-
JulkaisijaArtikkelit
-
Sivusuunnassa kapea greeni, edessä bunkkeri, takana bunkkeri, vettä tai O.B., matkaa lipulle parikymmentä metriä… Voi sitä onnetonta, jolla ei ole lobia bägissään! Se, jolla LW löytyy, lyö päättäväisesti 3/4 svingillä korkean ja kauniin lyönnin, ei nosta päätään, vaan KUUNTELEE kun pallo tupsahtaa lipun viereen. Antaessaan katseensa kiertää kanssapelaajiensa joukossa näkee hän ihailevia ilmeitä ja kuuntelee hyväksyvää murinaa… Pelikaverini sanoo aina panevansa silmänsä kiinni nähdessään minun vievän mailaa taakse näin lähellä lippua. On kuulemma hurjan näköistä. Ja tottahan se onkin; huonolla osumalla seuraukset ovat tuhoisat. Mailan käyttö vaatii paitsi runsasta harjoittelua, myös ns. *******a… Mutta onnistunut lyönti on parasta mitä golfmaila kädessä ja housut jalassa voi kokea!!!
Oikein – lähipeliä ei voi ostaa kaupasta ei. Kyllä se wedgepeli sen oman harjoituksensa tarvitsee, jopa 30% kaikesta harjoittelusta! Aloittelijalle korkean lyönnin yritys griinin lähellä on itsetuhoista käytöstä, mutta kyllä jokaisen peliuralla tulee jossain vaiheessa se piste, jolloin rautaseiskalla tms joko bunkkeriin sisään tai griinin yli chippaaminen tahi sitten bunkkerin kiertäminen eivät riitä vaihtoehtoina – se pallo pitää saada suoraan lipulle. Ja mitä aiemmin se alkaa onnistua, sitä nopeammin ne tulokset putoavat.
Tärkeintä on lyödä palloa alaspäin suuntautuvalla mailan liikkeellä. Liikkeen tulee olla lisäksi kiihtyvä ja kohdelinjan suuntainen. Mailan lavan olisi hyvä osoittaa palloa/kohdetta lähes koko lyönnin ajan. Eli turha kiertää lapaa auki taakse viedessä.
Lob wedgeä ei kilpapelaajat käytä kuin erikoislyönteihin bunkkereista ja kovalta maalta paristakymmenestä metristä.
Lob lyönnin voi lyödä SW:lläkin hyvin kunhan osaa tekniikan. (Lyönnille on oma melko erilainen käsien asento.)
Kukaan kilpapelaaja ei käytä wedgejä sekaisin vajaissa lyönneissä vaan jokaisella on yksi vajaiden lyöntien wedge jolla lyödään kaikki normaalit alle 80 metrin lyönnit. Peltzin (ja Severianon) neljän wedgen systeemi on tuulesta temmattu rahastustapa kursseja pitäville.
Wedgejä tulee toki olla bägissä monta mutta ne ovat pääasiassa täysiä lyöntejä varten. Omassa bägissäni wedget ovat kulmilla pw48, gw52, sw56, lw60.
Jokainen voi pelata tietysti lähipeliä miten huvittaa. Kommenttini koskevat lähinnä kilpapelaajia. Pelimiehen erottaa nimen omaan matalista nostoista bunkkerin yli eikä korkeista lobeista.
Rangekuukkeli kirjoittaa, että jokaisella kilpapelaajalla on oma luottowedgensä (vain yksi), jota hän käyttää alle 80 metrin lyönteihin.
Ei se nyt kyllä aivan näin ole. Tottakai jokainen pelimies hyödyntää koko maila-arsenaalinsa.
Sisältääkö tuo arsenaali 3 wedgeä vai 4 wedgeä
vaihtelee, mutta on aivan turha väittää että kilpapelaajat löisivät vajaalyönnit vain yhdellä wedgellä.
Pelimiehet harjoittelevat vakiolyöntiä, jota on helppo toistaa. Erot tehdään mailalla.
