-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kertokaahan te suhteellisen lyhyelle draivaavat tai ’normaaleille klubipituuksille’ draivaavat kuinka alas olette saaneet händärinne. Ne EIVÄT saa vastata jotka ovat lyöneet joskus avauksensa yli 220 metriä. Katsotaan riittääkö ’lyhyet’ avaukset singelitasolle.
Kyllä lyhyellekin lyövä voi yltää vaikka mihin…esim yksi suomen parhaista junnuista tänä päivänä Janne Kaske ei lyö kuin suunnillee ton 220 metrii ja kuitenki tasotus on siinä 0.1? paikkeilla..eli kyllä lyhellekin lyövä voi pelata hyvin….
Tottkai ’ei pitkälle draivaavat’ voivat pelata hyvin, lähipelillä voi kummasti pelastaa tulosta. Pituudesta on kuitenkin paljon etua, helpompi se on lähestyä rauta9:llä kuin rauta6:lla. Pitemmässä juoksussa uskon, että pitemmälle lyövä pärjää paremmin.
Mitä tulee esimerkin nuoreen mieheen, niin pituutta olis saatava lisää, jos mielii pelimieheksi. Suomessa kentät ovat niin lyhyitä, että täällä pärjää, mutta auta armias kun mennään isompii kisoihin ja pidemmille kentille. En tunne kaverin ikää, joten voihan sitä pituutta olla vielä tuloillaan…
Jos tuo suomalainen junnu lyö 220 m ei hän jää kuin 20 – 30 m ammattilaistourin keskimitoista, joten ei tuohon nyt niin valtavan paljon tarvitse lisää saada pärjätäkseen missä vain.
Tosin tuo 240-250 m tulee näiltä pelimiehiltä aina ja turhia repimättä.
Lyhyet avaukset riittävät varsin hyvin singelitasolle.
200 m avaukset riittävät varsin hyvin 5 ja allekin händäriin. Tosin jos pallo ei lennä kuin tuon 200 m onnistuneella avauksella usein lyönnissä on jotain muutakin vikaa ja muu peli ei pysy kasassa eikä alhaisia händäreitä saavuteta.
Golf ei ole pituuspeli, jos sitä on riittävästi.
Aah, vaikka olenkin pystynyt pitämään sanaisen arkkuni kiinni pitkään aikaa, nyt olen pakotettu sen avaamaan.
Ensinnäkin J. Kaske taitaa olla ikäluokkaa -86 (luulisin ainakin), ja vielä ainakin tällä hetkellä todella pienikokoinen. Mutta kaverilla uskomaton lähipeli, ja eiköhän sitä pituutta tule lyöntiin (sekä kaveriin) lisää kunhan kasvupyrähdys tulee läpi käytyä.
MUTTA toiseksi 20-30m on todella paljon jäädä lyöntimitassa, eikä sellaisia lisäpituuksia saada kuin merkittävillä tekniikkamuutoksilla tai kasvupyrähdyksillä. Lisäksi draivissa 30m jäävä yleensä myös lyö rautansa selvästi lyhyemmälle -> kaverin lyödessä rautaysiä tai wedgeä lähestymiseen, joutuu lyhytlyöntinen lyömään omaansa rautanelosella tai -vitosella. Miettikää, kummalla on etu lyöntiinsä nähden (nyt puhun siis vakioituneista svingeistä ja hyvistä lyönneistä)!
Ja kolmanneksi: Pituus on selvä ETU, mutta loppupeleissä tulos tehdään lähipelillä. Kyllä sen händärin saa veivattua plussan puolelle 200m:n draiveilla, no problemo.
Että näin tällä kertaa…
Itse lyön noin 220 metrisiä avauksia-hcp 10, ja voin sanoa että lähipeli on se joka ratkaisee. En ainakaan itse koe kärsiväni lyhyehköstä draivista yhtään. Sen sijaan griinin lähellä tulee liian usein se yksi ’ylimääräinen’ lyönti
Mietis nyt vähän? Jos löisit 20-30 metriä pitemmälle, niin pääsisit paljon useammin puttaamaan birdietä, kun nyt joudut chippailemaan. Johtuen siitä, ettet kykene pitkällä raudalla griiniin osumaan… lähipeli on tärkeää, mutta sen varaan ei aina voi, eikä kannata laskea!
