-
JulkaisijaArtikkelit
-
Onko olemassa tilastoja, joista näkisi mitkä ovat Suomen haastavimmat par-3, par-4 ja par-5 reiät? Tietysti olisi mukava kuulla myös subjektiivisia mielipiteitä asiasta. Tässä omat suosikini: Par-3: Laukaa nro 16 -Saarigriini, joka näyttää melko pieneltä tiiauspaikalta, vaikkei kaukana olekaan. Par-4: Ringside nro 15 347m. Avauksessa outti oikealla ja puro vasemmalla. Lähestyminen kaltevalle nostetulle griinille, jonka edessä on iso puu. Kaveri (Hcp 20) teki tällä reiällä seuran mestiksissä 12 :-) Par-5: Hyvinkää nro 13. Sik-sak-väylä ja puut tukevasti estämässä oikaisuja. Haluaisin olla näkemässä kun tämä lyödään kahdella päälle.
Hyvinkään reikää 13 ei ole niin vaikea lyödä kahdella päälle kuin voisi kuvitella. Itse asiassa pitkälyöntisimmät ylettävät kummun yläreunalta greenille puiden ylitse ihan keskiraudalla. Jotkut isokokoiset mörssärit jopa hiukan lyhyemmällä raudalla. Toki pallon saaminen jäämään greenille ei ole kovin helppoa, mutta sen sinne tiputtaminen on täysin mahdollista.
Sitä paitsi sopivissa oloissa draivi voi pomppia mäkeä pitkin alas asti, jolloin toinen lyönti helpottuu merkittävästi.
Joo, Bogitikan toteamukset pitävät paikkansa. Hyvinkään 13 voidaan pelata 2:lla päälle parilla eri tavalla. Olen nähnyt molemmat versiot käytännössä. Mikael Piltz esim. lyö avauksen pitkälle kummulle ja kakkkonen puitten yli greenille ja eikun eagelia puttaamaan. Ps. Ei siihen välttämäti Piltziä tarvita, pitkälyöntinen klubipelaaja riittää.
Par 5/Hyvinkää. Minulle tuo par 5 on antanut lähes suurimman onnistumisen hetken golf urallani, yritin backtii kisassa kyseistä väylää kahdella päälle, spoon-ja spoon, palloni osui lipputankoon,kiersi kupin 360 astetta ja jäi 40 cm. MELKEIN ALBATROSSI?
Vaikein väylä jonka suomessa olen kokenut on Freamin väylä 14, korkeusero 70m, hyvä draivi jää noin satkuun ja vielä pitää ottaa minimissään kasi käteen, kaksitasokriini yli metrin korkeiserolla- mahdoton putata kahdella jos osuu väärälle tasolle!!!
Lue lisää: PAR 5 HYVINKÄÄ
Vieraspelaajana toisella päälle yrittäminen tuntuu todella vaikealta hyvänkin draivin jälkeen. Ei tiedä tarkkaa suuntaa eikä pituutta. Sitten pallo pitäisi saada putomaan puiden jälkeen nopeasti alas ettei mene pitkäksi.
Voi olla, että jos kokeilisi muutamia palloja niin saattaisihan se tuurilla onnistuakin.
Tähän mennessä ei ole ollut kanttia lähteä lyömään sokkona puiden yli.
Onnea Jarpalle. Taisi olla parempaa kuin keskitasoinen seksi?
Hyvinkään par-5 vaatii todella tietämystä pituuksista ja suunnista. Hieno väylä kun oppii…
Ainakin par-4 väylistä vaikein mielestäni on Keimolan C2. Ylämäkeen dogleg ja sokkolähestyminen kapealle alueelle vähintään 150m. Tällöin täytyy olla pitkä unelma-avaus, kunhan ei mene puhki raffiin…
par-3 Rönnäs oliko nyt 16. Klubitiiltäkin parisataa, mahdoton osua griinille
Tarinagolf 18. Pilaa monien tuloksen ja ratkaisee kilpailujen voittajat… Tarvitaan tarkka avaus ja tarpeeksi pitkäkin (yli 220) että on hyvä lähestyä melko kovalle griinille,joka pitää huonosti. Edessä vesieste ja bunkkeri, takana ylärinne, jossa paksu raffi ja tietysti myös outti…
Keltaisilta 384 ja valkoisilta muistaakseni hieman yli 410. Veden yli sietämättömän pitkä matka ja seiftin pelaaminen taas kohtalaisen kapeaan väliin. Liiaksi oikealle niin menee pahaan metsään. Seiftin jälkeen taas jää todella pitkä lähestyminen. Taas vesi vasemmalla.
