-
JulkaisijaArtikkelit
-
Se oli sellainen sateinen, kolea syysilta. Klubin sääntömääräinen syyskokous oli alkamassa. Jo paljon ennen kokouspaikkaa tien vierusta oli täynnä pysäköityjä autoja. Joukko senioreja taapersi, joku vähän ontuenkin, jonnekin eteenpäin. Olisi voinut luulla että lähistöllä on jokin toinenkin tilaisuus, mutta lopulta kaikki hekin löysivät tiensä klubin kokouspaikalle. Jo aulassa oli melkoinen sählinki, kun lukemattomat palttoot ja hatut hakivat paikkaansa naulakossa. Kahvitarjoilun ääreen kun päästiin, toritunnelma tiivistyi entisestään. Vaihdettiin kuulumisia, muisteltiin kesän pelejä, suunnittelipa joku lähtevänsä talvella Espanjaankin pelaamaan – nyt kun on sitä aikaakin kun on eläkkeellä. Jotain oli nyt tapahtumassa, eihän koskaan syyskokous ole ollut näin suosittu! Niin tämä runsaslukuinen joukko vähitellen siirtyi itse kokoustilaan, heikkojalkaisimpien hakiessa istuinta lähinnä ovea. Ihan heti ei olisi arvannut että käynnistymässä oli urheiluseuran syyskokous. Huone tulikin viimeistä paikkaa myöten täyteen, osa joutui seinustallekin seisomaan. Puheenjohtaja pääsi avaamaan kokouksen ja kävi lyhyesti läpi kauden tärkeimmät tapahtumat. Kentällä oli tehty kesän ja syksyn aikana ahkerasti rakennustöitä ja kentän kuntokin oli saanut hyvää palautetta. Kun vielä kilpapelaajatkin olivat edustaneet seuraa mallikkaasti, voitiin kauteen olla hyvinkin tyytyväisiä. Päästiin työjärjestyksessä eteenpäin ja tultiin kohtaan, jossa oli määrä valita seuralle puheenjohtaja tulevalle kaudelle. Yleisön joukosta nousi yksi käsi pyytäen päättäväisesti puheenvuoroa. Puheenvuoro myönnettiin ja sen myötä tulikin esille aivan uusi nimi. Tuskin oli puhuja ehtinyt istahtaa kun ehdotus sai kannattajansa. Näin oli istuva puheenjohtaja saanut haastajan. Ehdotettu ja kannatettu, hyvin harjoiteltu kuvio. Seurasi siis suljettu lippuäänestys. Avustajat jakoivat äänestyslippuja ja väkijoukko valmistautui tärkeään tehtävään. Jotkut seniorit vilkuilivat vaivihkaa tietoisen näköisinä toisiaan. Vieressä istuvalle nuorelle singelipelaajalle tokaistiin: ’Kait sitten tiedät mitä siihen lappuun kuuluu kirjoittaa!’. Laput saatiin kerättyä ja laskennan ajaksi julistettiin kokoustauko. Käytävään purkautui kiivaasti pajattava joukko. Kävi selville että tietty seniorijoukko oli tämän kaiken takana: oli agitoitu kannattajia, pidetty vaivihkaa valmistelevia kokouksia ja suunniteltu huolella miten itse syyskokouksessa edetään. Agitoiduille oli lupailtu hallituspaikkoja, ja sitä miten uusi puheenjohtaja kerrankin tulisi ajamaan tavallisen klubipelaajan asiaa. Ennen kaikkea, valmistelut oli pidetty salassa muilta kuin luotetuilta henkilöiltä. Vastapuoli, valtaa vielä pitävät toimihenkilöt, päivittelivät agitoitujen kohtaloa: ’Eivätkö nuo ihmiset osaa ajatella omilla aivoillaan!’ Tauko kuulutettiin päättyneeksi. Äänestyksen tulos oli valmis julistettavaksi ja kokousväki asteli takaisin saliin. Niinhän siinä sitten kävi että haastaja sai enemmän ääniä. Suunniteltu vallankappaus oli onnistunut. Istuva puheenjohtaja onnitteli voittajaa ja työjärjestyksessä jatkettiin eteenpäin, valitsemaan seuraavan kauden hallitusta. Uusi puheenjohtaja pyysi puheenvuoroa ja asteli salin eteen. Tottuneesti, muutaman ympäripyöreän lausahduksen jälkeen, hän kaivoi salkustaan valmiiksi printatun kalvon, jossa oli hyvin valmisteltu esitys tulevan hallituksen kokoonpanoksi. Tältä pohjalta keskustelu sitten oli määrä aloittaa. Hallituksen valinta meni myös äänestykseen ja pitkällisten laskelmien jälkeen päädyttiin jo kerran nähtyyn, valmiiksi printattuun esitykseen, vähäisin muutoksin. Vihdoin muutkin asiat saatiin puitua ja kokous julistettiin päättyneeksi. Väkijoukko alkoi poistua. Eräskin entinen pankinjohtaja nousi eturivistä tyytyväisen näköisenä, hakien hyväksyvää katsekontaktia omiensa joukosta. Me tehtiin se. Nyt saivat singelipelaajat kerrankin nenilleen. Turha luulla että enää pidettäisiin avoimia scratch-kisoja. Sen sijaan scramble, seniorikisat, hidas pelaaminen, hitaat griinit ja helpot raffit tekivät tuloaan. Kyllä me enemmistönä olevat tavalliset klubipelaajat nyt saimme sinne oman miehen.
