-
JulkaisijaArtikkelit
-
Täällä on paljon keskusteltu kilpagoilfareista, niiden asemasta, golfin imagosta, Pilzin ja Ilosen tienesteistä. Ruotsin menestys perustuu paljonti siihen, että siellä on paljon volyymiä, junnuja jotka aloittavat nuorina ja lahjakkaimmat/innokkaimmat sitten voivat 18-20 vuotiaina alkaa kiertää toureja. Mikä on Suomen junnutilanne? Mielestäni juuri junnuille pitäisi niitä avoimia kisoja järjestää ja näiden tapaamisia tukea, koska niistä sitä innostusta syntyisi. Golfliiton sivuilta näkee, että junnuja on 14 % jäsenistä, 12913 henkilöä. 10476 poikaa ja 2437 tyttöä. Mikä lienee vastaava % Ruotsissa? Taatusti korkeampi ainakin tytöissä. 9 seurassa junnujen osuus on yli 20 %. Eckerö Golf 36 %, Kajaanin golf 25 %, Katinkulta 23 %, Sarfvik 22 %, Vaasa 22 %, Åland 22 %, Aulanko 22 %. 8 seuralla on yli 250 junnua jäsenenään. Aland 343, Archipelagia 287, Oulu 290, Vaasa 264, Lakeside 256, Sarfvik 250, Tammer 253, Nurmijärvi 253. Mutta perinteiset ’kilpagolf-seurat’ Espoo 13 % (171), SHG 8 %!!!!! (131), Kurk 10 %(116). Olen vankasti sitä mieltä että kilpagolfin tulevaisuus on pelaajissa jotka ovat nyt alle 20 v. Nykyisistä ammattilaisistamme kukaan (miespuolinen) ei tule nousemaan Ilosen tasolle, saamaan Euroopan Tourin korttia esim. 3 peräkkäiseksi vuodeksi. Mutta alle 20-vuotiaissa on jo kovasti potentiaalia, muissakin kuin Mineassa. Miten siis junnut pelaamaan?
älä sano koskaan ei koskaan…
Taitaa olla vieläkin vähän niin, että golfiin tulevat lapset eivät välttämättä ole urheilullisesti mitään suuria lahjakkuuksia vaan pelaaminen aloitetaan muulta pohjalta.
Siinä vaiheessa kun melkein kuka vaan taustoistaan riippumatta voi aloittaa golfaamisen (kunnalliset kentät tms. sijoitettuna julkisten kulkuvälineiden reittien varrelle jne) saadaan mukaan sellainen massa ja myös lahjakkuuksia, että menestymiseeen on paremmat mahdollisuudet.
Lisäksi seurojen junnutoimintaan on otettu kait mallia joukkuelajien ’kaikki pelaa’ (kaikilla on ainakin melkein hauskaa ja melkein kukaan ei juurikaan kehity) -hengestä, vaikka golf on aika lailla yksilölaji ja huipulle pääseminen vaatii tinkimätöntä ympärivuotista työtä melkoisen nuoresta alkaen. Näin on toki monissa muissakin lajeissa.
Tästä mielipiteestä tullee turpaan, että tukka lähtee, mutta sellaista se on.
PS Toivottavasti se seuraava ET-menestyjä Ilosen jälkeen on jo syntynyt…
Voi olla, että olet oikeassa, vaikka perusteesi ovat peestä. Ensinnäkin varsinkin ennen huipulle tuloa olesuhteilla on jonkinlainen merkitys. Ruotsin eteläisissä osissa voidaan pelata lähes ympäri vuoden ’sulan maan golfia’. Huiput, nuorina aikuisina, voivat asua missä haluavat, kovin harvalla suomalaisella junnulla on tähän mahdollisuus, edes viettää useita viikkoja talvikautena ulkomailla. Jo nykyisestä junnujen joukosta löytyy varmaankin 5-6 pelaajaa, joilla on potentiaaliset mahdollisuudet nousta huipulle. Näidenkin kohdalle edellytyksenä on, että heiltä löytyy motivaatiota itseltään vuosien työskentelyyn tavoitteen saavuttamiseksi.
