Yleisön pyynnöstä oma listani, joka siis todellakin on vain mun oma mielipide, joku toinen saattaa nähdä asiat ihan toisin…

1. R.C.G.. Sotogrande, paras missään pelaamani kenttä, lay out hyvä, kunto hyvä, loistavat harkkamahdollisuudet, miinuksena kallis greenfee.

2. San Roque Old, myös miinuksena greenfeen hinta, muutenkin lähes Sotogranden tasoa.

3/4. El Paraiso, mukavan brittihenkinen klubi, kiva kenttä kaikin puolin.

3/4. Parador Golf (vanha puoli), ei mitään nagatiivista sanottavaa, olen vaan aina tykännyt pelata siellä.

5/6. Finca Cortesin, kivoja risk&reward -väyliä, miinuksena pitkät siirtymät, on kuitenkin käveltävissä.

5/6. La Reserva, samat plussat/miinukset kuin Finca Cortesinissakin.

7. San Roque New, muutama turhan paljon toistensa kaltainen väylä (jälkeenpäin vaikea erottaa toisistaan), mutta kivasti tilaa jos sattuu vähän ”vino päivä”… Samat hyvät fasiliteetit kuin SR Old’illakin.

8. Valderrama, lay out aivan hanurista, mutta pääsääntöisesti loistava kondis paikkaa paljon. Älyttömän hintainen greenfee.

9. La Duquesa (silloin kun on kunnossa, nyt ei ole), Robert Trent Jonesin kenttä hienossa maisemassa, lyhyt mutta vaatii tarkkuuta, hyvää treeniä rautapelille.

10. Atalaya Old, sellainen peruskiva kenttä jossa ei mitään isompaa moittimista (paitsi range, joka on hevonkuusessa), muutama tosi hyvä väylä.

J-P Salakari

PS. Noi kauttaviivat siis tarkoittaa että en osaa sanoa noiden kenttien keskinäistä paremmuutta… Jyrkkä ehkä! 😉

Hienoa, että JP kelpuutti suosikkilistalleen La Duquesan. Se on erinomainen esimerkki kentistä, joita täällä on monia. Eli kenttiä, jotka ovat todella edullisia pelata, mutta joissa on muutama kokonaisuuden pilaava väylä. Muita tähän sarjaan kuuluvia kenttiä ovat mm. Calanova, Lauro, Anoreta ja Estepona. Jos greenfee on reilusti alle 50 €, 12-15 kelvollista ja jopa erinomaista väylää korvaavat kyllä muutaman seikkailuväylän. Rannikon uudehkoja huippukenttiä ja must-pelattavia Finca Cortesinin lisäksi ovat Santana ja Valle Romano. Oma top ten-listani voisi olla seuraava, jos arvioidaan pelkkää pelinautintoa eikä välitetä greenfee-hinnoista. 1. Valderrama 2. Sotogrande 3. Santana 4. Valle Romano 5. San Roque New 6. El Paraiso 7. Finca Cortesin 8. Reserva 9. San Roque Old 10. Rio Real.

Mielenkiintoinen aihe. Itse olen pelannut Aurinkorannikolla vasta La Cala Golfin kolme kenttää, joista yksi erottui merkittävästi edukseen: ’Asia’ – olisiko entiseltä nimeltään ’South’.

Täytyypä käydä pelaamassa joskus tuo kehumanne Santana siitä vierestä. Parador epäilyttää lentomelun ja tasamaan takia – vai onko ennakkokäsitykseni väärä?

Eikös kukaan kelpuuta Los Flamingosia listoilleen?
Mulla se menee reilusti kärkeen El paraison ohitse. Ei ole kovin pitkä kenttä, mutta muuten loista pelattava! two4one kortilla hintakin on kohtuullinen.

Rio Real on myös loistokenttä mun mielestä. Huippukuntoinen ja mukavia väyliä.

Mä oon varmaan pelannut La Duquesan jotenkin huonona päivänä, koska se on mun mielestä huonoin rannikon kenttä mitä oon pelannut. Oli silloin ainakin huonossa kunnossa. Monella väylällä on niin reillu sivukallistus, että fairwayn laidassa on kolmen metrin kaistale johon pallo pitää pudottaa, jos myös haluaa jatkaa fairwayltä.

tp1200 kirjoitti: (7.1.2012 13:24:10)
Onko kenelläkään tietoa mille kentille olisi saatavilla viikko gf tarjouksia?

La Cala on tiedossa. Olisiko muita?