Teillä on varmaan mahtava tunnelma klubilla ensi vuonna 🙂
Onneksi en ilmeisesti ja toivottavasti ole kyseisen seuran jäsen. Kuullosti hirvittävältä, aivan kuin Talebanit olisivat saaneet uudestaan vallan. Toivottavasti vastaavanlainen käytäntö ei yleisty.
Mitä ihmettä sä oikein kitiset! Sinulla oli aivan samanalainen mahdollisuus hoitaa asia itsellesi sopivaksi……. se vaatii vaan hiukan vaivaa. Ei kaikki ole katettuna valmiina vain sinun nopeata kierrosta varten vaan sinun kierroksesi eteen moni on tehnyt paljon duunia. Nyt ne duunintekijät kohentavat vain omia pelinautintojaan.
Olen juuri liittynyt osakkeen omistajaksi. Jäsen olen ollut jo iät ja ajat. Omassa seurassani olen ollut suht tyytyväinen seuran toimintaan ja olen mielestäni päässyt osaltani myös vaikuttamaan seuran toimintaan.
Mikä on klubipelaaja ? Eikö singelipelaaja ole klubipelaaja ? Pitäisikö rangaista singelipelaajaa siitä, että hän on mennyt ja kehittynyt golfissa singelipelaajaksi ?
Mielestäni seuran toiminnassa pitää ottaa huomioon kaikki ryhmät, myös klubipelaajat !
Jos tämä juttu on tosi, tulee mieleen joidenkin (korostan sanaa joidenkin…) singelipelaajien käyttäytyminen voisi sanoa klubista riippumatta.
Ei sitä sentään Eurooppaa omisteta, vaikka olisikin pieni händäri, eikä se oikeuta käyttäytymään miten tahansa muita huomioimatta klubiravintolassa, kentällä jne.
Voisiko tässä syyskokouksessa olla taustalla tällaistakin ärtymystä?
Nämä samat pelaajat, jotka laittavat singelipelaajat kuriin (senioreiden ja naispelaajien äänillä) ovat hyvin aktiivisia muissakin toiminnoissa.
Tulet näkemään, että seuraava aktiviteetin kohde
on kentän suunnitteleminen uudelleen (=helpottaminen): vesiesteiden ja bunkkerien täyttäminen, haittaavien puiden katkominen ja kentän leventäminen
Hupikisojen määrä lisääntyy.
Näin meillä Suomessa. Meillä kun golfkenttääkin johdetaan demokraattisesti.
Kuvaamasi menettely on varsin yleistä Suomessa. Jäsenmäärä on kasvanut liian nopeasti. Tosigolffarien, jotka pitävät golffista, suhteellinen osuus laskee jäsenmäärän kasvaessa. Tämä on se syy.
oliko kyseessä seuran (ry) vai kenttäyhtiön kokous?
tuskin seuran hallitus pystyy sanelemaan mitä kenttäyhtiö (joka omistaa kentän) tekee. tietysti jos samat ’skubet’ istuu myös yhtiön hallituksessa.
Tuskin kovinkaan moni osakkeenomistaja on mielissään valtavista uudistuksista jotka näkyvät nostettuina vastikemaksuina.
Severiano. Aivan oikein.
Varaudu kuitenkin siihen, että kohta joku kirjoittaa:’ Golf on muutakin kuin tuloksen tekemistä.., Iso osa golfia on luonnosta nauttimista…, Ei kaikkien otsa rypisty vaikka 9. reiällä lyöntejä on kasassa yli 100.., Golfissa tärkeintä on sosiaalisuus ja …’
Yeah right !
Kyllä on kamalaa!!!!