Kun luonto vaan antas periks pelata bogia 🙂
PS: Ei se 10 valkoisten tiiaspaikkakaan mikään herkku oo 🙂 Vastatuuli se vasta syö miestä. Nimimerkillä: Vastarannalla olevan mökin taakse rantakiviin avanneena ja kivistä mökin yli väylälle pomputtanut 😉
Lue lisää: Paltamon kortti ja väyläkartta
Kuten blade totesi niin Keimolan C-2 on erittäin vaikea, on ymmärtääkseni aikaisemmin ollut par-5:nen.
Toinen vaikea reikä on Ruukki Golfin 2. Kapea par-4, dogleg vasemmalle jossa myös autti, viistorinne oikealle, oikealla puolella metsää, toisessa lyönnissä joka lyödään ylämäkeen on pallo aina jalkojen alapuolella. Greeniä ympäröi kaski bunkkeria. Pari kertaa tullut birkku, muutaman kerraan par ja n. 40 kertaa bogeyja tupla.
Nopeasti ajatellen, vaikeimmat pelaamani reiät ajatellen Parin tekemistä:
Par-3 Vihdin 4, pitkä n. 190m ylämäkeen pienen kummun taakse ja griinissäkin sopivasti kallistusta.
Par-4 Rönnäsin 14, pitkä n. 385m mieto dogleg vasemmalle, metsä vaanii molemmilla puolilla, väylä täynnä pieniä kumpareita jolloin pallo usein myötä- tai vastarinteessä, vahvasti kallistetun griinin edessä syvä bunkkeri. (toinen vahva ehdokas on NGCC Freamin Caddies Hill)
Par-5 Ruukin ? tämä kuuluisa takatiiltä yli 600m, olen pelannut kaksi kertaa, molemmilla kerroilla navakkaan vastatuuleen, niissä olosuhteissa vaatii kolme todella hyvin onnistunutta ’puuta’ griinin tavoittamiseen kolmella.
Suomesta en ole löytänyt todella vaikeita par3-väyliä. Irlannin linkseillä par3-väylät ovat yleensä vaikeita. Suomessa yleensä helppoja verrattuna muihin väyliin.
Ehkäpä Vierumäellä kallion päälle lyötävä par3 on yksi vaikeimmista. Taisi olla nro 13.
Tammerin väylällä 11 (par3) parin tekeminen vaikeutuu pitkän väylän ja kaltevan griinin vuoksi.
Vaikeimmat par4 ovat Wiurilan 8 (380 m, ylämäki, out takana) ja Harjattulan 2 (jos sijoitus ei onnistu olet vaikeuksissa)
Vaikemmat par5-väylät ovat Ruukin 14 (555m) jossa yleensä tuulee sekä YG:n 17 (509 m), jossa pienen griinin edessä vettä.
Nämä tulivat äkkiseltään mieleen.
Mielestäni Suomen vaikeimmat reiät ovat seuraavia (backtee):
Par 5 Lappajärven 7. reikä (vaikeus johtuu osittain myös huonosta kunnosta)ja Kerigolfin 6. reikä
Par 4 Kerigolfin 16. ja Paltamon 12. reikä
Vaikeimmat Par 3 reiät ovat SHG:n 8. reikä ja Katinkullan 16. reikä mikäli lyödään viitos tiin vierestä.
Mutta kaikkihan nämä sujuu jos lyönti pelittää… 😉
Suomen vaikein kenttä ehdottomasti Kerigolf!!!!
Moi Parti!
Hyvinkään 13- väylä.
Kyllä Hyvinkään ’junnut’, ja miksei myös enemmän pelannet, pitkälyöntiset lyövät (yrittävät) kahdella päälle.(EI SUOSITELTAVAA)
Jos Tiiauspaikka on edessä(keltaiset) niin ensimmäinen vasemman metsän yli ns. ketunpesän päältä ja pallo makaa noin 220m griinin keskustaan, siitä kakkos lyönti taas yli metsän, tähtää korkeimman männyn oikeeta reunaa, niin hyvällä tuurilla ja pitkillä lyönneillä olet päällä. Mutta en suosittele sitä, sillä epäonnistumisen mahdollisuus on todella suuri.
Reikäpelin SM kilpailuissaa tänä kesänä ei yksikään huipuista lähtenyt yrittämään tuollaisia temppuja.
Hyvinkään 10- väylä taas menee hyvillä, pitkillä lyönneillä helpommin kahdella päälle, kokeile sitä joskus.
Hyvinkään kenttä on mielenkiintoinen ja haasteellinen. Myös kenttämestari osaa työnsä kiitokset menneestä kaudesta hauskoille ja vaativille golfkierroksille (noin 50 Hyvinkäällä ) Odottellan tulevaa kautta ja toivotaan, että kesä on yhtä kaunis kuin tämä kausi oli.
