Andreas Kali johtaa akatemiaa, joka on tuottanut kymmenittäin menestyjiä.
Tanska on golfmaana menestynyt läpi 2000-luvun erinomaisesti. Ruotsi on edelleen selkeästi paras pohjoismaa niin amatöörien kuin ammattilaisten menestystä vertailtaessa, mutta yhtä selvä kakkonen on Tanska. Suomi ja Norja kilpailevat lähes tasapäisesti kolmossijasta ja Islanti pitää perää.
Tanska, Norja ja Suomi rinnastuvat niin asukaslukunsa kuin golfareiden ja golfkenttien määrän suhteen toisiinsa. Tanskan pelaajatuotanto on kuitenkin paljon naapureitaan vahvempaa. Esimerkiksi DP World Tourilla pelioikeuden uusi kuluvalla kaudella seitsemän juuttia, joista kolme oli rankingissa 25 parhaan joukossa. Suomalaisista ainoastaan Oliver Lindell pystyi uusimaan korttinsa. PGA Tourilla taas pelaa ensi kaudella yksi suomalainen ja kolme tanskalaista.
Kaksi tanskalaista uudisti pelioikeutensa LPGA:lla ja LET:llä kolme. Suomalaisista yksi pystyi pitämään korttinsa LET:llä, eikä LPGA Tourilla ole yhtään suomalaispelaajaa. Amatööripuolella vaaka on vähintään yhtä vahvasti kallellaan Tanskan suuntaan.
Maan vahvasta pelaajatuotannosta on pitkälti kiittäminen yhtä akatemiaa, Danish Junior Academya. Sen päävalmentaja Andreas Kali kävi Suomen PGA:n kutsumana raottamassa menestykseen verhoa Suomessa viime viikolla. Samalla Golfpisteelle tarjoutui mahdollisuus haastatella häntä. Haastattelusta koostettiin myös podcast, joka on kuunneltavissa Spotifyn kautta.
Teemme yhteistyötä ja autamme toisiamme, ja tämä on käsittääkseni hyvin poikkeuksellista.
Tanska on monella tavalla ihanteellinen benchmarkkauksen kohde, jonka esimerkistä kannattaa ottaa oppia. Haastattelu teki nähtäväksi, mitä Tanskassa tehdään paremmin kuin muualla. Kääntäen se nostaa esiin Suomi-Golfin selkeät kipupisteet. Kipein puute on pelaajien omien valmentajien sekä maajoukkuevalmennuksen välisen kommunikaation ja yhteistyön puute, josta moni valmentaja ja pelaaja on viime vuosina Suomessa raportoinut.
Tanskassa luottamuspääoma näyttää olevan suurempaa ja keskinäinen kateus ja kyräily pienempää kuin meillä. Suomalaisen valmennuksen suurimpia haasteita on kuppikuntaisuus ja se, ettei yhteiseen hiileen löydy puhaltajia.
Myös entisten huippupelaajien ja nykyisten ammattilaisten integrointi mukaan akatemian toimintaan on ollut Tanskassa huomattavasti jouhevampaa ja monipuolisempaa kuin Suomessa. Onneksi meillä on otettu askeleita oikeaan suuntaan, kun muun muassa Kalle Samooja ja Mikko Korhonen, Minea Blomqvist-Kakko ja uusimpana Ursula Wikström on kiinnitetty mukaan maajoukkuevalmennukseen tavalla tai toisella.
Kuva: Suomen PGA
Toivoa Suomella kuitenkin on. Valmennuksen yleinen taso on hyvä ja harrastajamäärät nousussa. Golf on yhä useamman nuoren tavoitettavissa ja harrastuksena edullinen.
Tanskassa yhteistyö toimii
Kuinka kauan olet toiminut Junior Golf Academyn (DJGA) päävalmentajana?
Maaliskuusta 2014. Johdan DJGA:ta itärannikolla, jossa meillä on yhteensä, sanotaan vaikka kaksi ja puoli valmentajaa: minä, Nikki Henson ja pari osa-aikaista. Lisäksi meillä on aika monta hieman vanhempaa pelaajaa, jotka toimivat apuvalmentajina. He eivät maksa treenaamisesta, koska auttavat nuorempien valmentamisessa.
Tämä luo todella hyvän kierron, jossa järjestelmämme läpi kulkeneet hyvät pelaajat auttavat seuraavaa sukupolvea.