Rekisteröidyssä yhdistyksessä jokaisella jäsenellä on samanlainen mahdollisuus vaikuttaa kokkouksissa. Yksi mies ja yksi ääni. Siihen ei vaikuta HCP eikä voitettujen kilpailujen määrä. Samoinhan menetellään presidentinvaaleissakin. Sielläkin kaikki liikuntakyvyttömät ja seniilitkin saavat äänestää. Tämä kamala käytäntö tunnetaan maailmalla nimellä demokratia. Tätä hallintotapaa jotkut ovat jopa henkensä uhalla olleet valmiita puolustamaan.
Kenttäyhtiön kokouksissa kaikilla osakkeenomistajilla on yksi ääni/osake. Siellä on vielä mahdollisuus hankkia muilta osakkeenomistajilta valtakirjaoja ja helpottaa näin ’vallankaappauksen’ tekemistä.
On mielenkiintoista seurata mitä ’sihteeri’ meille raportoi ensi vuonna tämän ukkolubin tapahtumista. Jos sen toiminta ei tyydytä ’sihteeriä’ ja vanhaa hallintoa, niin heillä on toki sama mahdollisuus jatkossa vallata takaisin asemansa, jos saavat enemmistön taakseen.
Kenttäyhtiöiden kokouksissa ei ihan kaikilla kentillä liene yksi ääni/osake, valitettavasti.
Kertomasi mukaan näyttää siltä, että yhdistyksen / yhtiön kokouksessa jäsenet / osakkaat käyttivät kokouksessa sitä päätösvaltaa, joka heille kuuluukin.
Mitä vanha puheenjohtaja oli tehnyt uudelleenvalintansa eteen? Millä tavalla istuva hallitus ja puheenjohtaja oli aikanaan valittu, samanlaisessa junttakokouksessa? Oliko silloin valinnan takana ’tietty scr-pelaajien joukko’ tai jokin muu vähemmistö, vähemmistö siinä missä senioritkin?
Teillä oli tarjolla kaksi ehdokasta puheenjohtajaksi, kai tajusitte kysyä heiltä heidän tavoitteistaan, jos he eivät itse niistä osanneet kertoa, vai keskityittekö vain voivottelemaan vanhan hallituksen kurjaa kohtaloa ja mollaamaan vastaehdokasta ja hänen kannattajiaan? Asiakysymyksillä olisi voinut kerätä muutaman, ehkä ratkaisevan äänen..
Oletko varma, että edelliseen puheenjohtajaan ja hallitukseen oltiin niin tyytyväisiä kuin annat ymmärtää? Klubin hallitustehtävät ovat sen verran työläitä ja epäkiitollisia, että kynnys lähteä itse tekemään töitä on aika korkea, ihan pikkuasioiden takia ei siihen ryhdytä. Tuskin hallituspaikkojakaan on niin paljon, että missään torikokouksessa enemmistöä kerätään hallituspaikkoja lupailemalla.
Hallituksen kädet sitoo aika tehokkaasti talousarvio. Isommat kenttämuutokset kestävät vuosia ja maksavat rahaa, jos jäsenten enemmistö ei halua ehdotettuja muutoksia rahoittaa, ei puheenjohtaja ja hallitus voi muuta kuin toimia annetuissa rajoissa tai sitten erota.
Pitää myös muistaa, että seuraava vaalikokous on taas vajaan vuoden kuluttua, ja vain muutos on ikuista..
Kuvattu menettely on valitettavan yleistä. Demokratiaahan se tietysti on, mutta yleensä seurojen vuosikokouksiin tulee muutama kymmenen jäsentä, vaikka seurassa olisi 1000 jäsentä. Ja kun jonkun naama ei miellytä tai on sattunut sanomaan pahasti kaljalasin ääressä, oppositiorintamia syntyy. Seuraavaksi kysytään, mikseivät muut tule ja kitistään tästä: kuten sanottu KOKOUKSEN demokratia voittaa. Mutta onko se äänekkäiden ylikävely ’maan hiljaisista’, jotka esim. ’Sihteerin’ tapauksessa ovat saattaneet olla ihan tyytyväisiä toimintaan.
Miksei vanha puheenjohtaja kerännyt omaa ’vaaliliittoaan’ ? Joillain ihmisillä näissä golfyhteisössä on vielä periaatteita. Eli kaikki eivät halua lähteä agitointiin. Oikein vai väärin – kukin päättäköön omalla kohdallaan.
Kaikki yhdistystoiminta ja etenkin golf synnyttää käsittämättömän määrän tunnelatauksia. Ja ainahan tehdyt päätökset ovat joidenkin mielestä vääriä. Kun yhdistyselämään lähtee, turha odottaa kiitosta. Jos kukaan ei valita, voi tulkita asioiden menneen hyvin.
