Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Birdie vs. bogey
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Uskon, että suomalaisten kärkipelaajien (niin ammattilaisten kuin amatöörienikin) vuoristoratamainen pelaaminen johtuu juuri tuosta, että jo tiillä ollaan tekemässä birdie’ä ja riskiavaukset lentelevät sitten minne sattuu. On se helvetti, mikäli huippupelaaja saadessaan aina jatkaa väylältä ei muutamaa birdie’ä pysty tekemään ja lähes poikkeuksetta ilman bogeja sellaisista asemista. Yksi vahikobogi vielä menettelee.
Chip Greenside kirjoitti: (19.11.2010 9:06:29)
Uskon, että suomalaisten kärkipelaajien (niin ammattilaisten kuin amatöörienikin) vuoristoratamainen pelaaminen johtuu juuri tuosta, että jo tiillä ollaan tekemässä birdie’ä ja riskiavaukset lentelevät sitten minne sattuu. On se helvetti, mikäli huippupelaaja saadessaan aina jatkaa väylältä ei muutamaa birdie’ä pysty tekemään ja lähes poikkeuksetta ilman bogeja sellaisista asemista. Yksi vahikobogi vielä menettelee.Mä en usko tourilla pelaavan yhtään kaveria joka ei tiiltä lähtis birdie mielessään. Tai itse asiassa olen aika varma, että niitä ei siellä ole.
Sitä mä en pysty ymmärtämään lainkaan, että tohon asiaan liitetään riskiavaus. Kyllä se on ihan puhdasta osaamisen puutetta jos ne pallot ei väylään osu.
ts kirjoitti: (19.11.2010 9:15:56)
Mä en usko tourilla pelaavan yhtään kaveria joka ei tiiltä lähtis birdie mielessään. Tai itse asiassa olen aika varma, että niitä ei siellä ole.
Sitä mä en pysty ymmärtämään lainkaan, että tohon asiaan liitetään riskiavaus. Kyllä se on ihan puhdasta osaamisen puutetta jos ne pallot ei väylään osu.
Eiks toi ole aika raju yleistys? Eiköhän ne jossain vaiheessa kuitenkin kaikki pelaa, kuten joku sanoi ’kondomi-golfia’? muuten saattaa jäädä luu käteen 😉
Tietyissä olosuhteissa pakko pelata ns. ’damage control’ golfia ja silloin riskiaspektiin nähden todennäköinen par, on varmaankin lopputulokseltaan parempi kuin riskeerata bogeyta jos lähtee tavoittelemaan birdietä. Oliko vähän hienosti sanottu? =D
ts kirjoitti: (19.11.2010 9:15:56)
Chip Greenside kirjoitti: (19.11.2010 9:06:29)
Uskon, että suomalaisten kärkipelaajien (niin ammattilaisten kuin amatöörienikin) vuoristoratamainen pelaaminen johtuu juuri tuosta, että jo tiillä ollaan tekemässä birdie’ä ja riskiavaukset lentelevät sitten minne sattuu. On se helvetti, mikäli huippupelaaja saadessaan aina jatkaa väylältä ei muutamaa birdie’ä pysty tekemään ja lähes poikkeuksetta ilman bogeja sellaisista asemista. Yksi vahikobogi vielä menettelee.Mä en usko tourilla pelaavan yhtään kaveria joka ei tiiltä lähtis birdie mielessään. Tai itse asiassa olen aika varma, että niitä ei siellä ole.
Sitä mä en pysty ymmärtämään lainkaan, että tohon asiaan liitetään riskiavaus. Kyllä se on ihan puhdasta osaamisen puutetta jos ne pallot ei väylään osu.
Asiaa puhut, joskin nähdäkseni peilaten sellaisten pelaajien näkökulmasta, joiden taitotasolla ei kukaan tällä forumilla pelaa ja tuskin koskaan tulee pelaamaankaan. Mutta tuosta riskistä oikeastaan piti kirjoittamani.
Riski on määritelty tapahtuman todennäköisyyden ja seurausten vakavuuden tulona. Tarkoittaa siis sitä, että riski on sitä suurempi, mitä korkeampi todennäköisyys jonkin (epätoivotun) asian tapahtumisella on. Samalla riskin suuruuteen vaikuttaa se toinen tekijä, eli tuon (epätoivotun) asian tapahtumisesta aiheutuvat seuraukset.