Rangekuukkeli väittää, että erot tehdään swingillä tai muuten lyöntitekniikkaa muuttelemalla. Maila pysyy aina samana.
En väitä, että kumpikaan väite on aivan väärä tai aivan oikea, mutta kyllä wedget varmasti hyödynnetään pitcheissä aivan samalla tavalla kuin
usea maila chipissä. Kyllähän se yhden mailan käyttö sopii enemmän aloittelija-amatöörille, joka ottaa helpoimman mailan, koska swingi vaihtelee niin paljon, että mailojen vaihdolla ei ole paljon virkaa.
en kyllä yhtyisi tekstiisi… Ammattilaisilla on jo sen verran sitä taitoa että he osaavat jo yllätys yllätys lyödä eri kovuisia lyöntejä. Useimmat käyttävät samaa wedgeä samantyyppisiin lähestymisiin eri matkoiltakin. Mutta jos esim. vain vähän griiniä ennen lippua ja bunkkeri välissä niin eihän siihen kelpaa PW, tämän takia he joskus käyttävät jopa SW tai peräti LW:tä. Eivät he tekniikkaa niinkään muuntele mutta lyönnin kovuutta.
Mistä ihmeestä olet kuullut että kilpapelaajat käyttäisivät jatkuvasti useita mailoja vajaisiin lyönteihin?
Severianolla on mennyt mailojen käyttötarkoitus sivu suun. Wedget ovat tavallisia rautamailoja joilla lyödään pääsääntöisesti täysiä lyöntejä Pw=i10, Gw=i11, Sw=i12 jne. Koska sw:ssä on pari astetta enemmän bouncea ja hieman suurempi swingipaino, soveltuu se parhaiten chippeihin ja pitseihin. Bouncehan auttaa bunkkerin lisäksi myös väylällä välttämään pahaa duffia. Jos käyttää kaikkia lyhyitä rautoja pitseihin, tuntuman säilyttäminen on mahdotonta erilaisten swingipainojen takia.
Chipeissä kaikki kilpapelaajat käyttävät Sw:tä ja lisäksi yhtä ja aina samaa lyhyttä rautaa (esim i8). Toki joskus pallo voi olla erikoisessa paikassa josta kannattaa chipata eri mailalla kuin mihin on tottunut. (esim w3)
Aloittelijaoita opetetaan toki käyttämään monia mailoja lähipelilyönneissä. Aloittelijoilla ja harrastelijoilla kilpapelaajien tuntuma puuttuu ja siksi voi hyvin käyttääkin jotain vakioswingiä eri mailoilla. Tällä Peltzin systeemillä päästään muutaman kuukauden aktiivisella harjoittelulla muutaman metrin tarkkuuteen lyönnin onnistuessa. Uskon että samaan tarkuuteen ja parempaan varmuuteen päästään tällä harjoittelumäärällä jos käytetään vain yhtä mailaa.
vai osoittaa lapa koko ajan kohteeseen, eikä lapaa pitäisi kiertää auki taakseviennissä…
mitähän tämäkin mahtaa tarkoittaa? Siinä vaiheessa kun mailan varsi on taakseviennissä maahan nähden vaakasuorassa, normaaliotteella peukaloiden pitäisi osoittaa lyöjästä poispäin, jotta lapa osoittaisi kohteeseen, eli mailaa pitäisi mielestäsi kiertää backsvingissa 90 astetta vastapäivään? Jotta lapa olisi edelleen kohdetta kohti saatossa varren ollessa vaakasuorassa, peukaloita pitäisi kiertää 180 astetta myötäpäivään edelliseen asentoon verrattuna.Enpä ole vastaavaa suoritusta nähnyt kuin joskus alkeiskurssien ensimmäisellä tunnilla, ja sielläkin aika harvoin..
Oletko varma, että puhut nimenomaan golfista?
Noh, kukin pelaa miten haluaa. Itse luotan tässä kysymyksessä kuitenkin enemmän Peltzin mielipiteeseen kuin sinun, koska argumentointi alkaa mennä asteelle ’uskon että…’ Hyviä pelejä!
ei taida olla tämä Tom Watsonin lähipelikirja tuttu, kun noin vannot yhden chippimailan nimiin?
