-
JulkaisijaArtikkelit
-
Radiossa kertoivat juuri harrastuksista, joista eivä toisille viitsi kertoa. Oli rekkareiden bongausta ja joku oli kertonut joka aamu töihin kävellessään laskevansa askeleet. Minullakin on golf sen verran aina mielessä, että töihin kävellessäni (reilu 3 km) ja muuallakin arvioin matkoja edessä oleviin kohteisiin ja mittaan ne sitten askelilla (metreinä). Tästä on selvästi ollut hyötyä vieraskentillä, vaikka maaston muodot saavatkin usein menemään lankaan! Ja sekös potuttaa! Onko muilla samanlaisia ’harrastuksia’?
Minä olen rakennellut kenttiä kävellessäni tai autolla ajaessani. ’Omaan’ ulkoilu- ja lenkkeilymetsään on tullut suunniteltua jo monta eri versiota. Maaseudulla ajellessa tulee usein mieleen, että tuohon kohtaan saisi makean väylän, joka kiertää tuota lampea tai ylittää tuon joen ylös tuonne kummulle jne.
Aika outoa.
Tuo kenttien suunnittelu on tosiaan hauskaa hommaa =) Kierrellessä eri seuduilla autolla tosiaan tulee monesti mieleen, että tuossapa ois sopivaa maastoa golfkentälle =)
Toinen on sitten mentaaliharjoittelu. Aina kun vain vapaata aikaa löytyy tulee mielessä käytyä läpi swingin erivaiheita.. =)
mullen kehittyi semmoinen rasittava harrastus, että kun arkiaamuina ajelin Nurmijärvelle pelaamaan ja Klaukkalan kohdalla tuli aina baanan pituudelta autoja vastaan niin pitihän niitä sitten alkaa laskemaan. Moottoritien liittymästä vähintään Klaken keskustaan.
Tuppaa silmät rasittumaan eikä kai muutenkaan kovin terveellinen harrastus mutta minkäs sitä pakkomielteilleen voi.
Nyt oon kyllä vähän päässy irti moisesta (ajoittain)
Mää haen stanssia kun seison bussipysäkillä, lähden siitä sitten backswingiin. Sitten tajuan että olen ’ihmisten ilmoilla’ ja häpeillen lakkaan pyllistelemästä =)
Kuljeskelen pienet kävälylenkit joku kepakko tai putkenpätkä kädessä ja välillä pysähdyn ja swingailen sillä viuhahdusta kunnellen… pitää myös kellon kyselijät ja muut pummit tehokkaasti loitolla 🙂 Myöhemmin illalla, kun ei enää ketään muitakaan selväjärkisiä ole liikkeellä otan mukaan mailan, jolla haen tuntumaa oikeasta liikeradasta esim. parkkipaikalla… miksiköhän noi naapurit katselee jotenkin kieroon mut nähdessän? 😉
Siis muitakin tämänlaisia kahjoja on, olenko sittenkin normaali?
Suunnittelen väyliä maalaismaisemia ajaessani. Pyöräretkillä on siihen enemmän aikaa kuin autolla ajaessa. Vakiolenkkini menee Master Golfin ohi ja siinähän on lähistöllä hienoa maastoa minne uutta kenttää vois pukata pystyyn, sitäpaitti nuo pikkutiet on nykyään täynnään valkoisia outtipaaluja, heijastimilla.
Siis muitakin tämänlaisia kahjoja on, olenko sittenkin normaali?
Suunnittelen väyliä maalaismaisemia ajaessani. Pyöräretkillä on siihen enemmän aikaa kuin autolla ajaessa. Vakiolenkkini menee Master Golfin ohi ja siinähän on lähistöllä hienoa maastoa minne uutta kenttää vois pukata pystyyn, sitäpaitti nuo pikkutiet on nykyään täynnään valkoisia outtipaaluja, heijastimilla.