Kerroit alla ettei golf oo pituuspeli jos sitä vaan on riittävästi 🙂
Paljonko on riittävästi?
Puhutaanko pallon ilmassa kulkemasta matkasta vai rollin kanssa?
Pituus on hyvä asia, mutta ei hallinnan kustannuksella. Repiminen pois, pallo väylälle ja tulokset paranee.
Pituusdemoni aiheuttaa monille paineita, useimmat saisivat lyönteihin itseasiassa lisää pituutta tuolla rennommalla svingillä. Mailanpää olisi nopeampi, käsien sijaan.
Riittävä pituus riippuu siitä mihin tavoittelet.
Kuten täällä todettiin 20-30 metriä on todella paljon jäädä avauksessa. Ilmeisesti joudut ottamaan 4-5 rautaa isomman lähestymismailan (toinen lähestyy aina PW:llä tai sandilla, sinä 5:lla tai 6:lla). Eihän siinä pitkän päälle pärjää.
Pelikaverisi painaa muutaman birdien (PW:llä ja SW:llä lyö aina griinille) ja sinä teet muutaman bogin.
Mutta kuten täällä muutkin totesivat scratchiin pystyy pelaamaan 200 metrin avauksilla. Jos tavoittelee maailman huippuja, he avaavat keskimäärin 250 m ja enemmän rulleineen.
Eli jos tavoitteesi on alhainen händäri klubilla varmasti 200-220 m riittää siihen hyvin (tosin alhainen händärikin on helpompi tehdä pitkillä lyönneillä). Jos tavoittelet maailman huippua (jonne on todella pitkä matka), avausten tulee olla 250 m (ja paljon paljon muuta pelitaitoa).
Aloitin pelaamisen 1,5 vuotta sitten eli keväällä 2001. Pudotin tasoituksen 33een ensimmäisen kesän aikana. Kesän 2001 tuskailin lyhyitä lyöntejäni. Jouluna 2001 sain joululahjaksi Links 2001 golf simulaattorin. Asetin pelaajan mailojen lyöntipituudet samoiksi kuin omat lyöntipituuteni ja pelasin silloin tällöin ja huomasin että tulosta syntyy myös lyhyillä lyönneillä. Keväällä 2002 kävin 5 kertaa pron tunneilla ja kun kesä koitti peli oli aivan eri tasolla kuin syksyllä 2001. Rauhoitin swingiäni ja lyhensin backswingiä ja asetin väylille oman parin eli lisäsin yhden lyönnin kaikille par 4 ja 5:lle. Elokuun lopussa tasoitukseni oli 16,3. Pro korjasi swingin ja simulaattori opetti kentänhallintaa. Ja kuinka ollakkaa, myös lyöntien pituudet kasvoivat. Kokeilkaa.
Lyöntipituuden tuomasta hyödystä puhutaan täälläkin aika mustavalkoisesti. Mielestäni kyky lyödä pikälle johtaa epätarkkuuteen.
Pitkälle ja kovaa lyövä lyö myös sadasta metristä kovaa, paljon kovempaa kuin lyhytlyöntinen 130 metristä koska lyönnin tempoa ei käytännössä muuteta. Vaikka ensimmäisellä on kädessä sändi ja toisella seiska, ei tarkuudessa ole paljoa eroa koska tuo hiljempaa lyöty seiska on paljon tarkempi pituuteen suhteutettuna kuin kovaa lyöty sändi.
Sama pätee myös draiviin. Lyhyt ja 10 astetta vino draivi ei ensinnäkään edes yllä metsään kun taas pitkä 10 astetta vino voi olla metsässä. Toiseksi pitkä draivi onkin 15 astetta vino koska nopeaa liikettä ei voi hallita yhtä hyvin kuin hidasta joten olemme vielä syvemmällä metsässä. Kovaa lyövä voi tietysti ottaa raudan ja lyödä sillä lyhytlyöntisen draivin mitoille. Valitettavasti myös tuo rauta on lähes saman 15 astetta vino koska edelleen lyödään kovaa.