Kysyppä AK-matkoilta. Antero Kontola on muutenkin tuon golfmatkailun pioneeri suomessa. Homma pelaa ku junan vessa. Tuosta two4one kortista olen kuullut myös pelkästään hyvää. Kokeile kuuklettaa se niin näät mitä etuja sillä saa.
Ja tuo lista noista kentistä: Mitä ei ole vielä mainittu ja ehdottomasti kuuluu listalle mielestäni:
Torrequebrada, Los naranjos ja Alhaurin (kokemuksena, ei kenttänä muuten)

Mun listalta puuttuu tosiaan La Canada, vaikka se ehkäpä olisi paikkansa siellä ansainnutkin; ”ebroalboreto” puhuu pelkkää asiaa ko. kentästä, ehdottomasti pelaamisen arvoinen ja taatusti hinta/laatu -suhteeltaan kohdallaan. Kentällä pelattiin muuten pari vuotta siitten amatöörien Espanjan avoimetkin, eli ihan kunnon kilpakenttä.

Santana ei päässyt mun listalle koska olen pelannut siellä vain kaksi kierrosta, eikä kenttä tehnyt muhun juuri minkäänlaista vaikutusta.

Las Brisas taas puuttu listalta vaikka olenkin pelannut siellä kymmeniä rundeja; en vaan pidä kentästä, saati sitten sen hinta/laatu -suhteesta. Itseasiassa Las Brisas ja Valderrama ovat sellaisia kenttiä, että suostun pelaamaan niitä vain jos joku muu maksaa viulut, eivät ole mielestäni maksamisen arvoisia kumpikaan.

Nimimerkiltä ”Calahonda” haluaisin kysyä että millä perusteella olet omassa listassasi rankannut San Roque New’n korkeammalle kuin SR Old? Kuulostaa tosi erikoiselta mieltymykseltä, sillä itselläni (ja monella tutullakin) rankkaus on selkeästi toisinpäin.

J-P Salakari

Kiintoisa keskustelu, jossa on paljon asiantuntemusta. Tavallisena ikääntyneenä klubipelaajana olen keväisin ilman golfautoa viihtynyt erinomaisesti Laurossa, Bavierassa, Anoretassa, El Chaparrallissa, Mirafloresissa ja Quadalhorcessa. Kaikilla näillä kentillä on hyvinhoidetut väylät ja griinit. Peli sujuu, ja ravintolapalvelut ovat erinomaisia. Ertiyisemmin en ole viihtynyt La Calan kolmella kentällä. Mijasin kentät ovat miellyttiviä mutta melko tyyriitä. Kiintoisa on esilletuotu Estepona, jonka viikkogreenfee tuntuu tosi edulliselta. Pitääpä käydä katsastamassa, kun ensi keväänä tutustun Atalayan kentiin, jotka korkea raati tässäkin ainakin osittain kelpuuttaa.

Ajattelin tässä aikani kuluksi kirjoittaa hieman tarkemmin kahdesta monelle ehkä tuntemattomammasta kentästä Costa del Solin länsipuolella eli La Canadasta (sijaitsee Sotogranden kohdalla olevan Guadiaron kylän yläpuolisella ”mäellä”) ja Estepona Golfista (Esteponan kaupungista rantatietä N-340 n. 3km länteen).

Ehkä suomalaispelaajille, jotka asuvat enemmän jossain Fuengirolan lähistöllä nämä kentät ovat jääneet korkkaamatta, koska kun Gibraltarille päin on menty niin osoite on ymmärrettävästi ollut silloin Sotogrande, Valderrama, San Roque, Alcaidesa jne.

La Canada:

olin La Canadassa jäsen v. 1997 jolloin se oli 9 reikäinen ja klubitalona toimi nykyinen ”kärryvarasto” ja toisesta ysistä (ja hienosta klubitalosta) vain haaveiltiin.

Tunnelma tosin oli silloin kyllä aivan ainutlaatuinen ja kaikin puolin kohdillaan. Oli mm. opettavaista vaihtaa mielipiteitä joulukuussa -97 kentän rangella kun treenasin vieressä ”kylän oma poika” Juan Quiros, joka oli juuri saanut kortin ET:lle seuraavaksi kaudeksi. (JQ on pelannut viime vuodet menestyksekkäästi ET:n seniori –touria). Tarkistin ET:n sivuilta, että Eurooppa Tour tuntee 5 Quirosta, tunnetuimpana tietysti Alvaro Quiros, ja luulisimpa että jokainen on kotoisin tuosta pienestä Guadiaron kylästä, jossa koulujen liikuntatunneilla oppilailla ja opettajilla on vain yksi osoite: La Canadan range ja lähipelialue.

Kuulemani mukaan v. 1982 perustettua kenttää pitää kunnossa sama porukka (kentänhoitohenkilökunta) kuin viereistä Valderramaa. Ainakin näin oli vielä -90 luvulla. Tässä ehkä syy kentän aina niin täydelliseen kuntoon. Nykyinen etu-ysi ja uusi klubitalo valmistuivat noin 2002-2003.