Työpaikan kahvihuoneessa on kaksi puista ’jumppa’keppiä, mitkä on siis tarkoitettu auttamaan raskaasta päätetyöstä kärsivien niskojen/hartioiden verryttämisessä. Ainoa vaan, että kepin pituus ja paksuus vastaavat suurin piirtein draiveria ja sen grippiä (paino kuitenkin väärin jakautunut). No mutta, arvaatte varmaan. 🙂
Ja itseasiassa mulla on tuossa toimiston nurkassa pari puumailanjämää, jotka saavat kyytiä heti oven ulkopuolella olevassa avoimessa tilassa aina kun windows tai muu työkaluohjelma kaatuu tms ja pää hajoaa.
Kollegat tietävät jo että olen terminaali tapaus. 🙂
En siis ole ainoa hölmö maailmassa. Jokia ja ojia tiiraillessa mietin, millä mailalla ylitys onnistuisi, metsäpoluilla suunnittelen väyliä, kaduilla kävellessä arvioin matkoja.
Joten ei nyt aina mielessä, mutta melkein 🙂
Jos en pääsisi joka päivä Talin ykkösväylälle koiraa ulkoiluttamaan, tulisin vielä hullummaksi ja kirjoittelisin tänne vielä enemmän. Se olisi todella surullista, eikös ?
Useasti on tullut kenttä koiran kanssa kierrettyä ja tiipaikoilla seisoskeltu ja laskeskeltu peliä. Välillä Talvella Vihdissä ollessani (pelasin ensimmäisen kierrokseni sielä) kierrän vaikka pikku lenkin ja käyn fiilistelemässä klubitalon parkkiksella.
Kun vähän varttuneemmal a tuo keskiroppa on jäykänpuoleinen, tulee työmatkoilla bussi- ja ratikkapysäkillä tehtyä vartalonkiertoa. Tiedä sitten onko mitään apua pitemmällä tähtäimellä. Kuulu odotusaika ainakin.
Tutun ovat kuuloisia tarinat. Ajeltiin vaimon kanssa pari vuotta sitten maaseudulla, kun vaimo yllättäen sanoi: ’Näitkö mikä eläin tuolla raffissa vilahti?’. Olin juuri ajatellut myös tienpenkan raffiksi. Meinas vähän naurattaa.
Mä taidan olla ainakin yhtä surullinen tapaus kuin Henkka. Sauvakävelylenkkini kiertää Talin golfkentän ympäri. Keväällä ja syksyllä kuikuilen pelaajien swingejä. Viime sunnuntaina suunnittelin jo hiihtämistä kentällä, mutta kun siellä oli niin paljon sakkia, niin tyydyin taas sauvakävelylenkkiin. Mun hiihtotyyli ei taitais kyllä päivänvaloa kestää, joten taidan säästää hiihtämiset kesämökin järven jäälle 😉
Tsori että painoin viimetteeks kaks kertaa (tjaa, paljonhan mä painan muuteski?). Nyt yhdellä kerralla kuntoon.
Olen suunnitellut kotoa kaupalle vievän S-muotoisen par-5 väylän (katuverkon) pelaamista. Kaupan portaille on auton mittarin mukaan n. 450 m ja kaksi 90 asteen mutkaa, monta aitaa ja turhaa taloa tekee väylästä haastavan. On raffiakin. Alussa. Avaus pitää heittää tavallisen jyrkkäkattoisen puutalon yli. Rauta 7 tai 8 toimii. Jatkolyönti = n. 200 m roskiksille tai lyhyeksi. Jos lyö pitkäksi, putoaa jontkaan, jossa liian pehmeää, tosin hyvä nurmi. Kolmosen voi sitten lyödä melko matalan talon ja sen pensasaitojen yli siihen kaupan nurkalle, ellet yltänyt roskiksille, jolloin näköyhteys kaupalle hyvä. Huom! Aikaa 3-lyöntiin niukalti, koska liikennevalo on vihreä vain 5 sek. Chippi sisään (ovesta) ja ootkin jo lottokassalla. Putti tarkkana, griini on kuin marmoria! Sitten vaan vitonen tiskiin ja saat pelitositteen.
P.s. Kukas pelais Eduskuntatalolta Rautatieasemalle? *Vaikka pingviinillä.
