-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tämä on aivan loistava ketju! Osa kirjoittajista on kerrassaan pihalla (mikä ei ole aivan tavatonta) ja osa työntää niin loistavaa proosaa ettei paremmasta väliä!!
Näiden helmien takia täällä viitsii roikkua.
KL kirjoitti: (4.9.2007 18:50:48)
Tämä on aivan loistava ketju! Osa kirjoittajista on kerrassaan pihalla (mikä ei ole aivan tavatonta) ja osa työntää niin loistavaa proosaa ettei paremmasta väliä!!Näiden helmien takia täällä viitsii roikkua.
Musta tuntuu, että täällä roikutaan vaikka minkälaista slaissia tulis ruutuun.
Ja mites se menikään…joskus on kiva olla ihan pihalla.
Johtaja XXL kirjoitti: (4.9.2007 16:08:42)
Kyllä sinunkin, Eriksson, on totuuden nimissä tunnustettava, että suomenruotsalaisilla on hilpeämmät slaissilaulut? Kuten tämä ’Bollen går..’
Sen verran huomauttaisin, etteivät ne snapsilasit mitään mikrofoneja ole.
KL kirjoitti: (4.9.2007 18:50:48)
Tämä on aivan loistava ketju! Osa kirjoittajista on kerrassaan pihalla (mikä ei ole aivan tavatonta) ja osa työntää niin loistavaa proosaa ettei paremmasta väliä!!Arvon KL! Kerrankin ollaan jostain samaa mieltä. Ketjusta löytyy niin proosaantyöntäjää, slaikkarintaputtajaa kuin happyhookerin odottajaa. Aivan kertakaiken loistavaa luettavaa.
Vielä kun muistatte, ettei se hooker sitä slaissia pelkästään näyttämällä esiinny, kyllä pitää nähdä hiukan vaivaa; vihellellä, louhia ja taputella… sitten aletaan puhua asiaa tai ei, slaikkarin mitasta riippuen.
KL kirjoitti:Näiden helmien takia täällä viitsii roikkua.
No joo, kerrankin eräällä hookinpuolella riippui seitsemän helmeä perskarvoissa. Niillä sitten pelattiin fortunaa ja meillä kaikilla oli niin mukavaa että vallan…
Minäkin olin slaissari, kun aloin opettelemaan pelaamista. Voi pojat, että ne olikin mahtavia, parhaimmat olivat 100 metriä linjasta sivussa ja ne miedoimmatkin noin 40 metriä. Jossain vaiheessa tein päätöksen, ettei näin voi jatkua ja hakeuduin terapiaan. Pikkuhiljaa terapeutti antoi ohjeita, kuinka päästä eroon tästä jatkuvasta kurimuksesta. Terapeutti kehoitti minua etenemään asian suhteen omaa tahtia, pieniä varovaisia askeleita kuitenkin. Aloitin lyhyestä bsvingistä ja keskityin osumahetkellä sisältä ulospäin tulevaan linjaan. Näin etenin ja pikkuhiljaa slaissillinen elämä alkoi tuntua niin oudolta ja tarpeettomalta, etten voisi enää kuvitellakaan paluuta entiseen. Sen sijaan olen uuden ongelman edessä, nimittäin tunnen suurta vetoa lyödä palloja sinne vasemmalla puolella olevaan outtiin.
Kotikenttäni on suunniteltu niin, että tämä mahdollisuus on olemassa usealla väylällä. Terapeuttini on kehoittanut minua pysymään poissa sieltäkin, mutta silti en voi aina vastustaa vasemman outin viehätystä. Joskus lipsun jopa terapeutin läsnäollessa. Näistä lipsahduksista olen kärsinyt varsinkin tämän kesän aikana useasti. Terapeutti on neuvonutkin minua palaamaan ajassa taaksepäin ja ottamaan niitä pieniä askelia uudestaan. Silti varsinkin eräässä paikassa lipsun yhä uudestaan ja uudestaan. Tosin aina lipsumiseni eivät johdu hookista, silloin tällöin lipsun myös kantaosumalla. Sama se, sille outille kelpaa kyllä sekin. Pallojenkaan suhteen se outti ei ole turhan ronkeli, pinttynyt löytöpallo tai upouusi prov1, aivan sama. Magneetin laillla se vetää palloja puoleensa, kunnes saa palloja päivittäisen annoksensa.
Nykyisin slaissini on siis hallinnassa ja terapeuttini itsehoito-ohjeita noudattaen se myös pysyy hallinnassa. Vielä siltikin silloin tällöin on hienoa lyödä kunnon slaissi, ihan vaan sen tunteen ja muistojen vuoksi…
Moi Welmeri 47 tässä taas. Slaissari
Pelasin tässä jokin aika sitten sukulaiseni Isä-Metron kanssa kierroksen. Hän kuuluu lahkoon, jossa slaissi onko konaan kielletty. Tiukin lahkokuntahan kieltää jopa hookinkin. Ja jos nyt ihan rehellinnen olen, niin kyllähän se peli aika tylsää jo alkaa olla. Meikäläinen huutaa forea naama punaisena, mutta Isä-Metro paukuttaa avaukset keskelle väylää ja pistelee pallloa kuppin par-tahdissa. Kyllä siitä pelistä puuttu jytinä ja mieninki. Mä oon ihan varma, että esimerkiksi John Daly ei moisesta lahkosta ole kuullutkaan. Eikös se ole käynnyt kaikissa veiroituksissakin ja muissa?
Toisaalta onhan se vähän noloa aina maanantana tulla ääni käheänä töihin. Kaikki tietävät, että taas on huudettu forea kurkku suorana koko viikonloppu. Ehkä täytyy myöntyä sen verran, että jos Diletantin tapaan pystyisi pitäytymään ’hallitussa feidissä’ niin elämä voisi olla helpompaa. Mutta toisaalta kyllä semmoinen kunnon slaissi ja fore sen perään rentouttaa kummasti. Ei tämä slaisarin elämä ole aina niin helppoa. Mieli tekis, mutta järki koittaa kieltää. Revi siitä sitten. -
JulkaisijaArtikkelit