Back –nine on siis se alkuperäinen La Canadan kenttä ja kuten aikaisemmin kerroin, pitää sisällään monta upeaa reikää, mutta se viimeinen reikä (par 4, keltaisilta n. 340m, takaa n. 360m) on hienoimpia lopetusreikiä missään. Avaus lyödään tiipaikasta riippuen vajaan 200 metriä pitkän rotkon (”La Canada”) yli kohti Guadiaron kylää, Sotogranden satamaa ja välimerta. Tämä näkymä saa varmasti jokaisella käden hamuamaan bägistä kameraa. Tässä vaiheessa unohtuu myös kaikki aikaisemmat ylä- ja alamäkien mahdolliset rasitukset. Mikään Monte Major kenttä ei kuitenkaan ole, eli se on täysin käveltävissä.

Tässä yksi pelivinkki: nykyinen reikä 17, lyhyt par 3 (n. 130-140m) veden yli pienelle griinille: ota yksi ylimääräinen maila ja lyö griinin takana olevaan penkkaan, se on suunniteltu niin, että pallot valuvat sieltä aina griinille!

La Canadan green fee on 50 euron luokkaa. Aika kannattaa varata soittamalla etukäteen, vaikka yleensä aina mahtuu pelaamaan, mutta paikalliset pitävät kyllä huolen että kenttä on käytössä.

http://www.lacanadagolf.es

Estepona Golf:

Olen pelaannut kentän varmasti yli 100 kertaa asuessani useaan otteeseen Esteponassa.

Estepona golfia ei ole koskaan suunniteltu suuria kisoja varten eikä sen tarkoitus ole koskaan ollutkaan kilpailla samassa sarjassa esim. Valderraman tai Sotogranden kanssa.

Estepona Golf on yhden britin (edesmenneen David Leaderin) elämän pituisen unelman täyttymys. Davidin unelmana oli rakentaa ja omistaa golf kenttä Espanjassa. Kustantamo-alalla rahansa tehnyt D. Leader myi firmansa 80-luvulla, muutti Esteponaan, osti maat ja rakansi tänne aidon ”pay & play” kentän, jollasena se tänä päivänäkin toimiin. Väittäisinpä vielä, että ehkä rannikon ystävällisimmän henkilökunnan hoidossa.

Kentän suurin ongelma on aina ollut sen maapohja. Savimaa on kesällä välillä kuin betonia ja talvella sateiden jäljiltä usein mutavelliä. Griinit sen sijaan ovat lähes aina täydellisessä kunnossa, ja jopa keskitason klubipelaajakin pääsee Esteponassa aina välillä nauttimaan kunnon ”back-spinneistä”!

Mutta, kuten aikaisemmin viestiketjussa on todettu, jos kenttä sisältää 12 – 15 hyvää golfreikää ja green fee on kohtuullisella tasolla, niin muutaman ”idiootti”-väylän läpi käveleminen ei varmasti ota pannuun. Esteponassa ei ole kuin muutama hölmömpi reikä, lähinnä tulevat mieleen 9 (sokkona n. 90 -astetta oikealle) ja 18 (kaikki avaukset oikealle -> talojen pihoilla). Lisäksi 17:n griinialue tulisi rakentaa uudelleen, jolloin se olisi hyvä ja reilu par-5. Nyt griini ja sen seutu on niin vaikea ja vinossa, että se on lähes pelikelvoton. Muut reiät on ihan jees, ja on joukossa muutamia makupalojakin, mieleen tulee ensimmäisenä ainakin väylät 2, 3, 10, 12 ja 16. Ja kun Estepona kenttä on kuitenkin yleensä aina täysin pelattavassa niin suosittelen käymään.

Olin talvella 2001 Esteponan klubilla kun törmäsin sattumalta kentän nykyiseen omistajaan Rory Leaderin (Davidin poika). Kerroin Rorylle miten kentästä saisi vielä paremman ja mielenkiintoisemman. Ehdotin, että väylä 2 (silloin lyhyt ja tylsä par-4) tulisi pidentää kahdella päälle lyötäväksi par vitoseksi viemällä lyöntipaikkoja noin 50 metriä taaksepäin, tähän kun oli mahdollisuus. Ja vastaavasti väylä 3, ennen idioottimainen par –5 (565m), josta ensimmäiset 180 metriä lyötiin sokkona alamäkeen jonne kaikki avaukset aina hukkuivat, tulisi muuttaa par -4:ksi siten, että avauksen näkisi koko matkan mäen päältä alas. Rory kuunteli ja kirjasi noin puolen tunnin ajan ylös kaikki ehdotukseni ja neuvoni ja sanoi vain lopuksi että, Thanks, I I’ll think about it.

