Kiitooshta vaan! Hattu oli muuten kummitätini ostama (siis itselleen), joka oli pari viikkoa aiemmin ollut samaisessa etelän kohteessa lomailemassa vanhempieni seurana (jotka taas viettivät siellä peräti neljä viikkoa ja… noh, se sukulaisista ja heidän lomistaan)… En yleensä itse pidä mitään kotsaa päässä, kun ’ei ne sovi mun päähän ja muutenkaan stailiin hei!’ Nyt oli pakko, kun aurinko porotti siinä määrin, että pistos olisi ollut lähes saletti, mikäli olisi koko viisi tuntisen ilman hattua painellut menemään.

Mutta swingiini. Ensinnäkin kiitos Boscolle Jerezin-tisleenhuuruisesta selostuksesta. Olen tismalleen samaa mieltä tuosta bsw:stäni, vetäisen kädet kummallisesti tuossa alussa sisään, mutta päädyn silti siedettävään ’yläasentoon.’ Eli kädet voisivat kulkea hippasen hartioita pystymmin bsw:ssä.

Tapituksesta sanoisin, että se on ollut aina ’tavaramerkkini’, jopa niin, että aikanani olin ns. perse pystyssä ja selkäranka mutkalla (siis tietenkin vain vähän).

Kaipa olen liiaksi lukenut varoituksia (ja myös näen varoittavia esimerkkejä jatkuvasti rangeilla) siitä, kuinka huono ryhti alkuasennossa johtaa lähes aina löysiin ja ponnettomiin lyönteihin. Eli kaipa tämä on ’happy problem’, eiköhän siitä ole helpompi hellittää kuin päin vastaisessa tilanteessa.

Toisaaalta ryhtini on muutenkin hiukan ’olkapäät taakse’ tyyppiä (täytyy yrittää pullistella noita olemattomia tissilihaksia, ettei nyt kadulla ihan ojiin tönittäisi ;)) mikä tässä nimenomaan lienee kritiikin kohteena. Osa syy tähän lienee myös se, että kamppailen edelleen auki jäävien hartioiden kanssa (siis alkuasennossa -> ja varmaankin sitten myös itse lyönnissä). Jännitystä siitäkään ei tietysti koskaan saa/saisi syntyä, koska sillon on joku muu asia päin honkia.