Harvoin törmää näihin ’ulkopuolisiin’ neuvojiin. Nämä vieraat kyllä neuvovat, jos neuvoa kysyy. Mutta sitäkin enemmän on tullut törmättyä näihin aviomiehiin, jotka ’parempina’ pelaajina ovat ottaneet tavakseen neuvo vaimoaan.

Opetustuokion jälkeen vaimo lyö niin kuin ennenkin keskelle väylää 100 metriä. Mies huitelee viimeisen päälle tyylikkäällä svingillään päin metsiä. Ja sekös vasta miestä sapettaa kun vaimo pelaa paremmin.

Toinen hilpeyttä herättävä ryhmä ovat nämä ’kävelevät säätökirjat’. Ukot kyllä osaa golfsäännöt takaperinkin, mutta bruttotulokset ovat pitkälti toista sataa. Eräs seuran junnu totesi peliryhmässään kinasteleville sääntönikkareille, että kun lyö avauksen väylälle, lähetymisen greenille ja puttaa pari kertaan, niin silloin ei tarvii sääntökirjoja tuijotella.

Samoin kuin Tuuppari, olen tosi harvoin törmännyt ulkopuolisiin neuvojiin. Yleensä golfarit kyllä varovat neuvomasta vieraita. Aviomiehiä/poikaystäviä, jotka jatkuvasti neuvovat ja naputtavat vaimonsa pelistä, niitä on kyllä pilvin pimein. Joskus ihan nolottaa kuunnella sitä jatkuvaa moittimista, jota ko.hlö itse kuvittelee neuvomiseksi. Monesti olen ihmetellyt kuinka nämä vaimot pitävät hermonsa kurissa ja pelaavat omaa peliään huolimatta naputuksesta, ehkä sitä on oppinut sulkemaan korvansa.