En tunne Sihteerin tapausta, mutta onnea vaan uudelle hallitukselle. Aikanaan hekin huomaavat, ettei yhdistystoiminta ole vaan kokouksissa istumista, kaffen juomista ja kiitoksen keräämistä vaan ehkä jonkun tarvisi tehdä työtäkin ?
Se, tekeekö tällaisia vallanvaihdoksia singelipelaajat, seniorit vai naiset, on epäolennaista. Jos se tehdään asiaperustein, OK. Mutta jos se tehdään tunnepohjaisesti, kun edeltäjien naamat eivät miellytä, sääliksi käy ko. kenttäyhtiö(i)tä.
Olisi kiva tietää miten seuran asioita hoidetaan, jos ei vuosikokouksessa ja enemmistön päätöksin?
Asiaan voi ehkä vaikuttaa seuran sääntöjä muuttamalla. Hankitaan sopiva enemmistö seuraavalla kerralla, äänestetään ja muutetaan seuran sääntöjä siten että vastaisuudessa äänioikeus määräytyy tasoituksen mukaan. Mitä pienempi händäri, sitä enemmän äänivaltaa, vai mitä?
Tai kenties äänivaltaa voitaisiin rajoittaa iän perusteella? Senioreilla ja junnuilla olisi vain 1/2 äänen äänioikeus?
Epäilen näinkään päästävän kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Niinkuin ei millään hallintotavalla. Isossa seuraporukassa joutuu aina tyytymään enemmistön päätöksiin, näin tämä on määritelty jopa yhdistyslaissa.
Mielestäni on vain yksi vedenpitävä konsti. Kun hankkii oman kentän, tai ainakin riittävän osuuden osakkeista, voi päättää ja itse määrätä miten kukakin kentällä pelaa. Tällä tavalla menetellen on varmaa että kaikki menee juuri niinkuin itse haluaa, ja voi olla täydellisen tyytyväinen ja onnellinen ihminen.
Ei kai Sihteeri tarkoittanut, että kokouksessa tai siihen ’valmistautumisessa’ meneteltiin väärin.
Harmitus johtuu varmaan siitä, että hänen kenttänsä saattaa muuttua luontoa ihastelevien fabujen seurustelupaikaksi.
Ei muuta kuin seuraavana vuonna ’valtaamaan’ kenttää takaisin nuoremmille ja vanhemmille pelimiehille / -naisille.
Minulle jäi hieman epäselväksi, mikä ’sihteerin’ huolenaiheena asiassa oli, joten kommentoin varmuuden vuoksi useammalta kannalta.
Katkeruus aseman ja vallan menetyksestä:
Otan osaa ja onnea ensi vuoden kamppanjointiin.
Yhdistystoiminnan demokraattisen päätöksenteon epäoikeudenmukaisuus:
Niin se vaan on, että yhdistystoimintaa ohjaavat lait edellyttävät rekisteröidyiltä yhdistyksiltä, jollainen ko. urheiluseura nähtävästi on, demokraattista ja jäsenten kannalta tasavertaista päätöksentekojärjestelmää. Kyllä kai meitä kaikkia pännii useimpien vaalien jälkeen, jos omat ehdokkaat tai puolueet eivät voita. Mutta yleensä on päädytty siihen, että demokratialla on vielä enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Lakia voi toki yrittää lähteä muuttamaan, mutta sepä sitten edellyttääkin demokraattista toimintaa ja jumalattomasti lobbausta.
Kentän mahdollinen muokkaaminen vain jonkin yksittäisen käyttäjäryhmän tarpeiden mukaiseksi:
Toivottavasti näin ei ole tapahtunut aikaisemmin eikä tapahdu jatkossakaan. Kuten edellä joku on jo kommentoinut, kentästä päätettäneen kentän omistavan yhtiön päätöksentekojärjestelmän mukaan. Tämä on kai useimmissa tapauksissa erillään urheiluseuran päätöksenteosta paitsi tietenkin, jos seura omistaa kentän.
Mielestäni keskeiset pointit ovat erilaiset käyttäjäryhmät, joilla on erilaiset tavoitteet ja tarpeet, sekä kentän käytön ja urheiluseuraan kuulumisen kytkentä.
Erilaisia käyttäjäryhmiä ja niiden välisiä ristiriitoja sekä mahdollisia ratkaisuja olen ollut mukana käsittelemässä joissain aikaisemmissa ketjuissa enkä välitä niitä tässä toistaa.