Pituudella on toki merkitystä. Jos otetaan PGA tourin 50 pitkälyöntisintä ja 50 lyhytlyöntisintä vertailuun lyöntikeskiarvojen mukaan, pitkät lyönnit johtavat jopa yhtä lyöntiä parempiin kierroskeskiarvoihin mutta toisaalta suurempaan hajontaan.
Mitä merkitystä klubipelaajalle on tuolla erolla? Ei yhtään mitään! Kilpapelaaja voi murehtia lyöntien pituuksia tulostenkin kannalta koska yksi lyönti on paljon rahaa.
Yksi erittäin suuri peliä parantava vaikutus pitkillä lyönneillä kuitenkin on olemassa. Kun pelaaja lyö pitkälle hän tuntee olevansa hyvä, saa itseluottamusta ja innostuu harjoittelemaan. Harjoitus johtaa koko pelin paranemiseen jne.
Itse olen laskenut tasoituksen nollan alapuolelle ilman ainuttakaan yli 210 metriä draivia. Tulosta pystyy tekemään niin pisimmilläkin kentillä kunhan vain luottaa itseensä.
Jos pituudesta ei ole mitään hyötyä golfissa kuten rangekuukkeli perustelee eiköhän silloin kannata lyödä niitä suoria lyhyitä lyöntejä ja tehdä toistuvia pareja ja birdejä.
Mutta totuushan on se, että kyllä pelimiehen sandi tai pitchi on lipulla, mutta rauta-5:lla ja 6-lla pyritään griinille. Ei sinulla ole muuten järkeä käyttää driveriä ollenkaan. Tästähän golfissa on kyse.
Ei ole ollenkaan järkevää vertailla tourin 50 pitkä- ja lyhytlyöntisintä, koska heillä kaikilla on lyönnissään mittaa riittävästi. He pelaavat tarkkuuspeliä eivät pituuspeliä.
Klubituupparit pelaavat useimmiten pituuspeliä. Heidän mennessään pelimiehen mittaiselle golfkentälle, jossa par4-väylä on esim. 420 m. Toiselle lyönnille jää 200 m draivaavalta 220 m väylälyöntiin. Hyvällä väylälyönnillä griinille jää vielä 40 m. Hyvällä lähipelillä voipi vielä parin pelastaa. Mutta ei 200m draivaavan paikka ole championship-mittaisilla kentillä, koska siellä hän joutuu pelaamaan pituuspeliä. Hänen paikkansa on klubitiillä.
Onnittelut sinulle vain pääsemisestä 210 m draiveilla (huom. maksimimitta) alle 0 händäriin.
Suomessa kentät ovat lyhyitä, joissa pääsee pelaamaan tarkkuuspeliä pituuspelin sijaan.
Mutta on aivan turha puhua, että pituudella ei ole golfissa merkitystä. Sillä ei ole merkitystä, jos sitä on riittävästi, niin ettei ainakaan mailat lopu kesken
lähestyttäessä.
Antaakseni vielä oman panokseni tähän keskusteluun haluaisin mainita erään asian. Pelz:hän mainitsee kirjassaan ’Short game bible’, että yli sadan metrin lyönneissä keskiverto ammattilaisen tarkkuus on normaalisti 8%.
Nyt jos oletetaan että lyönti olisi vaikka pushi 8% verran niin 250m draivihan meinaa heti 20m heittoa sivusuunnassa (ymmärrän kyllä että tämä on yksinkertaistus – lentäähän ne välillä suoraankin).
Mikähän tämä luku mahtaisi olla tavalliselle klubituupparille, varmaankin melkeinpä tuplat tuosta. Sitten kun laskemme vielä lisä slaissit keskiverto pelaajalle päälle niin tullaan siihen että 250m draivilla heitto voi helposti olla 50m sivuttaissuunnassa (tän voi todeta vaikka paikallisella rangella).
