-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Tuoreimmassa G-pisteen blogissaan maamme golfin selvänäkijä ja selkäranka löytää jälleen globaalin golfin kipupisteen; hidas pelaaminen. Olen täsmälleen samaa mieltä, lähes kaikesta. Hitaat kierrokset niin peräkylien kentillä kuin suuren maailman toureillakin näivettävät koko lajin suosion. On aika puuttua ties kuinka monennen kerran vakavaan ongelmaan ja tarjota järjestyksenvalvojille järeät aseet ongelman ratkaisuun. Ytimessä on tasoituskortti, josta ei tänä päivänä käy ilmi kyseisen pelaajan pelinopeus. Aivan oikein, tasoitus ei kerrokaan kaikkea. Ensi kauden kortteihin merkitään niin sanottu Speed HCP. Tähän numeeriseen arvoon perustuen voidaan potentiaaliselta laahustajalta evätä pääsy kentälle erityisesti ruuhkaisiin aikoihin, mutta muutoinkin, jos cädäriä ahdistaa. Hyvää tukea ollaan samaan aikaan tarjoamassa liiton suunnalta kauan kaivatun doping-ohjelman hahmossa. Sen puitteissa jaetaan seurojen kautta kaikille pelaajille oma tarkoin annosteltu päivittäinen cocktail anabolisia ja vauhtia. Huolellisesta valmentautumisesta huolimatta voi kunnonajoituksessa tapahtua lipsumista, joten järjestyksenvalvojilla tulee olla käytössään arsenaalia, jolla pelinopeudet saadaan haarukkaan. Ensimmäinen tarkistuspiste kentällä sijaitsee aina toisen ja kolmannen väylän välissä, mutta joka tapauksessa ennen kolmatta lyöntipaikkaa. Siinä kellotetaan ryhmän, myös yksi henkilö voi olla ryhmä, viimeisen jäsenen perusteella väliaika. Jos viisari on niin sanotusti punaisella, tulee järjestyksenvalvojan antaa varoitus. Se suoritetaan kytkemällä ryhmän pelaajat yksitellen pusseistaan kiinni hauenleukakaapeleihin, jotka on toisesta päästä asianmukaisesti yhdistetty kenttämestarin Nissan HiLux 4X4 TurboDieselin virtalähteen napoihin. Yksi tärskäys riittänee. Toinen ajanottopiste sijaitsee ennen kuudetta lyöntipaikkaa. Mikäli ryhmä on jäänyt aikataulustaan, järjestyksenvalvoja ampuu lähettäjänpistoolillaan laukauksen merkiksi sadan metrin päässä kyttäävälle prätkähiirijengille; kunkin skootterin tarakalla on paikallisen Rodent Killers -klubin jäsen nahkaliiveissään ja ElGamo-ilmakivääri kourassaan valmiina napsimaan väylällä pakenevia pelaajia kannikoille. Kolmannen ajanottopisteen sanktioita pohditaan vielä kuumeisesti, mutta tässä vaiheessa eniten kannatusta on saanut kauko-ohjaimella klubitalon kellarista käsin manuaalisesti aktivoitava miinajärjestelmä, joka on varustettu liikkeen- ja äänentunnistimilla. Faldo hihkuu innoissaan selostaessaan vuoden 2007 Mastersia Augustassa: ”Sunday, bloody Sunday! Finaalipäivänä kenttä murskaa legendan yksi kerrallaan. Juuri äsken näimme hidastuksessa kuinka Mickelsson ja Olzabal kierähtivät pönkkäjalan kautta samaan bunkkeriin, jonka viekas kenttämestari oli maustanut hyppymiinalla. What a bomb! Kun kisaa on pelaamatta enää viisi reikää, mukana on ainoastaan Espanjan energinen ja liukasliikkeinen Sergio”. Niin tai näin, ensi kaudesta on luvassa todella jännittävä ja pelaajat voivat keskittyä kerrassaan johonkin muuhun kuin auringonottoon, rupatteluun tai numeroiden raapusteluun paperilippusille. Naiset, riisitautiset ja heikkolahjaiset älkööt vaivautuko. Jäi kuitenkin askarruttamaan yksi seikka; pitikö meidän tällä kertaa lisätä vai vähentää pelaajien määrää ja lajin suosiota. En muista, sitäkään. Tuskinpa se mitään tärkeää oli. Hyvää Joulua Kaikille! P.S. Merkkausnastan numerot 3:57 eivät liity tavoiteaikaan, sillä ei kai kukaan jaksa niin pitkään kentällä maleksia, varsinkaan skotti, jolla on kiire viskille. Se on lähtöaika!