Golfin harrastamisen kytkeminen urheiluseuraan ja -liittoon kuulumiseen sekä toisaalta yksi urheiluseura per yksi kenttä monopoliperiaate ovat mielestäni ihmeellisiä juttuja, joita kyllä kannattaisi jossain vaiheessa pohtia ja vaikka ajatusleikin omaisesti testailla kilpailuviranomaisen näkökulmasta.
Miksi minun on pakko kuulua urheiluseuraan ja lajiliittoon, jos haluan ostaa palveluja golfkenttäyhtiöltä? Ymmärrän ja kannatan täysin sitä, että, jos haluaisin harrastaa golfia kilpaurheiluna ja kilpailla siinä, minun tulisi kuulua lajin kilpailutoimintaa harrastavaan urheiluseuraan ja sitä ohjaavaan lajiliittoon. Laskettelua, tennistä, squashia, sulkista, jääkiekkoa, jne. voin harrastaa ilman kilpailullisia tavoitteita ostamalla suorituspaikka-aikaa yhtiöiltä tai yhteisöiltä kuulumatta ko. seuroihin tai lajiliittoihin. Mutta kun haluankin harrastaa golfia, sepä ei käykään.
Miksi kullakin kentällä on vain yksi urheiluseura ? Ainakin jääkiekossa, jalkapallossa, jne. näyttää siltä, että halliyhtiöt voivat sujuvasti myydä suorituspaikkaa useammille eri tavoitteilla toimiville seuroille ja yhteisöille. Mutta golfissa se ei näytä toimivan.
Sihteerin kirjoitus tuskin kuvaa todellista tapahtumaa vaan on keskustelun provosoimiseksi kirjoitettu.
Millähän klubilla klubin hallitus koostuu vain singelipelaajista? Minulla on se käsitys että useimmilla klubeilla hallinto on golfia pitkään harrastaneiden käsissä. Ja nämä ovat useimmiten 50-60 vuotiaita ihmisiä, monesti kyllä miehiä.
Sihteeri kuvailee kauheuksia kuten ’avointen scratch-kisojen lopettaminen/vähentäminen, scramble, seniorikisat, hidas pelaaminen, hitaat griinit ja helpot raffit tekivät tuloaan’.
Näinköhän on?
Klubin hallitus harvemmin käsittelee raffien pituuksia tai greenien nopeuksia, ja jos käsitteleekin, se tuskin johtuu ’ilkeydestä’ vaan resursseista ja todellisista mahdollisuuksista: esim. Sarfvikissa on Suomen nopeimmat greenit vaikka klubia tuskin muuten pidetään minään avoimien kisojen aktiivisena järjestäjänä. Greenien nopeus johtuu pelkästään klubin kenttämestarin/henkilökunnan taidosta ja klubilla käytössä olevista taloudellisista resursseista.
Senioritkaan tuskin pelaavat hitaammin kuin 30-kymppisistä miehistä koostuvat metsään hakkaavat flightit, joissa voi olla mukana singeli-pelaajiakin. Joka palloa etsitään säädetyt 5 minuuttia. Hitaasti pelaavaa seniori- tai naispelaajaflightia harvoin tapaa. Ylipäänsä en usko että tasoituksella 3 ja tasoituksella 18 pelaavien pelinopeudessa on merkttävää eroa. Kaikkein nopeimmin pelaavat naiset, joiden tasoitus on 20 ja alle. Aina suoraan, väylälle, lyhyempi kenttä.
Miten scramble pelimuotona ja singeli-pelaajien pelaaminen on ristiriidassa? Niissähän singelitkin voivat kokeilla, pääseekö yhdellä lyönnillä oikaisemaan doglegin mutkan tai muita sankarisuorituksia.
Avoimia kisoja – jos niitä on joka viikonloppu klubilla jolla on vain 1 kenttä – on syytäkin rajoittaa. Miksi antaa jäseniä täynnä oleva kenttä vieraspelaajien käyttöön, kun kentän kustantaneet osakkaat/säsenet ei muutenkaan kunnolla mahdu pelaamaan?
Se joka maksaa, toki saa nauttia maksamastaan tuotteestaan. Toki 3-4 avointa kisaa/klubi on ihan OK, ja hyvään kulttuuriin kuuluu järjestää vuorollaan SM-tason kisoja tai muita Tourien kisoja. Mutta ei se saa olla joka viikonlopun tilanne. Avoimissa kisoissa on useimmiten osallistiumista rajoittava tasoitusraja tai vain pienikiintiö oman seuran jäsenille, vaikka haluaisi osallistua, ei mahdu mukaan.
ainakin minun kotikenttäni – ja tietääkseni kaikki muutkin Suomen golfkentät – myyvät palveluitaan minkä tahansa muun golfkerhon jäsenille, jotkut jopa ilman green-cardia, ja sellaisiakin on, jotka houkuttelevat ihan ummikkoja lajin piiriin.