Kyllä siinä sitten paljon mielummin lyö 200m puoliteholla kuin hutkii menemään testosteronia täynnä. Varmaan händärikin tippuu nopeammin kun lyö vaan 200m tarkemmin.
Itsellänihän on sitten kaksi periaatetta kaikkien urheilulajien suhteen, jotka pätevät myös golfiin:
’Kun taito puuttuu niin se voidaan korvata:
a) Voimalla, joka tehoaa joka asiaan
b) Paremmilla välineillä’
Että semmoista 😉
Aika kovia klubituuppareita, jotka slaissilla painaa 250 m.
Lopputulemasi oli, että parempi lyödä suoria ja lyhempiä lyöntejä. Näinhän se varmasti on.
Tämä on varmasti totta. Jos lyhyempi ja suorempi lyönti on maksimissaan mainitsemasi 200m, tulee lyhyemmälläkin kentällä pitkillä par4:lla vaikeuksia.
Lähestymiseen jää 180-220m onnistuneenkin lyönnin jälkeen.
Mutta ei klubipelaajan tarvitse vielä joka väylällä pareja tehdäkään.
Hyviä pelejä.
Ihmiset, oikeasti!!
Itseasiassa on todella *******estä lukea ihmisten ’analyysejä’ ja ’laskelmia’, kuinka 10 astetta vino draivi on pitkällä, syvällä metsässä jne. Tai kuinka 7-raudalla hiljaa lyövä on lähempänä lippua kuin sändillä repivä kaveri, ottakaa nyt järki käteen!!
Eivätköhän nämä kaikki asiat ole lyöjästä kiinni! Tottakai scratch-kaveri tuuppaa pallon yleensä seiskaraudalla lähemmäksi lippua kuin hcp10-kaveri wedgellä (vaikka samalta etäisyydeltä löisivätkin). Kaikki on tekniikasta kiinni, jotta pääsee alhaisiin tasoituksiin (alle 5), TÄYTYY lyöntitekniikka olla kunnossa (siis täytyy pystyä pitämään pallo PELISSÄ). Ja muistakaa jo, että tulos tehdään lähipelillä (pidetään vain pallo koko ajan kentällä, ei lyödä veteen eikä outteihin..)
Ja väitän, että 90% täällä lyöntipituutensa ilmoittavista lisää ’hyvänmiehen lisää’ sellaisen 30m draiviinsa, että näin. Kestäkää…
Tarkoituksenani oli kannustaa lyhytlyöntisiä uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa.
Jos pelaajan normaali drive on 200 metriä ja unelmana olisi saada tasoitus laskemaan vitoseen, ei mielestäni kannata käyttää energiaansa lyönnin pidentämiseen vaan golfin harjoitteluun. Lyöntimittana tuo 200 riittää.
Golfin suola on mielestäni siinä että pelaaja joka lyö reilusti yli 50 metriä lyhyempiä kuin vastustajansa omaa käytännössä yhtä hyvät mahdollisuudet voittoon. Tämä pätee huippugolfissa ja klubituuppareiden keskuudessa. Edellisessä viestissäni yritin selittää mistä tämä johtuu mutta liian vaikeasti. Ainakaan Severiano ei tuntunut mitään ymmärtäneen kirjoituksestani.
Tärkein pointti uudelleen: Kaksi pelaajaa jotka ovat yhtä lahjakkaita ja ovat harjoitelleet yhtä paljon saattavat lyödä hyvinkin erilaisia pituuksia. Toiselle riittää sadasta metristä sändi ja toinen tarvitsee kasin. Toinen siis lyö hiljempaa ja toinen kovempaa. Tässä tapauksessa väitän että kasilla lyövä lyö keskimäärin lähemmäksi. Toki sändillä lyövän avaukset ovat lähempänä reikää joka johtaa siihen että pelaajat ovat yhtä hyviä lyöntipituudesta riippumatta.