Kerrassaan mahtava hahmotelma. Tämä hymyilytti ja piristi työpäivää aidosti.
Jos kuitenkin käy niin, ettei näitä muutoksia saada kaikkia heti implementoitua, voitaisiin pikaparannuskeinona yrittää neuvoa näitä pikapelin puolestapuhujia jonkun vauhdikkaaman pelin, esimerkiksi pesäpallon pariin.
Suunnannäyttäjiä tarvitaan varmasti muissakin harrastusmuodoissa.
Pool Keisi kirjoitti: (4.1.2007 13:47:19)
… jonkun vauhdikkaaman pelin, esimerkiksi pesäpallon pariin.
No tämä se vasta hauska juttu oli.
Joskus nöösipoikana tuli tätä jokojoko-palloa pelattua ja päälimmäisenä jäi mieleen että suurin osa sisävuorosta maleksittiin kaivamassa nenää ja odottamassa omaa lyöntivuoroa. Koko ulkovuoro kaivamassa nenää takakentällä.
Siinä se varsinaisen pitkäveteinen ja hidas peli on…🙂
Nimenomaan näin, ihmetyttää vain näiden touhut kuin yli neljän tunnin kierros on maailmanloppu, sitten mennään klubille haukutaan aloittelijat, seniorit, kenttämestari, konttrolli ja kapteeni kaljatuopin ääressä ehkä vähän saunotaan otetaan uudet bisset, sitten 150 km/h taajamaa alueella kotiin.
Sitä se on tämä nyky-yhteiskunta…kiire, kiire, kiire, kiire….
Kyllä se kiire on mikä kentillä keskustelua aiheuttaa. Tai ei kai pelkkä kiire vaan yletön hosuminen ja häslääminen, joka viime vuosina on tavaksi tullut. Tälläkin palstalla on ymmärtääkseni paljon 10-20 vuotta pelanneita golfareita. Muistellaanpas aikaa 90-luvun alkupuolella. Kenttiä oli vähemmän, mutta oli pelaajiakin. Pelitaidot olivat ehkä vaatimattomimpia kuin nykyisillä pelureilla. Mutta olisin sitä mieltä, että etiketti oli paremmin hallussa kuin nyt. Sitä kunnioitettiin ja sillä oli myös tärkeä rooli green card kokeessa.
Peli oli jotenkin leppoisampaa vaikka tosissaan oltiinkin. Mutta, mutta.. suurin syy on kuitenkin se, että ennen varattiin lähtöaika ja peli kesti sen aikaa mitä kesti. Sillä selvä. Nykyisin varataan lähtöaika ja sitten on sovittuna jokin muu meno 4,5 tunnin päähän toisella puolella kaupunkia! Siitä se kiire tulee. Eli pelataan ensi kaudella reippaasti mutta leppoisaan tahtiin.Avauksesi oli ilmeisesti tarkoitettu humoristiseksi. Sitä se ei ollut. Yrität tuolla ironialla ilmeisesti puolustella hidasta pelaamista, jota en voi mitenkään ymmärtää.
Kentällä ei luonnollisestikaan tarvitse kiirehtiä. Riittää kun opettelee oikeat rutiinit ja käyttää järkeä, jos sitä on suotu. Valitettavasti kaikille ei tätä ominaisuutta ole riittänyt, minkä kyllä kentillä huomaa.
Golfkierros neljän ryhmällä ei voi kestää ns. tyhjään kenttään yli kolmea ja puolta tuntia. Muussa tapauksessa kysymyksessä on ollut jokin golfkierroksen ja luontoretken yhdistelmä, jossa pelaamisen sijasta on keskitytty biologiasta paremmin tutuiksi tulleisiin asioihin. Sellainen voi olla hyväksyttyä vain silloin kun takana ei ole näköpiirissä ketään, joka on tullut kentälle pelatakseen golfia.
NimetönHidasta pelaamista ei voi puolustella. Ironian puolestaan ansaitsee se, että vuodesta toiseen samat herrat osoittelevat oireita sen sijaan, että puuttuisivat oireiden aiheuttajiin. Sen verran oletan heillä edelleenkin olevan vaikutusvaltaa asiassa. Jos taas ei, olemme samalla viivalla.