Otetaan asiaa valaisevat esimerkit:
1) 250 m avaus erittäin kapealle lyhyeksi leikatulle alueelle, jonka reunoilla on kymmeniä metrejä kevyttä raffia. Todennäköisyys missata lyhyeksi leikattu alue on hyvin suuri, mutta seuraukset eivät ole pahat. Riski on siis aika pieni.
2) sama tilanne muuten, mutta raffin sijaan kummallakin puolella on vettä, joten vinoon lyöty avaus menee veteen. Riski on siis varsin suuri.Tietenkin kyse on osaamisen puutteesta, jos ei siihen lyhyeksi leikatulle osu, sehän on selvä. Nythän on kuitenniin siten, ettei maailmasta löydy sellaista peluria, joka aina osuisi. Toiset kyllä osuvat useammin kuin toiset. Kyse on siis osumisen todennäköisyydestä, toisin sanoen riskin suuruudesta.
Kyllä Tour-pelaajatkin ottavat riskejä, mutta yleensä hyvin hallitusti eivätkä juuri koskaan kisan alkupuolella. He laskevat hyvin tarkkaan milloin kannattaa ottaa riski ja mitä se huonoimmillaan tuottaa. En näe mitään syytä sille, ettei klubipelaajan tulisi menetellä samoin. Itse asiassa tätä suositellaan varsin monessa golfia käsittelevässä kirjassa siellä taktiikkapuolella.
MacG kirjoitti: (19.11.2010 9:34:09)
ts kirjoitti: (19.11.2010 9:15:56)
Mä en usko tourilla pelaavan yhtään kaveria joka ei tiiltä lähtis birdie mielessään. Tai itse asiassa olen aika varma, että niitä ei siellä ole.
Sitä mä en pysty ymmärtämään lainkaan, että tohon asiaan liitetään riskiavaus. Kyllä se on ihan puhdasta osaamisen puutetta jos ne pallot ei väylään osu.
Eiks toi ole aika raju yleistys? Eiköhän ne jossain vaiheessa kuitenkin kaikki pelaa, kuten joku sanoi ’kondomi-golfia’? muuten saattaa jäädä luu käteen 😉
Tietyissä olosuhteissa pakko pelata ns. ’damage control’ golfia ja silloin riskiaspektiin nähden todennäköinen par, on varmaankin lopputulokseltaan parempi kuin riskeerata bogeyta jos lähtee tavoittelemaan birdietä. Oliko vähän hienosti sanottu? =D
Noiden asioiden yhteys on täysin olematon. Jokainen vaan niin kovin herkästi peilaa asioita omaan pelitasoonsa.
Edelleen on ihan eri asia miettiä miten tuon pörön tekee, kuin se, että olisi valmiiksi luovuttanut ja lähtisi pariin tyytymää. Eiköhän se seiftaamalla tehty kolmen putin bogi ole kaikkein riepovin tapahtuma.
ts kirjoitti: (19.11.2010 9:46:34)
… Eiköhän se seiftaamalla tehty kolmen putin bogi ole kaikkein riepovin tapahtuma.Nii-i mutta sillä voi joskus voittaa kisoja, kysy vaikka T. Björniltä tai S. Garcialta 😉
ts kirjoitti: (19.11.2010 9:46:34)
Edelleen on ihan eri asia miettiä miten tuon pörön tekee, kuin se, että olisi valmiiksi luovuttanut ja lähtisi pariin tyytymää. Eiköhän se seiftaamalla tehty kolmen putin bogi ole kaikkein riepovin tapahtuma.Ei kai kukaan hyvä pelaaja luovuta jo tiillä. On kokonaan eri asia, jos lähtee joka paikasta väkisin yrittämään birdie’ä. Typerä strategia yhdessä taitamattomuuden kanssa on pettämätön yhdistelmä bogin/bogi+:n teossa.