Täysin eri asia on tilanne jossa pelaaja laitetaan liian pitkälle kentälle. Eli kuten Severiano totesi, lyöntipituus ei riitä. Sen nyt tajuaa jokainen että jos ei griinille yllä, ei pelistä tule mitään. Tässäkin tulee muistaa se että tourillakin on pelaajia joiden lyöntimitta ei riitä par vitosilla kahdella päälle ja pelaajia joille par viitoset ovat nelosia. Silti ero ei näy lyöntikeskiarvoissa.
Kyllä golfissa tulokseen pyritään sitä tietä, että päästään lyömään lähestyminen mahdollisimman läheltä (tai sopivalta etäisyydeltä).
Turhaa heittää provoja rangekuukkeli.
Tour-pelaajille par5:en lyöminen kahdella päälle on heillekin monelle pituuspeliä (tottakai kentästä riippuen) eli he joutuvat ottamaan riskiä onnistuakseen siinä. Tämän vuoksi erot lyhyt- ja pitkälyöntisten välillä eivät muodostu niin suuriksi.
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua. Tässä omakohtainen kokemus kesältä. Pelasin hepun kanssa joka selvästi löi avukset ja väylälyönnit 20-50m pidemmälle kuin minä. Par 5 väylällä avaukseni jäi n. 200m kaverilla n.240-250m. Väylälyönti kaverilla forelle, mulla 2 jäi 80m griinistä. 3. lyönti minulla griinille n.2-3m lipusta ja kaverin chippi forelta jäi 4m lipusta. minä tein varman paarin ja kaveri bogin. Sama tahti jatkui läpi kierroksen kaveri laittoi kellontarkasti avaukset keskelle väylää ja pitkälle, mutta lähipeli takkusi todella paljon. Pointti siis on, että klubituupparin ei tarvitse olla superpowerdraivaaja joka pistää palloa 250m, mun mielestä hyvän golffarin salaisuus piilee varmassa lähipelissä. vaikka par 4:lla 3. lyönti lähteekin forelta ja pistää chipin kellonvarmasti 1-2m, niin aika useasti saa kirjata parin korttiin. Ja muistakaa kysymyshän on klubipelaajista ei amatöörikilpailijoista.
Minäkään en koe itseäni pitkälyönitseksi. Puu-3:lla joskus rullii tiiltä 200 metriä, mutta rauta-4:lla on vaikeuksia saada 150 metrin par-3:lla griinille. Tein kesällä parhaan kierroksen 91 lyöntiä 41:llä putilla. Yleensä menee alle 40.
Eilen luin Tiikerin kirjaa ja järkytyin. Positiivisesti . 19 vuotiaana hän käytti kierrokseen keskimäärin 21 puttia. Ynnäsin sen omaan tulokseen ja tasoitus putoaisi noilla puteilla nollaan. Joten taas tulin siihen tulokseen, josta kaikki puhuu. Ei se pituus, vaan se lähipeli.
Nytpä väitän, että tärkein pointtisi ei itseasiassa ole pointti ollenkaan. Olet yksinkertaistanut asian niin, että pidemmälle lyövä lyö kovempaa ja lyhytlyöntisempi lyö hiljempaa. Luulisi, että tasoisesi pelaaja tietäisi paremmin…
Luulisi melkeinpä jokaisen golfarin tietävän, että golf on TEKNIIKKAlaji, eikä liika repiminen yleensäkään pidennä lyöntiä, päinvastoin. Pidempilyöntisellä kaverilla on tn. enemmän svinginopeutta(!), joka yleensä tulee tehokkaammasta svingistä ei välttämättä ’kovempaa’ lyömisestä. Eli hän pystyy kehittämään enemmän svinginopeutta, siitähän tässä nyt on kyse. Siis svinginopeudesta!!
55-kiloinen ja 175-senttinen kaveri pystyy helposti piiskaamaan palloa oikeasti tuon 250m hyvällä tekniikalla, mutta 185-senttinen ja 90-kiloinen kaveri ei välttämättä saa palloa 150m kauemmaksi vaikka kuinka repisi (vaikka ei ihan aloittelija olisikaan).
