ts kirjoitti: (22.7.2008 22:48:57)

Pappa Tykki kirjoitti: (22.7.2008 17:00:13)
Jälkimmäisessä minua juuri nyt kiinnostaa eniten ranteiden kierto varren pituusakselin ympäri DP:ssä ja mm raffilyönnin tarkastelu tältä kannalta [pelissäni on jo pitkään ollut ongelmana, että raffista kyllä lähtee lyönti tavoiteltuna pikku-drawna haluttuun suuntaan, mutta keskeltä väylää ollaan 15 m vasemmalla tai oikealla riippuen siitä, mitä lantion kierron ja ranteiden kierron yhdistelmää tulee pallolle tarjoiltua].

Loistavaa Pappa… mä olin varma, että jossain vaiheessa toi pohdinta alkaa ja nyt taitaa lamppu välkehtiä.

Minä näen sen nyt näin. Ajatellaan, että ollaan greenin targetista 135-140 m ja kädessä on r9. On kaksi tapa lyödä pallo targettiin lievällä draw’lla

1) Osumassa lantio on vahvasti kääntynyt ja ranteet ovat avoinna suhteessa lantioon, mutta linjassa suhteessa osumaan; sanotaan tätä vaikka PVKRR:ksi (Papan virhellinen käsitys RR:stä).
2) Osumassa lantio on vasta vähän auki ja ranteet square; sanotaan normaaliksi tuuppaukseksi

Molempien lyöntien heilahdus on DP, ero on vain a) ranteiden kierrossa mailan varren akselin ympäri ja b) vääntömomenttien ajoituksissa.

Lopputuloksena syntyvä lyönti on hyvin samanlainen; pituusero PVKRR:n eduksi korkeintaan 3 m. Koska olen tottunut lyömään normaalilla tavalla, se on paremmin toistettava. Normaalin etuna on myös, että sen saa pienellä ja tutlla muokkauksella toimivaksi vielä 2nd cut raffista, PVKRR:ää en ole edes yrittänyt. Yleisesti ottaen: ei ole toinen tapa toistaan parempi jos edes yhtä hyvä. Joka tapauksessa r9:llä lyöden 135-140 m on riittävästi.

Ongelma: sekaannuin tähän keskusteluun ja vaikka olin päättänyt, etten muuta mitään, niin silti meni freudilainen osasto sekaisin. Nyt tulee kovin usein PVKRR:n lantio ja normaalin ranteet = pallo hieman pitkänä ja jo huukkiin vivahtavana vasemmalla 15 m targetista tai sitten PVKRR:n ranteet ja normaalin lantio = hieman lyhyenä ja suorana 15 m oikealla targetista. Opetus: molemmat toimii, mutta sekamallilla pääsee biitsille.

r2-r4 väylältä tai tiiltä. Lyön uskoakseni jotain välimallia, mutta niin, että lantio ja ranteet ovat balanssissa. Joka tapauksessa r3 tämän kelin väylillä pysähtyy 200-210 m:iin = riittää vanhalle ukkelille. Ainoa mikä ei toimi on varovainen lyönti – eli urku auki niin OK. Ilmeisesti lyönti on lähempänä normaalia kuin PVKRR:ää, koska urku auki = kunnon painonsiirto vasemmalle osumaan. Olennaista näillä mailoilla on myös, että backsvingi ei ole liian pitkä – riittää kun yläasennossa mailan ja pystysuoran välinen kulma on 45 astetta. Mielestäni pelini sutelleinen vahvuus ja siksi ehdotankin kaikki hybridimailat kiellettäviksi.

Draivi. Tämä svingi on täysin erilainen kuin muilla mailoilla. Backsvingiä viedään niin pitkälle kuin uskalletaan (versiot regular ja power, jossa jälkimmäisessä mailanpää näkyy selvästi vasemmalla). Lyönti jälleen urku auki, mutta vasemmalle ei saa rynnistää yhtään, mistä muistuttamassa poikkeuksellisen kapea drivestanssi. Lapa avataan vain hyvin varovasti backsvingissä ja lantio korkeintaan hyvin niukasti auki, joten lyönti mallia normaali. Pituus on riittävä (näillä keleillä 230-250 m) ja toistettavuuskin oli kohtalainen ennen kuin ryhdyin lukemaan näitä RR-keskusteluita ja annoin siitä jotain mennä takaraivoon. Versioita: matala, korkea, ei-ainakaan-huukki, ei-ainakaan-slaissi. Ongelam: huono fyysinen kunto = lyönnin vieminen kunnolla loppuun heikkenee = kierroksen alussa hyvää draw’ta, mutta kierroksen edetessä alkaa taipua fadeksi.

Kaikissa lyönneissä DP on hyvä malli sille, miten mailanpään kiihdyttämiseen tehdään työtä – vain rannekierto on mallin ulkopuolella, mutta siihen helposti lisättävissä. DP-mallissa on implisiittinen oletus, että maila on pyörähdyssymmetrinen varren suuntaisen akselin ympäri (’kuula tai levy johon keskelle pistetty tikku’). Tällöin nimittäin svingin kolmannen kulman (kierto varren ympäri) dynamiikka separoituu kahden muun kulman dynamiikasta. Kun maila ei ole pyörähdyssymmetrinen, kahden muun kulman dynamiikan seurauksen kolmanteenkin kohdistuu voimia. Uskoisin toiseen suuntaan menevien termien olevan merkityksettömiä, jolloin siis pitäisi katsoa vain, miten kahden vipuvarren liike muuttaa rannekierrolla tehtävää työtä – eikös RR:n idea ollut se, että siinä lapa sulkeutuu vaivattomammin?

Osuman fysikaaliset lainalaisuudet pätevät tietysti mukaan lukien mailan lavan asento suhteessa mailan liikesuuntaan, joka PVKRR:ssä ja normaalissa on erilainen.

Tai sitten olen ymmärtänyt kaiken ihan väärin, josta minua valistetaan asianmukaisesti…

Final point: Tykkään edelleen ajatella tätä bottom-up (vrt Scoop) ja olen sitä mieltä, että lievästi modifioidulla DP:llä pärjäilee mukavasti. Edelleen olen sitä mieltä, että voisi olla fiksua yrittää yhdistää laskennallinen ja valmennuksellinen osuus, vaikka varmasti jälkimmäinen on se suurempi pala (eikä kukaan ole muuta väittänytkään). Itse meinaan pysyä/palata tuohon normaaliin, koska tämän ikäinen ukko ei enää opi mitään uutta ja vanhakin unohtuu.

Nyt yritän päästä lopulta irti tästä keskustelusta ja tehdä jotain, mitä minun pitäisi olla tekemässä, joten tuskin kuuluu minusta hetkeen aikaan.