”Sullahan on kiva karvainen caddie”, lausahtaa kentältä poistuva pelaaja parkkipaikalla, kun kiinnittelen golfkoira Roosan hihnaa kärryyni ja pakkailen välipalaraksuja. Kyllä, se on mitä parhainta peliseuraa, mutta miksi se pääsee mukaani niin harvoille kentille.
Suomessa on yli 140 000 golfaria ja 600 000 lemmikkikoiraa. Korona-aika saattoi lisätä molempien määrää, kun sekä golf että koira ovat mahdollistaneet ulkoliikunnan karanteenin omaisissa olosuhteissakin.
Arvaan, että monissa talouksissa on sekä bägi että koira, koska golfarit tykkäävät yleensä kävellä ja erityisesti luonnossa. Koiran kanssa molemmat onnistuvat.
Tämän jutun lähtökohtana on ihmetykseni siitä, että golfari ja koira eivät useimmiten pääse liikkumaan yhdessä golfkentällä.
Koiralle se olisi yhtä rautainen kävelylenkki kuin ihmiselle, jota puolestaan turhauttaa neljän tunnin kierroksen jälkeen lähteä vielä perään erilliselle pitkälle koiralenkille. Ei enää jaksaisi. Yhteisestä golfkierroksesta molemmat hyötyisivät.
Oma koirani Roosa, kingcharlesinspanieli, innostui ensi kerrasta alkaen golfista. Nyt on toinen kesä golfkoirana meneillään.
Kun se aamulla huomaa minun laittavan päälleni tietyt housut ja paidan ja ne erityisen tuoksuiset kengät, se alkaa touhuta lähtevästi. Pettymys näkyy syyttävästä katseesta jos – kuten edelleen vielä useimmiten – lähden kentälle yksin. Jos taas puen sille valjaat ja kiinnitän sen tietyn, bägiin sidottavan hihnan, pakkaan vedet ja koirannamit, niin sen häntä viuhuu helikopterina. Heti kun ulko-oven avaan, se syöksyy käskemättä suoraan autolle odottamaan lähtöä.
Koiran elämää kentällä
Klubilla huiskahäntä haukahtelee pelikavereille tervehdyksiä tavatessa, ei juuri enempää. Uudet ihmiset aina vähän jännittävät, mutta se kestää vain hetken. Hanhet saavat karumman kohtelun. Ne koira ajaa pois niin pitkälle kuin hihnaa riittää. Mieli tekisi päästää irralleen, mutta niin en koskaan tee.
Roosa saattaa pisauttaa reitin varrelle, mutta ei kakkaa koskaan. Ei säännöllisen ruokarytmin koira – kuten ei ihminenkään – tee isoja tarpeitaan pitkin päivää minne sattuu. Jos kakka jostain syystä yllättäisi, mitä ei ole koskaan vielä tapahtunut kentällä, sen nokareen korjaa emäntä pois kuten muuallakin. Koira ei kaivele kenttää eikä bunkkereita. Se on emäntänsä vastuulla, joka ohjastaa sitä väylillä edetessä.
Roosa ei ryntäile golfpallojen perään, vaikka muuten rakastaa pallojen noutamista. Se ei riehu tai säntäile vaan kulkee asiallisesti hihnan kantaman päässä, yleensä kärryn työntäjästä etuoikealla ja pysähtyy lyöntien ajaksi odottamaan.
Kun ihmiset huiskivat pallojaan, se yleensä istuu pää kallellaan katsellen arvioivasti lyöntejä. Varmaan kommentoisi, jos osaisi. Ehkä jonain päivänä sekin kuullaan, jos yhteinen harrastuksemme saa jatkua ja lisääntyä.
Penalada Golfissa Espanjassa koiria näkee kentällä.
Annan sille muovikupista vettä aika ajoin, lämpötilasta riippuen enemmän tai vähemmän. Jostain syystä se juo mieluummin pullon korkista kuin muovikupista. Sateen sattuessa se asettuu bägin suojaan tai sateenvarjon katveeseen.
Etuysin se etenee aina rivakasti. Puolivälissä se arvelee klubille tulon tarkoittavan kotiinlähtöä, kun vähän jo väsyttää, mutta tyytyy osaansa kun homma jatkuukin. Välipala virkistää sitä yhtä selvästi kuin emäntääkin. Takaysillä se asettuu lähes aina griineille tultaessa bägin viereen lepoasenoon kunnes on putattu ja matka jatkuu.
Miksei koiran kanssa?
Jos golfin suosiota halutaan kasvattaa, yksi keino olisi saada koiraihmiset innostumaan ja yhdistämään kaksi harrastustaan. Joku voisi jopa aloittaa golfin, kun se ei veisi häntä joka kerta tuntikausiksi pois koiraystävän luota.
Golf on itselleni tärkein liikuntalaji, joka kävelyttää minua yli tuhatta kilometriä vuodessa.
Roosalle kilometrejä kertyy toistaiseksi korkeintaan kymmeniä, koska vain harvoille kentille pääsee koiran kanssa pelaamaan.