Oho, minkälaista porukkaa. Aina mielessä? Golf?? Ehkä nyt puolet valveillaoloajasta, mutta aina! Sairasta sanon mä.
Mitäs sää sen toisen puolen ajastas ajattelet? Vissiin jotain ihan turhaa;-).
Oikein arvasit, aivan turhia. Mailapeliä kuitenkin!
HUH HUH!!Luulin että oon ainoa HULLU. Kiva kun on muitakin! Elikä aina mielessä!
Tii on kätetävä työkalu joten se kulkee taskussa mukana. Pallokaan ei ole hukasssa vaan taskussa. Sitä on mukava pompottelen milloin missäkin ja saada säälittäviä katseita osakseen. Mutta eiköhän se pallosilmää kasvata. Mutta saapihan ainakin hiplata paremman puutteessa.
Itse olen suunnitellut golfkenttää kesämökille. Yksi reikä on jo ’valmiina’. Tilaa on vielä sen verran vähän, että joudun tyytymään chippailuun, mutta ensi kesäksi pitäisi saada pari reikää sen verran pitkiksi, että pääsisi ainakin pitseihin tai täysiin svingeihin ainakin sandillä.
Mukavaa pohdintaa talvellakin.
Pakko myöntää tosta rekkari jutusta, laskin auton rekkarit 1:stä 999:ään järjestyksessä. Otti kaksi ja puoli vuotta. Koittakaapa sitä!
No olen kyllä minäkin joskus kenttäpaikkoja katsellut. Yleensä 18 reiälle, en yksittäisiä väyliä.
Olohuoneessa svingailu on ehkä se tärkein. Kun otan tarkan paikan matosta niin mahtuu svingaamaan ihan täysillä. Valaisin on jätettävä tarkasti pään yläpuolelle ja verhot pannaan kiinni ettei naapurit säiky. Sama koskee kyykkyhyppelyä – silloin tapahtumapaikka on valaisimen vieressä ja verhot visusti kiinni, muuten naapuri luulee että täällä tehdään murhia. Hyppely onnistuu parhaiten housut jalassa!
Tämä taisi olla taas hieman ’OT’. 🙂
Miten sie oot tehny nuo ’väylät’?
Mulla oisi paremman puoliskon kotipuolessa vanhoja käytöstä poistettuja peltoja tarjolla ja niille mahtuisi erinomaisesti jopa 3 väylää ja mailana maksimissaan pystyisi käyttämään rauta6-5.
Se vain, että joutuisi tekemään maansiirrollisia toimenpiteitä, kun ne pellot ovat päässeet hieman ’näivettymään’ eli kääntää kokonaan ja senjälkeen jollain tapaa pitäisi hiukkasen saada tasaisemmaksi…
Mutta tämä juttu on ollut mielessä viimekeväästä lähtien, kun siellä kävin jo range harjoittelua tekemässä… =) (Private range 😉
Tähän ensimmäiseen kesämökin reikään olen uhrannut mökin lähes ainoan hoidetun nurmikkoalueen, joten sitä voi jopa jotenkin kutsua väyläksi ja hyvällä tahdolla reiän lähellä voi jopa putatakkin, vaikka pelaan normaalista vain metrin päähän lipusta. Lippu kuitenkin on hieno ja antaa pelaamisen tuntua.
Tavoitteeni on enemmänkin saada aikaan vain pari par-3 reikää, joten varsinaiseen väylänrakentamiseen en ole aikonut ryhtyä. Kyse on lähinnä ’greenialueen’ raivaamisesta ruohonleikkuukuntoon.
Käytännössä tämä johtaa siihen, että aika usein jatketaan metsästä, mutta se on toisaalta ihan hyvä harjoittelu, jota ei muuten tule harjoiteltua.
Välillä pelaan pallon niin kuin se makaa ja välillä käytän talvisääntöä, jos ns. väylällä on paha kuoppa tai vastaava. Säännöt sovitaan pojan kanssa etukäteen.
Peltohan antaa sinulle upeat mahdollisuudet.
Toivottavasti kentänrakennuksesi edistyy.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 25)
Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 25)