Tulevaisuudessa kilpailu vielä kiristyy entisestään. Onhan golf vasta viimeisten vuosikymmenien aikana tullut ’kaiken kansan’ urheilulajiksi. Viime vuosisadan alkupuolella parhaat pelaajat olivat usein mailapoikia, jotka saivat oikeuden harjoitella klubilla, jolla työskentelivat mailapoikina. Joukossa toki joku ’paremman väen’ edustaja.
Kun ajattelee noiden mailapoikien uraa, huomaa varmaan, että he seurasivat parhaat peliajat muiden pelaamista ja sen päälle harjoittelivat itse.
Tämä merkitsee lähes täysipäiväistä työstenkelyä lajia parissa. Moniko junnu on tähän valmis?
Kyllä vastaus kysymykseesi on, että jostain olisi löydettävä motivaatiota menestyä ja sitten vaan routaa sulattelemaan kentiltämme. Mielestäni ei ’pullamössö’ junnuja tarvita lisää, tai sillä ei ainakaan ratkaista huippugolfareiden puutetta.
Älkää nyt lukeko rivien välistä, ettei meillä olisi ainuttakaan kunnolla harjoittelevaa junnua. On toki, mutta kyllä heillä on haasteita nousta näissä olosuhteissa maailman huippupelaajien tasolle.
Toivotaan joidenkin onnistuvan ja mielestäni Mikollakin on vielä muutamia vuosia aikaa ottaa kehitysaskeleita pelissään. Toivon hänen löytävän lisää varmuutta peliinsä, kun on muutenkin todella fiksun oloinen mies.
epäilit, että turpaan tulee kommenteista…Vaikka ’kaikki pelaa’-kommentti olikin vähän huono, on totta, että aika vähässä on Suomessa määrätietoista junnutyötä tekevät seurat. Golf on siitä hyvä harrastus, että sitä voi harrastaa monella tasolla(myös nuorena). On oltava mahdollisuus harrastaa sitä tosissaan tai sitten nautintomielessä. Vaikka monissa seuroissa tehdäänkin ansiokasta junnutyötä, selkeät tasoryhmät puuttuvat.
Ei seuroissa tehtävä junnutyö sinällään ole huonoa, vaan Suomen golfkulttuuri on vaan niin nuorta, ettei osaajia varsinkin parempien pelaajien koutsaamisen vielä löydy ihan joka niemestä, notkosta ja saarelmasta. Ja homma on vielä aikaavievää vapaaehtoistoimintaa, niin nostan hattua niille, jotka jaksavat siihen aikaa uhrata.
Mitä taas pelaajamateriaaliin tulee, golfin yläluokkaimago ei varmasti paranna junnujen hakeutumista lajin pariin. Tässä suhteessa parannusta voi olla tulossa, mutta huolestuttavaa tulevaisuuden kannalta on se, että kenttäpula aiheuttaa junnujen pelimahdollisuuksien heikentymistä. Toivottavaa olisi, että esim. suurten kaupunkien lähelle saataisiin pienellä julkisella tuella edullisia aloittelupaikkoja
Junnutyöllä luodaan mahdollisuuksia nousta huipulle, mutta aivan kuten fade kirjoitit, huipulle nouseminen on kyllä täysin yksilöstä kiinni (hyvät taustavoimat toki auttavat, mutta esim. Piltz-voudatus huonoista managereista oli naurettavaa). Ja onko pääasia saada pelaajia huipulle vai osaavaa ja miellyttävää harrastajajoukkoa Suomeen?
No tuota mieltä minä olen ’kaikki pelaa’ -jutuista.
Vielä tuli mieleeni, että mitä tekee golfseuran edustusryhmässä vaikkapa 18-vuotias 10-vuotiaasta golfannut nuori mies, jonka tasoitus on edelleen yli 10, eikä kehitystä viime vuosina ole tapahtunut?
