Kun peli ei kulkenut, Hautasuo päätti osua laakista suoraan reikään. Kolme kertaa.
Lakeside Golfin jäsen Petri Hautasuo on harrastanut lajia vuodesta 1991. Lähes kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana tamperelainen on nähnyt golfin kaikki puolet, mutta kuluneesta kaudesta muodostui sellainen, jota hän ei olisi ikinä osannut kuvitella. Vuoteen mahtui kolme hole in onea ja yksi golfpallon aiheuttama isku vaaralliseen paikkaan. ”Peli ei sujunut kesällä toiveiden mukaisesti, mutta onhan tämä ollut ikimuistoisin golfkauteni – hyvässä ja vähän ikävämmässäkin mielessä”, Hautasuo kertoo. Kevättalvella Espanjaan suuntautunut matka sai hienon päätöksen, kun Hautasuo oli pelaamassa reissun viimeisenä päivänä Melia Villaitana Golf Clubin Poniente-kentällä. Hän saapui kolmannelle reiälle, par-neloselle, jonka lyöntipaikalta viheriön etureunaan oli 238 metriä ja lipulle kymmenisen metriä enemmän. ”Edellisellä väylällä myytiin holarivakuutuksia, ja ostimme kaverini kanssa sellaisen, mutta ne olivat voimassa vain sille reiälle”, Hautasuo sanoo. Hän ei saattanut sillä hetkellä arvata, mitä kohta tulisi tapahtumaan. Hautasuo nappasi kolmosen tiillä draiverin käteensä, tähtäsi ja löi avauksen lievään alamäkeen. ”Totesin heti, että sehän meni reikään. Muut sanoivat, etteivät näe niin kauas, eikä heillä ollut mitään käsitystä, että pallo olisi reiässä. Kun palloa ei viheriötä lähestyttyämme näkynyt, olin varma, että se on sisällä.” Ja niin se oli. Hautasuon ensimmäinen ”ässä” ja samalla albatrossi näki päivänvalon Benidormin maaliskuisessa auringonpaisteessa. Neljän hengen peliporukka todisti Benidormissa Petri Hautasuon täysosumaa par-nelosella. Kuva: Petri Hautasuo Hole in one par 4 -reiällä on poikkeuksellinen temppu, ja todennäköisyydet mitataan miljoonissa. Jo väylän pituus tekee siitä teoriassakin realistisen vain harvoille pelaajille. ”Olimme Espanjassa kaverini Timon kanssa juhlistamassa lähestyneitä 60-vuotissyntymäpäiviämme – meillä on vain viisi päivää ikäeroa. Ei olisi voinut reissu osaltani mukavammin päättyä.” Ensimmäinen hole in one olisi näin pitkän odotuksen jälkeen monelle riittänyt, mutta tarina sai jatkoa syyskuussa Hautasuon kotikentällä, Lakeside Golfin Järvenrannassa. Hän oli pelaamassa tuolloin keltaiselta tiiltä 147-metristä kentän 12. reikää. Takana oli hermoja koetellut 11. väylä, jolla Hautasuo oli lyönyt kolme palloa pelialueen rajojen ulkopuolelle. ”Golf ei juuri sillä hetkellä paljon kiinnostanut, mutta peli jatkui. Otin rautakuutosen ja sanoin pelikavereille, että nyt lähti hyväntuntuinen lyönti. En jäänyt seuraamaan pallon kulkua, vaan käännyin pois ja lähdin kävelemään kohti bägiä. Kaverit huusivat, että kuppiin meni. Tuumailin ensin, että höpöhöpö, mutta siellähän se oli. Kuulemma metri ennen lippua oli pudonnut ja rullannut reikään.” Reilut kaksi viikkoa myöhemmin, lokakuun alussa, tapahtui taas – samalla kentällä, samalla reiällä ja sama Callawayn Rogue Pro -rautakuutonen kädessä. Omia holareitani yhdistää se, että ne olivat