Miksi esimerkiksi Pickalassa, Vuosaaressa, Kymen Golfissa ja muutamilla muilla kentillä koira on kytkettynä ok, mutta useimmiten se ei ole lainkaan tervetullut pelikaveriksi?
Ulkomaisilla kentillä Espanjassa ja Skotlannissa vaikkapa, olen nähnyt pelaajia jopa useamman koiran kanssa, jotka ovat liikkuneet vapaina. Siihen en itse ryhtyisi. Kytkettynä kulkeminen riittää ja pitää menon rauhallisina yllättävissäkin tilanteissa kuten kuohuttavan hanhilauman äärellä.
Kokeilkaa edes
En lähtisi suinpäin avaamaan joka lähtöä koirille vaan aloittaisin kokeilulla. Esimerkiksi näin: Ensin muutama koiraystävällinen lähtö päivässä, ja jos homma sujuu ja kiinnostaa pelaajia, niin vaikkapa joka toinen lähtö mahdollinen koiran kanssa. Kaikissa tapauksissa vain yksi koira per lähtö – se pitää menon rauhaisana. Koiran omistaja vastaa aina koirasta ja sen tekemisistä. Koira on kytkettynä, eikä se ole aggressiivista tai kaikkea liikkuvaa räksyttävää mallia vaan levollinen yhteistyökumppani.
Klubin taloudenkin kannalta koirapelaaja tuo uusia mahdollisuuksia. Greenfee koiran kanssa olisi kympin, max pari kalliimpi, esimerkiksi. Pelioikeuden haltija voisi maksaa erikseen koirakierroslisän tai jos pelaa aina koiran kanssa, pelioikeusmaksu olisi normaalia kalliimpi. Osakaseduksi mahdollisuus pelata koiransa kanssa ilman lisämaksua.
Psykologisiakin etuja golfkoirasta on. Kuten vanhainkodissa ja päiväkodissa koira ilahduttaa ja rentouttaa läsnäolollaan myös golfkierroksella. Oman kokemukseni mukaan se lisää myönteistä peli-ilmapiiriä ryhmässä. Yleensä ihmisiä huvittaa suuresti karvainen caddie. Ja jos paikalla ei ole eläinten ystäviä, he eivät vain noteeraa koiraa eikä koira heitä. Sekin sopii.
Me Roosan kanssa lupaamme levittää hyvää mieltä ja pelata lähikesinä jokaisen suomalaisen kentän, joka hyväksyy koiran golfkierrokselle.
Olipa kiva juttu ja ehdottomasti samaa mieltä, että hyvin käyttäytyvät koirat mukaan kentälle seuraksi 🙂
Ranskassa niinkuin monessa Euroopan maassa, on koirien tuonti kentälle sallittu. Kotikentälläni huomasin ilmoituksen, jossa kiellettiin koirien mukaan otto – ilman talutushihnaa =).
Kertaakaan en ole nähnyt kentällä huonosti käyttäytyvää koiraa tai koiran jätöksiä, vaikka varotoimenpiteenä nyt roskakoritkin on viety pois!
Ulkomailla kaikki on paremmin! Mutta mieluummin ei samaan lähtöön mun kanssa. Muuten ei haittaa jos ei hidasta kierrosta. Eikä vapaana. Kaikista koirat ei vaan ole niin ihania kuin omistajistaan.
Itse kierrän koirani kanssa yhdessä noin 50-60 kierrosta kesässä. Kun lähden vieraskentälle pelaamaan, niin yhtenä ratkaisevana kriteerinä on että koiran saa ottaa mukaan kierrokselle. Olen pelannut koirani kanssa viime vuosina yli 10 kentällä Suomessa. Tottakai pelaan myös ilman koiraa, mutta yleensä koiran kanssa. Koirani on pelannut kanssani jo 5 vuotta, joten se osaa käyttäyttäytä golfkentällä paremmin kuin useimmat golffaajat. Mikäli esim. Möllikkä tuppautuu ryhmääni, niin saa vapaasti kävellä takaisin klubille hakemaan uutta tiiausaikaa, en pakota ketään pelaamaan samassa ryhmässä.
Mulla on kaksi huonoa kokemusta koiran mukana olosta kierroksella. Koira haukkui erilaisia muita luonto kappaleitta, säntäsi jäniksen perään niin bäki kaatui, karkasi hihnsts irrallaan, pureskeli palloni jne vaikka mitä tapahtui matkan varrella. Toinen tosin laitettiin muun ryhmän toimesta ysin jälkeen pois. Pidetään kukin harrastus omanaan. Joka tapauksessa pitää olla muun ryhmän Suostumus koiran kanssa pelaamiseen. Ps mun lupaa ei ihan helposti irtoa 😎
Olemme vaimon kanssa pelanneet muutaman kierroksen poikamme border-collien kanssa ja – tunnustan – ilman hihnaa. Koira kun on erittäin hyvin koulutettu ja siltä puuttuu kokonaan metsästysvietti – seuraa meitä varjona, käy maahan odottamaan lyöntien ajaksi, ei hauku ja rakastaa hetkittäisiä juoksuspurtteja väylällä. Kävelee esim. hanhen vierestä ilman mitään reaktiota, korkeintaan heittää uteliaan katseen siihen ja väistää, jos hanhi reagoi. Kivaa on ollut, tehtäisiin useammankin, jos olisi mahdollisuutta.
Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että joku ottaa koiran mukaansa kentälle, kunhan koira on hyvin koulutettu ja omistaja pitää huolen että edes pahasti epäonnistuneella lyönnillä en osu koiraan. Jo ajatus siitä että saatan osua johonkin pilaa usein lyöntini. Golffareihin suhtaudun jo neutraalisti, omaa tyhmyyttä jos ovat lyöntilinjalla. No joo tulee niitäkin varoitettua.
Miksi pelaajan joka ei halua koiraa mukaan kierrokselle pitäisi poistua ryhmästä ja mennä klubille varaamaan uutta aikaa?
Ehkä voitaisiin toimia niin että esim 10 yli lähdöissä on koirat sallittuja, jos kysyntää enemmän niin määrää voitaisiin kasvattaa.
Joskus harkinnut itsekin että pitäisi hankkia koira ja opettaa se etsimään palloni kentältä. Tietenkin koskematta siihen.
Ei missään nimessä.Nämä koiraihmiset ovat kaikki yhtä itsekkäitä.
Minulle olisi täysi mahdottomuus pelata ryhmässä, missä olisi mukana koira. Jännitän ja pelkään koiria sen verran, että en pystyisi yhtään keskittymään peliin, kun koko ajan pitäisi seurata koiran tekemisiä. Voin ehkä olla sitten se vähemmistö, joka ei halua pelata koirien kanssa. Mutta kun olen keskustellut muiden kanssa teemasta niin kyllä monen muunkin mielestä koira ei kuulu golfkentälle.
Odotan kauhulla sitä päivää kun olen 1. reiän tiiboksissa ja samaan ryhmään on tulossa pelaaja koiran kanssa. Kumpi kävelee pois koiraton vai koirallinen. Kuntoilijan näkemys siitä, että pelaajan joka ei halua pelata koiran kanssa pitäisi lähteä hakemaan uutta tiiaikaa kuvastaa hyvin koiranomistajien ajatusmaailmaa. Minulle se on käsittämättömän itsekäs ajatusmaailma. Koira voi olla harmiton ja kiltti omistajansa mielestä, mutta ei välttämättä kaikkien muiden mielestä.
Nimetyt tiiajat koiranomistajille olisivat taas yhden erityisryhmän suosimista ja muilta pois. Minetäänkö sitten tiiaikoja kaikille muillekin mahdollisille ryhmille.
Jos kentän johto sallii koirien juoksennella kentällä, niin silloin ainakin minä äänestän jaloillani ja on yksi pelaaja vähemmän. Nautitaan nyt vain golfista rauhassa keskittyen peliin, ja harrastetaan muuta pelin ulkopuolella.
Minulla ei ole mitään koiria vastaan golfkentällä, kunhan koirat on kytketty ja osaavat käyttäytyä.
Bogimanille ja Pakertajalle, se että te leimaatte koiraihmisiä itsekkäiksi ajatusmaailmalta on yleistystä. Tosiasia on se, että golffaajissa on kokemukseni mukaan paljon enemmän itsekeskeisiä ja itseriittoisia pelaajia. Koiran kanssa pelaaviet koirat osaavat olla asiallisesta ja häiritsemättä muita.
Mikäli minulle tulee sellainen olo että en halua pelata jonkun kanssa, niin menen itse suosiolla hakemaan uuden tiiausajan.
Valitettavasti se itsekkyys on yleistä,ei yleistystä.
Luultavasti ihan jokaisen koiranomistajan mielestä oma koira on kiltti, ihana ja hyvin käyttäytyvä. Ulkopuolisen näkökulmasta tilanne voikin olla täysin päinvastainen. Koira oikeasti tekee mitä tahtoo ja on hyvin reviiritietoinen. Ilomielin hyväksyisin koulutetun opaskoiran mukaan kentälle, mutta likimain kaikki muut koirat epäilyttävät minua ja saavat minut, kuten Pakertajankin ajattelemaan vääriä asioita siellä kentällä.
Juttelin tästä asiasta hyvän ystäväni kanssa eilen ja hän näytti käsivarressaan olevaa arpea. Sen oli aikanaan tehnyt koira, joka omistajansa mukaan oli kiltti eikä pure ketään…
Koirat eivät kuulu golfkentälle. Mitä koira tekee kun huudetaa ”FORE” niinpä ei mitään, tämä jo kauhistuttaa, että kentällä liikkuu ”kavereita” jotka eivät tiedä miten kentällä pitää toimia vaaratilanteissa.
En missään nimessä pelaa golffia koiran kanssa, koska häiritsee pelaamista, vaikka koirista tykkäänkin. Kuten edellä mainittiin, koirat eivät ole aina omistajiensa hallinnassa ja voivat aiheuttaa kentällä arvaamattomia tilanteita, jotka eivät ole kenellekkään mukavia. Otetaan golf goffina ihmisten kesken ja koirille omistaja antaa aikaa ihan omissa koiraharrastuksissa.