Jos minulta tiedustelet, mitä pitäisi tehdä, vastaan, että ongelma on pitkälti kulttuurisidonnainen. Kaksi asiaa on kuitenkin tehtävissä, mutta ne ottavat aikansa. Nopean ratkaisun tarjoilin ironisessa, ei humoristisessa, johdannossa.
Ensimmäinen liittyy alkeisopetukseen. Ilmeisesti sijaa olisi opetukselle, joka käsittelee ripeää tai pikemminkin aikaa säästävää etenemistä golfkentällä. Tiedät varmasti, mitä tarkoitan. Olemme kaikki monasti saaneet todistaa kansantanssia muistuttavaa liikehdintää viheriön ympärillä tai sitä, kun edelläsingahteleva pelaaja suorittaa yhdeksännen lyöntinsä ennen 150-metrin tolppaa. Olen varma, että tasoituksella 36 pelaava voi mainiosti olla kentän nopein eläin. Egokysymys.
Toinen liittyy ohittamiskulttuuriin, joka myötäilee vahvasti paikallista liikennekulttuuria. Minustahan ei ohi mennä. Jos golfissa on kerran mahdollista ohittaa, mistä syntyvät tulpat? Egokysymys?
Asettamalla kiinteitä valvottuja aikarajoituksia ja siirtämällä ryhmiä pari väylää eteenpäin puututaan jälleen kerran oireisiin. Toimimalla näin päästään varmasti niihin tavoitteisiin, jotka tietyt henkilöt ovat asettaneet: kyllä silloin oli kivaa ja tyylikästä, kun me lajin pioneereina kiersimme maan paria kenttää, eikä liitossa ollut kuin pari jäsentä.
’Never hurry, never worry, and take the time to smell the flowers’, sanoin muuan Harry Vardon.
Olen vakuuttunut, että nelikkosi selviää kierroksestaan alle 3.5 tunnin, vaikka chippaisitte ohi jokaisesta griinistä. Teille jäisi vielä aikaa haistella kukkia, mutta epäilen, että teillä ei ole halua ja tarvetta siihen.
En usko ko. herroilla olevan niin paljon vaikutusvaltaa, että saisivat muutoksen aikaan tässä asiassa. Ongelman ydin on pelaajamäärän kasvattamistarve, jossa kaikki saavat gc:n useimmiten ensi yrittämällä, vaikka etiketistä ei ole tietoakaan. Pro keskittyy rahastukseen eikä opetus riitä alkeellistenkaan taitojen ja tietojen oppimiseen. Kysymys on tietenkin vaikea ja monitahoinen ja kaikenlaisia selityksiä kuulee asian tiimoilta.
Kentille on tullut vuosi vuodelta enemmän ’pelaajia’, jotka ovat harrastuksessa mukana pääosin muista syistä, kuin golfin pelaamisen takia. Monilla on jo lähtötilanteessa väärä asenne koko touhuun ja ’minä itse ensin’-mentaliteetillä suhtaudutaan kaikkeen kentällä tapahtuvaan. Kun näkee jonkun pilkkivän kahdeksan kertaa ensimmäistä harjoituslyöntiään kilpailukierroksella ja havaitsee olemuksesta, että sanominen ei mene perille, niin kyllä se koettelee. Kun näkee kärryjä vedettävän greenin yli kummikierroksella tai kun näkee jo pelatun greenin jälkeen palattavan etsimään palloa greenin viereisestä ojasta yms, niin kyllä siinä usko koulutukseen on monta kertaa koetuksella.
Tämäkin luu on jo loppuun kaluttu monissa aiemmissa ketjuissa. Hidas pelaaminen on kuitenkin ongelma ja erityisesti joillakin ns. turistikentillä. Ongelmaa on turha vähätellä, vaan siihen tulee puuttua koulutuksen muodossa. Vastuu tästä kuuluu aloittavien pelaajien kohdalla pro:lle ja muiden kohdalla esim. kapteenille. Harmillista on tietysti se, että ketään ei voitane pakottaa erilaisiin koulutus- ja infotilaisuuksiin, niinpä niihin (esim sääntöillat) osallistuvat vain ne, jotka osaavat asiat jo entuudestaan.
En ole muuten vielä koskaan kuullut hitaasta pelaamisesta syytettyjen myöntävän tekosiaan, vaan aina syy on jossakin muussa ryhmässä tai itsestä riippumattomissa tapahtumissa.
Vaikka tämä aihe on jo melkein loppuun kaluttu, tuon vielä esille seuraavan näkemyksen, joka perustuu runsaan vuoden 15 kokemukseen pelikentillä:
Siihen, että kenttä kiertää hitaasti, on pääasiassa kaksi syytä:
1) pelaajaryhmän toiminta viimeisen putin ja seuraavan avauslyönnin välillä (17 kertaa pelikierroksen aikana)
2) golfetiketin puutteellinen tuntemus.Kokemuksieni mukaan nämä kaksi asiaa jarruttavat eniten kentän rullaamista. Edelliseen kuuluu mm. se, että honöörissä oleva ei siirry ripeästi griiniltä seuraavalle tiille eikä suorita avauslyöntiään välittömästi sinne saavuttuaan, vaan tekee siinä välissä ihan muita asioita (merkkailee korttiaan, syö eväitään, kulauttelee juomaansa, järjestelee bägiään, kertaa edellisen reiän tapahtumia jne.). Jälkimmäiseen kuuluu mm. se, ettei osata sijoittaa bägiä järkevimpään mahdolliseen paikkaan ennakoiden griiniltä poistuminen, ei valmistauduta etukäteistoimin omaan lyöntivuoroon valitsemalla sopiva maila ja seuraamalla tiiviisti muiden tekemisiä, ei osata olla häiritsemättä muita heidän lyöntivuorollaan jne.
Kolmantena asiana voisi tietenkin vielä mainita metsään ammutut draivit ja pallojen etsimisen, mutta niissä tilanteissa kyllä useimmiten ymmärretään tarjota ohitusta.
Jo yksi turha minuutti joka kerralla ryhmän viimeisen putin ja ensimmäisen avauslyönnin välillä merkitsee ylimääräistä 17 minuuttia pelikierrokseen.
Saanen olla eri mieltä. Hitaan pelaamisen syynä on lähes aina 4:n miehen ryhmä jotka etsivät palloja jostain huitsin nevadasta, eivätkä hevin anna ohitus tilaisuutta. Golfetiketin kohdalta samaa mieltä, ohitus lupa tulisi antaa viimeistään siinä vaiheessa kun edessä on tyhjä väylä
Kenen kanssa olet eri mieltä ja mistä asiasta?
Ballmarker kirjoitti: (8.1.2007 8:50:01)
Vaikka tämä aihe on jo melkein loppuun kaluttu, tuon vielä esille seuraavan näkemyksen, joka perustuu runsaan vuoden 15 kokemukseen pelikentillä:Siihen, että kenttä kiertää hitaasti, on pääasiassa kaksi syytä:
1) pelaajaryhmän toiminta viimeisen putin ja seuraavan avauslyönnin välillä (17 kertaa pelikierroksen aikana)
2) golfetiketin puutteellinen tuntemus.Kokemuksieni mukaan nämä kaksi asiaa jarruttavat eniten kentän rullaamista. Edelliseen kuuluu mm. se, että honöörissä oleva ei siirry ripeästi griiniltä seuraavalle tiille eikä suorita avauslyöntiään välittömästi sinne saavuttuaan, vaan tekee siinä välissä ihan muita asioita (merkkailee korttiaan, syö eväitään, kulauttelee juomaansa, järjestelee bägiään, kertaa edellisen reiän tapahtumia jne.). Jälkimmäiseen kuuluu mm. se, ettei osata sijoittaa bägiä järkevimpään mahdolliseen paikkaan ennakoiden griiniltä poistuminen, ei valmistauduta etukäteistoimin omaan lyöntivuoroon valitsemalla sopiva maila ja seuraamalla tiiviisti muiden tekemisiä, ei osata olla häiritsemättä muita heidän lyöntivuorollaan jne.
Kolmantena asiana voisi tietenkin vielä mainita metsään ammutut draivit ja pallojen etsimisen, mutta niissä tilanteissa kyllä useimmiten ymmärretään tarjota ohitusta.
Jo yksi turha minuutti joka kerralla ryhmän viimeisen putin ja ensimmäisen avauslyönnin välillä merkitsee ylimääräistä 17 minuuttia pelikierrokseen.
Tarkoitin tätä viestiä.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)
Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)