Vastaus on, että hän vie ryhmässä jonkun nuoremman, korkeampitasoituksisen, kehityedellytyksiä ja harjoitusintoa omaavan golfarin paikan ja mahdollisuuden seuran kautta tarjottavaan pron antamaan valmennukseen ja ohjaukseen.
Edustusryhmässä kai pitäisi pelata seuran parhaiden pelaajien, jotka haluaa seuraa edustaa. Edustuspaikat varmaankin jaetaan osoitettujen taitojen mukaan.
Jos seuran taso on sellainen, että 10-tasoituksellinen ryhmässä taidoillaan pysyy, ei kai se kyseisen pelaajan vika ole?
Miten vaikuttaa edustusjoukkueen arvostukseen ja motivaatioon se, että joku/jotkut joukkoon hyväksytyt tietävät, että ovat päässeet joukkueeseen pudottamalla sieltä jonkun itseään paremman, ja muut joukkueen pelaajat tietävät, että lähtö tulee siinä vaiheessa, kun naama lakkaa miellyttämästä, vaikka taidot riittäisivätkin?
Tarkoitin lähinnä tuota valmennuspuolta…
Mielestäni ei ole aivan oikein, jos valmennustuki (pron opit, rangepallot, talviharjoittelu jne.) menee pelkän händärin perusteella ottamatta huomioon potentiaalia.
Jokainen tajuaa, että kuvaamastani 18v golfarista ei enää pelimiestä synny vaikka satsattaisiin kuinka. Sen sijaan joku vaikkapa 15-vuotias vastaavan tasoituksen pelaaja voi kehittyä kohtuulliseksi pelaajaksi.
No just.
Miksi kaikista junnuista pitäisikään koulia jotain ammattilaisia? Joillakin (kuten itselläni) tavoitteena on täysin muun alan jopi. Vai pitäisikö tehdä Hakkaraiset ja lopettaa koulun käynti, kihlautua valmentajan kanssa ja pistää tulevaisuus vaakalaudalle, jotta saadaan teille kansainvälisesti menestyviä (?) kilpapelaajia?
Meidän seurassa on junnuhommat varsin hyvin järjestyksessä; on pikkulasten ryhmää, jossa kokeneemmat ja varttuneemmat junnut ohjaavat apuna, on haastajaryhmä, tyttöryhmä, sekä sekä tytöistä että pojista koostuva kilparyhmä, jonka koostumusta vaihdetaan kykyjen ja motivaation mukaan. Sinne voi nousta vaikka haastajaryhmästä kesken kauden jos siltä näyttää. Kilparyhmässä tasoitukset liikkuvat välillä 3-25. Minusta tämä systeemi toimii hyvin, ainakin meidän seurassa.
Mutta vaikka siinä kilparyhmässä olenkin, ei minulla tosiaankaan ole tavoitteena mikään ammattilaisuus, vaan lähinnä siksi harrastan tätä lajia omalla tasollani (hcp vähän päälle 10) koska se on mielestäni hauskaa. Kilpaileminen on kivaa, on mukava nähdä muita junnuja kisoissa, ja ystävyyssuhteita muiden seurojen junnujen kanssa syntyy. Se on vaan tosiaan harmi, että tyttöjä on niin vähän, että taso monissa kisoissa jää usein aika lailla matalaksi.
Ja te aikuiset, kuinka moni täysi-ikäinen pelaaja sinun klubisi jäsenistä tähtää ammattilaiseksi? Miksi junnut ei saa ’vain’ harrastaa? Mitä varten kaikkien junnujen pitäisi harjoitella ihan kuin kyse olisi elämästä tai kuolemasta.
Loppujen lopuksi kun kyse on kuitenkin vain golfista. Taidatte vaan aikuiset olla kateellisia meille junnuille, koska monet meistä lyö pitemmälle ja paremmin kuin monet teistä. Sellaista, uskomatonta kyllä, joutuu kohtaamaan kentällä harvinaisen paljon. On tietty onneksi mukaviakin aikuisia, jopa golfkentällä.
Tyttöjunnu puhuu asiaa!!!!
Olen kanssasi samaa mieltä.