Watsonin mukaan chipissä voi hyvin käyttää kaikkia mailoja rauta-5 ylöspäin tilanteen mukaan.
SW:n suurempi bounce voi ehkä pelastaa kroonisen duffarin silloin tällöin, useimmille muille se kyllä tarjoaa topattua lyöntiä, kun maassa lepäävän mailan etureuna on luonnostaan jo välmiiksi vähän koholla PW:een verrattuna.ai että chipeissä kaikki kilpapelaajat käyttävät SW…
jos tarkoitus on saada aikaan lyhyt ilmalento ja pitkät rullit, minkä ihmeen takia pitäisi valita maila, jossa on suurin lofti, joka nostaa palloa ja synnyttää eniten spinniä? Varsinkin kun ko maila on tarkoitettu varsinaisesti hiekkalyönteihin.Seuraavan kerran kun vaikkapa Woods chippaa raffin reunasta puu-3:lla, muista soittaa ja kertoa, että väärin chipattu..
Otin tämän sivun arkistoista seuraavien pelaajien mailavalintoja bägiinsä. Ne olivat seuraavanlaiset:
Tässä muutaman viimeisen ET -voittajan bägin sisältö:
BMW International, Thomas Björn, Tanska:
Draiveri: Srixon W201, Ti
Väyläpuu: TaylorMade Firesole
Rautamailat: Srixon Pro 100 CC
Wedget: Cleveland 588 RTG, Titleist Vokey
Putteri: TaylorMade Rossa Indy
Pallo: Srixon, Hi Brid
The North West of Ireland Open, Adam Mednick, Ruotsi:
Driver: TaylorMade R 300 Tour
Väyläpuu: TaylorMade Spoon
Rautamailat: Mizuno MP-33
Wedget: Cleveland 900`s
Putteri: Odyssey White Hot 2-Ball Mid
Pallo: Titleist Pro VI
The Celtic Manor Resort Wales Open, Paul Lawrie, Skotlanti:
Draiveri: Callaway C4
Väyläpuu: Callaway Steelhead Plus
Rauta2: Callaway Big Bertha
Rautamailat: Callaway X14 Pro Series
PW: Cleveland 588
SW & LW: Titleist Vokey`s
Putteri: Odyssey White Hot 2-Ball
Pallo: Callaway Hx Red
Näillä mailoilla kyseiset herrat pärjäävät ja onhan se nyt ihan jokaisen oma asia montaako wedgeä bägissään kantaa.
Eiköhän tuohon alkuperäiseen viestiin ole lääkkeenä yksinkertaisesti kova harjoittelu. Vai onko näin?
Mehän keskustelemme vajaista lyönneistä. Tottakai täydet lyönnit lyödään kukin omalla mailallaan.
Ei kukaan ole väittänyt, että kaikkia rautoja käytetään pitcheihin, joten swingipainoerot eivät vaikuta, koska wedgeillä swingipainoissa ei ole eroja. Tuskin nyt kukaan rauta 3:lla lyö pitchiä.
Useat kilpapelaajat käyttävät chipeissä SW:tä, mutta kyllä he käyttävät chippiin myös muita mailoja, jopa puumailoja. Eri mailoja tarpeen mukaan. Onhan tämä nyt täysin selvä asia. Ei siitä tarvitse viisastella. Rauta 8 on yleinen greencardkurssichippimaila.
Pitcheissäkin kyllähän se on selvä, että heikko lenkki systeemissä on golffari, koska hän ei osaa lyödä erikovuisia lyöntejä. Virheet ovat isompia amatöörillä kuin ammattilaisella. Pelzin systeemi on kehitetty juuri paikkaamaan tämän puutteen. Ei Pelz ole systeemiään kehitellyt amatööreille. Pelz on työskennellyt kauan huippuammattilaisten parissa. Tottakai per pelaaja pääperiaatteeseen löytyy muunnoksia.
