Galwayssä oli yksi päivä vapaa muusta ohjelmasta ja silloin pelasin ainoan kerran tällä 10 päivän kongressitourilla. Kovin oli sekin päivä tuulinen, mutta onneksi juuri silloin ei satanut päiväsaikaan. Muutenhan vettä tuli koko reissun ajan monta kertaa päivässä. Istumiseen kyllästyneenä kävelin 6 km Galway Golf Clubille (sille 1800 -luvulla perustetulle vanhimmalle) mutta siellä oli joku ladykisa, jota en nähnyt nettisivuilta. Suosittelivat 8 km:n päässä olevaa Bearnaa, jonne jatkoin taksilla. Kentällä oli runsaasti tilaa, hinnat kohillaan, palvelu ystävällistä ja kielestäkin sai selvää, kun hemmo sopeutti puheensa tasolleni. GF 30, mailat 15, kärryt 3. Kysyin vielä lähtöaikaa ja vastaus oli milloin tahansa.
Lähdin yksin mutta viitosella vastaantuleva nelosen yksinpelaaja loikkasi kesken väylän tiille ja halusi liittyä seuraan. Seniori esitteli itsensä kentän jäseneksi ja pelasi valkoisilta, vaikkei ollut kummoisempi pelimies hänkään. Väylältä eksyneitä palloja olisi ollut mahdotonta edes yrittää löytää, eikä niistä pusikoista olisi voinut lyödäkään. Pelikaveri heitti suosiolla taskustaan minullekin uuden pallon parhaimpaan paikkaan vaikka keskelle väylää ja useinkin lähemmäs lippua ja alle puolimetrisiä ei putattu. Kierros kesti näin pelaten kolmisen tuntia.
Viimeisellä viheriöllä viereen ajeli muuan mies. Pelikaveri esitteli minut tälle kentän omistajalle, joka kertoi kentän hoidon olleen vaikeaa tänä erittäin sateisena kesänä. Oli se kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, että putteria käytettiin jo 10 metriä ennen viheriötä.
GF:t olivat alueen kaikilla kentillä 30-35 €. Ohjelma loppui osaltani lauantaina sen verran aikaisin, että vielä olisi illansuussa ehtinyt pelatakin mutta taas tuli vettä oikein huolella, joten käytin (sinäkin päivänä) ajan kapakkakierrokseen. Kun sunnuntaina Arlandan koneessa tilasin kahvin aveciksi vettä, kääntyivät ruotsalaisten päät viereiseltä riviltä ihmettelemmään, missä on paljon mainostamani turnauskestävyys. Olin opettanut tämän sanan heille suomeksi. Turnauskestävyyttä oli, koska olin ollut edeltävän kahden kuukauden ajan kuusi viikkoa tipattomalla HCM:n vuoksi. Kun ei harjoittele enää juoksemalla, on oltava edes juomatta, sillä golfia pelaamalla en saa painoa putoamaan.
Menomatkalla bussi koukki Killarneyn kautta. Siellä olisi 90 €:n Killeen ja samalla klubilla 75 ja 50 €:n kentät, mutta ne jäivät toiseen kertaan.