Tulevista Ilosista on pulaa kuitenkin niinkauan kun jokin muu laji vie kaikki lahjakkaimmat pelaajat esim. sähly, futis ja jääkiekko. Näiden lajien pariin hakeudutaan koska liittyminen käy helposti, harrastuspaikkoja on enemmän, ei tarvitse maksella suuria ’kynnysrahoja’ (vrt. jäsen-, liittymis- ja pelikausimaksut sekä välineet) tosin jääkiekkokin maksaa kun kaikki varusteet, matkat, vakuutukset yms hoidetaan, golfista ei tiedetä tarpeeksi esim. vuotuista kustannustasoa, kavereita löytyy helpommin, ’rennompi fiilis’, nuorekkaampaa väkeä. Eli kohtuuhintaisia tai jopa ilmaisia kenttiä pitäisi saada suuriin kaupunkeihin. Lisätä tiedottamista lajista tietämättömille, ottaa ohjelmaan koulujen liikuntatunneille yms
Puhut asiaa. Miksi kaikkien pitäisi tähdätä maailman huipulle… jostain syystä Suomessa lajissa kuin lajissa pyritään kaikista tekemään maailmanhuippuja. Onneksi ollaan menossa nyt parempaan suuntaan. Toki on hyvä jos joku oikeasti haluaa satsata kaikkensa jonkun lajin eteen, että tähän tarjoutuu myös mahdollisuus. Mutta nähdäkseni ainoa pidemmän juoksun strategia saada huippupelaajia, on pelaajamassan lisääminen, erityisesti junnujen. Meikäläisistä kolmekymppisenä aloittaneista ei enää tulee Tiikereitä vaikka kuinka rangella palloja hakkaisi. Liian tosikkomaisella lähestymistavalla junnut eivät hakeudu lajin pariin. Hauskaa pitää olla.
Ei toki kaikista junioreista tarvitse tulla ammattilaisia. Eikä tulekaan. Kyse olikin siitä että aiemmin kirjoittaneiden mielestä junnutoiminnan kärjessä, ts. kisa- tai edustusryhmässä, toiminta ei ole riittävän määrätietoista. Tuo teidän seuran toiminta vaikuttaa varsin hyvin järjestetyltä, mutta siinä on vain yhden seuran otos, mitenkäs muualla?
Kirjoitit:
’Ja te aikuiset, kuinka moni täysi-ikäinen pelaaja sinun klubisi jäsenistä tähtää ammattilaiseksi? Miksi junnut ei saa ’vain’ harrastaa? Mitä varten kaikkien junnujen pitäisi harjoitella ihan kuin kyse olisi elämästä tai kuolemasta.
Loppujen lopuksi kun kyse on kuitenkin vain golfista. Taidatte vaan aikuiset olla kateellisia meille junnuille, koska monet meistä lyö pitemmälle ja paremmin kuin monet teistä. Sellaista, uskomatonta kyllä, joutuu kohtaamaan kentällä harvinaisen paljon.’
Ja totta mooses me ollaan kateellisia! 🙂 Ei meistä aikuisina aloittaneista kenestäkään enää tule ammattilaisia. Itse kokeilin golfia rangella ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, mutta GC:hen, mailoihin ja ensimmäiseen vuokrapelioikeuteen oli varaa vasta 23-vuotiaana. Nyt 3 vuotta ja n 100 kierrosta myöhemmin kokopäivätöissä mietin tällä 15:n händärilläni, että miksei kukaan työntänyt 10-vuotiaana mailaa käteen ja antanut potkua *******elle? Olisi ollut hauska tietää, olisiko minussa ehkä ollut aineksia kilpagolfariksi.
Anyway, pointti on se että niille, keillä vain suinkin on potentiaalia, tulisi antaa kaikki mahdollisuudet kehittyä niin pitkälle, kuin lahjat ja motivaatio sallivat. Eikä sen esteenä saisi olla se, että valmennusryhmä on täynnä keskenään kivaa pitäviä frendejä tms. Tokihan kilpailuryhmissä on mukavaa, kun saa matkustella ja tavata muita junnuja, mutta mielestäni tuohon edustustehtävään sisältyy jonkinlainen velvollisuus. Jos ei ota asiakseen harjoitella ja kehittyä stauksensa edellyttämällä tavalla, voi silti pelata golfia vain omaksi ilokseen, juuri niinkuin me muutkin teemme!