kaikki hyviä osumia – kunnon lyöntejä. Hautasuo pelasi Espanjan-matkakaverinsa Timon kanssa samassa ryhmässä scramble-kilpailua, joskin eri joukkueissa. Vastatuuli puhalsi navakasti, ja 12. reiän tiimerkit oli tuotu olosuhteiden vuoksi tavallista edemmäs. Matkaa lipulle oli 131 metriä. ”Ajattelin, että nyt katson, mihin pallo menee, ja jälleen se putosi metri ennen reikää ja vierähti oikeaan osoitteeseen. Siinä vaiheessa alkoi naurattaa, ettei tämä voi olla totta. Ja Timo oli taas todistamassa tapahtunutta.” Yksi yksityiskohta teki sattumuksesta vielä erikoisemman. ”Myös tällä kertaa olin lyönyt edellisellä reiällä pallon outtiin. Nyt tosin vain yhden pallon.” Holaripallot ovat löytäneet paikkansa palkintokaapista. Kuva: Petri Hautasuo Hautasuolla oli ollut 20 vuotta hole in one -vakuutus, mutta tänä vuonna hän jätti sen ottamatta. Klubilla kuitenkin nautittiin molemmilla kerroilla pelikavereiden ja kentän henkilökunnan kanssa kuohuvaa juomaa. Hän kertoo kuulleensa tarinoita monenlaisista holareista, onnenkantamoisista, jotka ovat kimpoilleet puista tai kivien kautta viheriölle ja reikään. ”Ainahan hole in onessa on onnea mukana, mutta omia holareitani yhdistää se, että ne olivat kaikki hyviä osumia – kunnon lyöntejä. Se lämmittää mieltä, ja saa maistumaan holarit vieläkin paremmalta.” Ikimuistoiseen kauteen mahtui myös pelottava hetki. Keväällä Hautasuo sai golfpallon päähänsä kesken kierroksen Järvenranta-kentällä. ”Olin nelosväylällä, noin sata metriä viheriöstä. Vastakkaiselta väylältä kuului myöhäinen fore-huuto, ja ehdin vain vähän painaa päätä alaspäin, kun tiiltä draiverilla vinoon lyöty pallo osui keskelle päätäni. Se pomppasi siitä ehkä 30–40 metriä, ja kaaduin heti maahan.” Peliryhmässä sattui olemaan pelastusalan ammattilainen, joka tarkasti nopeasti Hautasuon tilanteen, ja haki hänelle klubilta ensihätään jääpussin ja särkylääkettä. ”Olin hetken tokkurassa, mutta jonkin aikaa odoteltuani tunsin oloni hyväksi. Päätin sitten pelata kierroksen loppuun. Jälkeenpäin kävin lääkärissä ja selvisin tapahtuneesta isolla kuhmulla. Terveydenhoitaja sanoi, että onneksi pallo osui sellaiseen kohtaan, missä on paljon luuta. Vältyin mahdollisesti pahemmilta seurauksilta.” ”Fore-huuto olisi saanut tulla vähän aikaisemmin”, tasoituksella 11,6 pelaava Hautasuo sanoo. Hautasuon 34. golfvuosi jää historiaan. Kolme ässää, joista ensimmäinen syntyi par 4 -reiällä, ja yksi onnettomuus, josta hän selvisi säikähdyksellä – siinä on yhdelle kaudelle tapahtumia enemmän kuin monella golfarilla koko peliuran aikana. Oletko ottanut golfvakuutuksen uudelleen? ”Ajattelin, että en tänä vuonna ota, jos vaikka vielä sattuisin onnistumaan. Jos vakuutuksen nyt ottaisin, ei takuulla tulisi lisää holareita. Pelaan syksyllä vielä muutaman kierroksen kotikentillä ennen kuin lähden pidentämään kautta Thaimaahan. Mahdollisuuksia siis on”, Hautasuo naurahtaa.
Kaksi lisää – samalla reiällä ja samalla mailalla
Pallosta päähän kotikentällä
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje