-
JulkaisijaArtikkelit
-
Niin kysyn edelleen mihin tarvitaan niitä maila vaihtoehtoja välillä 40m-70m?
esim.
– 58 asteinen wedge 90m-n.30m (täydestä swingistä 1/4 swingiin)
– n.30m- kuppiin kokobägin sisältö (riippuen tilanteesta)
Muistaakseni Lee Janzen pelasi (alle 100yardiset) aikanaa 3swingin ja neljän mailan kompinaatiolla mistä ei tullut yhtään mitään!
Aurinkokuningas Tammisen prinsiippien mukaan:
Keep it simple, stupid!
Kumpi on helpompi toteuttaa? 5 eri matkaa, joihin pallo pitää tiputtaa. (esim. 2, 4, 5, 9 ja 13 metriä ilmassa):
1. Lyödä 5 eri mailalla?
2. Lyödä 1 mailalla eri mittaiset lyönnit?
3. Kanada?
Oletko rangekuukkeli sattunut ikinä käymään golfkentällä kun ammatilaisilla on harjoituspäivä…
Olen itse käynyt katselemassa ja videoilta seurannut, enkä ole kovin montaa yhtä mailaa lähestymisiin käyttävää pro-tason pelaajaa nähnyt. Maila vaihtui aina lähestymismatkan ja griinin edustan(bunkkeri ym…) Harva käyttää sw:ä kun griinille pystyy lähestymään rullaavalla lyönillä;)
Asia ei tietenkään minulle kuulu mutta puhtko aivan varmasti golfista etkä jostain muusta urheilulajista…
No, joopa joo. Mailakauppiiaat varmaan mielellään myyvät meille kaikille vaikka 7 wedgeä bägiin, mutta kyllä tosiaan 40 -70m välillä lähes poikkeuksetta pelimiehet näyttävät käyttävän ns. luotto wedgeään. Nytpä on tulossa oiva tilaisuus tarkkailla TV:stä viikonloppuna onko käsitykseni aivan väärä….
PS. Kukkelis, muuten rupesi mietityttämään vain että kuinkahan monta +1 tasoituksen omaavaa amatööriä suomesta löytyy jotka ovat pelanneet noin 4 vuotta scratchin pinnassa ja ovat osallistuneet CT kisaan (ref. SCR-miehille). Hmmm….
Emme pääse paljon TV:stä seuraamaan pitchejä, koska pelimiehet ovat hyvin harvoin etäisyydellä 40-70 m griinistä. Korkeintaan erityisen pitkällä par5:lla tai selvien epäonnistumisten jälkeen, joita Ryder-miehille ei nyt niin valtavan usein satu.
Tämän vuoksi minua on ihmetyttänyt argumentit ’pelimiehen käyttämästä luottowedgestä’ vajaisiin lähestymisiin.
Samoin voisi Timolle vastata vielä kysymykseen yksinkertaistettuna ’kyllä viisi erilaista mailaa’ tuntuu helpommalta noin periaatteessa kuin ’viisi erilaista aina varmasti toistettavaa svingiä’.
Heh, ehkäpä rangekuukkeli tuossa mainitsemassasi rullitustilanteessa käyttääkin mainitsemaansa rauta 8:a eikä sw:tä. Ajattele vähän ja lue viestit huolella!
Olen kyllä itsekin huomannut muutamia ammattilaisia seuranneena, että aikapitkälti vain paria eri mailaa käytetään greenin ympärillä. Harva rullittaa muulla kuin kasilla tai seiskalla ja harva chippaa kauempaa muulla kuin sw:llä.
Lisätiedoksi vielä, että olen pelannut aikoinaan mm. sellaisen ’chippaajan’ kanssa, joka on tänä vuonna voittanut ET-kisan ja sellaisen, joka on sijoittunut tällä kaudella tokaksi ET-kisassa.
Eli en ihan hatusta ota näitä arvioita!
jos pelimies 370 – 340 metrisellä väylällä lyö 300 metrin avauksen, eikös siitä jää 70-40 metriä greenille?
Silloin kun itse pelasin Belfryn kentän vuosia sitten mielestäni kenttä tuntui erityisen pitkältä, että onkohan tällä kentällä noin lyhyitä par4-väyliä, joissa voipi vielä driveriä käyttääkin. Täytyy tarkistaa.
Lisäksi eikös se draivien keskimitta ole jotain 250-260 m eli ei keskiarvodraiveilla olla noin lähellä griiniä.
Lisäksi uskoisin, että ammattilaiset eivät halua tieten tahtoen ottaa riskiä päästäkseen vajaan svingin alueelle vaan lähestyvät mieluummin täyden mailan päähän.
Mutta miksi jättää lyötäväksi vajaa lyönti? Pelimies lyö lyhyemmän avauksen ja sitten täysi lyönti lipun viereen… Vähemmän virhemarginaalia.
Unohdin ilmeisesti selventää etten kovin usein ole nähnyt ammattilaisten tekevän rullitusta greenille samalla mailalla 40m ja 80m. Saatan tietysti olla väärässä, mutta seuratessa ammattilaisia kannattaa seurata backswingin ja saaton pituutta. lyötäessä 80m, 60m ja 40m ne pysyvät ’täysin’ vakiona vain käytettävä maila muuttuu.
Ai niin meinas unohtua… Täällä kannattaa ilmeisesti kirjoittaa todella huolellisesti ja pilkun tarkasti muuten tulee sanomista.
mistä tuo belfry tähän mukaan ilmestyi?
no, sieltä löytyy viisi par-4:sta pituudeltaan 340-370 metriä, ja lisäksi kaksi vain vähän pidempää, yhteensä siis seitsemän kaikkiaan kahdestatoista par nelosesta.
mistä tuo belfry tähän mukaan ilmestyi?
no, sieltä löytyy viisi par-4:sta pituudeltaan 340-370 metriä, ja lisäksi kaksi vain vähän pidempää, yhteensä siis seitsemän kaikkiaan kahdestatoista par nelosesta.
mistä tuo belfry tähän mukaan ilmestyi?
no, sieltä löytyy viisi par-4:sta pituudeltaan 340-370 metriä, ja lisäksi kaksi vain vähän pidempää, yhteensä siis seitsemän kaikkiaan kahdestatoista par nelosesta.
Pelimiehistä (~scr) en tiiä, mutta se on totta, että tuota matkaa pitäs treenata. Varmaan aika monen.
Olettaen, että saa driven kuntoon = lyhyillä par4:lla ja about kaikilla par5:lla olis suht varmaa päästä just tolla matkalle lyömään lähestymistä. Tolta matkalta taas äkkiseltään tuntus pääsevän treenauksen jälkeen todennäköisemmin oikealle birdie paikalle useammin, kuin täyden wedgen päästä.
Mitäs mieltä olette?
Nimimerkillä: Eilen rakennustöiden takia lyhennetty 18-väylä (n. 240m) puu3 avauksen (slaissi :)) jälkeen noin 50 metrissä. Siitä sitten onnistunut pitsi 1,5 metriin. Putti sisään ja skini rahat taskuun 😉
Lueppa läksysi paremmin.
Väität edelleen että swingipainot pysyvät samoina wedgeissä. Roskaa! Rauta kolmosen ja pw:n svingipainot ovat samat eli titulla D2 molemmilla.
Mutta kun otetaan esimerkiksi Titun 762 wedgen svingipaino D2, Vokey gäpin svingipaino D3 ja Vokey sändin svigipaino D5, alkaa eroja syntyä.
Tämä johtaa siihen että on vaikeaa saada hyvä tuntuma kaikkiin wedgeihin. Luulisi asian olevan itsestäänselvä.
Missäköhän vaiheessa olen väittänyt etteivät pelimiehet harjoittele toistettavuutta? Taitaa olla luetun ymmärtäminen heikolla tasolla. Kirjoitin vain etteivät huiput käytä juurikaan eri mailoja 40-70 metrin lyönneissä.
LOIMULLE
Svingit voivat näyttää silmiisi yhtä pitkiltä mutta kun totuus vain sattuu olemaan ettei huipulla mainitsemissasi lyönneissä juurikaan käytetä eri mailoja. Tämä ei ole mielipideasia.
Ketkä huiput?Suomalaiset? Ovatko he huippuja?
Esim. Colin Montgomery kuuluu Belzin (4W) systeemin käyttäjiin samoin edes mennyt Stuart sekä aika moni muu TOUR-ammattilainen mm. Tom Kite, Janzen, Paul Azinger, Annika Sörenstam
Belfry ilmestyi sen takia että keskustelimme tässä ketjussa siitä miten voimme ensi viikon vaihteessa seurata näitä vajaita pitchejä.
Katsopa par4-väylät. Siellä on ehkä yksi väylä, johon teoriassa saattaa tulla vajaa svingi, jos nyt ammattilaiset sitä haluavat.
Kyllä minäkin voin käydä Titleistin sivuilla katsomassa jonkin mailan svingipainoja, mutta minun ei tarvitse.
Itselläni on noin 20 wedgeä, joissa on varsin erilaisia svingipainoja.
Wedget ovat tarkkuustyökaluja, johon vaikuttaa pelaajan lisäksi kentän ominaisuudet eli ne räätälöidään, missä svingipaino ja bounce on tärkeimmät ominaisuudet.
Koko svingipainoasia nyt ei ole keskustelemamme asian kannalta erityisen olennainen.
Toivottavasti pystyt jatkossa argumentoimaan asiallisesti ja puhuttelemaan asiallisesti, kuten muut tänne keskustelupalstoille kirjoittavat.
Koska mielipiteet ovat niin rajusti ristiin,olisi kiva kuulla minkä tason pelimiehiä tätä keskustelua käy?
Itselläni on händäri 1,2.
Timo taisi jo kertoa händärikseen 1,5.
Rangekuukkelilla oli jotain +1
samoin Bogeytikka +1
Entäs muut?
ihan vaan mielenkiinnosta olisi kiva tietää…..
No joo, tarkemmin sanottuna tuo tasoitus on tällä hetkellä +2. Mutta samapa tuo, ero ei ole kovin suuri.
Itsekin ihan mielenkiinnolla kuulisin minkälaisia tasoituksia tämän ketjun kirjoittajilla on. Tasoitus kuitenkin osoittaa jotain pelin hallinnan, ymmärtämisen ja jopa pelin lukemisen suhteen.Lisäksi pienen tasoituksen omaavat lienevät pelanneen jotain kisojakin, joissa greenit ovat saattaneet olla Suomen mittakaavassa tuulennopeat, jolloin lähipeli on ollut aivan oma lajinsa. On hiukan eriasia chippailla perus 5mm (leikkuukorkeus) greenille, kuin jyrätylle, kuivatetulle kovalle n. 2,5 mm greenille.
Ei tällaiseen liene mitään yksiselitteistä ratkaisua. Jokainen kehittelee omaan peliinsä sopivat ratkaisut. Ne löytyy kokeilemalla, harjoittelemalla, kavereiden pelistä mallia ottaen ja jopa valmentajilta kysellen.
Itse lähestyn greeniä mieluusti tällaiselta ’välietäisyydeltä’, eihän tässä ole mitään sen hankalampaa kuin esim. 100 tai 120 metrin päästä päälle lyöminen. Väitän että pääsen helpommin lipun viereen, aina mitä lähempää pääsen sitä yrittämään.
Itse käytän lyhyen pelin mailoina neljää mailaa pw-aw-sw-lw, joista viimeinen on se 60 asteinen. Toki väylältä, noin 15 – 40 metrin päästä lippua, saatan rullittaa palloa muillakin mailoilla. Viidenkymmenen metrin päästä voikin lobbyllä lyödä jo täyden lyönnin, sw toimii hyvin 70-80 metrille jne. Toki näitä lyöntejä pitää harjoitella sillä duffeista/topeista tulee aina vähintään yksi lyönti ylimääräistä. Vaikka lyödäänkin ns. täyttä swingiä, pystyy helposti harjoittelemaan pieniä muutoksia joilla voi hienosäätää lyönnin pituutta. Esim. juuri 60 asteinen lobby, jolla lyön vajaasta 50 metristä yli 60 metriin. Stanssaamalla palloa hieman enemmän oikealle jalalle ja pikkaisen kädet eteen lyönnissä pidentää lyöntiä sopivasti. Näitä kannattaa treenata (ruoho)rangella.
Ilman 60 asteen lobbyä on mielestäni vaikea tulla toimeen lähipelissä. Sille löytyy käyttöä joka kierroksella. Näiltä 40-70 metrin etäisyyksiltä kannattaa unohtaa lavan aukaisemiset. Se on tekniikka jota käytetään greenin viereltä tapahtuvissa chipeissä(jos ei halua käyttää sitä lobby-wedgeä) ja (greeni)bunkkerilyönneissä. Suunnan (ja jopa lyönnin pituuden) arvioiminen pidemmälle matkalle on liian vaikeaa avatulla mailalla.
Nuo mainitsemasi vajaat swingit ovat todellakin hankalia, itsekin koetan välttää niitä viimeiseen asti. Pelitilanteissa on usein kyse myös siitä miten/missä pallo makaa, ollaanko väylällä, raffissa ja minkälaisia esteitä on greenin ympärillä ’vaanimassa palloa’. Kaikki nämä vaikuttaa millaisella lyönnillä lipulle koetetaan. Tämä taitaa tosin mennä jo pelitaktiikan puolelle.
Tasoitus on hyvää kakkosryhmää. Ehkä juuri epävarmasta lähipelistä tulee ne 6-10 ylimääräistä lyöntiä..
Keskustelun yhä velloessa kiivaana sallittaneen kevennykseksi muistelus ajoilta jolloin yhteinen taipaleemme LW:n kanssa alkoi.
Mailan hankinta ei johtunut mistään pelillisestä tarpeesta; olin hyvin pärjännyt santamailan kanssa lyhyiltä etäisyyksiltä. Olin tosin aina ihaillut ’ammattimiesten’ komeita lob-lyöntejä ja salaa toivoin itsekin sellaisen joskus lyöväni. Pikemminkin voi puhua heräteostoksesta.
Kulutin aikaani tavaratalon golfosastolla lw-tä hyväillen ja ihailin sen klassisen kaunista muotoa. Tuollainen taottu wedge on kuin koru. Ja sopii käteen kuin hyvin suunniteltu työkalu. Tulee mieleen suomalainen puukko. Siis riittävät perusteet tehdä kauppa.
Seuraavan kerran tartuin mailaan kesämökillä, keväällä, kauden ollessa aivan alussa. Oltiin tehty pihahommia joita keväällä tavataan tehdä. Vaimo joi kahvia terassilla poikamme kanssa. Näkyivät lukevan iltapäivälehtiä. Minulla neljäs purkki puolessavälissä ja lobbari kädessä. Tontin muodosta ja maastosta johtuen jouduin lyömään siten, että kuviteltu lippu oli 20-30 m:n päässä terassin jäädessä 15 astetta slaissin puolelle.
Harjoitukset käyntiin. Opin heti, että tällä mailalla tulee lyödä lujaa ja rohkeasti. Pian pallot alkoivat putoilla kauniisti maalina olleen ämpärin viereen. Viides purkki auki ja lisää treeniä. Sitten sain ns. huonon ajatuksen. Päätin kokeilla kuinka korkean kaaren pystyn lyömään. Siis lapaa auki ja stanssia raolleen ja täysi backsvingi. Mainittakoon, että olen nuorempana pärjännyt m.m. kiekonheitossa, joten pallo lähti tosi lujaa kohti mökin päätyseinää, kävi kai jossain räystäsrakenteissa joista tuulikaapin peltikatolle upealla räminällä josta terassin pöydälle kaataen termoksen ja saaden vaimoni välittömän mielenkiinnon. Hupsista! Sitten alkoi tulla nopeaa puhetta! Lajiamme ja sen harrastajia ei juurikaan kehuttu, päin vastoin! Lyhyesti; olipa karkeaa tekstiä sivistyneenä pitämäni naisen suusta. Sen sijaan poikani, Rööperin katujen kasvatti, ei hätkähtänyt, vaan totesi -Hyvä lyönti, faija! Melkein kuppiin!!
Opetus: lobwedgellä lyötäessä ei välttämättä tarvitse avata lapaa…
No voi vi***!
Täällä joku Jorma hcp.52 kertoo, että miten kannattaa stanssailla. Ja siis hei… ei kannata sanoo mitn Lobwedgestä jos ei omista sellaista.
Itse ostin juuri kuukausi sitten 60 asteisen patriotin lob wedgen ja toimii kuin unelma. Kaikki 30-60m lähestymiset tippuu nätisti lipun viereen. SUosittelen lämpimästi lobwedgen ostamista tukimailaksi jokseen kyllä sitä sw:lläkin saa hyvin greenille mutta se vaatii treeniä. Enkä tarkoita, että kannattaa ottaa se lw joka tilanteeseen, se nyt sattuuu vaan olemaan hyvä maila johonkin raffiin jne.
-
JulkaisijaArtikkelit