Kiitos asiallisista kommenteista 🙂
Totta on, että jos tosiaan huipulle haluaa, kuten varmasti moni tekeekin, niin silloin pitäisi olla mahdollisuudet kovaankin harjoitteluun. Eiköhän se huipulle halajaminen kuitenkin -ainakin toivottavasti- ole pitkälti itsestä ja omasta harjoittelumotivaatiosta kiinni. Jos määrätietoisesti on suunta ylöspäin, voi sitä harjoitella sitten myös ja pitääkin harjoitella suurelta osin itsenäisesti. Siitä vaan puttigreeniä yms. kuluttamaan.
Meidän seuran nuorisotyö on kyllä aivan loistovaa. Toivon vaan että muillekin junnuille avautuisi tilaisuus yhtä tehokkaaseen mutta silti rentoon harjoitteluun. Tiedän nimittäin esimerkin siitäkin, seuran nimeä mainitsematta, että talvella oli treenattu niin tiheään tahtiin (jopa 7 ohjatut harkat viikossa, mikä on todella paljon, jos on muitakin harrastuksia tai vaikka sattuis koulussa käymään) että sitten kun kilpakausi alkoi kesällä, ei mennyt kauaakaan kun puolet koko ryhmästä eivät pystyneet pelaamaan selkä- ym rasitusvammojen takia.
Että kohtuus kaikessa, eiks vaan?
Sähän nolasit ittes täydellisesti.
Ääliö
Eihän sitä kehtaa varmaan mitään vastata, kun on nolannut itsensä täydellisesti… Miten muuten nolasin itseni Ankkapankka? Esittämällä oman mielipiteeni? Eikös se ole täällä nimenomaan sallittua ja toivottavaa?
Tyttöjunnulle kuitenkin sen verran, että toki junnutkin voivat harrastaa golfia ilman tavoitteita päästä huipulle ja se on enemmän kuin suotavaakin.
Kuitenkin niille, joilla on määrätietoinen tähtäin huipulle, tulisi siihen antaa parhaat mahdolliset puitteet unohtamatta vaatimattomammilla tavoitteilla golfaavia. Kaiketi useimmissa tai ainakin joissakin seuroissa tämä onkin otettu huomioon tasoryhmillä jne.
Ketjun ensimmäisen viestin lopussa muuten puhuttiin nimenomaan kilpagolfista.
Tyttöjunnu kirjoitti kuinka kaverit oli harjoittelu niin paljon, että kun kausi alkoi oli paikat huonossa kunnossa.
Kaiken maailman harjoitukseen liittyvää kirjallisuutta on olemassa missä kerrotaan miten pitäisi treenata jne… Tästä tuli mieleeni…
Luen tällä hetkellä kirjaa nimeltään: ’Kesytetyt kehot’ tekijä Jyri Puhakainen. Jos olet kiinnostunut yleensäkin valmennuksesta kannattaa lukea tämä kirja. Kirjassa ei ole muuten sitten kuvia yhtään :-).
En ole Pekan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että nykyisistä ammattilaisistamme kukaan miespuolinen ei tule nousemaan ilosen tasolle.Mielestäni tässä maassa on aivan saman kaliberin pelimiehiä jotka tulevat 2-5 vuoden kuluessa pelaamaan epga tai pga touria, mitenkään mikon pelitaitoja väheksymättä ei esim.T.Tuovinen nyt aivan menetetty toivo vielä ole=)
On ihan pakko kirjoittaa hieman aiheen vierestä, mutta Ernie Elsin kotisivuilta löytyy mielenkiintoinen kuva ernien junnuajoilta
Lue lisää: ernie&number2
Tässä ois sen linkin toimivampi versio=)
Lue lisää: ernie&number2
Mikään ei ole niin helppoa, kuin ennustaa että tuo henkilö ei pääse golfissa maailman huipulle. Sen verran harva sinne tulee pääsemään!
