-
JulkaisijaArtikkelit
-
Vaikka en olekaan pelannut tätä kenttää niin tietyllä tapaa kenttä on tuttu. Tammet ja range on Aulangon erikoisuuksia mutta mitähän muita kujeita/huomioitavaa kenttään liittyy?
Luepa tuolta kenttäarvosteluista. Minusta aika osuva kuvaus kentästä meni jotenkin näin:’Kuin yrittäisi ahtaa itseään puolenlitran limukkapulloon’
No noista kenttäranking löpinöistä ei juurikaan kostu – ok, kenttä on ahtaanpuoleinen ja joillain tiiauspaikoilla on lyöntilavat… en kyllä ihan tämän tyyppistä tietoa etsiskellyt.
Late, olisko sulla jotain asiaan liittyvää?
No sellaista muuta huomioitavaa on, että kentällä on useita lyhyitä(myös kapeita) par nelosia, joilla kannattaa harkita tarkkaan millä mailalla avaa. Eka väylä(par-5) on minusta lyhyempi, kuin kortissa lukee. Avauksen saa lyödä aika hurjasti sivuun, koska se lyödään rangelle. Sitten jatkolyönnissä kannataa vaan keskittyä, että pääset puiden läpi/ohi/yli. Sitten ei ole enää matkaa juuri yhtään ja kolmonen on helppo laittaa greenille.
Moni griini on aika pieni, joten lyhyet raudat nousevat vielä suurempaan arvoon, kun niillä pääsee useilla väylilä lähestymään.
Erikoisuutena on aika pitkä par-3, jotain 190 metriä, joka on aika vaikea, koska griini on nostettu. Järkevä ratkaisu saattaa olla, ettei edes yritä ekalla kannelle, koska raffi on ikävää, vaan lyö pallon griinin eteen väylälle ja hakee chippiä lipun juureen.
Aulangon kenttä on siitä erikoinen, että siellä joutuu klubipelaajakin miettimään normaalia enemmän pelitaktiikkaa, koska useimmilla väylillä pituudet riittää kyllä griiniosumiin helposti.
Maltti on valttia. Pidä pallo väylällä, niin tasuri tippuu, koska slope on aika suuri. Mutta jos joutuu metsähallituksen puolelle, niin järeäkokoiset puut pitävät huolen, että usein joutuu tyytymään välilyöntiin sivuun väylälle.
Noi parkolmoset meikäläisen vinkkelistä on kaikki aikas pitkii – eritoten juurikin tuo vitosreikä, 185 meetrii. Parkolmosiihan on kolme, mutta apuja noista ei löydy yhtään.
Tasurin valossa apuja löytyy ensimmäiselle ja viimeiselle reiälle joilla mun mielestä strokeindex pitäis mennä juurikin toisinpäin – vaikka eihä se mitään auttais kuitenkaan. Ysillä jos pääsen parilla päälle niin hyvä on; eikä johtu pelkästään pituudesta – loppupäässä ennemminkin sen puutteesta;)
Noi kaksi viimeistä reikää onkin vähän tuntemattomampaa aluetta kentässä, mutta eihän ne suinkaan ristiin mene?
Tarkkuus on valttia. Ainoa ’ikävä’ piirre on matoilta lyöminen, muttei muuta vaihtoehtoa ole.
Kuten Junnu totesi, siellä joutuu harkitsemaan useimpia lyöntejä, varsinkin jos ei pelaa siellä jatkuvasti. Vierailen siellä pari kertaa kesässä ja kerran sain hermoni pidettyä kahdeksan reikää, ollen par tuloksessa, ysillä sitten outiin.
Kannattaa kokeilla!
Näen tuon ysireikän hölökohtaisena monsterina sitä edes pelaamatta. Ei tuolta kyllä yhtään helppoakaan reikää löyty, mutta ysi näyttää olevan erityisesti vaikea meikäläisen tasoiselle huiskijalle – piste ii’n päällä.
Ei se ole vaikea kenttä jos pysyy väylällä. Tulee varmasti hyvä tulos, kun tykittelee suoraan. Viimeinen reikä on kieltämättä haastava, mutta jos saat ykkösen puiden taakse, niin toista pääsee yrittämään kannelle.
Kahden ekan par-3 avauspaikka on griiniä ylempänä, joten uskon, että pituutesi riittää niilläkin griinin tuntumaan.
Toiseksi viimeisen reiän griini tulee todella lähelle ysin avauspaikkaa. 9. avauspaikka on griinin takana, joten pitkäksi lyöty lyönti 8:lla voi mennä 9. tiiauspaikalle.
Varmasti teet hyvän tuloksen aulangolla, kunhan et ahnehdi.
Kiitoksia hyvistä kommenteista 🙂
Tää vähän luiskahti tuohon tulospuoleen ikäänkuin vahingossa ja koitankin nyt koota ajatukset kierroksen pelaamiseen elämyksenä. Kenttä on, kuten sanoin, jollain tapaa tuttu mutta nyt tulee nähtyä se ’sisältä’, kokonaisuutena.
Noista puista lähtee kivat äänet;) Niin ja ykkösreiän kellokin kilahtaa ihan kivasti;))
Mitä nää ihmiset valittaa noista lyöntipaikoista? Mun mielestä näiltä oli ihan ok lyödä.
Ahtautta esiintyy tuolla Mäntykärjen metsäosuudella mutta muuten tilaa on – varsinkin jos käyttää myös naapurin väylää;) Palloja lentelee sieltä sun täältä sinne sun tänne, mutta minkäänlaista vaaratilannetta ei meitin ryhmän osalle sattunut. Kenttä rullaa juoheesti.
Vaikka pallo metsään välillä lentääkin niin sen kyllä kohtuu helposti löytää kun tuo metsäosuus ei mitään aivan hirveää ryteikköä ole. Noilla ahtaimmilla väylillä upeiden vanhojen puiden oksat kurottuvat kohti pelaajan reittejä ja näillä kohtaa on toudellakin mietittävä mitä tekee.
Nuo griinit on enemmän kuin liukkaat – riittää että ajattelee pallon reikään mutta tarkasti koska muuten se menee pitkälle ohi.
Tää kenttä on nätti kuin sika pienenä:)
Niin ja Liisa: Ite oot!
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)
Esillä 10 viestiä, 1 - 10 (kaikkiaan 10)