Sen, että täydelle golfkentälle ei lasketa perusasioita hallitsematonta porukkaa parhaassa tapauksessa vain sotkemaan muiden peliä ja pahimmassa tapauksessa telomaan itseään ja muita, sanelee terve järki, eikä kilpailuviranomaisilla ole siihen mitään sanomista.
Tuntuisi perin hankalalta että yhtä kenttää käyttäisi esim. 2-5 eri seuraa. Yhden seuran jäsenmäärä olisi n. 500-1000, niin olisi kentällä käyttäjiä 1000-5000 + tietenkin greenfee pelaajat tämän päälle. Nykyiselläänkin, alle 1000 hengen seurassa (oma kenttä), tuntuu että ei meinaa saada peliaikaa muuten, kuin varaamalla useampi päivä etukäteen (4). Silloinkin on vaarana, että aikaa ei saa sovitettua muiden menojen kanssa (ylläri, ylläri elämässä on muutakin kuin golfia). Jos kentällä olisi useampi seura, kuten mainittiin olevan jääkiekossa (halliyhtiö), tullaan menemään samanlaiseen tilanteeseen kuin jääkiekossa, että pienimmät ja ”köyhemmät” seurat saavat vain jämäaikoja kentälle, (vrt. jääkiekko, treenit voivat alkaa 23-01 tai 05-07). Kuka on valmis lähtemään pelaamaan golfia yömyöhään tai aamuhämärissä (tuskin lienee mahdollista ilman lisävalaistusta)? Viikonloppuisin tuskin pääsisi kentälle, koska silloin yleensä seurat järjestävät kilpailuja. 2-5 seuran kilpailut tulisivat varaamaan kentän viikonloppukäytön lähes kokonaan. Mielestäni kenttäyhtiötä ei pysty suoraan vertaamaan halliyhtiöön. Toki kentille pääsee aina greenfee pelaajana, kuten jäähalleihin, tenniskentille ja salibandy halleihin pääsee maksamalla käyttövuokraa. Eikä aina tarvitse kuulua urheiluseuraan. Mutta golfissa onkin tasoitusjärjestelmä, millä kontrolloidaan pelin sujuvuutta. Tietysti nyt aletaan vertaamaan ulkomaille, missä on pay and play kenttiä, mutta kuinka moni golffari tosissaan tahtoisi tällaiselle kentälle? En minä ainakaan. Toisaalta jos ei kuulu urheiluseuraan, eikä ole maksanut ns. lisenssiä (vrt. greencard), ei saa osallistua lajin kilpailutapahtumiin pelaajana tai edes valmentajana. Kuitenkin monia lajeja pelaillaan ja kilpaillaan alasarjoissa harrastuspohjalta, kuten myös suuremman händärin omaavat golffarit voivat osallistua kilpailuihin. Ja suurin osa golffareista käykin näissä kaikille avoimissa kilpailuissa, sarjojakin löytyy jokaiselle. Mutta jos ei ole lisenssiä ei voi osallistua kilpailuihin. Ja lisenssiä tietääkseni ei saa missään lajissa kuulumatta urheiluseuraan tai vastaavaan järjestöön, näin myös golfissa.
Mielestäsi kirjoituksesi loppuosa kertoi juuri mistä koko asiassa on kysymys: avoimia kilpailuja ei saa olla, koska viedään osakkailta peliaikaa.
Avoimet kisat ovat osa klubin tekemisestä urheilulliseksi ja jäsenten kasvattamiseksi ymmärtämään mistä golfissa on kysymys. Suosittelen avoimiin kilpailuihin osallistumista kaikille ja mahdollisimman monella eri kentällä. Tällä tavalla pelitaito ja golfin ja ns. golfkulttuurin ymmärrys kasvaa.
Avoimet kilpailut eivät varmasti ole seuran jäseniltä pois. Seuran jäsenillä on etuoikeus osallistua niihin ja avoimet kilpailut kasvattavat moneen asiaan. Päättäjiltä tarvitaan näkemystä.
Juuri tähän se demokratian korostaminen vie: golfklubeista tulee jäsenistönsä näköisiä. Hupikilpailuja seuran senioreille ja naisjäsenille.
Ei näissä mitään pahaa ole, mutta alkaa vain usealla klubilla valtaosa kisoista olla hupikisoja.