Kyllä Suomesta löytyy vaikeita ja myös mielenkiintoisia kenttiä meille kaikille ja kaiken tasoisille Golffareille.
Tulikohan sulle kirjoitusvirhe? Kun sanoit freamin väylä nro 14:sta korkeuseron olevan 70m. Väylän pituus on 160mm ja jos sillä matkalla noustaan 70m niin jo on väylä 26 asteen nousukulmalla. heheh pitänee muistaa ottaa kiipeily välineet mukaan.
Jarpa tarkoitti varmaankin Freamin reikää nro.4, joka on tutustumisen arvoinen ja myös mielestäni yksi vaikeimmista väylistä.
Etelänmiehet, tervemenoa Tornioon ja pelaamaan oikealla linkskentällä. Reikä no 13 on Ruotsin puolella ja on rankattu mm. yhdeksi koko Ruotsin vaikeimmaksi reiäksi. Par nelonen jolla pituutta taitaa olla himpun verran yli 400m. Kapea, koivumetsikön ympäröimä ilman outteja. Tuohon kun lisää vielä mereltä puhaltavan tuulen niin Keimolat on huppelispuppelis kenttiä.
Suosittelen muutenkin vierailua ko kentällä. Pitkiä par nelosia riittää etenkin kun tällä palstalla tuntuu olevan hurja lyöntisiä kavereita. Vettä on lisäksi joka puolella je ne eivät ole mitään lampia. Upea, kaunis ja haastava kenttä!
Paltamon 12 vastatuuleen tarjoaa kyllä haastetta riittämiin. Vaikka oonkin pitkälyöntinen, niin silti teki tiukkaa saada palloa veden yli väylälle.
Par 5:sta Lakesiden 6 tarjoaa aika lailla haastetta päästä kahdella päälle. Avaus pitäis lentää ilmassa yli 250, jotta pystyis oikomaan veden yli ja toisella jos meinaa spoonilla lyödä päälle kulmasta, niin matkaa yli 200m ja vasemmalle viettävä greeni on hankalasti puiden varjostama oikealta puolelta ja vasemmalla vaanii vettä koko matkan ajan.
Par 3:a ei Suomessa taida edes kauhean pahoja ollakaan…
Zapal on oikeassa. Paltamon 12 on varmaan Suomen vaikein par4 väylä päkäriltä! Sopii käydä koeponnistamassa (tyynelläkin säällä).
Lue lisää: JR
Par 3: Hyvinkään 12 takatiiltä. Montun yli, Outin reunustama, syvän bunkkerijonon vartioima ja 225 metriä valkosilta. Griini on lisäksi mahdoton luettava.
Par 3:
Viime kesältä jäi mieleen Meri-Teijo 2. lipun ollessa siinä kantissa ylä tasanteella. Yläpuolelta alamäki putti meni joko sisään tai sitten alatasanteella ja seuraava putti oli +8m. Varsinaista minigolfia. 4 puttia ei kuulemma ollut lainkaan harvinainen ko. päivänä. Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä ole.
Toinen mikä on jäänyt mieleen on Kerigolfin 18. lähinnä jos lippu olisi vasemmassa nurkassa. Tietääkö kukaan että olisi joskus ollut?
Par 4:
Paltamon 12. backtiiltä ehdottomasti. Greeniosumaan tarvitaan 2 erinomaista lyöntiä tavallisilta kuolevaisilta. Ja kuten mainittua niin ei safetyn pelaaminenkaan ole yksinkertaista. Voi tietysti kysyä onko kyseessä kovin onnistunut reikä.
Mainittu Freamin 4. on nykyään helppo verrattuna mitä se oli alunperin ja siinä voi kuitenkin pelata helposti safetyä kahdella raudalla G:n vasemmalle tasaselle.
Loistava esimerkki hyvästä vaativasta par 4 on Talin 2. jossa greeniosumaan tarvitaan 2 hyvää lyöntiä, mutta safetyn pelaamiselle ei ole esteitä jolloin kaikentasoisten pelaajien on helppo tehdä 2 rautaa + wedge + 2 puttia bogi.
Par-5:
Mainittu Paltamon 10. takaa. Psyykkisesti vaativa avaus käytännössä outin ympäröimälle väylälle, yleensä vielä yleisön edessä. Välilyönti kapeeseen sumppuun ja lähetsyminen kapealle viheriölle.
Talin 18. Kaikki on mahdollista loppuun asti. Par ei tule vahingossa.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)
Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)