Olen Pekan kanssa erimieltä, että Suomen kilpagolf lepäisi junnujen harteilla, eikä yli parikymppisillä olisi asiaa ET:lle. Jos joutuisin lyömään vetoa, kuka on Suomen seuraava ’Ilonen’ pistäisin rahani yli parikymppisten puolesta! Nimiä en viitsi mainita, mutta kyllä niitä tulisi helposti 6-10kpl.
Juniori toiminta ja siihen panostaminen on kaikesta huolimatta tärkeää. Mutta onko kilpagolfiin panostavalle juniorille luotava täydelliset mahdollisuudet vai olisiko parempi, että jokainen joutuisi tekemään vähän töitä saavuttaakseen ne? Onko hyvä, että seura kustantaa junioreiden reissuja ympäri Suomea, jos tarkoituksena on mennä moikkaamaan kavereita ja pitämään hauskaa? Siinä on varmasti muutama hyvä riidan aihe!! Asia näyttää varmasti kovin erilaiselta, riippuen mistä kulmasta sitä katsoo.
Oma mustavalkoinen ratkaisuni olisi:
Kaikkille seuroille määrättäisiin junioireille kiinteät maksut. Esim.100euroa liittyminen ja vuosimaksu 50euroa yms. Saataisiin varmasti lisää juniorijäseniä, eikä golfia voitaisi pitää ’kalliina’ harrastuksena. Nykyään aika harva juniori pystyy säästämään viikkorahastaan pääkaupunki-seudun golfosaketta, mutta tuo 50euroa voisi olla mahdollinen. Etenkin jos vanhemmat / isovanhemmat vähän auttaa.
Ja kun junnuja olisi paljon, olisi myös mahdollisia ’Ilosia’, ’Tuovisia’, ’Mommoja’ enemmän.
Golf tulisi suositummaksi ja vuosien päästä olisi vielä kovempi kilpailu golfosakkeista ja niiden hintoihin saataisiin yksi nolla lisää ja keskimääräinen kierros voisi kestää n. 6tuntia.
En usko että raha on ongelma juniori golffissa. Maksaahan juniori jääkiekon harrastaminen melkein moninkertaisesti ja silti jääkiekon suosio on vain ylöspäin. Odotetaan golfin harrastaja määrän nousevan, tulevan lähemmäksi tavallista palkansaajaa maksuiltaan ja hengeltään (ei tod. näk. koskaan tapahdu). Johan alkaa pikku ilosia kirmaamaan kentillämme!
Golfliiton suhtautuminen junnugolfiin vaikutta tiedotustoiminnan kannalta varsin mielenkiintoiselta.
Juniorien aluetour finaalit pelattiin syyskuussa, tuloksia ei ole vieläkään päivitetty liiton sivuille, Order of Meritiin eikä koko kisoista ollut halaistua sanaa myöskään äskettäisessä Golflehdessä.
Pikanttina yksityiskohtana voidaan vielä mainita että ao kisan palkintojen jaossa kerrottiin, että liitto tulee vielä muistamaan palkittuja omalta osaltaan.
Eipä ole mitään kuulunut.
Kilpailut sinällään oli hyvin järjestetty eikä Tammer Golfin suuntaan ole syytä antaa mitään muuta kuin kiitosta kisasta.
Voihan ’välinpitämättömyyttä’ perustella vaikka sillä, että 16 ja 18v ikäisille tämä oli ns kakkos tour
mutta 14 ja 12v junnuille tämä kyllä on ykköstour joten olisi odottanut hieman kannustavampaa suhtautumista.
Tuntuu välillä, että junnugolfista puhutaan juhlapuheissa samaan tapaan kuin joillakin työpaikoilla ’henkilökunta on tärkein voimavaramme…’
Välinpitämättömyyden sijaan junnut kyllä kaipaisivat mieluummin kannustusta, myös liitolta!
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)