’Lapa kohteeseen/palloon lähes koko lyönnin ajan.’ Tällä tarkoitin ettei kannata kiertää lapaa tai käsivarsia auki backsvingissä. Tunne on tällöin lauseeni mukainen mutta luonnollisesti lapa kääntyy hieman kohdelinjaan nähden. Lähes kaikilla tätä tapahtuu kuitenkin liikaa.
Watson kertoo että kaikilla mailoilla voi chipata. Tottahan toki ja voi olla harrastelijalle järkevääkin mutta ei kilpapelaajalle muuta kuin erikoistilanteissa. Jos vieraspelaaja olisi lukenut viestini tarkemmin olisi huomannut että nimen omaan erikoistilanteessa kannattaa chipata esim w3:lla minunkin mielestäni.
Totuus ei ole mielipidekysymys. Kilpapelaajat chippaavat pääsäänöisesti SW:llä ja lisäksi välillä yhdellä ja aina samalla lyhyellä raudalla.
Tarkennan vielä että harrastelijalle voi olla parempi vaihtoehto käyttää Peltzin oppeja mutta jos on kyse hyvän tuntuman omaavasta kilpapelaajasta on asia toisin.
tarkoitatko, että Watson laski itsensä klubipelaajaksi, vai että hän teki itse muuta kuin opetti kirjassaan?
Severiano raukka.
Ainoat mailat joissa swingipaino muuttuu ovat wedget. Jos esim otetaan Titun 762 sarja johon lisätään Vokey wedget 52 ja 56 , on i3-pw swingipainot D2, 52:n swingipaino D3 ja 56:n swingipaino D5. Eli juuri päinvastoin kuin väitit.
Peltz on nimen omaan kehitellyt systeeminsä kaupallisessa mielessä amatööreille. Ei kukaan kilpapelaaja käytä hänen systeemiään vaikka väittäisi käyttävänsä. kilpapelaajat käyttävät eri mailoja vain erikoistilanteissa.
Kuten lähes kaikki golfkirjojen tekijät, myös Watson teki erilailla kuin kirjoitti.
Nicklauskin opetti pitämään pään paikallaan muttei itse pitänyt. Oli jopa kuvauttanut lyönnistään kuvat joissa pää ei liikkunut. Mitä mahtoi liikkua miehen päässä kun muutti lyöntiään kuvauksiin kirjaa varten.
Mihin Rangekuukkeli perustat väitteesi ammattilaisten käyttämistä mailoista lähipelissä?
Woods toteaa kirjassaan Miten pelaan golfia: Valitse aseet viisaasti – parhaat lehipelin taitajat vaihtelevat mailavalintojaan viheriöiden lähiympäristössä. He sääntelevät nopeutta, pallon lentorataa ja lennon pituutta mailavalinnalla, eivät lyönnin tyypin mukaan.
Ihmettelen kyllä miksi lyödä pitkä bump-and-run-lyönti juuri pw:llä kun on helpompiakin valintoja.
Woods kuitenkin toteaa vielä, että kaikilla on chippeihin oma lempimailansa, hänellä 56-asteinen sw. Eli varmasti olet osittain oikeassa mutta väite, että ammattilaiset chippaavat aina samalla mailalla, lukuunottamatta todellisia erikoistilanteita, kuulostaa aika kovalta.
’pitkä bump-and-run-lyönti juuri pw:llä’
Olen tietääkseni maininnut rauta kasin toiseksi chippimailaksi sw:n rinnalle, en pw:tä.
Väitteeni perustan kokemuksiini. Olen pelannut reilun kymmenen ET pelaajan kanssa. Lisäksi olen seurannut kisoja paikanpäällä päivät pitkät. Olen myös kysellyt asiasta pelaajien valmentajilta. Olen lisäksi osallistunut CT kisoihin muutaman kerran.
Elä nyt kukkuli nolaa itseäsi enempää, eihän kukaan enään muuten usko sun juttujas hcp:eestäs tai muusta. Olet nyt kommenteissasi aivan hakoteillä.
