of the average American golfer has not gone down in the last 30 years! It`s true. Even though average golfers are hitting their longest-ever drives on their local courses (yes, the Big Bertha/titanium phenomen is real), they still aren`t shooting lower scores’.
-
JulkaisijaArtikkelit