Phoenixissa on siellä Scotsdalen puoleisella suunnalla tullut pelattua.

Kesällä on sitten aivan jumalattoman kuuma. Muuna aikana siedettävä.

Tunnusomaista alueelle on, että kalkkarokäärmeitä voi olla suht yleisestikin väylien ulkopuolella. Kaikki kyltit tosin kieltävät niitä hätyyttelemästä.

Pelailtiin tuolla yksi pidennetty viikonloppu pari vuotta sitten.

Kallein oli Grayhawk Golf Club / Raptor course – satkun päälle oli greenfee jolla saa kyllä pelata hienolla kentällä. Joku kytkös niillä on Mickelsoniin kun siellä oli Phil kamaa aikaslailla näytillä.

Hyvä bang for a buck oli Las Sendas Golf Club. Perus aavikkogolffia alle satkulla.

Sokerina pohjalla oli kyllä jonkinlaisen ajomatkan päässä ollut Sedona Golf Resort — käsittämättömät maisemat. Tuollakin käy Scottsdalesta autolla päivässä. Googlella löytyy kuvia. Mielestäni ehdoton kohde jos tuollapäin liikkuu. Ainoana miinuksena / tai plussana – riippuen vuodenajasta on se että tuolla vuoristossa on muutaman asteen viielämpää.

Jenkkimeininki riippuu todella paljon siitä millaisilla klubeilla pelaa. Parhaissa paikoissa auttajaa, mailojen pesijää, mailojen autoonlastaajaa ja muuta asiakaspalvelijaa on pilvin pimein. (ykkösia taskuun tippejä varten). Kunnallisilla kentillä sitten taas voi homma olla täysin erilaista – joissakin paikoissa hieman liiankin rentoa omaan makuun.

Layoutit monilla kentillä tehty niin että autolla meno pitkien siirtymien vuoksi usein pakollista.

Mainitsit alkuvaiheessa oleville sopivat kentät, joten ilmeisesti porukassa on mukana vähemmänkin pelanneita. Tässä valossa: huippukenttiä Phoenix/Scottsdale -laaksossa riittää. Kannattaa kuitenkin tutustua etukäteen slope-lukuihin ja pituuksiin, ja pelata tarpeeksi helpoilta tiipaikoilta. Jos sattuu laatukentälle silloin, kun se on ’vireessä’, niin toiseksi takimmaisilta ei välttämättä ole kovin kivaa. Suomessa kun nuo ’toiseksi takimmaiset’ on melkein aina keltaiset ja niitä kutsutaan miesten tiiksi, mutta siellä väreillä ei ole niin väliä.

’Desert rule’ tarkoittaa, että aavikkoon suhtaudeutaan kuten sivuvesiesteeseen, ts. ajattele punaiset kepit siihen, mihin väylänurmi loppuu. Tarpeeksi palloja mukaan: aavikkokentät on usein suojelualueella, ja silloin väylän ulkopuolelle mennyttä palloa ei saa noutaa, aavikolle ei saa edes astua.

Sanoit vuokraavasi mailat, mutta jos otat omat ja välität niiden ulkonäöstä, niin ota vanhat wedget: Sikäläinen raffi on kovaa kiveä, joka syö mailan pohjia huikeaa vauhtia.

Pingin tehdas on Phoenixissa, ja ainakin muutama vuosi sitten siellä olil turistikierroksia, suosittelen. Sedonan maisemat ovat todellakin ajomatkan arvoiset. (En tosin ole siellä pelannut, mutta jokusen kerran muuten käynyt; täytyy mennä mailojen kanssa seuraavan kerran). Mun pelaamista kaikille avoimista kentistä mieleenpainuvin on Troon North Monument. Viikonloppukierros vuokramailoilla tosin $370, mutta sen arvoinen.

Laaksossa ilma on huonona päivänä aika saasteinen, suosittelen hiukan sivummalla / ylempänä olevia kenttiä. Vuodenajasta riippuen vuoristossa on ikävän kylmä tai laaksossa tukalan kuuma, joten suunnittelussa huomioi tämäkin. Helle on ’dry heat’, ts. paljon siedettävämpää kuin pelkän mittarin perusteella luulisi. Silti, keskikesällä ilman hyvää hellehattua, vaaleita vaatteita, suojakertoimen 50 aurinkovoidetta ja muutamaa litraa vettä kuolet ennen 18. viheriötä, ainakin kävellen – mutta kukapa siellä kesällä (tai paljon muutenkaan) kävelisi. Mutta em. varustuksella 45C (113F) on aavikkoilmastossa ihan ok pelikeli, eikä auton kanssa edes tukala. Vuoristossa varo aurinkoa!

Taala on nyt halpa, ja golfkamat siellä muutenkin eri hinnoissa kun kotomaassa, markkinat kun on vähän eri kokoiset. Jos tuliasmailoja mielit, niin ’Cool Clubs’ on seudun (ellei maailman) paras fittauspaikka.