Sanoin sinulle, että rauta3-mailassa on eri swingipaino kuin on wedgeissä. Näinhän itsekin kirjoitit ja tästä lienemme samaa mieltä. Rauta 3-maila on niin paljon pidempi kuin wedge.
Jos wedgesi kulma muuttuu 4 astetta ei sinun swingweightisi muutu yhtään ellet halua siitä tietoisesti muuttaa. Lapa on samanpainoinen, varsi karvan verran lyhyempi, muuten sama varsi ja grippikin samanlainen.
Swingweightiin samoin kuin bounceenkin vaikuttaa pelaajan ominaisuudet ja toiveet ja kentän ominaisuudet. Eli jos haluaa näitä muutella, toki se on sallittua.
Peruskysymykseen et ole millään tavalla vastannut
välinekikkailuja olemme kyllä lukeneet.
Peruskysymykset ovat edelleen:
Miksi huipputason pelaaja ei hyödynnä kaikkien mailojensa ominaisuuksia, vaan käyttää ainoastaan yhtä ns. luottomailaansa.
Toinen väittämäsi oli, että huiput pelaavat tuntuman perusteella eivätkä halua harjoitella toistettavuutta ja vakioitavuutta. Väität, että tuntuma on helppo pitää vakiona.
’Kuten lähes kaikki golfkirjojen tekijät, myös Watson teki erilailla kuin kirjoitti.’
Tämä on kyllä melkoinen salaliittoteoria, alkaa olla melkoista x-files -kamaa. (Kohta kuukkeli kertoo miten ufo-miehet abduktoivat hänet ja tekivät geneettisiä muutoksia, minkä avulla hän pääsi CT-kisoihin pelaamaan ET:n ykköspelaajien kanssa…) Noh, leikki leikkinä.
Ehkä homma on kuitenkin niin että absoluuttista totuutta lähipeliin ei löydy kaikille. Jotkut tekee kaiken 120 m alaspäin sillä rakkaalla SW:llä ja jotkut ei. Tulokset ratkaisevat.
No kyllä 40-70 metriä lyödään 95% samalla mailalla. Miksi siihen pitäs kehitellä jotain wedgeyhdistelmää?
Chipit ovat eri juttu! Griinin ympäristössä maila valikoituu paikan mukaan, ei ole olemassa mitään yhden tai kahden mailan ’sääntöä’.
Pitchit tosiaan lyödään aina samalla mailalla. (Sinun mukaasi tosin 95%:sti. Ilmeisesti se 5% on jotain erikoistilanteita?)
Kuinkas monella eri mailalla yleensä chippailet? Kyllä sinullakin taitaa 56 Vokey tai rauta 8 olla käytössä melkein aina.
Toisaalta eihän sinun tarvitse chippailla, kun pommitat junnupompuilla aina greenille. 😉
Kysyit miksi kehitellä jotain yhdistelmiä.
Kaikihan on yksilöllistä, mutta mitä lyhyemmäksi pitchissä svingi menee sitä yleensä pidetään vaikeampana.
Tällöin pystyt lobwedgellä lyömään puoliswingillä etäisyyksiä, jotka joutuisit lyömään 1/4-swingillä esim sandilla.
Eri wedgien käyttöhän auttaa sinua profiloimaan sellaiseksi kun haluat. Tottakai jokainen voi avata hieman enemmän mailaansa ja lyödä pitemmän swingin, mutta tällöin pelataan enemmän tunteella.
Harvey Penick vastasi aikoinaan useiden wedge-mailojen tarpeellisuuteen: Kun pystyt lyömään paikasta kun paikasta 2 metriin voit ottaa lisää wedgejä bagiisi. Ne auttavat sinua lyömään pallon metriin.
Tähänhän Pelz perustaa teoriansa: 2 metrin putti on epävarma. Metristä pistää sisään jo lähes varmasti.
Chippailu greenen ympäristössä on pelkkää matematiikkaa.
Mailavalinnan pystyy laskemaan kun tiedät kuinka paljon pallon pitää kulkea ilmassa versus rullit.
Hauskaa, eikö?
-
JulkaisijaArtikkelit