Siis kaveri, joka lyö 50m pidemmälle voi itseasiassa lyödä ’hiljempaa’ (siis omata paremman, rauhallisemman temmon) lyönnissään kuin lyhytlyöntisempi kaveri, joka lyö ’kovempaa’. Pitkälyöntisemmän svingi vain on tehokkaampi -> enemmän svinginopeutta -> enemmän pituutta. JA kuten sanottu, asiat ovat pelaajakohtaisia ja kaikkien pelissä on vahvoja osa-alueita ja heikkoja osa-alueita, mutta tuloksenteon kannalta tärkein taito on lähipeli!! PISTE.
Severiano kirjoittaa:
’Kyllä golfissa tulokseen pyritään sitä tietä, että päästään lyömään lähestyminen mahdollisimman läheltä (tai sopivalta etäisyydeltä).’
Valitettavasti näin tekeekin suurin osa pelaajista. Parempaan tulokseen kuitenkin päästäisiin kun unohdettaisiin pituus ja keskityttäisiin tarkkuuden ja pelitaidon parantamiseen. On turha hakea pidempiä lyöntejä ellei ole todella tarkka ja osaa hallita palloa nykyisillä lyöntipituuksilla. Näin siis tulosten kannalta. Pitkät draivit tuovat toki mielihyvää.
PS. En ihan ymmärtänyt millä tavoin viestini ovat provosoivia mutta severiano voinee selventää
Anteeksi taas kankea kielenkäyttöni.
Kaikissa edellisissä kirjoituksissani tarkoitan kovempaa lyömisellä suuremmalla svinginopeudella lyömistä ja hiljempaa lyömisellä pienemmällä svinginopeudella lyömistä. En siis tarkoita kovaa lyömisellä repimistä vaan lyömistä pidemmälle tehokkaamman svingin ja parempien geenien takia.
Puhun siis suuremman svinginopeuden vaikeasta hallittavuudesta verrattuna alhaiseen svinginopeuteen.
Ymmärsikö Duffalo?
Joo, golfsvingissä toimii vastavoimien ja negaatioiden lait.
Lyö palloa alaspäin niin se nousee korkeammalle,
lyö palloa sisältä ulos niin pallo lähtee kaartumaan vasemmalle,
vedä vasenta lonkkaa taaksepäin osumahetkellä niin kädet lähtee ulospäin (= sanonta tilaa käsille).
Ja sitten se tärkein muistisääntö draiviin, rento on pitkä, jäykkä on lyhyt, siis päinvastoin kuin ….
PS Eikä tähän taas tarvitse lisätä sitä herne kommenttia.
Se on niin selvä asia, että jos lähestyt lähempää niin teet parempaa tulosta, että en viitsi asiaa enempää kommentoida.
Mutta pari muuta asiaa kaipaa voi kommentoida: se, että Tiger selviää 21 putilla nuoruusvuosinaan (vastaavaa ei ole näkynyt viime kisoissaan) ei johdu varmasti siitä, että hän puttaa valtavan määrän pitkiä putteja sisälle vaan siitä, että hänen lähestymisensä ovat kupin vieressä. Se, että ne ovat lähes aina kupin vieressä johtuu siitä, että lähestymiselle on jäänyt chipin tai sändin matka eli lyönnit ovat pitkiä.
Se on vanha totuus, että tulokset tehdään lähipelillä. Huiput ratkovat sijoituksia parin paremmalla puolella. He pelaavat tarkkuuspeliä.
Tuupparit pelaavat bogipeliä. Toinen ei osaa chipata, mutta osaa draivata 220 ja yli. Aina väylällä. Toinen taas lyö 150 metrin draiveja, mutta chippi ja putti toimii. Kas kummaa tasapelihan siitä tulee, molemmat lyövät 93. Tällä ei ole vain keskustelumme kanssa mitään tekemistä.
Golf on tarkkuuspeli kun lyönneissä on riittävä pituus.
-
JulkaisijaArtikkelit