Ja kas kummaa, muutama vuosi myöhemmin väylät 2 ja 3 oli muutettu juuri niin kuin olin ehdottanut. Varsinkin nyt, myötätuulella jopa päälle lyötävä kolmas reikä par -4, n. 360m alamäkeen on oikein hieno, Enjoy!

Muutama pelivinkki Esteponaan:

reikä 1: pysy avauksessa oikealla, älä yritä oikaista!

reikä 9: ota noin 180 metrin maila ja tähtää oikealla olevan rinteen puoleen väliin, pallo valuu sieltä keskelle väylää.

reikä 10: jos avauksesi kantaa yli 200 metriä, (ja koska kerran täällä vain eletään), niin odota kymppitiillä, että griini vapautuu. Matkaa tällä alas lyötävällä par-4:lla on n. 250-260 metriä ja esim. singelipelaaja ei tarvitse kuin ehkä puu-4:sen tai puu-3:sen griinille yltääkseen.

reikä 18: jätä ainakin draiveri bägiin, puumailaa ei tällä välillä tarvita.

Green fee Esteponassa on n. 50 euroa, mutta siis esim. viikon täysin rajoittamaton pelioikeus 149e. (2 viikkoa 249e).

Esteponassa ei tarvitse turhia stressailla tai snobbailla, ja yleensä aika löytyy kun vain kävelee klublle ja sanoo haluavansa pelata 9 tai 18 reikää.

Home

-ebroalboreto-

Mukavaa tarinointia ebroalboretolta. Suurella golfsydämellä kirjoitettua. La Canada on erinomainen kenttä ja hieno kokemus, varsinkin se alkuperäinen Robert Trent Jonesin suunnittelema yhdeksikkö. Kyseessä on ensimmäinen ja ilmeisesti vielä nykyäänkin ainoa ns. kunnallinen kenttä Costa del Solilla. Ei ihme, että siellä on kasvanut huippupelaajia enemmän kuin muilla kentillä yhteensä. Tarina muuten kertoo, että Trent Jones suunnitteli kentän ilmaiseksi. Ikäänkuin hyvitykseksi paikallisille, joilla ei ollut mahdollisuutta pelata ökykenttien aateliin kuuluvassa Sotograndessa ja Valderramassa. Nehän ovat myös saman mestarin käsialaa.

Estepona on juuri niiin ystävällinen ja epämuodollinen kenttä kuin kirjoitit. Siellä on hauska pistäytyä kerran, pari vuodessa. Niinkuin nimimerkistäni voit päätellä, meikäläinen kuitenkin pelaa useimmat kierroksensa Marbellan ja Fuengirolan lähistöllä. Onneksi myös näistä maisemista löytyy monia hinta/laatusuhteeltaan ok. kenttiä.

Costa del Solin parhaimmiksi arvioitujen kenttien suunnittelusta on vastannut pääasiassa kaksi herraa. Robert Trent Jones suunnitteli 1960-80 -luvuilla Sotogranden, Valderraman, Las Brisaksen, Los Naranjoksen ja Mijas Los Lagosin. Cabell B. Robinson, joka uransa alussa työskenteli Trent Jonesin toimistossa, on puolestaan piirtänyt La Calan kentät, La Reservan, Santanan, Finca Cortesinin ja Valle Romanon. Valle Romano ei uutena kenttänä vielä virallisilla listoilla esiinny, mutta nousee niille pomminvarmasti. Mijaksen Los Olivos-kentällä, joka on syyttä vähän aliarvostettu, näkyy molempien mestarien kädenjälki. Trent Jonesin suunnittelema kenttä uusittiin reilut 10 vuotta sitten, jolloin puikoissa oli Robinson. Tällä hetkellä Mijaksessa remontin alla on Los Lagos. Kenttä on hurjan näköinen, kun kaikki vihreys on kadonnut ja koneet mylläävät joka puolella. En tiedä, kuka uudistustyötä johtaa, mutta toivotaan että se on Cabell B. Robinson. Los Lagosin layout on erinomainen ja kun remontti vuoden lopulla valmstuu, pelaamme todennäköisesti jälleen uudella maailmanluokan kentällä.

Costa del Solin kentät ovat hyvässä pelikunnossa ympäri vuoden. Helmikuun keskilämpötila lienee jotakin 13-15 astetta. Öisin lämpötila on 10 asteen hujakoilla ja päivisin 16-20 astetta. Valoisaa aikaa on helmikuussa aamukahdeksasta 11-12 tuntia eteenpäin. Eli ruoho koko ajan ja kentät pysyvät kunnossa.