MacG kirjoitti: (19.11.2010 9:52:29)
ts kirjoitti: (19.11.2010 9:46:34)
… Eiköhän se seiftaamalla tehty kolmen putin bogi ole kaikkein riepovin tapahtuma.Nii-i mutta sillä voi joskus voittaa kisoja, kysy vaikka T. Björniltä tai S. Garcialta 😉
No jälkimmäisen toki täytyy tällä hetkellä osua 2m:n ympyrään varmistaakseen edes 3 puttia 😉
Chip Greenside kirjoitti: (19.11.2010 9:57:01)
ts kirjoitti: (19.11.2010 9:46:34)
Edelleen on ihan eri asia miettiä miten tuon pörön tekee, kuin se, että olisi valmiiksi luovuttanut ja lähtisi pariin tyytymää. Eiköhän se seiftaamalla tehty kolmen putin bogi ole kaikkein riepovin tapahtuma.Ei kai kukaan hyvä pelaaja luovuta jo tiillä. On kokonaan eri asia, jos lähtee joka paikasta väkisin yrittämään birdie’ä. Typerä strategia yhdessä taitamattomuuden kanssa on pettämätön yhdistelmä bogin/bogi+:n teossa.
Ei sellaista ole kuin väkisin yrittäminen. Siihen tilanteeseen vaan joutuu jos kaikki r9 pidemmät mailat lennättää palloa mihin sattuu.
Chip Greenside kirjoitti: (18.11.2010 15:53:45)
KL kirjoitti: (18.11.2010 15:46:04)
LMAO kirjoitti: (18.11.2010 11:02:35)
Itse voin pelata esim. hyvän 72:n tai huonon 72:n. Hyvä olisi että esim. 4 birkkua ja neljä HYVÄÄ bogia, jotka on pelastettu esim. vedestä tai metsästä. Huono olisi esim 4 birkkua ja neljä bogia snageleilla.Niinpä mielestäni joskus bogie voi olla ’arvokkaampi’ kuin birdie tai toisin päin.
Joten asia ei ole yksiselitteinen.Älä muuta virka! Pelasin kesällä erinomaisen kierroksen ja tein mm. bogin keskimittaisella parnelosella lyötyäni ekan avaukseni OB. Se, jos mikä, oli HYVÄ bogi.
Mikäs siinä on, että OB:n jälkeen terästäytyy ja ainakin tuntuu, että se toisen pallon birdie tulee helpommin kuin ensimmäisen?
Juuri näin. Mäkin tein kerran mestiksissä tosi hyvä triplan, kun tiiltä kaks ekaa lipsahti OB 😮
Mutta itse birkku / bogi keskusteluun. Birkkuja tietysti halajaa, mutta kyllä näillä kyvyillä pitää vielä tyytyä bogien välttelyyn. Toki tänä kesänä on ollut ilahduttavan paljon ’runsas’ birkkusia kierroksia (>2).
Jos viedään tavoite lähemmäs lippua, niin parasta menneenä kesänä oli se, että GIReistä tuli enemmän birkkuja, kuin bogeja.
Paksupekka kirjoitti: (19.11.2010 11:14:15)
Jos viedään tavoite lähemmäs lippua, niin parasta menneenä kesänä oli se, että GIReistä tuli enemmän birkkuja, kuin bogeja.Jos olisi toisin päin, niin saattaisi ainakin minulta lentää mailat järveen…
Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, tämä on kesän tilastoja tarkasteltuani yksi mielenkiintoisimmista pohdiskelun aiheista, kun omaa tulevaa kehitystä (toivottavaa ainakin) ajatellen.
Huomasin kesän kuluneen hieman alavireisesti birdien osalta, tasaisia pelikierroksia tuli paljonkin, mutta jotenkin jäi se loppurypistys aina puuttumaan (eli birdiet). Tulkitsin itse oman pelini siten, että kierros yleensä meni kohtuu hyvin, mutta lopussa tuli sitten väsy tms. joka aiheutti ylimääräisiä virheitä eikä ’puskurissa’ ollut tarpeeksi pisteitä jolla olisi kompensoinut näitä. Lopputulemana kierros hyvin usein päätyi puskurin tietämille, tai oman tasurin pintaan. Jotenkin kuitenkin oli sellainen kutina että parempaan olisi ollut mahdollisuus…
Eli oma ajatukseni tulevan kesän osalta on yrittää saada lisää birdietä tehtyä, kohta alkaakin talviharjoitteluryhmä jossa varmaankin panostetaan lähipeliin (lyönnit alle sadasta metristä jne), puttaamiseen ja yleensä pelistrategian kehittelyyn.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Birdie vs. bogey