Miten DJGA liittyy Tanskan Golfliittoon?
Me olemme yksityinen junioriakatemia. Jo yli 100 pelaajaamme on päässyt alle 18-vuotiaiden maajoukkueisiin ja ainakin 50 aikuisten maajoukkueisiin. Meiltä on tullut myös pelaajia olympialaisiin ja PGA Tourille sekä 8–9 pelaajaa DP World Tourille, ja vielä enemmän Challenge Tourille ja Ladies European Tourille, muutama Aasian kiertueellekin.
Tunnistatko menestyksen taustalla joitain selkeitä muutoksia valmennuksen rakenteessa, tavassa, jaksotuksessa tai muussa?
Selkein syy on se, että golf on Tanskassa erittäin helposti saavutettavissa oleva laji. Sen aloittaminen on hyvin halpaa, ja kenttiä on paljon. Golf on liiton jäsenmäärältään maan toiseksi suurin urheilulaji.
Toiseksi klubien valmentajat ovat yleisesti hyvin koulutettuja, mikä tarkoittaa, että pelaajat eivät saa huonoa opetusta.
Tanskan Golfliitto on myös erittäin hyvä rekrytoimaan uusia junioreita lajin pariin. Monissa klubeissa on hyvä junioriohjelma ja vahva yhteisö, jossa pelaajat kehittävät toisiaan. Se on mukava, turvallinen ja motivoiva ympäristö.
Eliittivaiheessa meillä on hyvin koulutettuja valmentajia. Tanskassa on valmennus nojaa vahvasti tutkimukseen, mikä tarkoittaa, että opetamme hyvin vähän “höttöä”.
DJGA:n ja Tanskan Golfliiton välillä on erittäin hyvä vuoropuhelu. Teemme yhteistyötä ja autamme toisiamme, ja tämä on käsittääkseni hyvin poikkeuksellista muihin maihin verrattuna. Monissa maissa seuravalmentajien ja liittovalmentajien välillä on suuri kuilu, jolloin pelaaja jää väliin ja kehitys kärsii.
Kuinka paljon 13-vuotiaan juniorin on mielestäsi ajallisesti harjoiteltava, jos tavoitteena on nousu lajin huipulle, entä 18-vuotiaan?
Jos haluaa kehittyä hyväksi, näkisin että nuoren tulisi harjoitella vähintään noin 20 tuntia viikossa. Ikä ei ole kriittinen. Meillä on 13-vuotiaita, jotka harjoittelevat 20 tuntia viikossa, ja toisia, jotka treenaavat vain viisi tuntia. Myöhemmin he voivat lisätä määrää.
Tärkeämpää on se, että harjoittelu tuntuu mielekkäältä. Tunnit eivät kuitenkaan merkitse mitään, jos harjoittelee kuulokkeet päässä autopilotilla. Harjoittelussa pitää olla läsnäoloa ja tavoitteita, ja siitä pitää saada tarkkaa palautetta.
Kuinka suuri systeemissänne on lajiharjoittelun osuus? Tiedättekö tekevänne jotain täysin toisin kuin valtaosa muista golfmaista?
Sanoisin, että kaksi asiaa teemme selvästi eri tavalla kuin monet muut: Ensinnäkin olemme äärimmäisen pelaajalähtöisiä. Pelaaja on aina keskiössä ja kaikki valmentajat – seuravalmentaja, akatemiavalmentaja, maajoukkuevalmentaja – kommunikoivat keskenään. He eivät puhu pelaajan selän takana. Tämä luo turvallisen ympäristön, jossa pelaaja voi olla rehellinen ja keskittyä kehittymiseen. Monissa maissa näin ei ole, ja pelaaja joutuu valmentajien ristipaineeseen.
Olemme pieni maa, mutta meillä on 15–20 korkeasti koulutettua valmentajaa, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä. Olemme erittäin tutkimus- ja datapohjaisia ja vältämme “fiilispohjaista” opetusta. Kehitämme jatkuvasti myös toisiamme.
Mitä oheisharjoittelua teette ja kuinka paljon esimerkiksi viikkotasolla?
Jos pelaaja ei treenaa muuta kuin golfia, hän on off-seasonilla salilla 5–6 kertaa viikossa. Jos hän käy koulua, tavoite on vähintään 3 kertaa viikossa. Muu liikunta kuten padel tai squash on enemmän leikkimielistä ja palauttavaa.