Itse en tiedä millä tähän demokratiaongelmaan saadaan ratkaisu: Ehkäpä sillä, että toiminnanjohtajana on vahva ja arvostettu golfista ymmärtävä henkilö (ikävä kyllä melko niukka resurssi) ja että golfkentän on suunnitellut kuuluisa golfarkkitehti, joka ei anna ilman hänen lupaansa tehdä luomukseensa muutoksia (kenttäsuunnittelu monella kentällä päättävien elinten mielihommaa).
Perusvikahan Suomessa on lajin nuoruus ja huima kasvu. Päättävät elimet ovat täynnä erittäin korkean hcp:n omaavia golffareita, joiden mielestä on hienoa olla hallituksen jäsen. Kokeneemmat ja osaavat golffarit haluavat pelata golffia kesän tai heitä ei itse asiassa ole.
Entä tiedä onko golfkulttuurin ja urheilugolfin korostaminen oikein, jos hupikilpailut ovat mitä seuran jäsenistö demokraattisesti kaipaa.
yksi kenttä-monta seuraa ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta, esim St. Andrewsin Old Coursea ei omista mikään seura, ei edes R&A, ja kenttää pitää kotikenttänään useampikin seura
liiton kalenteriin on merkitty 2002 avoimia kilpailuja seuraavasti:
kesäkuu 330 kpl
heinäkuu 355 kpl
elokuu 258 kpl
syyskuu 185 kpljos et pääse ihan joka viikonloppu omalla klubilla avointa kilpailua pelaamaan, valinnanvaraa löytyy kyllä.
Kentän virittäminen huippukuntoon vie noin kuusi viikkoa, eikä greenejä voi pitää jatkuvasti pariin milliin jyrsittynä. Joten kolmekin tällaista kisaa mahtuu kauteen vain nippa nappa, ja välilläkin pitäisi päästä pelaamaan. Tämä unohtuu helposti erilaisia toureja kiertäviltä singelipelaajilta, he kun tulevat vieraskentillä tässä suhteessa joka viikonloppu ’valmiiseen juhlapöytään’, ja kotikentällä on väkisin edessä arki.
Arkkitehdit eivät muuten omista suunnittelemiaan kenttiä, heillä ei ole muutoksiin mitään sanomista.
Toiminnanjohtaja taas on kentällä samassa asemassa kuin toimitusjohtaja osakeyhtiössä. Jos naama ei miellytä jäsenistöä tai hallitusta, toimitusjohtaja lähtee.
Olen pelannut golfia vuodesta 1979, jolloin Luukin kentälle pääsi pelaamaan kuka tahansa. Kenttä pidettiin talkoilla kunnossa, koko maassa oli golfareita alle 2000 kpl. Kun Espoo valmistui muistaakseni 1982, liityin EGS:ään. Sekin seurakenttä. Jäseneksi pääsi ilman jonoa, maksamalla 10 000 mk:n liittymismaksun. Kilpailuja oli joka viikonloppu, useat niistä avoimia. Ainoa keino päästä pelaamaan lauantaisin oli osallistua kisoihin, niin myöskin tein.
Silloinkin jotkut ihmiset halusivat säästää rahaa ja luistaa kenttien hoidon kustannuksista tai talkootyöstä, ja liittyivät kaukojäseniksi pääkaupunkiseudun ulkopuolisiin seuroihin. Sekä Espoossa että Talissa oli silloin sääntönä, että greenfeellä ei päässyt pelaamaan, jos asui pääkaupunkiseudulla, muttei kuulunut pääkaupunkiseutulaiseen seuraan, eli siis Taliin, Espooseen, Luukkiin tai Sarfvikiin. Sarfvik muista poiketen oli osakekenttä, mutta pyöri sekin talkootyöllä. Klubitalona oli vanha parakki, Luukissa ’lato’. Talissa oli ainoa kunnon klubi, kunnes Espoon klubitalo valmistui.
Olen aivan varma että ainakin Tali ja EGS ovat tehneet osansa kilpagolfin hyväksi. Molemmissa on vankka senioritoiminta, ne samat ihmiset, jotka jo 80-luvun alussa esim. Espoossa 30-40-kymppisinä rakensivat kenttää. Aika moni on tosin siirtynyt osakekentille, esim. 80-luvun lopulla Sarfvikiin ja Mastersiin (silloin pikkurahalla), kun sekä Talissa että Espoossa avoimet kisat veivät suuren osan viikonlopuista.
