-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mikä on suomen kummallisin kenttä? Mun ehdoton suosikki on Keri Golf. Aivan outo ilmestys. Mutkaa ja kumpua on vaikka minne suuntaan. Tuntuu, että jalat eivät ole koskaan lyödessä samalla tasolla. Kenttä ei ole huono, ei hyvä, ei mielenkiintoinen se on kummallinen. Ruokatermein; Ei tiedä syöko lihaa vai kalaa.
Kyllä se meikäläisellä menee NEVAKSEN hyväksi. Kikkaa, älyttömiä griinejä ja Suomen pasxxx reikä numero 4.
Jämijärven purjelentokenttä.
Olin purjelentokurssilla 1969 Jämijärvellä ja iltaisin kun ’keli’ loppui eikä päästy lentämään niin kierrettiin kenttää golf mailoilla. Muistaakseni reikiä oli 6 ja ’greenit’ oli tehty hiekasta. Väylät oli kanervikkoa ja vapaa droppi oli jatkuvasti käytössä. Seuraavana kesänä kun menin suorittamaan varsinaista lupakirjaa taisin pelata golffia enemmän kuin lentää.
Kyllä se on Lakisto…
Sellaista kikkailua että oksat pois. Sitä se tekee kun elokuvaohjaaja suunnittelee kentän. Ei ole montaa ’normaalia’ väylää siellä.
Suomen kummallisin kenttä on Anola golf,
koska kakkosväylä kulkee rangen alusta loppuun
(todella vaarallista).
Kolmosväylä avataan keskeltä suota ja sen jälkeen väylät ovatkin 70 metrisiä jollain väylällä lyödään, vielä ladon yli palloa.
Anola on enemmänkin vain huono kenttä, ehkä siitä johtuen myös kummallinen.
En tiedä kummallisin, mutta suurin kysymysmerkki on Amerin yksityiskenttä Bökars tmv.
Hepuilta jotka siellä ovat pelanneet (golfkauppiaita)olen kuullut ylistäviä kommentteja, jotkut pitävät sitä jopa Suomen parhaana!
Kyllä Iizei puhuu totta. Lakisto se on kummallisin kenttä! Kunnon kikkailu kunniaan. Muistuttaa enemmän minigolfia kuin golfia.
Minulle tulee mieleen kaksi kummallista kenttää. Ensiksi Aulanko – se on kummallisudessaan jo vaarallinen. Ykkösväylän avaus oikealle (ei outtiin) ja voit saada pallon päähäsi rangelta, jonka pallojen alastulo on samassa paikassa. Kaikista kummallisinta on kuitenkin se, että yleiset ulkoilureitit kulkee väylien poikki. Siellähän on ulkoilijat saaneet useasti palloja päähänsä. Muutenkin Aulangon istutetut puurivit väylien keskellä ovat vähintäänkin outoja.
Toinen kummallinen kenttä on Ounasvaara tiettyinä aikoina. Lyönti – läps – lyönti – läps (hyttyset). Kenttä sinänsä on ihan ok.
Bökarsin hyvyys on siinä, että kun se on yksityinen, niin pelirasitus on pieni, kuitenkin hoito tapahtuu ’normaalisti’. Kunto pysyy hyvänä. Viheriöt ottaa pallot hyvin vastaan, eli ’baittia’ löytyy, mutta silti putatattessa eivät ole tahmaisia. Tietysti miljöö kentän ympärillä antaa oman säväyksensä (mm. rantasavusauna).
Annan ääneni Laksitolle.
Tai jos nyt sitä tähän kategoriaan pitäisi edes laittaakaan, vaan mieluummin täysin älyttömiin!
Olettekos käyneet Peltolan golfkentällä? Se on mielestäni erikoinen. Eka väylällä(par4) haastetta tuo epätasainen maasto ja joki. Toisella väylällä(par4) sama juttu pituuttakin on riittävästi. Kolmas (par3) on lyhyt mutta griinille ei pallo pysähdy millään – ainakaan minun spinneilläni. Neljäs(par4) ottaa sitten mehut huonokuntoiselta pelaajalta. Niin jyrkkä ylämäki että on jalat maitohapoilla kun pääset ylös. Greeni on jossakin siellä ylhäällä. Viidennellä väylällä(par5) on edessä lato, jonka vieressä ahdas rako josta pallo tulisi saada lyötyä. Kuudes(par4) on tavallisen tuntuinen väylä tosin griinin näet vasta perillä sillä se jää metsikön taakse. Seitsemäs(par3) lyödään mäen harjanteelta alas ladon takana olevalle greenille. Paha valita mailaa, koska on niin pirunmoinen alamäki. sandi tai pitseri on sopiva tähän väylään vaikka normaalisti menisi seiskalla tai kutosella. Kasin(par4) greenikin on piilossa kumpuavan kentän vuoksi. Ysi(par4) eli viimeinen reikä lyödään joen yli ja griini on näkyvissä! Griini on vaikea. Jokatapauksessa kenttä on kohtuuhintainen ja varmasti kiva kun pelaa ensin pari kertaa oppiakseen kentän ansat.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 12 viestiä, 1 - 12 (kaikkiaan 12)
Esillä 12 viestiä, 1 - 12 (kaikkiaan 12)