Kuinka vahvasti nojaatte harjoittelussa dataan? Esimerkiksi TrackMan on erittäin tunnettu tanskalaismerkki – teettekö sen kanssa yhteistyötä?
Olemme äärimmäisen dataohjautuneita. On hyvin harvinaista, että annamme ohjeita ilman dataa. TrackMan, tilastot ja voimantuottoanalyysit ovat jatkuvasti käytössä.
Meillä käy vuosittain asiantuntija, joka mittaa kaikkien pelaajien fysiikkaa ja voimantuottoa, ja analysoimme nämä yhdessä. Datapohjaisuus vähentää mielipideperäistä valmentamista ja lisää objektiivisuutta.
Mitä entiset huippupelaajat tekevät ja millaisessa roolissa he toimivat DJGA:ssa?
Meillä on entisiä huippupelaajia, jotka viettivät koko nuoruutensa akatemiassa ja moni palaa yhä vierailulle – jotkut tuovat jo omia lapsiaan treenaamaan. Osa auttaa valmennuksessa opintojen ohessa, esimerkiksi yksi psykologiaa opiskellut entinen pelaaja vastasi talvikaudella mentaalivalmennuksesta.
Myös aktiivipelaajat auttavat. Nuoret kuuntelevat entisiä ammattilaisia paremmin kuin tuttua valmentajaa, ja he toimivat suurena inspiraationa.
Emme käytä heitä tekniseen valmentamiseen – se on koulutettujen valmentajien työmaata. Heidän roolinsa on inspirointi, samaistuttavuus ja esimerkki. He voivat esimerkiksi vetää tunnin puttitreenin ja kertoa miten he itse tekevät asioita.
Ammattilaiset ja juniorit harjoittelevat usein samoissa tiloissa samaan aikaan, mikä on nuorelle pelaajalle vahva ja motivoiva kokemus.
Lue seuraavaksi: Ursula Wikström vahvistaa maajoukkuevalmennusta kevään ajan
Eikö näistä tilaisuuksista kannattaisi uutisoida myös etukäteen. Näyttää olevan tilaa.
Asiallista meininkiä tuntuisi olevat.
Toisekseen jo juniorina ohjattuun lajiharjoitteluun käytettyjen viikkotuntien määrä on varsin hyvää tasoa. Olettaen että sen lisäksi vielä pelataan jokusia kierroksia.
Työ näkyy tuloksissa..
Nuo tuntimäärät eivät taida koskea ohjattua harjoittelua, vaan harjoittelua ylipäätään. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon juniorit tuolla saavat pro-ohjattua treeniä viikossa vs. oma harjoittelu.
”Tanskan Golfliitto on myös erittäin hyvä rekrytoimaan uusia junioreita golfin pariin”. Oletettavasti Tanskan liitto on hyvä rekrytoimaan etenkin lahjakkaita junioreita. Suomessa jääkiekko, pesäpallo ja muut joukkuelajit vievät lahjakkuudet päältä ja ylijäämästä tippuu sitten jotain golfillekin. Pakko se on myöntää, ettei golfilla ole ollut riittävää vetovoimaa nuorissa lahjakkuuksissa. Toivottavasti Sami Välimäen (= ex-jääkiekkoilija) esimerkki muuttaa nykytrendiä.
PS. Kuinkahan moni naisten SM-pesäpallosarjasta olisi voinut luoda kansainvälisen uran golfissa, jos olisi lajin valinnut nuorena tyttönä?
Hyvä artikkeli ja podcast, kiitos! Vaikka valmennuksen erot eivät olisikaan kovin isoja verratttuna Suomeen, on itse Akatemiamallissa iso ero. Tanskan akatemioissa junnut kirittävät toisiaan, keskustelevat, oppivat vanhemmilta tour-pelaajilta ja saavat monipuolista dataan perustuvaa valmennusta samassa paikassa. Rahoitus toki aina haasteena. Mitenköhän Tanskan yksityinen akatemia rahoitetaan? Suomessa Season academy pyrki samaan, vähän vanhemman ikäluokan kanssa toki, valitettavasti toiminta loppui. Saapa nähdä mitä da Silva saa aikaan nyt Golfliiton pestissään.