JPJP kirjoitti: (16.11.2013 20:37:12)
Se mikä minua edelleen vaivaa on downsvingin aloitus. Alkaako se sillä, että maila ja kädet aloittavat liikesarjan ja pudotetaan asemaan, josta kierto alkaa, vai ensin alhaalta jaloista ja lantiosta jonka jälkeen kädet ja maila tippuu samaan aikaan tai sen jälkeen. Itselläni menee ajatus ainakin ensimmäisen mukaan, eli pyrin tiputtamaan mailan ensin ja kierto tulee sitten. Mutta käsittääkseni Hogan puhuu nimen omaan alavartalolla tapahtuvasta aloituksesta ja kädet ja maila tulee sen jälkeen. En ole siis kiinnostunut mistään nippeli tiedosta, vaan näistä parista mielestäni oleellisimmasta liikkeestä. Tiedän, että täällä kirjoittaa myös asiasta oikeasti ymmärtäviä ja tietäviä ihmisiä, joten lukisin mielelläni mielipiteitänne.

Kommentoinpa (vain) omalta osaltani. Erilaiset yritykset aloittaa lantion kierrolla (tai siihen keskittyen) ei ainakaan toiminu mulla. Vasta sen jälkeen kun pyrin siihen että kyynärpäät ehtii (alas ja) vartalon eteen downswingin alussa lyönti alkoi kulkemaan. Eli, vaikka lantio lähtisi liikkeelle niin käsien on hyvä tulla tarpeeksi alas ja matkalle eteenpäin ennen kuin lantion kiertoon lisää vauhtia. Samaan aikaan olisi hyvä saada paino etujalan varaan, tai pikemminkin tehdä kierto etujalan ympäri, koska jos takajalta ponnistan liikaa tai väärällä tavalla niin pyrkii joko toppaamaan tai lähtemään vasemman kautta slaissina (divotista näkee hyvin myös mitä tuli tällä rintamalla tehtyä). Aika maltilla saa molempia asioita lähteä tekemään downswingin alussa (kädet, painon paikka), kiirehtiminen lähes aina pilaa tapahtumaketjun. Vauhdin ehtii yllättävän hyvin kerätä matkalla rauhallisellakin lähdöllä.

Kierron pystyakselin suhteen olen ajatellu vähän analogiaa taitoluistelun piruetista: kädet lähellä vartaloa -> nopea vauhti; kädet kauempana -> hitaampi vauhti. Helpompi ymmärtää kuin toteuttaa? Joka tapauksessa, pystympi asento ja fältimpi swingi tuntuu paremmalta kuin (liikaa) eteen nojaava asento ja pystympi swingi; eka kombo on mulle vähemmän virhealtis. Hanuria vaan sopivasti (snadisti) stansissa taakse niin kädet mahtuu paremmin menemään vartalon edestä ja läheltä.

Aika paljon tarvitaan vielä hienosäätöä gripin, stanssin, pallon paikan, lavan asennon, lyöntisuunnan jne kanssa, mutta luulisin että noissa asioissa astuu mukaan aika paljon yksilöllisyyttä. Ja lehmän hermoja tarvitaan, koska jokainen lyönti tuntuu olevan oma yksilönsä ja pallon lentoradasta pitäisi sitten vetää johtopäätökset kaikesta edelläolevasta. Ei ihan helppo rasti…

Huom: nämä siis tuupparin ajatuksia eli kannattaa lukea varauksella.