Mietipä, Severiano, että parhaimmillaan Talissa kenttä oli 2-3 viikkoa kiinni: Erkko Trophy, SM:t, joitain muita tapahtumia, sama Espoossa, Challenge Tour, SM:t jne. Näiden aikana ei pääse pelaamaan kuin ne jäsenet jotka osallistuvat näihin skaboihin. Talin jäsenistä melkoinen osa on jäsenenä josssain muussakin klubissa juuri em. syystä.
En vastusta avoimia kisoja millään lailla, mutta ne on kyllä varsinkin klubeilla joilla ei ole kuin 1 kenttä saatava jakautumaan maan eri kenttien välillä tasaisemmin. Esim. Mastersin jäsenistö hcp:hen katsomatta ymmärtääkseni ei pitänyt suurena menetyksenä ammattilaiskisansa menettämistä Talmaan. Tosin nythän Pauli Pesonen on rakentamassa omaa kenttää, Talman ammattilaiskisa siirtyy Pesosen oman kentän valmistuttua sinne.
Pääkaupunki tarvitsisi pikaisesti 20-30 uutta kenttää. Siitä vaan nuoret vihaiset miehet panemaan toimeksi, seurapohjaisen urheilullisen kentän pystyttäminenkin on varmasti mahdollista jos mielen paloa löytyy. Kaikki vaan pitäisi nykyään saada helpolla ja ilmaiseksi.
Klubien nykyinen aktiivijäsenistö (järjestöllisesti) ainakin pyrkii parantamaan nykyisen jäsenistön pelioloja. Esim. Pickalassa valmistuu uusi 18 reikää, mutta uusia osakkeita ei myydä. Tämän jälkeen Pickalassa on sama jäsen/reikä suhde kuin Sarfvikissa, eli 500 jäsentä/18 reikää. Se mahdollistaa lähtöaikojen saannin toivon mukaan klubin jäsenille silloin kun mieli tekee pelata. Mutta jokainen nykyinen jäsen panostaa tähän 3000-4000 Euroa sen lisäksi että on ostanut osakkeen aikoinaan, halvimmillaan kai antivaiheessa 80-luvun loppupuolella noin 8000 Euroa. Kyllä sen panoksen jälkeen pitää löytyy myös peliaikaa.
Miten olisi, jos Botnia Golf ja Pielis Golf yrittäisivät rakentaa pääkaupunkiseudulle kumpikin oman kentän? Löytyykö pääkaupunkiseudulla asuvilta näiden klubien jäseniltä yrittäjyyttä? Näillehän voisi rakentaa todella urheilullisen profiilin.
En kirjoittanut itsestäni. Suomessa alkaa olla noin sata golfkenttää eli avoimia kisoja on esim. syyskuussa vajaa 2 per kenttä keskimäärin. Minusta on aivan liian vähän. 6-8 mielestäni on sopiva määrä, mihin ei yllä mikään kuukausi.
Arkkitehti ei todellakaan omista kenttää, mutta uskoisin, että kuuluisa kenttäarkkitehti vaatii kentältä, että se toteutetaan (ja ylläpidetään) suunnitelman mukaisena, jotta hänen nimeään voidaan käyttää mainonnassa.
Tottakai kaikki ovat irtisanottavissa, niin toiminnanjohtajat kuin hallituksetkin. Kyllä Suomen golfhistoriasta tunnetaan useita jämäköitä toiminnanjohtajia (tai mitä ne nyt aikoinaan olivatkaan), jotka ovat luoneet yhdessä jäsenistön kanssa hienoja golfkenttiä ja vahvoja golfklubeja.
Uskoisin, että olemme perusasioista aktiivin kanssa aivan samaa mieltä.
Aktiivi kertoo pelanneensa paljon avoimia kisoja, koska kentälle ei muuten päässyt. Juuri samaa tietä olen suosittelemassa yleisemminkin. Sitä tietä golftaito ja muu osaaminen golfissa kasvaa. Avoimella kisalla en tarkoita avointa kisaa huipuille vaan kisaa, joka on avoin klubigolffareille.
Kentän suljettuna olemisen hyväksyn, mikäli kyseessä on huippugolfia, kuten on laita Talin suhteen. Sen sijaan en hyväksy, että kenttiä suljetaan viikonlopun päiväksi joidenkin firman hupikilpailujen suhteen.
Pääkaupunkiseutu kaipaa uusia golfkenttiä ja onhan niitä tulossakin.
Itse todella näen, että kilpaileminen, useiden kenttien kiertäminen, pelaaminen erilaisten ihmisten kanssa, on sitä mitä tarvitsemme, jotta viemme golfia eteenpäin. Kilpailut eivät ole ainoastaan negatiivinen asia, kuten monesti annetaan ymmärtää.
-
JulkaisijaArtikkelit